Ateistit ovat melko lähellä Jumalan oivaltamista.
Jumalan voi löytää ainoastaan kun hylkää kaikki ajatukset Jumalasta.
Mikään ajatus ei voi ikinä tavoittaa Jumalaa.
Onnittelut ateisteille, jotka olette hylänneet mahdollisuuden, että mielenne luoma kuva Jumalasta voisi olla olemassa :)
Tuo on ainoa tie, jonka kautta voit todella löytää Jumalan.
Jumala on "ei mitään". Sitä ei voi kaapata mihinkään käsitteeseen tai ajatusrakennelmiin. Jumalaa ei voi lähestyä ajatuksin.
Eikä sinun tarvitse käyttää sanaa Jumala. Voidaan puhua vaikkapa olemisesta tai elämästä.
Joten ehdotus kaikille ateisteille: Jatkakaa eteenpäin ateismista. Huomatkaa olemisen ihmeellisyys, jota mitkään sanat ei voi koskaan kaapata :)
Jumalan voi löytää ainoastaan kun hylkää kaikki ajatukset Jumalasta.
Mikään ajatus ei voi ikinä tavoittaa Jumalaa.
Onnittelut ateisteille, jotka olette hylänneet mahdollisuuden, että mielenne luoma kuva Jumalasta voisi olla olemassa :)
Tuo on ainoa tie, jonka kautta voit todella löytää Jumalan.
Jumala on "ei mitään". Sitä ei voi kaapata mihinkään käsitteeseen tai ajatusrakennelmiin. Jumalaa ei voi lähestyä ajatuksin.
Eikä sinun tarvitse käyttää sanaa Jumala. Voidaan puhua vaikkapa olemisesta tai elämästä.
Joten ehdotus kaikille ateisteille: Jatkakaa eteenpäin ateismista. Huomatkaa olemisen ihmeellisyys, jota mitkään sanat ei voi koskaan kaapata :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Erittäin hyvä kirjoitus.
Sanoille ja asioillehan tietenkin saa keksiä ihan omia merkityksiään, mutta eivät ne sillä sen todemmiksi muutu. Sitä paitsi omien kirjoitustensa kehuskeleminen eri nimimerkeillä muistuttaa lähinnä suihinottoa itseltään.
No silloin ainkain se oma ihmiskäsitys ja uskonnollinen jumalkuva romahtaa ja Hän saa itse ilmestyä. Ja rehelliselle ilmestyykin!
Ihmiskäsityksen romahtaminen tuollaisesta sekoilusta seuraakin. Hae apua.
Huomasin, että tämä kirjoitus herätti joitain kielteisiä reaktioita.
Voisitteko tarkemmin kuvata minkä tässä koitte ongelmallisena?
Onko olemisen ihmeellisyydessä jotain haastavaa?
Vai oliko se ainoastaan se, että käytin sanaa Jumala?
Se on kyllä sana millä on aika hurja painolasti. Voidaan jättää se kokonaan pois tästä keskustelusta jos se auttaa.
..
Sanat eivöt todella muutu sen todellisemmiksi, koska ne ovat vain sanoja. Sanat enintään voivat osoittaa kohti jotain todellista. Mutta sanat eivät ole ikinä sitä.
Myö ihmset ollaan ehkä liikaa käsitteiden maailmassa, ja samalla jää sitten todellinen elämä näkemättä.
Ja se elämä on aika ihmeellistä.
New age-huuhaalle on olemassa omakin palstansa.
Sun kirjoituksista saa vähän sellaisen kuvan, että täytyisi olla uskovainan, ennenkuin tajuas kuinka hieno ja ihmeellinen elämä, ja maailma on. Tarkoititko tekstissäsi sitä, ja jos tarkoitit, niin mistä olet noinkin höntin ajatuksen päähäs saanu. Anteeksi jos olen väärässä, ja jos en, niin sitten en tajunnu kirjoitukses pointtia.
Ei kun oikeastaan päinvastoin.
Täytyy jättää kaikki uskomukset ja katsoa maailmaa juuri sellaisena kuin se on. Silloin vasta sen voi todella nähdä.
Niin no toihan on itsestäänselvyys.
Mutta silti todellisuus suodattuu suurimmalla osalla kaikenlaisten ajatusrakennelmien kautta. Silloin todellisuus jää todella kokematta.
Olet virkistävä poikkeus keskustelijoiden joukossa. Kiihkomieliset ateistit ja fundamentalistikristityt eivät juurikaan eroa toisistaan - hedelmätön maaperä!
Tuo ei taas tarkoita yhtään mitään. Abstraktia ohutta yläpilveä.
Lentävän Spagettihirviön voi löytää ainoastaan ateismin kautta.
"Ateistit ovat melko lähellä Jumalan oivaltamista."
Itseasiassa en ole enää edes lähellä vaan olen oivaltanut sen jo, mistään jumaluuksista ei ole minkäänlaista havaintoa joten jumalia ei erittäin suurella todennäköisyydellä ole olemassa.
"Onnittelut ateisteille, jotka olette hylänneet mahdollisuuden, että mielenne luoma kuva Jumalasta voisi olla olemassa :)"
Mieleni ei ole luonut mitään kuvaa jumalasta, ainoa kuva mitä minulla on jumalasta on raamatun antama kuva ja olen ikionnellinen ettei kyseistä jumalaa ole olemassa.
Minä voisin luoda mielessäni jos haluaisin, kaikin tavoin paremman jumalan, samoin kuin monet uskovat ovat tehneet.
Jaakob ja SamiA taitavat olla niitä harvoja jotka uskovat raamatun kuvaamaan jumalaan, muut ovat luoneet itselleen oman jumalan.
"Eikä sinun tarvitse käyttää sanaa Jumala. Voidaan puhua vaikkapa olemisesta tai elämästä."
Olemisesta ja elämästä ateistit puhuvatkin jo ja ihan noilla nimillä, te uskovat käytätte niiden tilalla "jumala" sanaa.
" Huomatkaa olemisen ihmeellisyys"
Olen huomannut, mutta sinä ilmeisesti et koska uskot vielä luomiseen.
Luotuna oleminen ei olisi mitenkään ihmeellistä, koska samanlaisia voi luoda vaikka kuinka monta, sen sijaan "alkuräjähdyksen", abiogeneesin ja evoluution myötä koko maailmankaikkeus on ainutlaatuinen ja ihmeellinen.
Teillä uskovilla on outo tapa käyttää tuota "ihme" sanaa.
Pidätte ihmeenä jumalan luomistyötä samalla kun pidätte ateistien käsityksiä maailmankaikkeuden jne. synnystä asiana joka vaatii uskomista ihmeeseen.
Koittakaa jo päättää kumpi on ihme ja kumpi todenmukainen, luonnolinen asia.
Minulle maailmankaikkeus on luonnollinen ja todenmukainen asia ja samalla ainutkertaisuudessaan ihme enkä tarvitse siihen mitään jumaluutta sotkemaan.
Hei.
Missä miä sanoin uskovani luomiseen?
En usko myöskään Jumalaan.
"Minulle maailmankaikkeus on luonnollinen ja todenmukainen asia ja samalla ainutkertaisuudessaan ihme enkä tarvitse siihen mitään jumaluutta sotkemaan."
Näin juuri.
Ajatellaanpa vaikka hunajan makua. Sitä voi tutkia monilla tavoilla ja siitä voi kirjoittaa vaikka miten tarkkoja kuvauksia. Mutta mitkään sanat ei ikinä tavoita sitä mitä on maistaa hunajaa.
Tai jos katson kukkaa niin voin määritellä monin sanoin sitä kukkaa. Mutta mitkään sanat eivät ikinä tavoita kokonaan sitä kukan olemusta.
Elämään jää aina mysteeri mitä sanat eivät tavoita. Olemisen ihmeellisyys.
Sitä ei tosiaan tarvitsekkaan selittää millään. Ei Jumalalla eikä millään muulla. Sitä voi ainoataan katsella ja kuunnella ja ihmetellä.
Ja sitten kuka sinä olet? Sinä olet tämä oleminen, joka onkin tullut tietoiseksi ittestään.
Ohan se iha hienoa et tässä meiän kautta nyt oleminen on tullu tietoiseks ittestään ja voi kattella itteään.
Tällaisen selittämättömyyden äärellä on paljon jotain mitä voisin itte kuvata kauneudeksi ja iloksi. Vaikka taas hyvä muistuttaa sanojen rajallisuus.
Ja siksi miusta ateisteilla on se etu, että teillä ei ole mitään epätodellisia selityksiä tälle kaikille vaan hyväksytte elämän sellaisenaan.
Oho tulipas kirjoitusvirheitä.
Pahoitteluni niistä.
"Elämään jää aina mysteeri mitä sanat eivät tavoita. Olemisen ihmeellisyys."
Ei se ole mikään mysteeri vaan aivojemme luoma virtuaalitodellisuus. Tunnetta ei voi siirtää, koska virtuaalitodellisuutta pyörittävä rauta on erilainen jokaisella ihmisellä.
"Hei.
Missä miä sanoin uskovani luomiseen?
En usko myöskään Jumalaan. "
Aloituksestasi sai sen käsityksen, varsinkin tapasi käyttää ateismi ja jumala sanoja vaikutti uskovan tavalta. Olen pahoillani jos erehdyin luulemaan sinua teistiksi. :)
Se miten "koen" Jumalan on jotain mitä en oikein mitenkään voi kutsua uskoksi. Siinä ei ole kysymys mistään opeista tai ajatuksista. Eli en usko Jumalaan. Mutta en myöskään sano, ettei Jumalaa ole olemassa. Enkä myöskään sano, että on. Miusta tuntuu jopa, että tilanteesta riippuen voin kutsua itseäni sekä ateistiksi että teistiksi.
Miulle "Jumala" on jotain mikä ei ole mitään, mutta on. Tämä kaikki ehkä helpottuisi jos vaihdettaisiinkin sana Jumala sanaksi oleminen. Tai ei se kyllä yhtään järkeenkäyvämmäksi muutu, mutta päästään ainakin Jumala sanan painolastista.
Tässä keskustelussa tulee myös hyvin ilmi se miten sanat ei ikivä tavoita todellisuutta kokonaan.
Kysymys onko Jumalaa olemassa ja kuka hän on jos on on ehkä väärä. Tärkeä kysymys on: Kuka sinä olet.
"Miusta tuntuu jopa, että tilanteesta riippuen voin kutsua itseäni sekä ateistiksi että teistiksi."
Olet kai huomioinut, että ateismi ja teismi käsittelee persoonallisia jumalia. Kuvauksestasi ainakin näyttää siltä, että et käsittele kirjoituksessasi sellaisia.
"Kysymys onko Jumalaa olemassa ja kuka hän on jos on on ehkä väärä. Tärkeä kysymys on: Kuka sinä olet. "
Miksi edes käytät sanaa jumala ja miksi kuvittelet, että kukaan olisi kiinnostunut käsittelemään tuollaista yläpilvihöttöä, jota et pysty edes selittämään alkuunkaan? Aika omituista on keskustella asiasta, jota ei pysty sanoilla esittämään. Onko se edes keskustelua ja jos ei ole, niin miksi olet keskustelupalstalla?
Olet oivaltanut! Viimeinen lauseesi osoitti, että olet todella ajatellut näitä asioita syvällisesti. Onnittelen, sillä kaltaisesi ihmiset eivät ole nykyaikana maailmassa enemmistönä.
En muuten koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, mihin ihmisen terve järki katoaa silloin, kun hän sanoo "tulleensa uskoon"? Toisaalta, kiivaimmat ateistit eivät usko mihinkään, mitä eivät voi järjellä selittää. Epäilys on hyvä samoin kuin tietynlainen uskokin (ei uskonnollinen), mutta äärimmilleen vietynä molemmat ovat haitallisia.
Miusta Jumala ei ole persoonallinen, mutta ei myöskään persoonaton.
Hän ei ole mitään ja samalla Hän on ihan kaikki.
Siinä olet aivan oikeassa, että en tosiaan pysty sitä sanoilla selittämään mistä yritin luoda keskustelua.
Mutta miusta siitä voi kuitenkin käydä keskustelua. Keskustelu ja puhe voi aavistellen ja hienovaraisesti osoittaa kohti sitä jotain. Mutta sanat ja ajatukset ei koskaan ole ollenkaan se.
Vähän niinkuin siinä sanonnassa jossa mestari osoittaa kohti upeaa kuutamoa ja opetuslapset näkevät ainoastaan sormenpään.
Parhaiten elämän, olemisen, Jumalan, mitä sanaa tahdotaankaan käyttää voi löytää sanattomasti. Katselemalla, kuuntelemalla, maistamalla ja haistamalla tätä elämää. Ilman tulkitsevia ajatuksia. Vähän niinkuin pienenä lapsena, jolloin raskaat ajatusrakennelmat ei vielä suodattaneet tätä olemista.
Ja teillä ateisteilla on se etu, että teillä on yksi ajatusrakennelma vähemmän todellisuuden tiellä. Mutta tutkikaapa itseänne löytyykö sieltä joitain muita ajatusrakennelmia, jotka tulkitsee ja arvostelee tätä todellisuutta ja tulee näin todellisuuden tielle.
"Mutta miusta siitä voi kuitenkin käydä keskustelua."
Vähän heikolta kyllä näyttää se mahdollisuus kun määrittelet keskustelun aiheen semmoiseksi, joka on ja ei ole ja jota ei voi sanoilla kuvailla. Keskusteluhan on tietääkseni sanoilla kuvailua.
Sanoin tosiaan väärin.
Siitä ei voi käydä keskustelua.
Mutta voi olla olemassa keskustelua mikä ehkä auttaa näkemään sen mistä ei voi käydä keskustelua.
- Saarnatkaa kaikille kansakunnille että Jumala löytyy ateismin kautta (Matteus 6:66)