Hautala ei sekoile ja selitä ensimmäistä kertaa.

Päivitetty 20.3.2013 07:05, julkaistu 19.3.2013 21:34
Analyysi: Mehiläiskuningatar ei luovuta
Matti Mörttinen
1. Hautala ei sekoile ja selitä ensimmäistä kertaa.

2. Vihreillä on käytössä nykyisin samat konstit kuin perinnepuolueillakin.

3. Pitkään uraan mahtuu mielenkiintoisia käänteitä.

Suomen oltua vasta pari vuotta Euroopan unionin jäsenmaana valui suomalaiseen julkisuuteen skandaalinpoikanen Brysselin simpukkakattiloiden äärestä.

Ilmeni, että EU-parlamentin jäsenet voivat tienata itselleen tukevat lisäeläkkeet käytännössä puoli-ilmaiseksi. Vapaaehtoinen järjestelmä kun oli viritetty siten, että eläkkeen kerryttämiseen tarvittavat maksut sai maksaa meppien niin sanotusta yleisestä kulukorvauksesta.

Siis vähän niin kuin se, että myyntimiehen eläke karttuisi kilometrirahoista ilman että autolla edes ajetaan.

Kun tämä euroedustajien hulppea etu tuli yleiseen tietoon, oli Heidi Hautala (vihr) yksi suomalaisista europarlamentaarikoista. Hän kertoi suostuneensa järjestelmään mukaan, kun ”sitä niin kovasti tyrkytettiin”. Hän myös antoi ymmärtää, ettei ollut selvillä eläkerahaston säännöistä liittyessään järjestelmään.

Myöhemmin eräs toinen samaan aikaan EU-parlamentaarikkona ollut suomalainen kertoi minulle, miten eläkejärjestelmän yksityiskohdat selvästi selostettiin tuoreille suomalaismepeille näiden tullessa taloon. Hänen mukaansa Hautala oli ollut paikalla ja allekirjoittanut järjestelyn omalta osaltaan hyvin tietoisena sen erikoisista piirteistä.

Kertojan mielestä Heidin myöhemmät selitykset ontuivat pahasti.

Tapaus on sinänsä vanha juttu yli 15 vuoden takaa. Meppien palkkaus ja muut edut on tuon jälkeen saatu aiempaa tolkullisemmiksi – osin Hautalankin ansiosta.

Episodi kuitenkin osoittaa, että huippupoliitikko on ennenkin haparoinut selityksineen yllättävissä julkisuustilanteissa. Tapauksissa on yhteistä poliittisen huomion lisäksi se, että kummassakin on ollut kyse myös poliitikon henkilökohtaisesta talousedusta.

Kun vihreästä liikkeestä kolmisen vuosikymmentä sitten tuli yleispuolue, oli yksi sitä ”vanhoista voimista” erottava tekijä juuri suhtautuminen yksityisyyteen. Tulokkaiden mielestä politiikassa yksityinenkin oli yleistä ja julkista.

Sittemmin tuo puoli on liikkeestä haalistunut, ja poliitikkoina vihreät ovat alkaneet käyttäytyä yhä enemmän tavoilla, jotka ovat tuttuja perinteisistä puolueorganisaatioista.

Hautala on oviremonttitapauksensa kanssa saanut maistaa tavallaan oman sukupolvensa ja liikkeensä lääkettä. Hänen tapansa suhtautua kohuun on puolestaan ollut tuttu ”vanhasta poliittisesta kulttuurista”, jonka ytimessä on ollut kaiken kiistäminen, parhain päin selittäminen ja se, että kohde tekee itse itsestään jupakan uhrin.

Vasta viimeisenä hätäapuohjeena on ollut perimätietoviisaus ”kun mikään muu ei auta, kokeile totuuden kertomista”.

Toki kehitysministeri on myöntänyt virheitään ja kertoo katuvansa niitä. Tiistain tiedotustilaisuudessa hän myös pyysi anteeksi kaikilta suomalaisilta – lähes kuin hiihtopomo dopingkäryn jälkeen.

Hautalan poliittinen ura on jo melkoinen menestystarina. Tuskin yksikään toinen suomalainen on esimerkiksi EU-parlamentissa jättänyt niin pysyvää jälkeä itsestään.

Parhaimmillaan unionin jargoniin eli Brysselin ja Strasbourgin käytävillä puhuttavaan eurooppalaiseen ammattikieleen otettiin suomalaisen mukaan kehitetty sana hautalisation eli ”hautalisoiminen”.

Termillä tarkoitetaan sitä, että jos virallisessa asiakirjassa on salassa pidettäviä yksityiskohtia, ne viivataan yli ja muu osa dokumentista julkistetaan. Hautala sai menetelmän aikaiseksi voittamalla tuomioistuimessa juttunsa EU-ministerineuvoston asekauppaehtoja koskevien päätösten avoimuudesta.

Vihreä veteraani on kotimaisilla kentilläkin osannut käyttää sekä pehmeitä että kovia keinoja tavoitteidensa edistämisessä. Omiensa joukossa hän sai aikoinaan lisänimen Mehiläiskuningatar.

Aivan oma lukunsa ovat ärtymyksen purkaukset, joita Hautala sai aikaan Paavo Lipposessa. Esimerkiksi kesällä 1999 silloinen pääministeri sätti EU-vaalien äänikuningattaren tavalla, joka ihmetyttää vieläkin. Ehkä syy sillekin löytyy sitten aikanaan muistelmista.

Parhaassa tapauksessa löytyy useampiakin selityksiä ja riippuen siitä, kenen muistelmia lukee.

Kirjoittaja on artikkeli- ja näkökulmatoimituksen vt. esimies

Eikö tuo kertonee paljon sekin, että nämä ns. "oviremontti ja siivousmunausta" haudottiin v.2009 asti eli ministerin pesti otettiin riemuiten vastaan, vaikkakin "munaukset" liikahtelivat kainalossa olemassaolostaan.
Mutta ministerin vallan makeus vei mennessään, ettei sanotuksi saanut, vaikka kiristyksen ja arkkivihollisen painostus alkoi saada ikäviä piirteitä eli oli pysyttävä hiljaa.
Asian tullessa ilmi alkoikin teatteri, jolle vertaista saa hakea, piiloudutaan vihreiden johdon ja pääministerin sanojen taakse ja uskotellaan lapsen tavoin "kun muut tukee, etten tehdyt paljon väärin", "olen vain tavallinen ihminen" ja "antakaa nyt anteeksi, mutta en aio erota kuitenkaan".
Kyllä tässä raaka oman edun ajettelu on etusijalla, jota näennäisellä katumisella ja nöyristelyllä ei pyyhitä pois.