VÄÄRINKÄYTTÖ

- Ei taida mielialalääkkeet mennä kadulla kaupaksi.
- 100% korvausta ei saa lääkkeistä, jollei sosisaalitoimistolta saa loppuja
- Joka käyttää vaikkapa bentsoja, ei niistä mielellään luovu, eli eivät myy kun itse tarvitsevat
- Huumekorvaushoito on eri asia. Sieltä saatavia aineita taitaa mennä katukauppaan, josta saatavalla rahalla ostetaan parempia huumeita.

Narkkarit ja lääkkeiden väärinkäyttäjät ovat pilanneet bentsojen maineen, niitä on entistä vaikeampi saada niitä tarvitsevat. Minulla itsellä on ollut bentsoja säännöllisessä käytössä, mutta nyt lääkärit ovat alkaneet rajoittamaan, niiden käyttöä, koska on ollut näitä sekakäyttäjiä, jotka on sekoilleet liikenteessä.
Jos menee hakemaan bentsoja paniikkiin ym. lääkärit heti sanovat , kun on tuota sekakäyttöä ollut paljon kaduilla. Heti saa leiman ottaan, kun tarvitsisi bentsoja.
Hyvähän niillä on sanoa, kun eivät itse tarvi perk....
Kaikkea muuta lääkettä, kyllä tarjotaan kuin karkkia. esim. Ketipinor voi hell.. mitä myrkkyä, ja tosi vaikea päästä eroon. Hirveät vieroitusoireet.

Minut haukutaan tästä kirjoituksesta mutta kirjoitanpa kuitenkin.
Käytin vuosikaudet bentsoja 10mg X 5 vrk. eli annostus oli maksimissa ja lääkärit jaksoivat siitä jankuttaa.
Luottolääkärini oli kuitenkin menettänyt toivonsa minun suhteeni ja uusi reseptit enempiä kyselemättä.
Ajoittain mukana oli myös unilääkkeitä ja nukahtamislääkkeitä.
Nykyaikana tuollainen annostus on tuskin mahdollinen.

Aloin kyllästymään koko hemmetin bentsoihin eine enää auttanut pannareihin ja annostusta ei tietystikään nostettu. Tietysti olin myös vahvassa koukussa ja sekin rassasi hermoja. Muistan päätelleeni että koska lääkityksestä ei ole enää hyötyä sen voi lopettaa.
Pudotin annostuksen ennätysvauhtia nollille ja noista ajoista en halua kertoa enkä muistella näen vieläkin painajaisia.

Tein pudotuksen ominpäin ja ilman ilmoitusta lääkärille.
Olin aika varma että epäonnistun ja sen vuoksi kävin tunnollisesti hakemassa lääkkeet määräajoin että jos käy huonosti niin lääkkeitä on varastossa.
Oli kai siinä jotain psykologistakin että niitä lääkkeitä piti olla kaapissa esim. vaikka saavutin nollalinjan niin kuljin ainakin vuoden bentso-loota taskussa.
(jonkinlainen henkinen turva)

Oli hieman sattuma että päädyin diileriksi tai ehkä ei. Helppo raha houkutteli ja olen kai vähän kiero tyyppi muutenkin.
Poltin tuohon aikaan pilveä silloin tällöin erään kaverin kanssa ja se kaveri veti järkyttävät överit sai pannareita ym. Tietysti annoin sille bentsoja että rauhoittuu ja siitähän se sitten lähti.
Kaveri esitteli minut muutamalle hänen ystävälleen ja kauppa alkoi käydä todella vauhdikkaasti. Ihmettelin että miksi porukka on niin bentsojen perään että suostuu maksamaan reippaan ylihinnan.

Aloin saamaan huolestuttavasti mainetta bentsokauppiaana ja en todellakaan pitänyt siitä. Rahasta kyllä pidin joten jatkoin ja uusin respat säännöllisesti.
Jotkut hörhöt olivat niin tarkkoja että laskivat koska käyn taas apteekissa ja sinä päivänä alkoi puhelin soida heti aamusta.
Pikkutekijähän minä olin mutta kaikki hörhöt tiesivät kuka olen.
Tietysti sorruin myös yksityislääkäreiden vastaanotolle ja sieltä lisää bentsoja.

Sana siis levisi ja pian olivat täysin tuntemattomat soittelemassa ovikelloa tai soittelemassa kännyyn. Hulluja,ei diileistä puhuta puhelimessa.
Pyysin vakiasiakkaat avuksi ja ne hoiteli ongelman tosin en tarkoittanut että pitää hakata vaan ihan sanallisesti varoittaa.

Tietysti myös poliisi kiinnostui minusta ja eka kerralla sivarit nappasivat minut kadulta ja suoraan kuulusteluihin. Kuulustelut olivat kuitenkin vain eräänlainen varoitus ja toimihan se pelästyin ihan hemmetisti.
Vakilääkäri alkoi kyselemään myös mutta kai minä olin niin taitava valehtelemaan että uskoi jutun väärinkäsitykseksi. Olisi luullut että olisivat tarkistaneet kelan tai jonkin kautta todelliset tiedot.
Poliisit alkoivat kuitenkin kyttäämään ja useasti sattui niin että kun kävin apteekissa niin poliisit olivat parkissa lähellä. Hävettää myöntää mutta aloin käyttämään erästä sukulaistani että käy minun puolesta apteekissa.
Tuo systeemi ei taida toimia enää vaan pitää olla henk.koht. hakemassa lääkkeet varsinkin huumaavat sellaiset?

Jatkoin diilaamista tosin minusta tuli erittäin paranoidi ja ihan syystä.
Luulin että poliisit jättivät rauhaan mutta eräänä pirteänä aamuna hakivat taas kuulusteluihin. Jos olisivat tehneet kotietsinnän olisin ollut kusessa.
Eivät vieläkään pystyneet todistamaan mitään vaan esittivät jonkin epämääräisen kartan liikkeistäni ja oletetuista diileistä ja tietysti kielsin kaiken.
Ei mitään pitäviä todisteita silkkaa säikyttelyä mutta tehosihan se.
Sitäpaitsi kipulääkkeet alkoivat olla hyvin suosittuja ja siihen en halunnut osallistua vaikka tulot olisi moninkertaistuneet.
Eli oli aika pistää pillit pussiin.
Myin koko varastoni ja sanoin vakkareille että nämä ovat sitten viimeiset. Eihän ne olleet tyytyväisiä mutta jollain hörhön aivoilla ymmärsivät että poliisit ovat perässäni joten se siitä.
Sitäpaitsi se oli heidän syytänsä oliko pakko mainostaa minua joka vastaan tulijalle tai laulaa jos vähän aikaa istuu putkassa.

Lääkärille ilmoitin että aloitetaan "vieroitus" Heh :) minähän olin ollut jo pari vuotta kuivilla eli helppo vieroitus.

Minut haettiin vielä ainakin kolme kertaa kuulusteluihin mutta oli helppo sanoa etten "käytä" enää lääkkeitä reseptit ovat peruttu. Kyllähän ne tiesi koko systeemin ja minua seurattiin vielä kauan aikaa.

Minä olen siis osasyyllinen siihen miksi bentsoja valvotaan nykyaikana tarkemmin.