Kuuntelen Juhana Vartiaista

Kuuntelen tässä parhaillaan radiosta Juhana Vartiaista. On aivan uskomatonta, että tällainen ihminen on korkea virkamies tässä mukademokraattisessa yhteiskunnassa. On myös todella ihmeellistä, että hänet on lobattu talouselämän valjaisiin. Hän nimittäin varsin hajanaisilla, hatarilla mutta runsailla ajatuksillaan rikkoo kaiken. Häneltä putoilee näennäisen syviä ajatuksia, mutta toimittajan ihan hieman pintaa raaputettua, kuulijakin havaitsee, että Vartiaisella on moniin näkemyksiinsä takeena vain heikko MUTU. Sitähän löytyy ihan keneltä vain. Lisäksi hän mielellään vertaa Suomea muihin pohjoismaihin. Eikö tuo kortti ole jo vanhentunut. Mutta kun Vartiaisella taitaa olla parempi Ruotsi-tuntemus kuin Suomi-tuntemus.

On ekonomistilta varsin lyhytnäköistä ajatella, että työpaikoilla työntekijät kilpailisivat palkoista ja töistä. Riitelisivät sitten työnantajansa kanssa. Se ei ole haluttu työpaikka sellainen. Työmotivaatio laskee hyvin nopeasti. Tätä Vartiaisenkin on vaikea ymmärtää.

Työskentelen suuressa insinööritoimistossa. Ihan joka kerran me työntekijät olemme lähes yksimielisesti olleet yleiskorotuksen kannalla siten, että heikoimmat ja hitaimmatkin pysyvät inflaatiokehityksen paremmalla puolella. Melkoista närää ja kitkaa on herättänyt tämä paikallisen sopimisen malli. Ainahan on muutama niitä minäitse-ihmisiä, jotka haluavat kaiken vain itselleen. Peruskorotuksen ideahan on inflaatiosuojana toimiminen ja palkitseminen tulee sen päälle.

Vartiainen on sosiaalidemokraatti ja hyvinvointivaltion kannattaja (juuri sanoi radiossa) palkkaeroajatuksineen jne. Markkinatalous on hänelle kuitenkin kaikki kaikessa. Uusia tuulia sossuissa, kuten aikoinaan Lipposen aikana.