Menetin mieheni World of Tanks -pelille!

Yritin seurustella jonkin aikaa päälle nelikymppisen miehen kanssa, mutta pelaaminen oli niin tärkeää hänelle, että ei suhteesta tullutkaan mitään. Enkä kyllä haluakaan enää miestä elämääni, joka pelaa tietokonepelejä. Tosi lapsellista, eikä yhtään miehekästä.

minun koneella se saatanan peli aina kaatui asennusvaiheessa!

Seksielämänne on varmaan harvinaisen huonoa ja siksi mies pelaa. Jollainhan se on kompensoitava.

Anna pojan pelata, keskity sinä nauttimaan aikuisesta elämästä ja lapsistasi. Jos olet edelleen äitiys-/vanhempainvapaalla niin lähde sukuloimaan tai tapaamaan ystäviä yökylään; tee kesälle lomasuunnitelmia sen mukaan minkä ikäisiä lapsesi ovat; kokkaile hyvää ruokaa itsellesi ja lapsillesi, pitäkää herkkuhetkiä; käykää lasten elokuvissa tai jos saat jonkun läheisen lapsenvahdiksi niin lähde välillä rentoutumaan aikuisten menoihin (elokuviin, ulos syömään, tanssimaan jne).

Jossain vaiheessa todennäköisesti huomaat, että on helpompaa olla pelkästään pienten lasten huoltaja kuin lasten ja aikuisen miehen.

Kerta sinulla on vauva, voisit ottaa asian puheeksi esim. neuvolassa ja tiedustella sen kautta apua ja mahdollisia reittejä jolla saada miehesi hoitoon. Tuossahan on jo kyseessä aikasen paha peliriippuvuus, kun muu elämä sumentuu pelaamisen tieltä. Miehelläsi voi myös olla muita tunne-elämän ongelmia joita hän purkaa pelaamisella.

Jos oikein radikaalisti haluat tehdä niin lyö teiltä taloudesta nettiyhteys joksikin aikaa poikki (tuo peli vaatii nettiyhteyden) ja ilmoita miehelle, että nyt istutaan ja jutellaan asiat halki, ettet sä enää jaksa katsoa tuollaista menoa ja pelaamisen on loputtava/vähennyttävä tai sä lähdet. Saat luultavasti osaksesi huutoa ja raivoa, mutta jos miehelle on peli tärkeämpi kuin sinä ja lapset niin onko se enää hyvä mies ollenkaan?

Eikö se olekaan normaalia, että mies viettää kaiken vapaa-aikansa tietokonepelejen parissa? En ole koskaan edes ajatellut, että asiat voisivat olla toisin. Tosin ikävämpi juttu sinulla AP siksi, jos asiat eivät kerta aina ole noin olleet.

Täällä kanssa peli on kiintoisampaa kuin oma nainen.. töistä tullessa pelataan siihen asti että menee nukkumaan ja mitään muuta ei tee..
onneksi minulla oma kämppä vielä jonne aion lähteä huomenna.. en jaksa katsoa tuota pelaamista.
vituttaa kun mies sanoo vähentävänsä mutta ei edes yritä.!!

Mun miesystävä kanssa pelaa. Se pelaa niin paljon mielummin, kuin viettää mun kanssa aikaa.

Kaikki alkoi wowilla...Sitten tuli CS....Sitten oli kanssa toi tankkipeli....Sitten tuli Left for dead(tms)....Ja nyt Dota on IN. Siis se keksii aina uuden pelin, jota pelata, eikä koskaan harkitsekaan, että pelaamisen sijasta keksisi jotain muuta tekemistä (esim. mun kanssa). Ja parastahan tietty on, että jos kaverit sattuu olemaan skypessä langan toisessa päässä niin voi siinä samalla noita strategioita hioa ja huudella.

Sit kun mä kysyn siltä vaikka, että tulisko se mun luo illalla, niin "katotaan nyt" on vastaus aina. Sit jos ne pojat siellä skypessä kysyy, että meniskö se niiden luo illaksi,yöksi, vaikka hemmetti koko viikoksi, niin sit on kyllä äkkiä takki niskassa ja vauhtiviirut vaan näkyy kun se on jo rientäny poikien luo. Tota en ymmärrä siksi, koska se juttelee niiden poikien kanssa muutenkin jo päivät pitkät skypessä ja syynä ei kyllä voi olla myöskään mikään yhdessä pelaaminen, niinkuin "lani" -mielessä, koska tää mies ei omista kannettavaa konetta, eikä hänellä siis ikinä ole tietokonetta, mitä käyttää siellä poikien luona...

Että sen lisäks, että se pelailee poikien kanssa monen monta tuntia päivässä, niin se myös oikein hinkuaa viettämään niiden kanssa jotain saakelin pyjamapartyjä. Mulle aikaa liikenee noin kaksi yötä viikossa. Tähän kuuluu siis max.2 tuntia illasta, yö nukkuen n. 8-9 tuntia sekä aamusta 1-2 tuntia, jonka jälkeen taas kiirus pelaamaan.

Tuollaiseen tilanteeseen pitää hakea apua, ei ole normaalia! Oma miehenikin pelaa (mm. Dotaa), mutta kykenee nyt silti hoitamaan kaikki tarvittavat asiat, pelit eivät ole etusijalla! Itsekin tykkään pelailla ja joskus pelataan yhdessäkin, mutta vasta sitten, kun kaikki pakolliset asiat on hoidettu ja muuta ei ole. Ongelma on silloin, kun ei kykene tekemään mitään muuta ja kumppani/lapsi unohdetaan. Nyt äkkiä muutosta tilanteeseen!

Olen mies ja iältäni 55v.Pelaan paljon erilaisia strategiapelejä,myös toimintapelejä.Viimeisenä on ollut tämä Left 4 Dead 2.Pelaillut olen siitä asti kun suomesta pelikoneita sai ostettua,ja kun tietokoneiden hinnat kohtuullistui,jos niin voi sanoa sillä ensimmäisen peli pc:n hinta oli 24.500 markka-aikana vuonna -96.Olisitte iloisia siitä että puolisonne viihtyvät kotona pelien äärellä eivätkä istu kaiket päivät kaljaräkälöissä,ja huonossa seurassa.Tosin liika on liikaa pelaamisessakin,ja itse olen välillä ärsyyntynyt Left 4 Dead 2 pelattuani,mikäli olen joutunut pelaamaan samassa joukkueessa venäläisten kanssa,jotka ovat tässä pelissä ehdoton häirikköporukka.Pelejä ei pitäisi pelailla liikaa,eikä liian vakavissaan,sillä siitä voi seurata mielenrauhan menetystä.Välillä ja säännöllisesti olisi hyvä pitää taukoa,ja perheellisen otettava huomioon perheensä.Myös työelämässä on monille tärkeämpiä työporukka kuin läheiset.Tämmöistäkin olen nähnyt.Kohtuutta siis kaikessa muussakin.

Voi, voi, odottakaas kun tämä seuraava sukupolvi, netti sukupolvi tuolta varttuu, elämää tietokoneiden lisäksi ei ole ensinkään!

KOE TERÄKSEN VOIMA!!

Pyydä mies perheneuvolaan ja jos ei tunnusta omaa peliriippuvuutta ja suhteen toimivuutta-eroa.Lastesi takia ja itsesi takia.Lapsilla on oikeus isäänsä.Joskus ero vasta avaa silmät-jos avaa..

järkyttävää miten samanlainen tarina:( meillä ei ole lapsia, ei olla aviossa, ei edes virallisesti asuta yhdessä ja miehellä ikää noin 30, mutta juuri tuo pelaaminen!!!! kauppareissut ainoita aktiviteetteja ja nekin niin saatanan turhautuneena ja kiireessä pitää hoitaa, jää osa ostoksista aina ostamatta ja joskus meinaa unohtaa (tai "unohtaa"....) mutkin kauppaan. ja sitten pitäisi laittaa ruokaa, mutta taistelu kutsuu. mua ei hirveästi kiinnosta toteuttaa tän äijän visioita sapuskoista, siivota, hakea ne unohtuneet sapuskat kaupasta, hakea kaljaa yms, mutta teen sen, koska toisella on niin tärkeää tekemistä.

aamulla kone päälle, mitään ei just sano ja peli pyörii. lopetti sentään pleikkarin pelaamisen, koska valitin tarpeeksi ja lähdin joskus menemään, vihasin sitä sotapeliä äärettömästi. öisin pelaa, välissä on taukoja, jolloin selaa nettiä, sitten taas tankkipeliä. jos se kyllästyttää, onhan niitä muitakin - ei vaan tunnu kyllästyttävän. ja minä en saisi haukkua, koska kyse on kuitenkin äijän mielenkiinnonkohteesta, harrastuksesta yms ja vertaa pelaamista mihin tahansa muuhun harrastukseen. mikäs siinä, mutta liika on liikaa ja kyse on riippuvuudesta. on aika surullista, kun äijä selittää pelistä ihan innoissaan ja kertoo pisteistä yms, ja sitten yritän olla kiinnostunut, ettei loukkaantuisi niin....

ainoo puhe minkä välillä kuulen (laita telkkari hiljemmalle/hae kaljaa/on nälkä/mitä sä nyt mökötät/mee kotiis jos ei kiinnosta) on mikkiin?puhuminen. sitten tuskanen huokaus, kun pitää ottaa ne kuulokkeet korvilta, jos mulla on asiaa.

kaverit jäänyt, remontti kesken, tää suhde kusee monesta reiästä.

jos miehesi tosiaan sivuuttaa sinut ja lapsenne jonkun hiton pelin takia ja valmis uhraamaan suhteenne, on se saatava johonkin riippuvuushoitoon. pelimaailma tekee ihmisestä hyvin itsekkään, ja mitä kauemmin ja enemmän pelaa, sitä kauemmas ajautuu todellisuudesta, ihan tästä konkreettisesta maailmasta ja tunteista, alkaa olettaa, että ihmiset toimii kuin koneet, mutta kun saakin inhimillisen vastareaktion eikä vaikkapa anna seksiä nappia painamalla, on mies sitten ihan eksyksissä....

yksin ne pitää jättää ongelmansa kanssa, saa nähdä missä vaiheessa alkaa naista (ja lapsia) kaivata. harmi vaan, että siinä sattuu sitten itseäänkin.

kisko piuhat koneesta.

Meillä meni toisin päin. Mieheni menetti minut World of Tanks -pelille!

Vika ei toki ole nettipeleissä, vaan koukuttujissa. Ihmiset vaan on niin saamarin tyhmiä, että koukuttuvat aina johonkin asiaan. Itsekin masennusaikoinani vietin aina päiviä koneella, mutta viisi-kymmenen (en enää muista kauan tästä on) vuotta sitten hankin elämän.
Oma mieheni pelaa kanssa paljon, mutta sinä päivänä, jos sellaista nyt teoreettisesti ikinä koittaisi, kun jää työttömänä kotiin vain pelailemaan, ei halua käydä enää keskusteluja muista aiheista tai tapittaa vain ruutua, jos vaikka riisuudun (siinä vaiheessa, kun se ei herätä miehen huomiota, saa huolestua),
lupaan pakata kamppeeni ja lähteä. Mielenkiinnolla myös seuraisin kuinka kauan miehellä kestäisi huomata lähtöni.. :D
Elämällä on paljon parempaakin tarjottavaa kun virtuaalitodellisuus.

On aika raju juttu (noin alkuperäseen juttuun viitaten).

Ite pelaan tankkeja ja oikeastaan lähes kaikkea mahdollista - mieheni kanssa. Olen tietty itsekin gamer alkuaan - joskin löysin noi netti pelit hänen kanssaan. Ja on se tietsikka vaan aika tärkee kapistus, mutta toisaalta jos en pelais varamaan kirjoittaisin sillä. Kirjoittaminen on kanssa semmonen harrastus että siihen voi hurhataa tunteja ja tunne on toisinaa huumaava, kun oikein 'inspis' iskee. Välillä sitä heittää herjaa, että sitten vanhainkodissa pitä hoitohenkilökunnan kanssa kistellä netti-aika oikeuksistaan, kuin lapsi konsanaan. Hehe.

Meillä kuiteskin menee kaikin puolin hyvin, vaikka monen monta hetkee me vietetäänkin tietsikan kanssa - istutaan rinnatusten. Katellaan toisiamme silmät säihkyen.. puolustetaan toinen toisiamme screenillä. Sitten on aivan toisellainen kuva: Mun vanhemmat rakentaa - taloa - paattia - huonekaluja.. ja kaiken aikaa on heillä joku projekti käsissä. Ne menee verstaalle käsi kädessä - me tietokoneitten luo.

Mä en fyysisesti kykene moiseen talon rakentamiseen. Meillä EI ole mikään elämän puoli kärsinyt pelien takia - sen sijaan terveyteni on kovilla muista syistä - suoraan sanoen ihan omia aikojaan. Niinpä sisäharrastus on oikeastaan vain virkistävää. Rakkaani taasen käy työssä normaalisti. Se on pahuksen rankaa duunia, eli kotiin tullessa ei ole energiaa lähteä kauas huiteleen. Lienee selvää että mä oon kotona - eläkkeellä kun olen, niinpä teen kotitöitä minkä kykenen.

Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta miehellä on poika. Ollessaan luonamme, toisinaan lapsi tulee katsomaan kun me pelataan ja pelaa omia pelejään, tai leikkii leegoillaan. >> On niinkuin leikkiaika ja ajat tehdä muuta. >> Me myös pelataan tai leikitään hänen kanssaan.

naiset pihtaa siksi miehet pelaa nettipelejä kun ne tuottaa samaa mielihyvä jormoonia kun seksi ;) että annapas pimppiä välillä niin kyllä se siitä

"Tietokoneet pilaa parisuhteet ja perhe-elämät. Ensin pornot ja chatit yms. "

-Pas.kanmarjat..!

Tasapainoinen ihminen voi nauttia kaikista edellämainituista ilman ongelmia. Yhtä naurettavaa kun aikoinaan syytettiin rock-musiikkia nuorison ongelmista jne.

Tai yhtä hyvin voidaan sitten lähteä ultra-puritaaniselle linjalle ja kielletään kaikki! Palataan samantein kivikaudelle.

Voe luoja taas tätä järkeilyn tasoa.. X)

Loistava ketju :D

Kuinka mustavalkoisena jotkin asiat nähdäänkään joskus. Kun esitätte asian näin, että mies vain pelaa, yhyhyhy, itku tulee, ja lähdne menee, ei se koskaan mitään tee, niin lähtekää sitten. Ei ketään pakoteta, tai kenenkään pitäisi olla sellaisessa suhteessa missä on paha olla.

Itse pelaan paljon, ehkä liiankin paljon ja myös tuota World of tanksia.

Onko se koko elämäni? Ei. Aina säännöllisesti sana kotona kuulla siitä että pelaan liikaa, ja pitäisi tehdä yhdessä jotain ja halitana vähän jne.

Okeasti teen myös kaikkea muutakin. Käyn töissä, kaupassa, urheilen, soitan kitaraa, käyn kuntosalilla joka toinen päivä, katselemme yhdessä leffoja sylikkäin sohvalla, teen ruuan valmiiksi kun toinen tulee töistä ja yleensä hän on kovin nälkäinen, siivoan, ja kaikkea tuota - Normaalia elämää.

Onko se paha, jos haluan ottaa omaa aikaa pari kolme tuntia, ja vaikka sitten pelata?

Se on perspektiivikysymys - Minä lasken yhteiseksi ajaksi jo sen, että käymme kaupassa. Siinä reissun aikana keskustelemme asiat päivästä jne. tämän päälle ilmeisesti pitäisi vielä olla aikaa sitten nyhjäämiseen tms.

Jos käännän asian päälaelleen - Tuo WoT on ilmeisen tärkeä osa kumppaneidenne elämää, eikö? Oletteko ajatelleet että olisi kenties kohteliasta tehdä jotain yhdessä kumppaninne kanssa - eli pelata tuota WoTtia hiedän kanssaan?

Jos teillä on joku mielikuva siitä mitä HEIDÄN pitäisi tehdä teidän kanssa yhdessä, niin kunnioittakaa myös heidän mielikuviaan. Suurin osa miehistä jotka pelaavat, olisivat varmasti positiivisesti yllättyneitä, jos kerrotte että haluaisitte kokeilla tuota pelaamista heidän kanssaan.

Ja aivan turha väittää ettei teitä kiinnosta pelaaminen - Tuohon me voimme sanoa ettei meitä kiinnosta nyhjätä koko aikaa teidän kanssannekaan.

olin naimisissa miehen kanssa, joka ekana aamulla avas tableyin, pelas sillä, sitten pelattiin kännyllä ja loppupäivä pelattiin tietsikalla. oireet paheni pikku hiljaa. siitä tuli entinen ukko aika nopeesti riippuvuuden ehdittyä tohon jamaan. idiootti!

Ihmiset ja parisuhteet olis paljon onnellisempia, jos elettäis reaalimaailmassa ilman someja, tableja, ja kaikennäkösii virtuaalivemputtimii, jotka vain tuo mukanaan riippuvuutta, turhia houkutuksia.

Itse menetin naisen haydayn vuoksi, että näin.
T.45v mies ja nainen 4x

Mahdotonta puhua kenenkään muun puolesta, mutta...

Itsekin kyllä koukutun helposti noihin tiettyihin peleihin. Sen takia en niitä nykysin yleensä koskaan asentelekaan koneelleni, joten ongelman voisi ajatella olevan sillä ratkaistu.

...Mutta...

Kun se asia ei ole ihan niin yksinkertaista. Vaan sitten huomaankin käyttäväni aikaa netissä, tai TV:tä katsoessa, tai ulkona jatkuvasti lenkkeillessä. Se aika mikä meni peleihin, meneekin johonkin muualle.

Totta kai osa näistä tekemisistä on selvästi parempia vaihtoehtoja esim. terveyden kannalta, mutta niissä kaikissa on yleensä silti se yhteinen tekijä, että ne ovat selvästi jotain pakenemista arjen stressistä, tms.

Ei peliä ole pakko päästä pelaamaan sen takia että se oikeasti olisi niin antoisaa... Vaan sen takia, että ilman sitä jotain tekemistä päälle alkaa sitten iskemään se oikean elämän stressi ja ahdistus. On vaan helpompaa vaikkapa pelata ja piilottaa se ahdistus. Ei ehdi miettiä mitään kun keskittyy peliin. Ja loppujen lopuksi.. Se sitten viekin vaan aikaa sieltä oikeasta elämästä, ja sitten se ahdistus onkin entistä suurempi.

Noidankehä on valmis. Virtuaalista huumetta aivoille turruttamaan ahdistusta, ja kerta kerralta ahdistus kasvaa ja huumetta pitää saada lisää.

Samaa huumetta aivoille voi joillekin toimittaa esim. TV:n katselu. Erona vaan se, että TV:stä harvoin on saatavilla milloin vaan miten paljon vaan sitä omaa suosikkiohjelmaa - toisin kuin pelien kanssa. Kohta sekin kyllä muuttuu - netflixin ja muiden vastaavantyyppisten palveluiden myötä.

Kyllä miehellä saa olla harrastuksia ja kavereita. Olet vain kontrollifriikki dinosaurus.

oli kuin suoraan meidän elämästä.. okei meillä ei ole lapsia, mutta ollaan maanviljelijöitä ja navetta täynnä lehmiä... niitähän pitää koko ajan hoitaa koska ne ei itse pysty itsestään huolehtimaan... monesti on lähdetty pelaamaan kesken töiden ja monesti on ollut, että kun mä oon menny nukkumaan ja heränny 5 aamulypsylle niin ukko istuu vieläkin koneella ja pelaa samaa peliä.. luulis että alkaa jo kyllästyttää....

Oikeat miehet eivät pelaa tietokonepelejä niin että se haittaisi muuta elämää. Onko miehesi työtön haaveilija joka ei edes hae uutta työtä elättääkseen perheensä ja vain pelailee mielikuvitusmaailmassaan.
Potkaise pellolle moinen hylkiö, piittaamaton lusmuloinen. Muuten joudut vielä katumaan ''mies''valintaasi.

Itse olen koukussa tankkipeliin, ollut jo puolitoista vuotta. Olen 27 vuotias mies ja käyn päivätöissä. Meillä on kaksi pientä lasta ja täytyy myöntää että pelaaminen on välillä mennyt liiallisuuksiin, joskus tullut pelattua työpäivää ennen yöllä jonnekin viiteen ja kahdeksalta on ollut herätys. Joskus vapaalla kun vaimo ja lapset on mummolassa niin tulee pelattua kellon ympäri. Ollaan vaimon kanssa puhuttu asiasta ja olen saanut pelaamista vähennettyä. Nyt riittää tunti-pari muutamana iltana viikossa. Vaimo ei edelleenkään pelaamista hyväksy, mutta niin kauan kun mitään parempaa yhdessä tekemistä ei ole tarjolla, eikä pelaaminen mene parisuhteen tai lapsien edelle, se saa jatkua.

Jos pelaaminen on vaarassa kaataa parisuhteen, niin kannattaa hakea apua. Itselleni pelaaminen on joskus ikäänkuin huumetta, jonka avulla pakenen todellisuutta. Tankkipeli on siksi niin koukuttava, että siinä kerätään kokemusta, joka karttuu sitä mukaan kuin pelaa. Kokemusta tarvitaan uusien tankkien saamiseksi ja uusien tankkien saaminen houkuttaa. Tankkeja on periaatteessa rajattomasti ja peli kehittyy jatkuvasti, joten voi olettaa että kiinnostus peliin ei tule lopahtamaan ihan hetkessä. Miettikää, mitä muuta kivaa voisitte tehdä yhdessä.

Omat silmäni aukesivat kun tajusin että väsymykseni johtuu siitä että pelaan iltaisin liian myöhään. Myös parisuhde kärsi. Voimia sotaleskille ja orvoille!

Minä hurahdin kanssa kyseiseen peliin, n. kaksi vuotta sitten.

Alkuun pelasin välillä enemmän valillä vähemmän, sitten kun taso kasvoi ja taisteluista tuli tiukkoja peli kesti aina sen 15.min niin ilmeisesti siitä tuli niin jännää että piti pelata IHAN VITUSTI
Mutta en käytä rahaa kyseiseen peliin, niin olen jääny junnaamaan paikalleen ja kiinnostus peliin on loppunut.

ei muuta.

En ihmettele yhtään, jos on vähänkään taipumusta peliriippuvuuteen niin koukussa on.



MUTTA ISO KIITOS PELIN TEKIJÄLLE!!!!

PÄÄSIN TÄMÄN PELIN AVULLA IRTI RAYN JA MUIDEN RAHA PELEISTÄ.

NYT PELAAN W.O.T:tä HYVIN HARVOIN.

Suomalainen Claani puskajussit rekryää porukkaa.

Kyseessä K-18 claani jossa keski ikäkin huitelee jo kolmenkympin paremmalla puolella..

Toivomme pelaajalta aktiivisuutta siinä määrin kuin se on mahdollista..
kuin myös yhtä Tier VIII tankkia.
TS3 (teamspeak3) puhe ohjelmaa sekä headsettiä.

Myös roppakaupalla huumorintajua..
hyviä pelihetkiä toivoo PJ

Naisille kuin miehillekkin on tärkeää, että kumppani on myös läsnä eikä vain ala muistuttamaan palvelijaa. Mites tankki pelin pelaajat tuumaisitte naisesta, joka pelaisi päivät pitkät jotain naisten suosimaa peliä ja moni parisuhteen perusasia jäisi hoitamatta? Miehenä pitäisi sitten imuroida, tiskata, leikkiä lasten kanssa, maksaa laskut, käydä koululla, ostaa ruokaa jne.... kun nainen vain pelaa päivät pitkät eikä seksikään kiinnosta? Rakentelisi ja seikkailisi kaiket päivät SIMS pelissä ollen todella ärtynyt jos suuttuneena vedät töpselin pois seinästä? Alkaisi uhkailemaan kaikenlaisella jos konetta ei saa HETI laittaa päälle.

Miltä se miehet teistä tuntuisi kun muuttuisitte naistenne ORJAKSI ja nainen poimisi vain ne hyvät hetket suhteesta.... jos sattuu joskus huvittamaan?

Jos sisimmässänne ette miehet halua vastaavaan elämään joutua, niin silloin itsekkin myönnätte edes itsellenne että liika on liikaa. Jos ette myönnä niin jatkakaa sitä "juomista" ja joku päivä heräätte yksinäisyyteen ja edelleen sydänmenne on tyhjänä kun pelaaminen ei annakkaan sitä aitoja ja kestävää onnea...

Aika vitun lapsellista "valitse minä tai peli" kysyjällähän viiraa päässä aika pahasti.kiristämistä saatana !! Tota ne kaikki "olen täydellinen" ämmät vaan harrastaa saatana !!!

Voin mäki ruveta laittamaan sitten
"Minä tai meikit"
"Minä tai tyttöjen ilta"
"Minä tai kynsilakka"
"Minä tai manikyyri"

Samalla lapsellisella mitalla takaisin..

Mutta ettehän te lapselliset ämmät sitä edes tajua! Hankkikaa apua mäkättämiseen ja määräilyyn

Mies pelaa kaiken aikaa naiselle jää lasten huolehtiminen , koti, perheen elättäminen.
Mies työtön pelaa 24/7 ei tee muuta.
No, nyt on avioliitto kohta ohi. Mies ei tuu näkemään mitään muuta enää lasten elämään liittyvää. Pääsen helpommalla,
kun ei tarvi passata miestä enää.
Ehkä hän huomaa tai sit ei , kun meitä muita
ei enää oo vierellä.
Minä keskityn eron jälkeen täysin lapsiin.

hankkikaa kaikki elämä... aikuiset ihmiset :)

Täällä myös yksi joka on kurkkuaan myöten täynnä tuota ***** tankkipeliä! Pienikin tilaisuus käydä pelaamassa pitkin päivää peli tai pari hyödynnetään. Yksin saa mennä nukkumaan melkein joka ilta ja kotihommat kasaantuu mulle. Ja koko ajan siellä on joku bonustehtävä tms paskaa, jonka takia täytyy pelata vähän enemmän joku tietty jakso!