eikä juuri millään keinoilla voida onnistua...
ehkä osa heistä tekee paluun työhön edes osittain.
Kaikenlainen kontrollointi ei ole hyvästä, vaikka ajettaisiinkin hyvän asian puolesta auttavaisin mielin mutta kun kyse on pakottamisesta/kontrollista niin en katso sitä hyvin silmin.
Mun näkemys asiasta(kaksipiippuinen asia tulkittavax).
Parhaiten syrjäytyneet pärjää jos heille antaa rakkautta, nimenomaan lähimmäiset ja osa silti jää eläkkeelle, ja osa tekee vähän töitä, osa palaa kokonaan työelämään ja osa ei pysty tekheen ollenkaan duunia.
Aina tämä on ollut ongelma Suomessa.
Ehkä nyt hieman enemmän.
Ajat on koventuneet kaikin puolin kok omaailmassa, etenkin Suomessa.
Siksi työttömyys, ns massatyöttömyys nuorilla.
ehkä osa heistä tekee paluun työhön edes osittain.
Kaikenlainen kontrollointi ei ole hyvästä, vaikka ajettaisiinkin hyvän asian puolesta auttavaisin mielin mutta kun kyse on pakottamisesta/kontrollista niin en katso sitä hyvin silmin.
Mun näkemys asiasta(kaksipiippuinen asia tulkittavax).
Parhaiten syrjäytyneet pärjää jos heille antaa rakkautta, nimenomaan lähimmäiset ja osa silti jää eläkkeelle, ja osa tekee vähän töitä, osa palaa kokonaan työelämään ja osa ei pysty tekheen ollenkaan duunia.
Aina tämä on ollut ongelma Suomessa.
Ehkä nyt hieman enemmän.
Ajat on koventuneet kaikin puolin kok omaailmassa, etenkin Suomessa.
Siksi työttömyys, ns massatyöttömyys nuorilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva jälleen kulla sinusta; Juha! Puhut asiaa. Ei mikään pakottaminen ja väkisin kuntouttaminen auta. Kyllä pitää kuunnella ja kunnioittaa asianomaisen omia tunteita ja milipiteitä. Tämä on on rakkautta ja humaania. Jokaisella on ne omat syyt, miksi ei ole mukana kovissa yhteiskunnan rattaissa. Kun ihmiselle annetaan vapaus ja ollaan sitten valmiita kannustamaan ja tukemaan jos henkilö itse haluaa kokeilla opiskelua ja työelämää tai annetaan terapiaa niin silloin voi onnistuakkin. Jokaiselle voimien mukaan!
On hirveää jos juoksutetaan luukulta luukulle, kiristetään ja uhkaillaaan pakkotoimenpiteillä ja leimataan tuosta noin vain. Jos on vapaus niin se innostaa monia kokeilemaan siipiään askel askeleelta. Jos ei sitten jaksa niin voi hellittää ja ehkä taas jatkaa!
Järkipuhetta sanon ma!
Hyviä lisäpointteja sulta.
Suomi teollistui ja lähti kulkemaan kohti "hyvinvointia" sotien jälkeen 1950-luvlla. Jo 30-vuotta myöhemmin olimme oikeasti tilanteessa, jossa oli havaittavissa se ettei tässä nopeassa kyydissä voi kaikki pysyä. Tilannetta oli pahentanut jo aiemmin alkanut massatyöttömyys. Tältä 60-luvulla alkaneelta ilmiöltä pelasti ensiksi vain Ruotsi, jonne suomalaisia muutti 0,5 miljoonaa. Ja se on paljon!
Nyt 2010-luvulla ei ole näköpiirissä mitään sellaista "pelastavaa enkeliä" joka saisi tämän kansan ilman suurta katastrofia yrittämään oikeasti mitään. Miksi olisi, koska kaikki on jo ns. valmista? Luokkajaot ja tuloerot ovat suuremmat kuin koskaan ja tavalliset ihmiset ovat loppuun ajettuja. Nuoriso ei enää hyppää niin helpolla tällaiseen kelkkaan. Ja sitä en ihmettele yhtään! Kuka oikeasti haluaisi samanlaisen kohtalon kuin burn outissa kärvistelevät vanhemmat? Sehän on täysin epäinhimmillinen ja ei toivottava tilanne. Ja miksi he ovat sallineet edes itselleen tapahtuvan niin? Toinen ääripää ovat ne jotka saavat kaiken valmiiseen pöytään, eivätkä siksi osaa eivätkä edes halua tehdä mitään. Ihan yhtä pahassa jamasa ovat siis myös he, mutta eri syystä.
Lisäksi tämä saavutettu "hyvinvointi" rapisee kovaa vauhtia liian kovan hintansa vuoksi. Tämä epätoivoinen taistelu näkyy valtion massiivisena velanottona ja muina uskomattomina rahanjakohankkeina. Koko Eurooppa on ajautumassa melkoiseen yhteiskunnalliseen kurimukseen, ei pelkästään Suomi.
Aloittaja "Juha" on aivan oikeassa siinä, ettei tätä ilmiötä jota syrjäytymiseksi kutsutaan, taiteta millään muulla kuin asioita oikeasti tekemällä ja toisesta ihmisestä välittämällä. "Syrjäytyminen" on sitäpaitsi termi, jota en ihan suoraan edes hyväksy, koska siitä ei ole oikeasti kyse. Kyse on "syrjäyttämisestä", jota tämä ns. "hyvinvointivaltio" on ajanut suurelle osalle kansaansa jo vuosikymmeniä. Onneksi olkoon heille, jotka tätä halusivat/haluavat edelleen. Olette onnistumassa pskamaisessa tavoitteessanne.
Tuossa yhtenä päivänä kerätessäni voikukan ja nokkosen lehtiä ravinnoksi mietin että kyllä tätä on tehty ennenkin. Oli irtolaislaki että köyhän piti olla maalla torppari tai renki/piika ja kaupungissa tehdastyöläinen tai joutui linnaan mutta eihän se koskaan niin mene että tuontyyppisen lain rikkojista saataisiin kiinni kourallista enempää.
Kun tuli katovuosia, nälänhätiä, ketkä selvisivät parhaiten? Ehkä juuri he nokkosten ja pettuleivän syöjät.
Älkää pyytäkö lähteitä, niitä ei ole. Sitä kaikkein köyhintä väestönosaa ei ole koskaan eikä missään kulttuurissa tallennettu historiaan kerjäläisiä lukuunottamatta. Heidät on aina unohdettu ja usein he ovat olleet pakotettuja elämään piilossa ettei henki menisi. Heitä on aina pelätty ja vihattu. Minä edustan heitä.