Nils-Börje Silferberg, tiedustelu-upseeri Helsingin Haagasta, on kertonut 5.2.2009 kodissaan tutkija, professori Heikki Ylikankaalle nähneensä kesällä 1944 Taavetissa valtavan nelimetrisellä piikkilanka-aidalla ympäröidyn alueen, jonne oli koottu vähintään 200 karkuria, joukossa aliupseereita ja alempia upseereita.
Yksi ruotsinkielinen sotilas pyysi Silferbergiltä tupakkaa, jonka tämä aidan raosta miehelle ojentikin. Mies sanoi: “Vi väntar här på döden”(Me odotamme tässä kuolemaa).
Ammuttiinko nämä Silferbergin Taavatin karkurileirillä tapaamat rintamakarkurit?
Näin mitä ilmeisimmin tapahtui.
Tulkinta, jonka mukaan Taavetin karkurileirille kootut kaikki 200 kieltäytyjäkarkuria laittomasti ammuttiin (murhattiin) kesäkuussa 1944, on objektiivisessa ulkopuolisessa tarkastelussa uskottavampi vaihtoehto kuin se armeijan lanseerama vakiotulkinta, että heidät kaikki vain haukuttiin Taavetinkin karkurileirillä sana säilällä pettureiksi upseerien toimin ja palautettiin sitten takaisin rintamalle.
Myös tosisiaa ettei yksikään näistä Taavetin leirin 200 rintamakarkurista ei ole 69 vuoteen tullut julkisuuteen ja muistellut tutkijoille kohtaloaan, tukee tulkintaa. Ammututhan eivät tunnetusti muistele.
Silverbergin lausunnon mukaan välirauhan tultua poltettiin Luumäellä valtaisia kasoja mappeja, papereita ja arkistoja. Mukana polttamassa oli mm. JR 61:n komentaja Alpo Miettinen.
Sodan jälkeen, 1947, Silferberg palveli sotilasasiamiehen apulaisena Ruotsissa. Sinne saapui Lauri Pöyhönen, jota Silferberg oli avustamassa suomalaisten arkistojen polttamisessa.
Taavetissa on saatavissa perimätietoa ja aikalaismuisteluksia, joiden mukaan Taavetin karkurileirin karkurit ammuttiin ja haudattiin sinne.
Myös säilyneistä sotapäiväkirjoista on saatavissa yllättäen tukea taavettilaisen perimätiedon ja aikalaismuistelijoiden tulkinnalle.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Yksi ruotsinkielinen sotilas pyysi Silferbergiltä tupakkaa, jonka tämä aidan raosta miehelle ojentikin. Mies sanoi: “Vi väntar här på döden”(Me odotamme tässä kuolemaa).
Ammuttiinko nämä Silferbergin Taavatin karkurileirillä tapaamat rintamakarkurit?
Näin mitä ilmeisimmin tapahtui.
Tulkinta, jonka mukaan Taavetin karkurileirille kootut kaikki 200 kieltäytyjäkarkuria laittomasti ammuttiin (murhattiin) kesäkuussa 1944, on objektiivisessa ulkopuolisessa tarkastelussa uskottavampi vaihtoehto kuin se armeijan lanseerama vakiotulkinta, että heidät kaikki vain haukuttiin Taavetinkin karkurileirillä sana säilällä pettureiksi upseerien toimin ja palautettiin sitten takaisin rintamalle.
Myös tosisiaa ettei yksikään näistä Taavetin leirin 200 rintamakarkurista ei ole 69 vuoteen tullut julkisuuteen ja muistellut tutkijoille kohtaloaan, tukee tulkintaa. Ammututhan eivät tunnetusti muistele.
Silverbergin lausunnon mukaan välirauhan tultua poltettiin Luumäellä valtaisia kasoja mappeja, papereita ja arkistoja. Mukana polttamassa oli mm. JR 61:n komentaja Alpo Miettinen.
Sodan jälkeen, 1947, Silferberg palveli sotilasasiamiehen apulaisena Ruotsissa. Sinne saapui Lauri Pöyhönen, jota Silferberg oli avustamassa suomalaisten arkistojen polttamisessa.
Taavetissa on saatavissa perimätietoa ja aikalaismuisteluksia, joiden mukaan Taavetin karkurileirin karkurit ammuttiin ja haudattiin sinne.
Myös säilyneistä sotapäiväkirjoista on saatavissa yllättäen tukea taavettilaisen perimätiedon ja aikalaismuistelijoiden tulkinnalle.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sotapäiväkirjan mukaan (sulkumerkintä alkuperäisessä asiakirjassa):
"22.6.1944
Viipurin varuskunnan päällikkö eversti V.Räsänen apunaan Viipurin Komendantin Virasto sulki linjan Taipalsaari-Taavetti-Hamina sekä vastasi partioinnista linjan ja armeijakunnan oikean sivurajan välillä. Pidätettyjen karkurien suhteen tuli menetellä ”niin kuin siitä oli erikseen määrätty”.’
‘Eversti Räsänen ja HTK 1:n päällikkö everstiluutnantti Hirsa sopivat, että karkurit toimitetaan eversti Räsesen toimesta Taavettiin eikä HTK 1:een ja karkurit pyritään pitämään erillään täydennysmiehistä. Räsänen jatkaa toimintaansa Taavetissa toistaiseksi ja Lappeenrannan varuskunnan päällikön tehtävät hoitaa sillä aikaa majuri Simelius.”
Lappeerannasta Taavetin karkurileirille siirretyt karkurit olivat henkilötäydennyskeskus 1:n yhteyteen Päämajan 20.6. käskyllä perustetun erityiselimen kuulustelemia ja ammuttavaksi määräämiä kieltäytyjäkarkureita. Eversti Räsänen määrättiin huolehtimaan teloitusten täytäntöönpanosta Taavetin karkurileirille.
Sotapäiväkirjan mukaan eversti Räsänen komennettiin 'toistaiseksi' syrjäisen Taavetin karkurileirillä komentajaksi. Majuri Simenius komensi hänen sijaisenaan varuskunnan päällikkönä tuhansia karkureita pursuavassa Lappeenrannassa.
Sotapäiväkirjassa mainitaan 29.6.1944 eversti Räsäsen Taavetin komennuksen, tarkalleen "toiminta Taavetissa", kestäneen vain viikon:
“Kello 19.10 IV AKE ilmoitti V AKE:en, että eversti Räsäsen toiminta Taavetissa loppuu 29.6.1944.”
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Yksi yli 500:sta kesällä 1944 Lappeenrannassa sotapoliisina palvelleista, Esko Loukasmäki, kertoi sanomalehti Pohjalaisen haastattelussaan 26.10.2006:
“Se oli siinä vaiheessa aika sotkuista touhua. Karkureita poimittiin metsistä käsille paljon. Ryhmämme kuljetti kaksi pikkubussillista kiinniotettuja sotilaita päivässä Lappeenrannan päävartioon.
Kaikki jotka suostuivat palaamaan rintamalle, vietiin niin ikään autoilla yksikköihinsä. Ne jotka eivät suostuneet… niista minä en sitten tiedä… Tottahan heidät ainakin kuulusteltiin… Mitä sen jälkeen tapahtui, sitä minä en tiedä…”
Toimittajan kysymykseen “Ammuttiinko heidät ?, Loukasmäki vastasi: “Toimittaja osaa itse päätellä”.
Loukasmäen haastattelulausunnon mukaan kieltäytyjäkarkureita oli Lappeenrannassa kesäkuussa 1944.
Armeijan oman sotahistorian tulkintoihin tukeutuvien tutkijoiden ja eläköityneiden armeijan politrukkien mukaan Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saarista “silkkihansikkain” kesäkuussa 1944 kiinniotettujen yli 12.000 karkurin joukosta ei löytynyt yhtään kieltäytyjää. Ei yhtään.
Yksikään karkuri ei yrittänyt pakoon vuoden 1918 punaisten teloitusten karaisemia sotapoliiseja. Ketään ei pahoinpidelty .Ketään ammuttu. Kaikki lupasivat palata kiltisti heti takaisin rintamalle sotapoliisien saattueissa.
Paitsi ne, jotka eivät palanneet.
Heidät ammuttiin.
He katosivat.
Kuten heitä koskevat asiakirjat.
Ne poltettiin.
Taavetissakin.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Karkurit tutkittiin omissa yhtymissään. Kieltäytyjät saivat yleensä vankeutta, jonka saattoi sovittaa myös palvelusvelvollisuudella.
Kuolemantuomio oli mahdollista antaa kaksinkertaisesta kieltäytymsestä tai muuten raskauttavsissa asianhaaroissa tapahtuneesta kieltäytymisestä. Näitä oli vähän.
"Yksikään karkuri ei yrittänyt pakoon vuoden 1918 punaisten teloitusten karaisemia sotapoliiseja. Ketään ei pahoinpidelty .Ketään ammuttu. Kaikki lupasivat palata kiltisti heti takaisin rintamalle sotapoliisien saattueissa. "
Kehnoa vääristelyä. Rintamalle paluu selvitettiin vasta yhtymissä. Lappeenrannassa toimeenpannun alustavan kuulustelun jälkeen miehet palautettiin yhtymiinsä.
Kenttäoikeuksien päätösasiakirjat ovat tallessa.
"Lappeerannasta Taavetin karkurileirille siirretyt karkurit olivat henkilötäydennyskeskus 1:n yhteyteen Päämajan 20.6. käskyllä perustetun erityiselimen kuulustelemia ja ammuttavaksi määräämiä kieltäytyjäkarkureita. Eversti Räsänen määrättiin huolehtimaan teloitusten täytäntöönpanosta Taavetin karkurileirille."
Lappeenrantaan perustettu karkurien kokoamiskeskus ei määrännyt ketään ammuttavaksi, vaan miehet toimitettiin yhtymiinsä tuomittaviksi.
Eversti Räsänen oli entinen Viipruin varuskunnan päällikkö, joka toimi lyhyen aikaa V AK:n HTK:n päällikkönä ja siirtyi sitten AK:n ilmasuojelukomentajaksi.
HTK:ssa Taavetissa ei ammuttu ketään, vaan heidät lähetettiin yksiköihinsä.
Jos näin on tosiaan tehty niin se on ollut oikeaa toimintaa.
Sitä vain en ymmärrä näissä huhuteloituksissa, miksi ne on tehty salaa. Tuomiothan on olleet laillisia, ja teloituksista muuten ilmoitettiin julkisesti peloitus vaikutuksen saamiseksi. Salaisessa toiminnassa ei ole mitään järkeä.
Rintamakomentajilla oli täysi työ pitää joukot hallussaan ja taistelukunnossa. Tieto karkureiden kohtalosta on ollut hyvä apu.
Nämä jutut eivat ole uskottavia, mikä olisi ollut motiivi salaamiseen?
Taavettiin koottiin V AK:n karkurit. Voimassa olevien ohjeidenmukaisesti heidät kuulusteltiin ja toimiettiin yhtymiinsä. Siellä annettiin tuomiot. Suurin osa sai vankeutta, pienempi osa suostui palvelukseen yksiköissä tai työosastoissa. Muutama kaksinkertainen karkuri ammuttiin kenttäoikeuden tuoimion perusteella.
"Mukana polttamassa oli mm. JR 61:n komentaja Alpo Miettinen."
Lienee ollut Alpo Marttinen? Arkistot supistetiin ihan ohjeiden mukaisesti. Käsketty aineisto on tallessa edelleen.
Taavetissa voi hyvin olla muistoja kenttäoikeuksien määräämistä teloituksista.