Vaikka ihminen tulee näin osalliseksi Kristuksen pyhyydestä, hän on edelleen itsessään syntinen. ”… vaikka Kristus onkin saattanut meidät osallisiksi Jumalan armosta ja vaikka Pyhä Henki on Jumalan sanalla saanut kristillisen kirkon yhteydessä aikaan pyhityksen, niin emme me silti milloinkaan pääse synnistä irti. Se pysyy meissä lihamme tähden, jota yhä kannamme mukanamme.” (IK, 381.)
Vanhurskauttamisopillisin termein ilmaistuna uskova on samalla kertaa vanhurskas ja syntinen (simul iustus et peccator). Pyhityksessä alkunsa saanut uusi ihminen on kokonaan vanhurskas (totus iustus), mutta itsessään hän on samanaikaisesti (simul) kokonaan syntinen (totus peccator).
ps. lainaus Lutherin kirjoituksista.
Vanhurskauttamisopillisin termein ilmaistuna uskova on samalla kertaa vanhurskas ja syntinen (simul iustus et peccator). Pyhityksessä alkunsa saanut uusi ihminen on kokonaan vanhurskas (totus iustus), mutta itsessään hän on samanaikaisesti (simul) kokonaan syntinen (totus peccator).
ps. lainaus Lutherin kirjoituksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei näytä pyhyys kiinnostavan helluntailaisia.
Helluntailaisuus riittää ei tarvita mitään muuta pyhyyttä.
Eipä näytä.