lupa tappaa?

Olen 32-v nainen.

Eutanasia on mielestäni hyväksyttävää, kun henkilöä on pidetty koneilla hengissä esim.yli vuoden ja toivoa ei anneta. Pelkkä ihmeen odottaminen ei mielestäni oikeuta pitkittämään toisen taivalta "puolivälissä".

Itsemurha ei ole hyväksyttävää milloinkaan. Aina joku muu saa siitä kärsiä suunnattomasti. Tai joutuu ottamaan sanaa takaisin: jos on kuolemansairas ja suurissa tuskissa eikä ole jäljellä muuta kuin kuoleman odottaminen...silloin voi jo ottaa asian omiin käsiinsä -mutta päätöksestänsä pitää ilmoittaa lähimmille ihmisille (jotka ehkä vastustavat, mutta toivottavasti ymmärtävät loppujen lopuksi). Ja tällöinhän asian voisi hoitaa oma pyyntöisellä eutanasialla...

Ei onneksi omia kokemuksia.

Mitäköhän mahdat tarkoittaa " tiedot ovat ehdottoman luottamuksellisia"? Jokainen joka internettiä osaa käyttää, osaa luultavasti myös lukea...Eli tiedot ovat kaikkien saatavilla..

Eli aluksi ikä ja sukupuoli?

28, mies

Milloin eutanasia olisi hyväksyttävää?

Niissä tapauksissa joissa esim. sairaus on terminaalivaiheessa ja tuskat ovat kovat eikä potilaalla ole merkittäviä paranemisen toiveita ja hän ilmaisee tahtovansa kuolla kolmasti kahden virallisen todistajan (omaisen sekä lääkärin tai papin) läsnäollessa kahden viikon aikana.

Muissa tapauksissa puolen vuoden aikana kolmasti tahtonsa ilmaisemalla mikäli syyt kestävät filosofisen tarkastelun ja eutanasiaa toivovalla on selkeät syyt miksi hän tahtoo kuolla ennenaikaisesti. Kuitenkin ehdoksi eutanasialle sellaisille ihmisille joiden elämän voidaan olettaa olevan vielä "elettävää" laittaisin pakolliset psykoterapiat ja sen että suostuu käyttämään sellaisia lääkkeitä joilla on mahdollista hoitaa kipuja tai psykiatrisia ongelmia.

Katson että eutanasiaa voidaan joissain tapauksissa soveltaa myös fyysisesti terveeseen ihmiseen jolla on henkisesti asiat huonosti eikä hän reagoi lääkitykseen vaan haluaa kuolla. Tällöin kuitenkin on ensin etsittävä muita teitä ensin mahdollisimman pitkään.

Milloin itsemurha on hyväksyttävää?

Katson ettei minun tai yhteiskunnan hyväksyntä ole relevantti ihmiselle joka haluaa lopettaa elämänsä itsemurhalle. En tuomitse sellaisia joita en voi tuomita; he tekevät sen itse paremmin kuin minä langettaessaan kuolemantuomion itselleen.

Uskon kuitenkin että ihmisellä on oikeus päättää elämästään, tämä tapahtuu vapaan valinnan kautta jokatapauksessa. Hyväksyn itsemurhan jos se tehdään loogisena valintana kun henkilö on "oma itsensä" ajatusmaailmaltaan - tätähän on vaikeaa tietenkin todentaa ulkopuoleisten jotka joutuvat aina turvautumaan omaan tulkintaansa tilanteesta. Tulkintaan joka on usein moraalisävytteinen ja egoistinen - tarkisteltuna subjektiivisena havaitsijan eikä varsinaisen kokijan perspektiivistä.

Itsemurha on seurausta henkilön mielen toiminnasta. Väitän että itsemurhaajalla toimivat itsesuojeluvaistot loppuun saakka, usein vahventuen loppua kohti. Näiden vaistojen ja loogisten syiden elämän jatkumiselle rinnalle kasvaa kuoleman mahdollisuutta arvottava arvorakennelma joka mahdollistaa itsemurhan viemisen loppuun saakka. Itsemurhaajan mielessä se hetki jolloin hän tietoisesti valitsee itsetuhoisen (tietoisuutensa kannalta peruuttamattoman) polun kuolemaan on tuo itsemurhaan johtava arvorakennelma voittanut itsesuojelun ja elämää varjelevan arvorakennelman. Tämä tarkoittaa sitä että itsemurha tapahtuu tietoisesti ja omasta vapaasta tahdosta ja sille on olemassa arvorakennelma joka tukee päätöstä joka näkyy toimintana. Tuo arvorakennelma on loppuunsaatetussa itsemurhassa ollut vahvempi kuin elämää säilyttävä arvorakennelma.

Mitä tämä tarkoittaa? - Se tarkoittaa sitä että itsemurhaaja tekee oikein itsensä ja arvojensa mukaisesti. Hän todennäköisesti kokee suurta ristiriitaa maailman ja tekonsa välillä, mutta tekonsa ja itsensä välillä hänellä ei ole ristiriitaa. Muuten itsemurhaa ei tapahtuisi.

Ei voi olla väärin valita oikein siinä ymmärryksessä joka itsellä on. Tämä tekee itsemurhasta oikeutetun teon.

Omia kokemuksia? (eli siis joku kaveri tai perheenjäsen tai tuttu tms.)

Olen kärsinyt jonkin verran itseaiheutetuista "keinotekoisesti aiheutetuista" mielenterveysongelmista joiden jatkuessa oloni oli sellainen etten nähnyt elämän jatkamisessa mitään järkeä ja harkitsin itsemurhaa hetkittäin vakavasti aivan puhtaasti silloisen elämänlaatuni ollessa todella surkea.

Kuitenkin olin noiden olojen ollessa täysissä järjissäni, itsenäni, sen tunnistan nimittäin nyt parannuttuani. Kykenin tunnistamaan itseni ja ymmärsin että ajatukset todellakin ovat omiani ja niillä on looginen syy - se "tyhjyys" ja sellainen olo jota ei terve ihminen voi kertakaikkiaan tajuta.

Nyttemmin olen parantunut noista olotiloista ja henkisistä ongelmistani ja elämänlaatuni on dramaattisesti parantunut. Kuitenkin kun katson taaksepäin ja kysyn itseltäni "Entä jos se tunne ja tila olisikin jatkunut?" on vastaus että ennen pitkää olisin valinnut mielummin hyvän kuoleman kuin surkean elämän. Tuon kokemuksen kautta ymmärrän paremmin niitä jotka valitsevat kuoleman oman käden kautta - mikäli heillä oli jatkuvasti elämässään samanlainen olo kuin minulla oli eivätkä he pääse irti siitä on itsemurha looginen, inhimillinen ja järkevä valinta.

Mielestäni elämässä kyse on laadusta. Mikäli elämä ei täytä tiettyjä kriteerejä jotka tulevat ennenkaikkea kokijalta itseltään ja täten elämä on turhauttavaa ja tuskallista katson että hyvän elämän periaatteen mukaan ihmisellä on oikeus pyrkiä pois huonosta elämästä kaikin käytettävissäolevin keinoin.