Maastrichtin sopimus tehtiin 1.11. vuonna 1993.
EU:lle annettiin toimivalta talous- ja raha-asioihin sekä sekä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Raha-asiat luovutettiin kokonaan EU:n hoteisiin.
Uninin toimivalta ulotettiin myös yhteistyöhön sisä- ja oikeusasioissa. Toimivaltaa on laajennettu myös teollisuuspolitiikkaan, perusrakenneverkostoihin, koulutukseen, kuluttajansuojaan, kansanterveyteen, kulttuuriin ja kehitysyhteistyöhön. EU:n toimivaltaa syvennetään sosiaalipolitiikan alalla.
Unionisopimuksessa oli 3 peruspilaria:
I Talousyhteisö, talous- ja rahaliitto, Rooman sopimus siihen astisine muutoksineen, Hiili- ja teräsyhteisö sekä Euratom.
II Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
III Yhteistyö sisä- ja oikeusasioissa.
Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa käsittää mm. maahanmuutto- ja turvapaikanhakupolitiikan sekä terrorismin, rikollisuuden ja huumeiden vastaisen taistelun.
Unionin yksinomaiseen toimivaltaa kuuluvat tulli-, kilpailu-, maatalous- ja kalastuspolitiikka, kauppapolitiikka, sisämarkkinat ja rahapolitiikka.
Talous- ja rahaliitto luotiin vaiheittain viime vuosikymmenen aikana. Liitto johti jäsenmaiden yhteiseen rahapolitiikkaan, yhteiseen keskuspankkiin ja yhteisen rahan käyttöönottoon.
Rahaliiton lisäksi EMU:ssa oli kysymys talousliitosta, jossa yksisuuntaistettiin myös finanssipolitiikkaa eli julkisia menoja ja tuloja koskevia päätöksiä.
EMU:n ensimmäisessä vaiheessa lähennettiin jäsenmaiden talouskehitystä toisiinsa. Tätä varten tehostettiin jäsenmaiden taloudenpidon seurantaa.
Huomiota kiinnitettiin hintojen vakauteen, julkisen talouden tasapainoon, rahapolitiikkaan, maksutaseeseen sekä kilpailupolitiikkaan ja markkinoiden avoimuuteen.
Lisäksi jäsenmaan tuli hyväksyä yleistä talouspolitiikkaa; finanssi- ja rahapolitiikkaa koskevia monivuotisia ohjelmia, joiden tarkoituksena oli edistää jäsenmaiden talouksien sopeutumista EMU:n myöhempiin vaiheisiin.
Jäsenmaat velvoitettiin aloittamaan muutos, joka johti keskuspankkien itsenäistymiseen hallitusten valvonnasta ja poliittisesta prosessista.
EMU:n kolmanteen vaiheeseen pääsivät mukaan ne jäsenmaat, jotka täyttivät asetetut neljä ns. lähentymiskriteeriä. Tiukkaa talouspolitiikkaa edellyttävät kriteerit koskivat inflaatiota, julkisen sektorin rahoitusta, valuutan ulkoisen arvon vakautta ja korkotasoa.
Britannialla ja Tanskalla oli oikeus jäädä kolmannen vaiheen ulkopuolelle.
Vuonna 1999 syntyi yhteinen keskuspankki ja yhteinen raha korvasi kansalliset valuutat.
Maastrichtin sopimuksessa alat, joilla vaadittiin yksimielisyyttä, olivat verotus ja rajavalvonta, sosiaaliturva, kulttuuri- ja teollisuuspolitiikka, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä sisä- ja oikeusasiat.
EY:n tuomioistuimelle annettiin oikeus määrätä komission suosituksesta jäsenvaltiolle sakko silloin, kun jäsevaltio ei ole noudattanut tuomioistuimen päätöstä.
EU:n jäsenmaat noudattavat yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka kattaa kaikki jäsenmaita kiinnostavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan lohkot. Tavoitteena oli EU:n yhteisen puolustuspolitiikan muodostaminen, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.
Lisätietoja tai mainitun todentamista: http://www.eurooppa-tiedotus.fi/feedback/default.asp?LAN=fi
EU:lle annettiin toimivalta talous- ja raha-asioihin sekä sekä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Raha-asiat luovutettiin kokonaan EU:n hoteisiin.
Uninin toimivalta ulotettiin myös yhteistyöhön sisä- ja oikeusasioissa. Toimivaltaa on laajennettu myös teollisuuspolitiikkaan, perusrakenneverkostoihin, koulutukseen, kuluttajansuojaan, kansanterveyteen, kulttuuriin ja kehitysyhteistyöhön. EU:n toimivaltaa syvennetään sosiaalipolitiikan alalla.
Unionisopimuksessa oli 3 peruspilaria:
I Talousyhteisö, talous- ja rahaliitto, Rooman sopimus siihen astisine muutoksineen, Hiili- ja teräsyhteisö sekä Euratom.
II Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
III Yhteistyö sisä- ja oikeusasioissa.
Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa käsittää mm. maahanmuutto- ja turvapaikanhakupolitiikan sekä terrorismin, rikollisuuden ja huumeiden vastaisen taistelun.
Unionin yksinomaiseen toimivaltaa kuuluvat tulli-, kilpailu-, maatalous- ja kalastuspolitiikka, kauppapolitiikka, sisämarkkinat ja rahapolitiikka.
Talous- ja rahaliitto luotiin vaiheittain viime vuosikymmenen aikana. Liitto johti jäsenmaiden yhteiseen rahapolitiikkaan, yhteiseen keskuspankkiin ja yhteisen rahan käyttöönottoon.
Rahaliiton lisäksi EMU:ssa oli kysymys talousliitosta, jossa yksisuuntaistettiin myös finanssipolitiikkaa eli julkisia menoja ja tuloja koskevia päätöksiä.
EMU:n ensimmäisessä vaiheessa lähennettiin jäsenmaiden talouskehitystä toisiinsa. Tätä varten tehostettiin jäsenmaiden taloudenpidon seurantaa.
Huomiota kiinnitettiin hintojen vakauteen, julkisen talouden tasapainoon, rahapolitiikkaan, maksutaseeseen sekä kilpailupolitiikkaan ja markkinoiden avoimuuteen.
Lisäksi jäsenmaan tuli hyväksyä yleistä talouspolitiikkaa; finanssi- ja rahapolitiikkaa koskevia monivuotisia ohjelmia, joiden tarkoituksena oli edistää jäsenmaiden talouksien sopeutumista EMU:n myöhempiin vaiheisiin.
Jäsenmaat velvoitettiin aloittamaan muutos, joka johti keskuspankkien itsenäistymiseen hallitusten valvonnasta ja poliittisesta prosessista.
EMU:n kolmanteen vaiheeseen pääsivät mukaan ne jäsenmaat, jotka täyttivät asetetut neljä ns. lähentymiskriteeriä. Tiukkaa talouspolitiikkaa edellyttävät kriteerit koskivat inflaatiota, julkisen sektorin rahoitusta, valuutan ulkoisen arvon vakautta ja korkotasoa.
Britannialla ja Tanskalla oli oikeus jäädä kolmannen vaiheen ulkopuolelle.
Vuonna 1999 syntyi yhteinen keskuspankki ja yhteinen raha korvasi kansalliset valuutat.
Maastrichtin sopimuksessa alat, joilla vaadittiin yksimielisyyttä, olivat verotus ja rajavalvonta, sosiaaliturva, kulttuuri- ja teollisuuspolitiikka, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä sisä- ja oikeusasiat.
EY:n tuomioistuimelle annettiin oikeus määrätä komission suosituksesta jäsenvaltiolle sakko silloin, kun jäsevaltio ei ole noudattanut tuomioistuimen päätöstä.
EU:n jäsenmaat noudattavat yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka kattaa kaikki jäsenmaita kiinnostavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan lohkot. Tavoitteena oli EU:n yhteisen puolustuspolitiikan muodostaminen, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.
Lisätietoja tai mainitun todentamista: http://www.eurooppa-tiedotus.fi/feedback/default.asp?LAN=fi
Vastaukset 1
Vanhimmat
asiallinen heitto, en kuitenkaan ymmärää mitä olit sanomassa