"Yksinhuoltajaäitien määrä espoolaisissa leipäjonoissa on kasvanut räjähdysmäisesti.
Yhä useampi avustuskassi ojennetaan nuorelle naiselle, jolla on mukanaan myös puutteesta kärsiviä lapsia.
– Yksinhuoltajien määrä näissä avustusjonoissa on vuoden aikana moninkertaistunut".
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/229524-espoon-leipajonot-paisuvat-yksinhuoltajista
Hyvän arjen ruokakasseja jaetaan Espoon keskuksessa Pappilantiellä kolme kertaa viikossa. Maanantaina paikalla oli jonossa pitkälti toista sataa hakijaa.
Ruokajonon hännillä olivat myös espoolaiset yksinhuoltajaäidit Teija ja Maarit, jotka eivät olleet ensimmäistä kertaa ruokaa hakemassa. Molemmilla on kaksi lasta.
– Puolitoista vuotta sitten tulin ensimmäisen kerran. Täytyy sanoa, että se oli kyllä hirveän kova paikka. Olin juuri jäänyt yksin lasten kanssa, kun mies oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, kertoo Teija.
Maarit puolestaan on ilahtunut siitä, miten hyvin Hyvän arjen väki on hänet ottanut vastaan.
– Kertaakaan en ole pahaa sanaa kuullut, vaan olen huomannut, että hätä ja avuntarve on Espoossa lisääntynyt. Jäin työttömäksi ilman omaa syytäni, eikä euroakaan mene minulta viinaan, korostaa Maarit.
Hän ja Teija ovat yhtä mieltä siitä, että yksinhuoltajaperheille ruoka-apu on hyvin tähdellistä. Parasta on jauheliha ja jogurtit – niiden vanhentumassa olevat päiväykset eivät haittaa.
– Ilman tätä apua pitäisi sitten tinkiä lasten vaatteista, mutta eihän ihminen voi ilman vaatteita olla. Ei kirpputoriltakaan niitä ilmaiseksi saa.
– Pappilantien ruoka-avusta on annettu toisinaan lapsille jopa karkkia. Meille se on ylellisyyttä, kertoo Teija.
Yhä useampi avustuskassi ojennetaan nuorelle naiselle, jolla on mukanaan myös puutteesta kärsiviä lapsia.
– Yksinhuoltajien määrä näissä avustusjonoissa on vuoden aikana moninkertaistunut".
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/229524-espoon-leipajonot-paisuvat-yksinhuoltajista
Hyvän arjen ruokakasseja jaetaan Espoon keskuksessa Pappilantiellä kolme kertaa viikossa. Maanantaina paikalla oli jonossa pitkälti toista sataa hakijaa.
Ruokajonon hännillä olivat myös espoolaiset yksinhuoltajaäidit Teija ja Maarit, jotka eivät olleet ensimmäistä kertaa ruokaa hakemassa. Molemmilla on kaksi lasta.
– Puolitoista vuotta sitten tulin ensimmäisen kerran. Täytyy sanoa, että se oli kyllä hirveän kova paikka. Olin juuri jäänyt yksin lasten kanssa, kun mies oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, kertoo Teija.
Maarit puolestaan on ilahtunut siitä, miten hyvin Hyvän arjen väki on hänet ottanut vastaan.
– Kertaakaan en ole pahaa sanaa kuullut, vaan olen huomannut, että hätä ja avuntarve on Espoossa lisääntynyt. Jäin työttömäksi ilman omaa syytäni, eikä euroakaan mene minulta viinaan, korostaa Maarit.
Hän ja Teija ovat yhtä mieltä siitä, että yksinhuoltajaperheille ruoka-apu on hyvin tähdellistä. Parasta on jauheliha ja jogurtit – niiden vanhentumassa olevat päiväykset eivät haittaa.
– Ilman tätä apua pitäisi sitten tinkiä lasten vaatteista, mutta eihän ihminen voi ilman vaatteita olla. Ei kirpputoriltakaan niitä ilmaiseksi saa.
– Pappilantien ruoka-avusta on annettu toisinaan lapsille jopa karkkia. Meille se on ylellisyyttä, kertoo Teija.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.