Joo siis tota...mä tiedän ettei kukaa vastaa
tähän mut kirjotan silti.
nii..oon ollu koht kax kuukautta yhessä yhen
jätkän kans(eka jätkäkamu)nii...mutta ku mua ei
oikee jaxais enää kiinnostaa ja se rakastaa
mua... en haluis loukata sen tunteit mut en silti
haluis olla sen kans ku ei kiinnosta...se on ihan
sairaan sulonen mut silti...en oo oikeestaa
välittäny siit hirveesti koko sinä aikana ku
ollaa oltu yhes ku meijät on
ns.pakkonaitettu...jos joku vaik ymmärtäis mua ja
kertos mulle mahd.äkkii mitä teen ni oisin tosi
kiitollinen...!
tähän mut kirjotan silti.
nii..oon ollu koht kax kuukautta yhessä yhen
jätkän kans(eka jätkäkamu)nii...mutta ku mua ei
oikee jaxais enää kiinnostaa ja se rakastaa
mua... en haluis loukata sen tunteit mut en silti
haluis olla sen kans ku ei kiinnosta...se on ihan
sairaan sulonen mut silti...en oo oikeestaa
välittäny siit hirveesti koko sinä aikana ku
ollaa oltu yhes ku meijät on
ns.pakkonaitettu...jos joku vaik ymmärtäis mua ja
kertos mulle mahd.äkkii mitä teen ni oisin tosi
kiitollinen...!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...en osaa auttaa mut jos yhtään helpottaa ni
mulla on lähes täsmälleen samanlainen tilanne.
Poikaystäväni kanssa olla seurusteltu 7kk, pidän
siitä vaikka riitoja onkin ollut. En kuitenkaan
ikävöi vaikka olemme usein viikkoja erossa enkä
varsinaisesti tunne rakastavani häntä, en enää.
En osaisi jättää poikaa koska jotenkin olemme
niin tiukasti yhdessä, vähän kuin vanha
aviopari :) toiseksi olemme molemmat hirveen
kilttejä, enkä tiedä miten kultani kävisi jos
hänet jättäisi.
Joskus mietin olisiko helpompi alkaa käyttäytyä
tylysti niin että hän itse alkaisi suunnitella
suhteemme loppua, vai antaa sen yksinkertaisesti
kuihtua kasaan vastaamatta soittopyyntöihin mm.
Julmaa, mutta muuta en oikeen keksi...
Mulle kävi samalla lailla, tosin mä olin se
rakastava osapuoli... No, mutta kehoittaisin
puhumaan suoraan, niin mekin tehtiin. Huomasin
että jokin oli vialla ja kysyin mikä mättää.
Tuloksena oli keskustelu, jonka seurauksena
erottiin. Mutta parempi puhua suoraan, niin ei
jää mitään kaivelemaan eikä tee asioista omia
kuvitelmia. Aikansa erosta selviytyminen vie,
mutta kyllä aikaa myöten helpottaa...
En sittenkään ole ollut ainoa, jolla on
tuollaisia ongelmia. Seurustelin ihan mukavan
pojan kanssa ja rakastin häntä todella paljon. N.
6kk seurustelun jälkeen minusta alkoi tuntua,
ettei hän ehkä olekaan, se kenen kanssa haluan
elämäni elää. Olimme kuitenkin jo niin
tiivisti "kiinni" toisissamme, että erosta
puhuminenkin oli vaikeaa. Me pysyimme yhdessä.
Välillä oli vaikeaa, mutta ihania aikoja oli
paljon. En vain pystynyt itse nauttimaan niistä
kovinkaan paljoa. En enää halunnut enkä rakstanut
häntä. 1 ½ vuoden kuluttua minä sitten päätin,
että seurustelu saa loppua. Sillä tuhlasin vaan
omaa "aikaani" ja satutin häntä, kun olimme
yhdessä. Ero oli vaikea, mutta kyllä se kannatti.
Olin vielä nuori ja aloin nauttia vapaudestani
täysillä. Koskaan aikaisemmin ei minulla ole
ollut yhtä iahanaa ja kevyttä oloa, kun eron
jälkeen.
Mielestäni ei ole oikein itseä eikä vastapuolta
kohtaan ns. roikkua yhdessä, jos omat/ toisen
tunteet ovat haalistuneet.
minuun ero ainakin toimi...
mä tiiän milt tuntuu olla melkeen tosa tilantees!!!!!!! mäki olin yhen jätkän kaa, enkä mä alux tykänny siit, se oli pelkkä pila...mut sit mä aloin tykkään siit pikkuhiljaa, ja sit kun se yhten päivän jätti mut, mä en tienny mitä oisin tehny...se ihastu sellaseen tyyppiin, jota mä en voi sietää... se meinaa lähettelee PERÄTTÖMIÄ JUORUJA musta...et simmottis...jos et sä enää oikeesti tykkää siit, nii selitä se sil silleen pikkuhiljaa, rauhallisesti, because se on tosi inhottavaa, kun toinen vaa sanoo: se on nyt ohi, tai jotain vastaavaa...mä luulen, et se kyl viel ymmärtää... -H-