Hei kaikki sinkut ikään ja sukupuoleen katsomatta!
Jos nyt olette rehellisiä, niin mistä luulette löytävänne sen ihmisen, jonka kanssa jaatte loppuelämänne?
Jos nyt olette rehellisiä, niin mistä luulette löytävänne sen ihmisen, jonka kanssa jaatte loppuelämänne?
Vastaukset 42
Vanhimmat
No ei mistään.
Samat sanat, ei kelpaa seura kenellekkään, oli se kuinka oikea tai väärä tahansa.
Olet hardcore ATM. Aina sellaisia miehiä on ollut. Se tilanne pitää vaan hyväksyä.
Treffipalstalta.
salilta tai ehkä joku kaverin kaverin kaveri kiinnostuu musta... =)
työkuvioissa pääsen ehkä tutustumaan parhaiten vastakkaiseen sukupuoleen, ehkä sieltä joskus joku oikea osuu kohdalle.
nettideitti-ilmoitusta olen pitänyt jo vuositolkulla, se on todettu turhaksi...
Vanhainkodissa.
En mistään. En vaan kelpaa kellekään. Kaikki katsoo ulkonäköön, sanoo ollaan vaan kavereita, ketään en kiinnosta. No, onpahan ainakin aikaa kirjottaa haikeita runoja ja vanhainkodissa sanoo, että "joo, kaksi parisuhdetta ollut ja nekin 17-19 ikävuosilla! Toinen liian erilainen, toinen narsisti." Tervetuloa ikisinkuksi.
ööh!
"Ikisinkkutyttö 18.3.2013 00:47
En mistään. En vaan kelpaa kellekään. Kaikki katsoo ulkonäköön"
Niin väärin kun olla ja voi!
JOS olet hellä ja rakastava tyttö luonteeltasi, niin minulle kelpaisit.
Ulkonäkö ei minua kiinnosta, vaan luonne ja käytös !
Siispä:
Jos OIKEASTI haluat itsellesi rakastavan miehen, laitapa puhelinnumerosi
sähköpostitse minulle:
mikanhki ät yahoo piste com
ja VASTAA puhelimeesi, kun se soi.
Jos et laita, niin tiedät itsekin valehtelevasi kun väität, että "En vaan kelpaa kellekään. Kaikki katsoo ulkonäköön".
Mutta nythän se nähdään, haluatko edes itsellesi rakastavan miehen, vai onko sinusta vain kiva valittaa netissä, mutta sitten olla itse täydellisen haluton tekemään sitä, mikä oikeasti ratkaisee yksinäisyytesi ongelman !
Höm... minä OIKEASTI haluan rakastavan, mutta olen kaksi kertaa huomannu sen saman. Okei, ei kaikki mutta liian moni. :( Toinen suuttui huumorintajustani ja toinen oli narsisti. Narskusta en vieläkään ole eroon päässyt, vaikka erosta on kulunu kuukausi. En siis etsimällä etsi, mutta monet kiinnostavat katsoo ulkokuoreen. Monta kertaa on käynyt näin :(
Hellä, rakastava (en vaan koskaan rakastunut), hieman pöhkö huumoriltani, taiteilijaluonne (kirjoitan, piirrän), herkkä.
En tykkää valittaa netissä, mutta oon vaan niin ujo ja epävarma, etten kahden pettymyksen jälkeen samantien ampaise kolmanteen. Meinaan nyt sitä, että alkaisin saman tien juttelee tuntemattomalle. Kahdesti aloitteen tehnyt, kahdesti pettyny ja olen harkinnu nettitreffejäkin, mutta en ole sitä tehnyt koska olen vasta 19 v. ja epävarma omasta pärstäkertoimesta.
Hmm...
Lisään vielä...
Ihmettelen oikeasti, MIKSI miehet säikkyy naisen mustaa huumoria? Mikä siinä on niin kamalaa?
Lol, jos yksi on säikkynyt, ei se tarkoita että kaikki säikkyy.
Olet aivan liian nuori kuvittelemaan että jäisit ikisinkuksi. Sitäpaitsi jos et ole edes kokeillut nettideittailua, niin et tiedä vielä mistään mitään.
Sitä kautta on älyttömän helppoa löytää mies jolle ulkokuori ei ole kaikki kaikessa.
Kunhan muistat, että jos itse et ole kaunis, niin silloin et itsekään voi etsiä komistusta.
Ei vain yksi ole säikkynyt, vaan todella moni. Väittää, että ymmärtää mutta todellisuus on toinen. Tuon muistan kuule aina, joka päivä kun katson vaan peiliin. Mutta jos on tällainen rumilus, niin ei kuule ketää saa. Olen huomannu tarpeeks monta kertaa, liian monta kertaa on huomautettu mun naamasta. Enkä edes etsi mitään komistusta, riittää että se luonteet ja arvot täsmää niin, että elämänsä voi sellaisen kanssa jakaa. Ei niitä miehiä mistään oikeasti löydä.
Kirjastosta, lenkkipolulta, lähikaupasta, liikennevaloja ylittäessäni kadun toisella puolella...
(sarkastisella äänenpainotuksella)
Kadulla kävelee vastaan, istuu kahvilla kahvilassa, katsomassa kiekkopeliä hallilla...kuulemma vaan naiset ei harrasta parin löytämistä normielämästä. Muutenkin tuntuu, ettei tutustuminen ole sallittua muualla, kuin baarissa valomerkin aikaan, tahi opiskelun aikana.
Noin äkkiä, kun vilkaisin profiilisiasi, ei luusisi olen vaikeuksia löytää seuraa. Mielenkiintoiselta vaikutat.
Kiitos.
Jostain syystä en pääse edes keskusteluyhteyteen, siitä olen tullut siihen tulokseen, että mussa on vikaa.
Jostain Kuusamossa. Kirjasto, seurakunta, liikuntapaikat. Ja vaikka ostosreissulla. Minulla muutenkin vaikeampaa, joska en käy kapakoissa. Oulusta ei löydy. Nirppanokkia naiset ja vaativia. Olis mukava löytää kumppani vielä ennen vanhustentalolle menoa.
en mistään
Olen jo löytänyt "sen oikean". Valitettavasti hän ei halunnut olla kuin kaveri :(
Tuskin toista kaikin puolin yhtä mahtavan ihanaa ja mukavaa naista tulee vastaan. Ja harvan naisen kanssa olen päässyt edes jutteluasteelle koko elämän aikana.
Keskieuroopasta.
Suomimiehet eivät koskaan ole osoittaneet kiinnostustaan kuin tuhannen päissään vaikka olen kuulemma ihan nätti nainen. Ulkomailla sen sijaan on tullut selvinpäin treffipyyntöjä lyhyilläkin vierailulla.
Olisin halunnut suomalaisen kunnollisen miehen, mutta...
Siwan kassalta.
Thaimaasta.
Olen täysin vakuuttunut että se kaunis, hoikka ja hyväluonteinen nainen tulee oveni taakse kolkuttamaan ja kotoa hakemaan.
Luulempa että jenkkeihin on matkattava, jotta edes hitusen todennäköisyys kasvaisi löytää sellainen oikea... täällä päin sellaiset on todella harvassa tai sitten piilossa multa.
Mut oikeesti sattuman kauppaa on kohdata sellainen oikea, jos siis sellaista edes on olemassa.
Tuskinpa Jenkeissäkään kukaan pulleampi nainen haluaa tieten tahtoen fatloverin naiseksi, ellei sitten omaa todella surkeaa itsetuntoa ja ole valmis liki hyväksikäyttösuhdetta vastaavaan suhteeseen. En usko, että kukaan haluaa olla ihailtu tai rakastettu ylipainonsa vuoksi - mitä sitten, kun ylipaino uhkaa henkeä ja nainen haluaa laihduttaa, lakkaako kiinnostus?
On eri asia ihastua ja rakastua ihmiseen ylipainosta HUOLIMATTA, mutta sen vuoksi ihastuminen yms on sairasta.
Vai tuollaista ajattelet... oot kuules pikkasen väärässä. En tarkota ulkonäköä, vaan luonne puolen jutut eli käyttäytyminen/suhtautuminen eri asioihin pitäis natsata.
Vaikkakin myönnän että ulkonäöllä on alkuun oma merkityksensä, mut jos sisältö ei nappaa niin ei kyllä koko nainenkaan.
En minä luule löytäväni yhtään mitään tältä planeetalta.
Sattumalta kävellessäni töihin / töistä / käydessäni kaupassa (etc.), joku kiva nainen alkaa juttelemaan minulle ja meillä synkkaakin hyvin. Nainen antaa minulle puhelinnumeronsa ja pyytää soittamaan. Siitä se lähtisi...
Siinä on ainoa tapa miten minä voisin kohdata naisen. Koska en käy ikinä missään. Ei kiinnosta baarit eikä muutkaan menopaikat. Tykkään olla vain yksin kämpillä vapaa-aikani. Mitä nyt töissä ja kaupassa pitää käydä. Muutoin AINA yksin kämpillä. Näin on aina ollut koko elämäni ajan ja tulee olemaan kuolemaani asti. Täten tuollainen skenaario olisi ainoa tapa. Naisen kanssa toki voisin sit käydäkin jossain. Yksin ei kiinnosta. Piste.
Eli todennäköisyys on suuri,että elän elämäni yksin. Mitäpä tuosta. Se on ihan mukavaa. Pääsee illalla töitten jälkeen taas pelailemaan James Bond -videopelejä ja ottamaan rennosti. Ei siinä sen kummempia.
''Suomimiehet eivät koskaan ole osoittaneet kiinnostustaan kuin tuhannen päissään vaikka olen kuulemma ihan nätti nainen. Ulkomailla sen sijaan on tullut selvinpäin treffipyyntöjä lyhyilläkin vierailulla.
Olisin halunnut suomalaisen kunnollisen miehen, mutta... ''
Ei se aloitteenteko liene sinultakaan kiellettyä. Yhtä nysvääjä oot siinä asiassa kuin soimaamasi suomalaismiehet.
Olen raahannut oma-aloitteisesti muutamankin (suomalaisen) miehen treffeille. Olin ikävystynyt. Kuollakseni. Käyttäydyin hyvin, onneksi koulutukseen sisältyy sisäänpäin haukottelun taito. Mutta mielummin jatkossa pelaan pasianssia.
Ulkomaalaisia miehiä pitäisi lähteä metsästämään Helsingistä, kts. toinen ketju tasokkaan asumisen hinnoista siellä.
Ei niin mistään. En jaa elämääni eikä kukaan edes haluais mun elämääni.
Tokko mistään. Tai sitten joku päivä se vain pöllähtää jostain paikalle. En osaa mitään paikkaa sanoa. Saati että uskoisin mihinkään maagiseen "herra oikeaan." Hyvä mies ei tahdo seurustella. Hyvä mies, joka tahtoo seurustella seurustelee jo. Huonoja on maailma pullollaan. Pitää vaan etsiä vähiten huono. Olen joko oikeassa tai katkera ämmä. :D
TIedät oikein hyvin että maapallo on täynnä hyviä miehiä, ja sinä saattanan feministipaska tulet kertomaan tänne valheitasi.
Hyvää viikonloppua.
vaikeita asioita....
Löysin omani moottoritieltä. Jaoin hänen kanssaan hänen loppuelämänsä.
Kaikenlaisia kertomuksia kun on kuunnellut ja lukenut ( kuten juuri äsken tämä http://www.treffimokat.fi/tarinat/3/ ) niin luulen että ei ainakaan netistä.
en todellakaan tiedä.
Hän tuli vastaan öisellä kadulla reilut 30 vuotta sitten ja vei palelevan pojan vällyjen alle. Siitä se alkoi.
Jaa-a. Sen kun tietäisi. Kaippa se kävelee vastaan jossakin, tai mikseipä netistä löytyisi jotakuta jossain vaiheessA?
Omasta mielestä netin kautta juttelu on hyvä juttu ja sitä kautta voikin sopia treffeistä yms. Joskus varmasti löydän jonkun, mutta en vielä tiedä että mistä!
Ties vaikka ulkomailta löytyisi joku? :)
Tässä vuoden vanha keskustelu. Onko täällä paikalla ketään tähän vastanneita?
Siis joko löytyi?