Kerron esimerkin, näin unen.
Olin oudonmuotoisessa mutta kuitenkin niin tutussa kesämökin&mummolan kumpuilevassa maastossa kulkemassa perhoskoirani Sissin kanssa.
Kuljimme aurinkoista ruohikkoista järvenrinnettä polun vieritse ylös, kun näin serkkutyttöni Tuijan(nimet muutettu) tulevan minua vastaan. Kohtasimme ja sanoin Tuijalle että haluaisin jutella hänen kanssa pitkästä aikaa, mutta kun Tuija tunnisti minut hän säikähti, ja viittoi että on kiire, ja jatkoi matkaansa.
Ylitettyäni mäen maasto muuttui (tietenkin, näin se minulla menee aina unissa), se oli kuin Italialainen kumpuileva maasto, pieniä rakennuksia näkyi siellä täällä laskeutuvaa rinnettä, meri taisi kimmeltää jonkun matkan päässä ja aurinko helotti paljaalta taivaalta, ja jatkoin matkaa kävellen Sissin kanssa alas rinnettä.
Tulin jonkun ison rakennuksen muurin viereen, ja aloimme nousemaan Sissin kanssa ylös sen isoja leveitä rappusia.
Jonkun aikaa noustuani huomasin että sissi jäi pitkälle jälkeeni, sen hihna venyi ja lopulta se jäi tiilimuurin nurkan taakse, vain sen haukunta kuului takaa. Kun pysähdyin ja kutsuin sitä ja kuuntelin, näin jotenkin nurkan takana olevan pienen muurin ikkunan jonka taakse sissi talutusnuorineen oli jäänyt, ja kuulin kun joku tuli saksien kanssa ja naps! leikkasi Sissin hihnan poikki.
Hämmästyneenä tästä palasin takaisin alas, ja kun pääsin nurkan taakse siellä avautui uskomattoman upea suuri ulkosali. Koiraani en nähnyt missään.
Sali oli täynnä ihmisiä, siellä oli ilmeisesti alkamassa juhla, ihmiset ympärilläni näyttivät meksikolaisilta. Salin sisustus oli kuin meksikolaiselta sisäpihalta, oli ihanan lämmintä ja sopivan varjoisaa.
Kun huusin Sissiä, ihmiset ympärilläni käyttäytyivät niinkuin sitä ei olisi ollutkaan, ja tämä ärsytti minua.
Jatkoin koiran huutelua, ja näin lähellä kymmenhenkisen vihertävän ja keltaisensävyisiin juhlapukuihin(matadorin?) pukeutuneen miesryhmän, ja jotenkin minusta tuntui kuin he olisivat kääntyneet ryhmässään sisäänpäin, piilotellen siellä koiraa.
Lähestyin ryhmää ja kun tulin vierelle, putkahti kaksi miestä värillisissä matadorin? asuissa vierelleni. He olivat serkkuni Tarmo ja Jaakko, Tuijan veljet. Olimme siinä vierekkäin, ja jotenkin viestitin heille, en muista edes puhuinko heille ääneen, koska tuntui siltä kuin he olisivat vaistonneet tietävänsä, mitä etsin ja halusin.
Olin siis siinä paljaspäisten matadoreiksi pukeutuneiden serkkujeni vieressä, espanjalaistyylisellä sisäpihalla lämpimässä auringonkatveessa, ja suuri joukko ihmisiä siellä oli valmistautumassa juhlaan.
En muista unesta tämän enempää, tunnelma oli hyvä, ja minun ja serkkujeni kanssa vallitsi sanaton, hiljainen, melkeinpä telepaattinen yhteys, eikä tarvinnut oikeastaan sanoa mitään ääneen, tunnelma oli leppoisan odottava, en välittänyt koirastani Sissistä enää mitään, koska minulla ei ole koiraa, saatikka perhoskoiraa.
On nämä unien kuljetukset aina, aina niin uskomattomia.
Tajusin heti herättyäni, että se pieni koira johdatti minut kauan näkemättömien serkkupoikieni luokse, ja nyt valmistaudun juhlaan, joka on jollain tavalla eksoottinen, iloinen, värikäs, lämmin.
Pääsiäinen.
Tämä minulle on vielä epäselvää, kannattaako minun ottaa yhteyttä serkkuihini, koska yksikään heistä ei ole uskossa, vaikkakin he kaikki tietävät minun uskoni.
Jos jollakin tulee mieleen jotain unestani, niin kiitos asiallisista kommenteista, hyvää Pääsiäistä kaikille.
Olin oudonmuotoisessa mutta kuitenkin niin tutussa kesämökin&mummolan kumpuilevassa maastossa kulkemassa perhoskoirani Sissin kanssa.
Kuljimme aurinkoista ruohikkoista järvenrinnettä polun vieritse ylös, kun näin serkkutyttöni Tuijan(nimet muutettu) tulevan minua vastaan. Kohtasimme ja sanoin Tuijalle että haluaisin jutella hänen kanssa pitkästä aikaa, mutta kun Tuija tunnisti minut hän säikähti, ja viittoi että on kiire, ja jatkoi matkaansa.
Ylitettyäni mäen maasto muuttui (tietenkin, näin se minulla menee aina unissa), se oli kuin Italialainen kumpuileva maasto, pieniä rakennuksia näkyi siellä täällä laskeutuvaa rinnettä, meri taisi kimmeltää jonkun matkan päässä ja aurinko helotti paljaalta taivaalta, ja jatkoin matkaa kävellen Sissin kanssa alas rinnettä.
Tulin jonkun ison rakennuksen muurin viereen, ja aloimme nousemaan Sissin kanssa ylös sen isoja leveitä rappusia.
Jonkun aikaa noustuani huomasin että sissi jäi pitkälle jälkeeni, sen hihna venyi ja lopulta se jäi tiilimuurin nurkan taakse, vain sen haukunta kuului takaa. Kun pysähdyin ja kutsuin sitä ja kuuntelin, näin jotenkin nurkan takana olevan pienen muurin ikkunan jonka taakse sissi talutusnuorineen oli jäänyt, ja kuulin kun joku tuli saksien kanssa ja naps! leikkasi Sissin hihnan poikki.
Hämmästyneenä tästä palasin takaisin alas, ja kun pääsin nurkan taakse siellä avautui uskomattoman upea suuri ulkosali. Koiraani en nähnyt missään.
Sali oli täynnä ihmisiä, siellä oli ilmeisesti alkamassa juhla, ihmiset ympärilläni näyttivät meksikolaisilta. Salin sisustus oli kuin meksikolaiselta sisäpihalta, oli ihanan lämmintä ja sopivan varjoisaa.
Kun huusin Sissiä, ihmiset ympärilläni käyttäytyivät niinkuin sitä ei olisi ollutkaan, ja tämä ärsytti minua.
Jatkoin koiran huutelua, ja näin lähellä kymmenhenkisen vihertävän ja keltaisensävyisiin juhlapukuihin(matadorin?) pukeutuneen miesryhmän, ja jotenkin minusta tuntui kuin he olisivat kääntyneet ryhmässään sisäänpäin, piilotellen siellä koiraa.
Lähestyin ryhmää ja kun tulin vierelle, putkahti kaksi miestä värillisissä matadorin? asuissa vierelleni. He olivat serkkuni Tarmo ja Jaakko, Tuijan veljet. Olimme siinä vierekkäin, ja jotenkin viestitin heille, en muista edes puhuinko heille ääneen, koska tuntui siltä kuin he olisivat vaistonneet tietävänsä, mitä etsin ja halusin.
Olin siis siinä paljaspäisten matadoreiksi pukeutuneiden serkkujeni vieressä, espanjalaistyylisellä sisäpihalla lämpimässä auringonkatveessa, ja suuri joukko ihmisiä siellä oli valmistautumassa juhlaan.
En muista unesta tämän enempää, tunnelma oli hyvä, ja minun ja serkkujeni kanssa vallitsi sanaton, hiljainen, melkeinpä telepaattinen yhteys, eikä tarvinnut oikeastaan sanoa mitään ääneen, tunnelma oli leppoisan odottava, en välittänyt koirastani Sissistä enää mitään, koska minulla ei ole koiraa, saatikka perhoskoiraa.
On nämä unien kuljetukset aina, aina niin uskomattomia.
Tajusin heti herättyäni, että se pieni koira johdatti minut kauan näkemättömien serkkupoikieni luokse, ja nyt valmistaudun juhlaan, joka on jollain tavalla eksoottinen, iloinen, värikäs, lämmin.
Pääsiäinen.
Tämä minulle on vielä epäselvää, kannattaako minun ottaa yhteyttä serkkuihini, koska yksikään heistä ei ole uskossa, vaikkakin he kaikki tietävät minun uskoni.
Jos jollakin tulee mieleen jotain unestani, niin kiitos asiallisista kommenteista, hyvää Pääsiäistä kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja nyt luettuani tekstin uudelleen, ymmärrän kyseessä olevan Paavalin puhuman sydämen ympärileikkauksen, koko unessa.
Sitä tarkoittaa eläimen jälkeen jääminen, ja sen hihnan katkaiseminen.
Olen siirtymässä pääsiäisen rauhaan, sydämeltäni ympärileikattuna.
Kiitos Jumalalleni ja Jeesukselleni.
Siunausta kaikille!
Sellainen juttu yleensäkin unista vielä, kannattaa kirjoittaa ylös unia.
Unien merkitys selvenee ja selkiytyy todella paljon kirjoittaessa, suosittelen kaikille uskonveljilleni ja sisarilleni.
Varsinkin senhetkinen oma sieluntila tulee ymmärretyksi, kun kirjoittaa omia uniansa.
Johannes ei turhaan sano kirjoitetun Sanan, Logoksen, olevan Jumala.
Siunausta edelleen!
Minulla tuli lukiessani sama mieleen. Koiralla ei ole paikkaa taivaassa, ja meistä irroitetaan monta sellaista asiaa joihin olemme ehkä kiintyneet, mutta jotka eivät kuulu enää porttien sisäpuolelle.
Jätetään pääsiäisestäkin pois kaikki se, mikä ei pääsiäiseen kuulu. Ja omasta vaelluksesta kaikki se, mikä sitoo meitä kulman taakse menneisiin.
Serkkuihin saa ottaa yhteyttä vaikka ei olisi nyt akuuttia hengellistä tavoitetta. Vilpitön välittäminen avaa ovia myöhempiä juhlia varten.
Kiitos, noista koirista ja kotieläimista tuli mieleen että kyllä taivaassa tai taivaan esikartanoissa varmasti on jonkinlainen paikka valmistettu myös näille eläimillemme, sanottakoon sitten vaikka jos Uusi Jerusalem on se varsinainen omakotitalo, niin taivaallinen koirankoppi on sitten se paikka, jonne kotieläimet ja eläimet yleensäkin pääsevät, ja siellä sitten saamme tavata näitä elukoita, joihin kiinnymme.