Laitan tämän nyt tänne palstalle. Toivon, että saan neuvoja, miten elämän ilon tmv saa takaisin. Eli, olen 26 v. nainen ja en näe elämässä mitään järkeä. Se tavallaa ahdistaa minua. Olen aina ollut hirmu tunteellinen, välillä on tuntunut ettei minun pitänyt syntyä tähän maailmaan. Aina minulla ei ole ollut tällaisia ajatuksia, ne ovat tulleet viime vuosien aikana (siinä välissä ero pitkästä suhteesta ja ongelmia terveyden kanssa.) Niin, mietin paljon, että mikä merkitys elämällä on, miksi yrittää saavuttaa mitään kun kuolee kuitenkin. Mietin todella outoja, syvällisiä asioita. ELämäni on ihan ok, ihanat vanhemmat, sisarukset, muutamia hyviä ystäviä. Olen oppinut nauttimaan pienistä asioista, yritän elää päivän kerrallaan. Mutta en jaksa näitä ajatuksiani. Viime vuoden aikana minulle on tullut kamala pelko, että menetän vanhempani liian pian (paikkakunnalla on sattunut niin paljon esim keskiikäisten miesten yhtäkkisiä kuolemia). Välillä ahdistun ja itken, kun tiedän että he kuolevat jossain vaiheessa. Jokainenhan täällä kuolee, mutta jotenkin pelkään vanhempieni menettämistä yli kaiken, olen niin läheinen heidän kanssaan. Tämä ajatusmaailmani kohta pilaa elämäni, en ole edes osannut päästää uutta miestä elämääni, kun tuntuu että ajatukseni liikkuvat niin oudoissa asioissa ja olen oikeastaan menettänyt toivoni rakkauteenkin. Aamuisin kun herään, ei ole mukava herätä ajatuksiin, miksi edes heräsin, ei tässä elämässä ole mitään järkeä, itkettää. Mistä se johtuu, että ihminen alkaa ajattelemaan hirveäasti kuolemaa tai että ylipäänsä ei osaa iloita elämästä. Pelkää siis koko elämää :( En osannut selittää asiaani kovin hyvin, mutta toivottavasti joku viisas osaisi neuvoa. EHkä pitäisi mennä ammattiauttajalle...
Elämä pelottaa, ahdistaa.. :(
44
8484
Vastaukset
- Keissa
Minulla oli hir eä kuolemanpelko mutta paljon sinua nuorempana. Kun on sattunut muutama vakava onnettomuus tai läheltä piti -tilanne ja olen saanut sairauskohtauksen että ajattelin jo kuolevani niin ajatus kuolemasta tuli mieleeni. Nytkin ajatus läheltä liippaa kun sukulaisen puoliso on viimemetreillä syövän kourissa.
Minua on auttanut parhaiten näissä peloissa ja kysymyksissä usko Jumalaan ja elämään kuoleman jälkeen. Myös auttaa se, että uskon että mitään täällä ei sittenkään tule sattumalta: niin omat kuin läheistenkin päivät ja vuodet ovat määrätyt Korkeimman taholta. Menetin suhteellisen varhain vanhempani, ja verisukulaisia on vähän. Luotan että asiani järjestyvät ja minusta pidetään huolta jos läheisiä lähtee ja niin olen huomannut käytännössä olevan. Saan levätä turvallisella ja isolla kämmenellä!
Kyllä ihmisellä voi olla sairaaloista pelkoa joka kumpuaa jostain perusturvattomuudesta ja silloin asioista puhuminen, läheisten tuki ja ongelmien selvitäminen helpottavat.
Kyllä kai jokainen ihminen joutuu jossain vaiheessa pohtimaan ja selvittämään suhteensa kuolemaan ja elämän rajallisuuteen! Usein kohtuuton kuolemanpelko onkin juuri elämänpelkoa. Yleensä kuolevat eivät enää pelkää kuolemaa!- ulos ja tulos
Monet ihmiset mokaavat esimerkiksi paljon elämässään. He nauravat vain niille. Toista on herkät ihmiset. Ne ajattelevat liikaa asioita ja pilaavat oman elämänsä. Elämän iloa voi parantaa luonnossa ja muutenkin ulkona liikkumalla. Harratamalla jotain joukkuelajia tai ryhmä liikunta. Silloin tulee uusia ihmisiä ja negatiivisille ajatuksille jää vähemmän aikaa.
- Anonyymi
ulos ja tulos kirjoitti:
Monet ihmiset mokaavat esimerkiksi paljon elämässään. He nauravat vain niille. Toista on herkät ihmiset. Ne ajattelevat liikaa asioita ja pilaavat oman elämänsä. Elämän iloa voi parantaa luonnossa ja muutenkin ulkona liikkumalla. Harratamalla jotain joukkuelajia tai ryhmä liikunta. Silloin tulee uusia ihmisiä ja negatiivisille ajatuksille jää vähemmän aikaa.
Hyvä neuvo, kiitos!
- Anonyymi
ulos ja tulos kirjoitti:
Monet ihmiset mokaavat esimerkiksi paljon elämässään. He nauravat vain niille. Toista on herkät ihmiset. Ne ajattelevat liikaa asioita ja pilaavat oman elämänsä. Elämän iloa voi parantaa luonnossa ja muutenkin ulkona liikkumalla. Harratamalla jotain joukkuelajia tai ryhmä liikunta. Silloin tulee uusia ihmisiä ja negatiivisille ajatuksille jää vähemmän aikaa.
Katsos ne ajatukset tulevat automaattisesti ihmiselle joka on herkkä , ei kai kukaan vasiten ajattele näitä synkkiä, sille vaan ei voi mitään. Joten hyvä neuvoa jos ei itse ole kokenut mitään.
Yleensä ihmiset joista kerroit jotka vaan nauravat mokillensa, ovat pinnallisia ja eivät koskaan joudu kärsimään syvällisestä ajatuksista , ne on ne ajatukset jotka pilaavat elämän ei ihminen itse, autonoominen hermosto ei ole ohjattavissa . Joten ole siellä vaan niiden nauraminen ihmisten luona niin on taattu ettet sinä ainakaan koskaan voi saada näitä syvällisiä tunnetiloja .
Tosi on kuitenkin se että liikkumalla voi ihminen paremmin, meitä ei ole luotu paikalla olijaksi
- kristam5
Synkät ajatuksesi viittaavat masennukseen. Käy ensin lääkärissä, psykiatri ehkä oikein osoite. Voit kysyä ensin apua myös omalääkäriltä, mielenterveystoimistosta, työterveydestä tai opiskelijaterv.huollosta. Sinulla on ollut elämässäsi vaikeuksia, joista et ehkä ole päässyt vielä yli. Pääset parhaiten elämässä eteenpäin, kun haet pian apua. Voisit myös puhua ajatuksistasi jonkun läheisesi kanssa...
- m87.
vuosia sitten kärsin vakavasta masennuksesta, olin itsetuhoinen, yritin monet kerrat itsemurhaa, siinä onnistumatta, josta olen nykyään iloinen, ajattelin että jospa elämälläni jokin "tarkoitus on".
No tähän asti kaikki on sujunut hyvin, mutta työttömänä oleminen on jättänyt jälkensä, koen saavani samoja oireita kuten masennukseni alku aikoina, elämänhalu on tipotiessään, koen epävarmuutta, kuin olisin kadottanut itseni.
En tiedä miten tästä eteenpäin, koska en halua perhettäni jälleen kerran rasittaa, heillä on tarpeeksi omia ongelmia, olen 25 vuotias, joten pitäisikö vain selviytyä yksin.?- Anonyymi
Jokaisella on muutaman kerran elämänsä aikana tälläisiä kausia ja tuntuu ettei ne koskaan lopu. Mutta jos hakee apua lääkäristä ja saa keskustella hoidosta niin pelitkin vähenevät.
Muistan kun sain ensimmäisen lapseni niin tuli kamala pelko että jos kuolen niin miten hänelle sitten käy , voiko kukaan rakastaa niin kovasti tätä lasta kun minä.
Ilmeisesti hormonit myöskin vaikuttavat näihin asioihin. Ja ei kellään joka on yliherkkä ole elämä aina helppoa, mutta lohdutukseksi sanon että nämä jutut ovat ohimeneviä
- Keissa
Ei tarvitse selviytyä yksin. Monesti meitä opetetaan vaikeuksien kautta hakeutumaan tositen pariin ja osoitetaan, että emme ole vain sooloviulisteja elämässa: tarvitsemme toisten apua ja itsekkin sitten opimme auttamaan kun lähimmäinenapau ja tukea tarvitsee.
- Anonyymi
On pakko selviytyä yksin, koska ihmisiin ei kannata luottaa! Paitsi ehkä joihinkin terv huollon. .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On pakko selviytyä yksin, koska ihmisiin ei kannata luottaa! Paitsi ehkä joihinkin terv huollon. .
Ihan niin, moni on pettynyt ihmisiin joihin ovat luottaneensa Kun ovat sairastuneet joten terveyshuollon henkilöt kyllä ovat luotettavia.
- kkkkkkkkkkky
Minullakin sama ongelma että elämä ahdistaa/pelottaa.
Ahdistaa käydä töissää koska olen niin hiljainen eikä kukaan juttele kanssani.
Olen myös hyvin herkkä ja tunteellinen. Jos joku sanoo minulle ilkeästi/tiuskii, tulen todella surulliseksi. Mietin liikaa ja stressaan liikaa. Työpaikallani on ilkeitä ihmisiä. Mietin miksi jotkut voivat olla niin julmia.
Usein mietin myös että olen liian herkkä ja kiltti tähän maailmaan. En osaa olla ilkeä muille enkä puolustautua vaikka minua syytettäisiin täysin turhista asioista.
Itken usein yksinäni.
Minulla on avomies ja pari ystävää sekä ihan ok välit vanhempiini.
Heidän avullaan jaksan eteenpäin tässä julmassa maailmassa, missä on liikaa pahoja ihmisiä :)
Koita sinäkin jaksaa, puhu pahasta olosta jollenkin. Toivon kaikkea hyvää sinulle :)- samaa täällä...
Osui myös!
Vaikka itse olen jo keski-ikäinen mies, samat ajatukset...olen yleensä liian kiltti ja hyväntahtoinen, pidän raivostumisetkin yleensä sisällä ja vaikenen kohteen edessä. Join aikoinaan alkoholistisesti ja se varmaan jätti arpina ahdistuksen ja masennuksen vaikka nyt olen raittiina.
Ahdistaa moni asia: työelämä, maapallomme (luonto) tulevaisuus, agresiivinen liikenne, parisuhteen toisen osapuolen jaksaminen tai mahdollinen kärsiminen kanssani, terveys, ja kerrostalomme uudet naapurit (mahdollinen metelöinti jatkossa).
Tulee aina itsetuhoisia ajatuksia mieleen. Pameja joudun ottamaan välillä, mutta en syö niitä jatkuvasti koska voisi jäädä koukkuun.
Pirullinen sairaus! - Anonyymi
Tuolta minustakin tuntuu, liian herkkä tähän maailmaan, jossa ihmiset ovat ajattelemattomia
- Anonyymi
Miten menee nykyisin? Kiinnostaa, koska ollut täysin verrattava tilanne itsellä
- Anonyymi
Joka työpaikkaa on aina se kamala ihminen joka tekee hallaa ihmissuhteissa, niitä ei voi kuuta kun vältellä, usein ottavat uhreikseen sen jonka näkevät arkana ihmisenä koska vahvoihin ihmisiin heidän konstit ei pure mitenkään.
- ei mitään hätää
"Herra on minun turvani ja linnani. Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Psalmi 91:2
Monet ihmiset voivat pahoin, koska elävät holtitonta, päihteiden täyttämää elämää, eivätkä halua ottaa Jeesusta vastaan.- Anonyymi
No eipäs tuputetaan uskontoa näihin asioihin, ne hoito hoituu tieteen avulla ei se auta jos siirtää jonkun Jeesuksen kannettavaksi murheensa , sillä ne murheet paranevat itsekseen ajan kanssa joskus tosin lääkitys nopeuttaa paranemista
- ssri76
Mulla ollu kans pienestä asti ap.n kaltaista ajattelua. Luultavasti kaikki on alkanut siitä kun ukkini kuoli kun olin alta 10v. Vanhempien kanssa mentiin teho-osastolle katsomaan häntä. Jotenkin tuntuu että ei ollut hyvä nähdä tuollaista asiaa niin nuorena. Silloin tajusi että täältä kuollaan pois.
Ihan samanlailla ajattelen että ei tässä touhussa ole mitään järkeä, ihan sama mitä teet ja kuinka yrität, silti kuolet pois.
Koko ikäni olen vähän niinkuin pakolla tehnyt asioita, eikä ikinä ole kiinnostanut menestyä tai haalia omaisuutta.
Sitten kun on parisuhteita yrittänyt niin ei kauan kestä kun saa taas pettyä ja sitten maailma yleensä romahtaa pahasti alaspäin.
Olen myös herkkä, tunteellinen ja inhoan pahaa tahtoavia ja ilkeitä ihmisiä, niinkuin joku tuolla edellä kirjoitti.
Minulla on sos.til.pelkoa ja jonkunasteista masennusta/alakuloa.
Oma äitini kuoli viime vuonna syöpään ja hän oli syy miksi olen asioiden eteen tehnyt jotain, että äiti olisi ylpeä eikä hänen tarvitsisi olla minusta huolissaan.
Olen 36v mies ja äitiä on kova ikävä.- minämyös
Musta tuntuu et mullakin on jokin ahdistus tällä hetkellä. Olen siis 20 vuotias tyttö ja elämäni on mennyt todella hyvin kunnes 3 vuotta sitten muutin äidin luolta isäni luokse, me oltiin äidin ja mun sisarien kanssa todella läheisii vaikka mulla oli 4 pienempää sisarusta josta jouduin useimiten huolehtimaan, silti pidin elämästäni. Mulla oli kaks parasta kaverii toinen muutti perheensä kaa pois suomesta ja toisen kaa meille tuli kauhea riita ihan tyhmästä jutusta eikä puhuttu toisilleen 2 vuoteen. Isän kanssa oli ihan kiva asuu ensimmäisen vuoden mutta 2 viimeistä vuotta on ollut täyttä helvettiä, ei ole oikeastaan mitään ongelmia mutta me ei vaan yksinkertaisesti olla läheisii. Ei oo mitään puhuttavaa tai sanottavaa ja mä yleensä vietänkin kaiken mun ajan mun huoneessa. Ensimmäisenä vuotena ei ollut yhtään ongelmii koska mulla oli vielä kouluu ja mun parhaat kaverit joiden kaa mä vietin paljon aikaa joten asuminen mun isän luona ei ollut niinkään outoo eikä mulla ollut mitenkään ahdistunut tai ulkopuolinen olo. Mutta nyt kun olen valmistunut ja vietän paljon aikaa kotona olen ahdistunut. Pahinta tässä on se että mua ahdistaa nykyään myös ulkona en voi olla metrossa tai bussissa missä on paljon ihmisii. Mua ahdistaa ihmiset nykyään niin paljon et kauhea paniikkikohtaus iskee, joskus mä oon jopa poistunut metrosta koska on ollut kauhea ahdistus siitä että 3 ihmistä istuu mun vieressä jotenkin en vain kestänyt ihmisten katseita.
En tuu toimeen mun puolveljen kaa eikä me ees puhuta toisilleen vaikka asutaan samassa talossa. Ainut ihminen jonka kaa vietän aikaa on mun puolsisko joka on ihan samanlainen kuin minä ja meillä on samat kiinostuksenkohteet.
Joka tapuksessa mun perhe tai kukaan ei tiedä tästä mun ahdistuksesta viime päivinä olen ajattelut puhua jollekin esim.psykiatrille, mietin vaan maksaakohan se, koska mulla ei oo yhtään rahaa lukion jälkeen oon pitänyt välivuoden ja ollut kotona tän vuoden. Töitä olen etsinyt muttei ole löytynyt mtn. Olen kyllä ollut 3 kk kaupan kassalla mutta lopetin sen työn kun tää ahdistus vain paheni enkä kestänyt enää olla kassalla. Ennen en edes huomannut miten paljon ihmisiä metrossa olikaan ja pidin olla huomion keskipisteessä, rakastin katseita ja kävin ulkona kavereideni kanssa. Nykyään olen täydellisesti sulkeutunut. Enkä uskalla edes mennä kauppaan koska pelkään saavani jonkun ahdistus kohtauksen.
En haluaisi mitään masennuslääkeitä koska en ole masentunut mutten tiedäkään miten hoitaa tätä ahdistusta.
Olen ajattelut muuttaa nyt kotoo ja hankkii oman asunnon luen samalla nyt pääsykokeisiin. Mutta en usko et mun ahdistus paranee vaikka muutankin pois. Sillä joudun matkustaa metrossa ja käydä kaupassa tulevaisuudessakin.
Mä en tiiä yhtään mitä mä tekisin.
Ps. Mäkin oon ajattelut et miks oon olemassa ja miettiny jopa itsemurhaa. Mutta koska mä oon uskonnollinen ja mietin et lopujen lopuksi on synti tappaa itsensä ja et elämä on arvokasta. Se ei oo mulla vaihtoehtona, koska mä en voisi ikinä tappaa itteni. Joten mun on vain selviydyttävä tästä muulla tavoin tästä. - Anonyymi
Menee se olotila ohitse kun koitat vaan hyväksyä sen pahan olon juuri silloin kun se on päällä, ajattele silloin että nyt sitten voin huonosti ja kun hengittelen rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta hitaasti ulos niin se tasaantuu ja huomioi ettei olkapääni ole korvissa asti jännityksestä kun teet hengitys harjoituksia .
- ssri76
Kyllä kannattais lääkäriin mennä ja hakee lääkkeet. Masennuslääkkeillä hoidetaan myös ahdistusta. Lyrica on kuulemma hyvä ahdistukseen.
- Anonyymi
Tämä sanonta että joku lääke olisi hyvä ahdistukseen ei ole asia mitä voi yleistää. Joillekin kyseessä oleva lääke on se paras, jollekin toiselle se ei sovi ollenkaan, näin on kaikkien psyykkeen lääkkeiden kanssa, niin että oikeastaan riittää kun sanoo että SSRI lääke on auttanut, lääkäri sitten määrittelee mikä kullekkin on sopiva.
- Judrh
Mulla on samanlaista ahdistusta mua on pienestä lähtien kohdeltu huonosti kotona,päiväkodissa ja sossussa oon aina ollu yliherkkä lapsi, mutta myös tempperamenttinen mäkin uskon Jumalaan ja siitä usein saan voimaa vaikka tää elämä tuntuuki ihan kamalalta. Mummi kuoli parivuottasitten ja senjälkeen romahdin täysin toisaalta monta huonoa asiaa loppu silloin esim. Juominen,piireissä pyöriminen yö myöhään ja tupakointi joka päiväisesti lähdin etsimään omaatietä ja löysin itseni raamatun ääreen ja vaikka mulla on ihana uskovainen äiti tukena jane niin silti en osaa nauttii siitä mitä mulla on... Haluisin löytää ilon ja rakkauden elämääni :( joka pv vaan on semmonen olo että oon jossain muualla hirvee painepäässä ja mänään aina jtn ihmeellisiä viivoja näkökentässä ja lumisadetta niinku tää ei tosiaa ois totta... Vaikee selittää :( Mulla ei oo semmosii kunnon kavereita niilläki tuntuu olevan hirveesti ongelmia
- kojaa
kyllä tää on nykyään yleistä ahdistus tilat. ihmiset ajetaann nurkkaan ja sit heitetään jonnekin pyöritettäviksi.itse olen huomannu et itellä sainn ahdistuksen kun terveys meni välillä oli pitkä tauko et ei ollut juurikaan ahdistusta .mut nyt on kk ollu aikaskova saanu pari paniikkikohtaustakin taas pitää vaan purkaa jollain tapa.apua kyllä kannataa pyyttää.jos pääsee liian pitkälle niin on vaikeampi palautuu ja vie aikaa .se ongelma tässä maassa on et kun olet kerran hakenut apua mt oireisiin niin sit kun ilmaantuu joku muu vaiva niin niin burana lääkärit kun sormi menee suuhun niin ruetaan syyttää et sul on korvien välissä vikaa.mut siitä ei kannata välittää mitä muut ajattelee oma terveys on se asia mikä on se a ja o ja ne ketkä ei ymmärrä niin tietää et ei ollut oikea ystävä olenkaan.itellä hävisi 90% ns ystävistä kun selkä hajosi se on suomalainen ystävyys. mut
- MieliMaassa
Itsekin olen ollut koko elämäni hyvin ahdistunut. Tuntuu niin turhalta käydä töissä, jutella ihmisten kanssa, tehdä mitään, kun kuitenkin kuolee. Lisäksi joidenkin ihmisten ahneus on sanoinkuvaamattoman kuvottavaa. Maailman ongelmia saataisiin todella helposti ratkaistua, jos ihmiset sitä todella haluaisivat.
Olen mies enkä ole koskaan ymmärtänyt pillun saamisella rehentelyä, olen aina kunnioittanut naisia, ehkä liiaksikin kun olen tässä pisteessä. Viinalla läträäminenkin on jotain tosi hienoa, juu ei ole.
En pääse useinkaan muiden ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle, tuntuu kuin puhuisin kiinaa tai jotain, kun jengi menee usein vain hiljaiseksi sanon jotakin:(- Anonyymi
Ihan totta tuo rehentelyjä eräiden taholta
Rehennellään jopa krapulalla ja selitetään yksityiskohtaisesti miten krapulassa ollaan oltu, ja nauretaan sitten porukalla.
Huomasin tämän jo kauan sitten samalla työpaikalla ja vaikka itse olen nainen samassa kahvihuoneessa niin ei heitä mitenkään häirinnyt kovalla äänellä puhumista naisista aillä tyylillä joka on naisia alentavaa. Joten en usko että näiden kehitystasolla olevien kanssa monikaan tuntee kuuluvansa porukkaan
Mitä tulee ahdistukseen niin se on monella ihmisellä ajankohtainen silloin sun tällöin, mutta auttaa kun tietää että sekin on ohimenevää. Jotenkin kuuluu herkän ihmisen elämään.
- UteliasKisu
Jatkan vielä...
Jotain kertoo sekin, että olen 36v. ja olen vasta viimeisen 3-4 vuoden aikana uskaltanut elää. Tosi kivaa, kun on elänyt tunteettomien paskojen seassa, jotka kielsivät kaikki kielteiset tunteet ja minä arkana lapsena uskoin kaiken:(
Ja sitten paska media kirjoittaa puolitotuuksia luottaen siihen, että ihmiset eivät jaksa lukea juttuja kokonaan/ajatuksella tai tutkia muualta tarkemmin, pitääkö tämä paikkansa.
TV-ohjelmissa on 90-prosenttisesti huippuitsevarmoja ja -kauniita ihmisiä, jotka eivät ikinä tee mitään väärin ja sitten ihmetellään, kun nuoret ahdistuvat:(
Kiitos ja hyvää yötä. - laakkonen80
jännä mulla on sama juttu monessakin mielessä.. en oo ikinä kirjoittanut tällätavoin tälle palstalle tuleeko nämä sulle ainoastaan vai näkyykö nämä kaikille??
- Kivaquulla
Täällä ahdistaa myös pirusti koko elämä, työ, pyhät, kaikki, vuodesta toiseen jo 40 vuotta. Tuntuu että pahenee päivä päivältä, eikä mitään toivoa tai odotettavaa. Ei ketään kelle puhua, tai sitten tuntuu ettei ketään kiinnosta tai kukaan ei kuuntele. Niinpä vain kuuntelen muita ja itseäni.
- toivottavasti2342423
Toivottavasti saat tältä palstalta apua, ite oon vähän alkanut epäillä saako täältä mitään kun joillain on niin välinpitämättömät jutut
- Anonyymi
Omassa elämässä oikeastaan kaikki oli jo ennestään perseellään (vakava sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistuneisuushäiriö, masennus ja muita neurologisia häiriöitä). Yli vuosi sitten mun pahin pelko kävi toteen ja isä kuoli vain vähän vaille 65-vuotiaana nopeasti edenneeseen vakavaan sairauteen juuri kun oli eläkkeelle päässyt. Jo sitä ennen oli tapahtunut kaikkea mahdollista paskaa, ero muunmuassa mutta tuo isän kuolema suisti mut lopullisesti raiteiltaan kun oltiin tosi läheisiä. Itsellä ei ole edes sisaruksia jotka vois tukea mua jotenkin. Harvoihin kavereihinkaan ei tule paljoa oltua yhteydessä kun olen aika erakko luonteeltani. Olen kuitenkin kohta jo 33-vuotias niin tuntuu melko säälittävältä jos en pärjää ilman muiden ihmisten apua. Sitäpaitsi mistä muka edes sitä apua saisin? En tiedä kauanko tässä enää itsekkään jaksaa elää.
Masentunut mies - Anonyymi
Herkkyys ja tunteet. Teillä on kunnossa niinku pitääkin. Ei teissä vikaa ole vaan nykymaailma on sekopäinen. Siinä ei tunteilla. Siksi kaikki mt lääkkeet turruttaa ja vie tunteet tunteet. Koittakaa vaan rauhottua ja köytää oma tila missä saatte olla iisisti oma itsenne.
- Anonyymi
Samaa mieltä. Geenit ja elämänkokemukset ovat minusta tällaisen muovanneet, ja siitä nyt kärsin, kun tällaisena en kelpaa yhteiskunnalle
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä. Geenit ja elämänkokemukset ovat minusta tällaisen muovanneet, ja siitä nyt kärsin, kun tällaisena en kelpaa yhteiskunnalle
Oletko miettinyt, kelpaatko itsellesi?
Usein on helpompaa sopeutua yhteiskuntaan, kun hyväksyy oman itsensä sellaisena kuin on.
Ei ole hyväksi miettiä, kelpaanko muille. Itsetunnon ollessa vähänkin alhaalla, tulee ajatelleeksi, ettei kelpaa kenellekkään.
Elämänkokemukset vaikuttavat ihan jokaisen elämään, se on totta.
Paljon on itsestä kiinni, kuinka elää niiden kokemustensa kanssa, kantaako niitä ns. taakkana, vai jatkaako elämää tavalla, jollaisen itse haluaa itselleen muodostaa.
Tulevaisuus tuo kuitenkin jatkuvasti uusia kokemuksia, jotka voivat olla paljon parempia kuin vanhat.
- Anonyymi
Itselläni on auttanut ahdistukseen koira joka on tärkein maailmassa. Se pakottaa sut joka päivä lenkille, lohduttaa, ei tuomitse ja aivan korvaamaton ystävä. Koira myös sosiaalistaa muille koiraihmisille saa paljon hyvänpäiväntuttuja.
- Anonyymi
Voi kun osaisin elää kuin koirani, olla läsnä, nauttia pikkujutuista, olla utelias, rakastava, leikkisä. Ei murehtia menneitä eikä tulevia. Ei miettiä elämän tarkoitusta ja kaiken katoavaisuutta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi kun osaisin elää kuin koirani, olla läsnä, nauttia pikkujutuista, olla utelias, rakastava, leikkisä. Ei murehtia menneitä eikä tulevia. Ei miettiä elämän tarkoitusta ja kaiken katoavaisuutta.
Noitakin asioita voi kokeilla opetella, se ei ole loppujen lopuksi täysi mahdottomuus.
Mitään ei voi kuitenkaan tietää ennen kuin yrittää.
- Anonyymi
Ihminen ei ole pelkastaan fyysinen ja psyykkinen olento vaan myos henkinen. Ellei panosta henkisyyden tutkimiseen, opiskeluun ja harjoitteluun niin ei mene hyvin psyykkisestikaan. Sairaudet on use in ihmisen herattelya. Kuoleman pelko vahenee kun tietaa mista kuolemassa on kysymys. Homeopatiakin auttaa kuoleman pelkoja lieventamaan. Mm Aurum 200 tai 1 M, mutta parasta puhua homeopaatin kanssa vaikka jos mahdollista. Nettiauttajiakin loytyy
- Anonyymi
Käänny elävän Jumalan puoleen, etsi Jeesusta, sitä jokainen ihminen tietoisesti tai tiedostamatta kaipaa ja tarvitsee. Silloin ihmisen ei tarvitse enää pelätä kuolemaa. Siitä saa turvan, ilon ja todellisen rakkauden ja merkityksen elämään, jota monet etsivät vääristä paikoista. Lue Raamattua ja rukoile, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Jeesus sanoo: te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte koko sydämestänne. Jeesus sanoo myös: joka minua seuraa, se ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Käänny Jeesuksen puoleen, Hän rakastaa sinua kaikista eniten ja Hän yksin voi todella sinua auttaa.<3 Hänellä on sinulle ja jokaiselle ihmiselle hyvä suunnitelma.
- Anonyymi
Minä olen 45v ja minua ahdistanut elämä aina. Silti olen töissä,minulla on lapsia...
- Anonyymi
Olet herkkä ihminen , yksi hyvä puoli noissa sinun vaivoissasi on että vain viisaat ajattelevat ihmiset tuntevat jäi kun sinä tunnet. Tyhmälle ei koskaan tule existellisiä ajatuksia , niitten on helppo elää.
Mutta takaisin ongelmaasi, yritä tehdä tavallisia arkipäiväisiä asioita heti aamusta että kroppa tulee vauhtiin, ja yritä ulkoilla että aivot saavat raitista ilmaa . Nämä tuntemukset kyllä menevät ohi aikanaan , lääkehoitojen helpottaa tuskaista oloa, vaikka moni n muka lääkkeiden vastustaja niin totuus on että olo alkaa parantua pikku hiljaa lääkityksen kanssa . Kuuntele musiikkia josta pidät sekin harhauttaa ajatukset muualle , ja syö säännöllisesti joka päivä samoin että nukut hyvin yösi, niin saat nähdä että asiat korjaantuu pikkuhiljaa .- Anonyymi
vastasit 9 vuotta vanhaan viestiin.
- Anonyymi
En minäkään ole halunnut syntyä. Olen nyt 46 ja elän edelleen. Välillä menee hyvin,välillä huonosti.
- Anonyymi
Aloittajan kirjoitus on kuin suoraan minun elämästä. Päivittäin mietin, että miksi jatkaa. Apua ei saa mistään ja paukut on aivan loppu.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän371515Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61311- 81247
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11245Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411228Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,31225Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01204Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11180Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21160Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11136