ordotoksi suvusta on tullut kolme kertaa esille rippikirjoissa esille,että henkilöille on merkitty vääräuskoinen,lahkolainen tai vanhoillinen.Eräälle henkilölle merkattu ensin vääräuskoinen ja seuraavan vuonna vanhoillinen.Mitähän uskonlahkoa nämä henkilöt ovat siihenaikaan kumartaneet?
Tehdessäni sukututkimusta
Ei ymmärrä
11418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vanhauskoinen kenties, olivat venäläisiä ortodokseja.
http://www.visitestonia.com/fi/lomakohteita/kulttuuriaarteita/vanhauskoiset
Vanhauskoiset
Vanhauskoiset saapuivat paetessaan Venäjän vainoja 1600-luvulla. Tällä hetkellä Viron Vanhauskoisten Liitossa on 15 000 jäsentä ja he asuvat enimmäkseen Peipsi-järven ympärillä Itä-Virossa. Heidän uskonto on vanha muoto Venäjän ortodoksisuudesta.
Vanhauskoisia kutsuttiin sekä Venäjällä että Virossa raskolnikoiksi, ja myöhemmin Virossa vakiintui myös kutsumanimi ”sipulivenäläiset”. Vanhauskoiset itse käyttävät mieluiten juuri termiä vanhauskoiset (staroverõ). Vanhauskoiset tunnetaan ahkerina ja taitavina kalastajina sekä osaavina rakennustyöläisinä. Erityisesti he ovat tunnettuja sipulin kasvatuksesta.
1990-luku oli uuden ajan alku Viron vanhauskoisille, kun Viron vanhauskoisten yhteisöjen liitto perustettiin uudelleen. Nykyään vanhauskoisia seurakuntia on 11, ja jäseniä niissä on noin 15 000. Vanhauskoiset erottuvat selvästi muista vironvenäläisistä ainutlaatuisten perinteidensä ja uskontonsa vuoksi.
Vanhauskoiset käyttävät esimerkiksi kahta sormea ristinmerkissä, kun vastaavasti taas ortodoksit käyttävät kolmea. Lisäksi he käyttävät pyhistä teksteistä vanhaa slaavilaista käännöstä, eikä moniääninen laulu kuulu kirkonmenoihin. Vanhauskoinen ikonografia puolestaan noudattaa vanhaa bysanttilaista tyyliä. Uskonnollisiin rituaaleihin kuuluvat myös lukuisat kumarrukset, joita saatetaan tehdä tuntikausia.
Tiukan linjan vanhauskoiset pitävät parran ajamista syntinä ja kieltäytyvät polttamasta tupakkaa tai juomasta kahvia. Peipsin alueen vanhauskoiset ovat melkein kaikki sukulaisia, naapureita tai tuttuja, koska avioliitot muiden uskontojen edustajien kanssa ovat harvinaisia. Vanhauskoiset tekevätkin selvän pesäeron omien ja muiden välillä. Virolaisten lisäksi venäläiset ortodoksit ja ateistit lasketaan kuuluviksi ”muihin”.
Jos vanhauskoisten historia ja perinteet kiinnostavat, kannattaa käydä Peipsijärven rannalla sijaitsevan Kolkjan kylän museossa. Siellä voi tutustua muun muassa perinteisiin vaatteisiin, käsitöihin, työkaluihin, kodin tarve-esineisiin sekä uskonnollisiin esineisiin. Paikallisen kala- ja sipuliravintolan antimet ovat myös maistamisen arvoisia.
Kirkonmenoihin voi kyllä osallistua, mutta tällöin pyydetään pitämään mielessä kaksi asiaa. Kirkon tilat on eritelty sukupuolen mukaan, ja naisten tulee peittää hiuksensa.
"Kirkonmenoihin voi kyllä osallistua, mutta tällöin pyydetään pitämään mielessä kaksi asiaa. Kirkon tilat on eritelty sukupuolen mukaan, ja naisten tulee peittää hiuksensa."
Myöskin on ei-vanhauskoisten sopimatonta rukoilla siellä näkyvästi esimerkiksi ristinmerkkejä tekemällä (vaikka tekisivät niitä vanhauskoisten tapaan). Tulevat sellaista epäillessään herkästi muistuttamaan asiasta. Toisaalta kyllä myös ortodokseja velvoittavat kanonit kieltävät muunuskoisten kanssa rukoilun, mutta jotkut ortodoksit eivät ehkä ole kiellosta täysin tietoisia tai eivät ota sitä varteen.
Vanhauskoisilla oli pakopaikkansa ihan täällä Suomenkin alueella, Ilomantsin suunnilla.
Mekrijärvellä.
Mekrijärvelläkinkö? Koska ja missä? Olen lukenut, että Ilomantsin aluella ainoastaan Megrissä, Vuottoniemellä ja Liusvaarassa.
Megrissä, ei nykyisen Suomen alueella. Mutta nämä mainitut ovat tunnettuja luostarinpaikkoja. Vanhauskoisten vaikutus kulttuurissa on ollut suurempaa ja laajempaa, ei joihinkin luostareihin rajoittunutta vaikka niillä on ollutkin keskeistä merkitystä. Asiaa on nykyajasta käsin vaikea tutkia, kun jo sukupolvia sitten kaikki ovat vaihtaneet hiippakuntaa. Kulttuuri on näkynyt esim. ruokatavoissa ja siinä, kenelle puhutaan. Vanhauskoisilla oli "ruokaviero" eli ei voinut tarjota ruokaa talonväen omista astioista ei-vanhauskoisille, koska nämä olivat epäpuhtaita ja siitä oli seurauksena riähkä, synti. Tiedän suvun kertomuksista, että jossakin Suistamon-Suojärven kylissä oli vielä 1920-luvulla suvun vanhoja jäseniä, jotka kieltäytyivät syömästä samassa pöydässä ja tarjoamasta talon omista astioista ruokaa, jos vieras oli "vääräuskoinen"; eivätkä juuri puhuneetkaan näille, vaan nuorempien piti hoitaa se asia. Nuoremmat paheksuivat vanhojen ihmisten tapoja "pakanallisina", mutta on luultavampaa, että kyse oli vanhauskoisuuden vaikutuksesta.
Mutta alkuperäinen kysymys koski sukututkimusta ja lahkolaisia. Ap. ei maininnut, mistä vuosiluvuista mahtaa olla kyse. 1800-luvulla vanhauskoisuus tosiaan on vahva ehdokas, ja tuo "vanhoillinen" viitannee siihen joka tapauksessa. Kuitenkin 1900-luvun alun puolella ja enemmälti 1910-20-luvuilla Karjalassa kierteli "lahkolaisia" eli vapaakirkollisia saarnaajia. Varsinkin aluksi monet ortodoksit osallistuivat heidän tilaisuuksiinsa ja varmasti osa liittyikin heihin, mutta tietenkin ortodoksinen kirkko koki tämän ongelmalliseksi ja pyrki papiston avulla aktivoimaan valistustyötä ja ehkäisemään "lahkolaisuuden" vaikutuksia. Ap:n mainitsemat termit eivät siis välttämättä viittaa samaan ilmiöön tai suuntaukseen varsinkaan jos kyse on eri vuosina ja eri henkilöille annetuista määritelmistä.
Vuottoniemellä oli noista kolmesta kylästä kaikkein mittavin vanhauskoisten yhteisö. Megri oli seuraavaksi suurin. Liusvaarassa oli vain keljanomainen rakennus. Kirjoitan yhteisöstä en luostarista. Itse miellän luostarit sellaisiksi, joissa kilvoittelevat nunnat tai munkit.
Kannattaa ehkä näistä yhteisöistä (luostarikin on yhteisö) puhuessa unohtaa tiukat mielikuvat luostareista.
Googlaa esim. Megri, katso esim. http://kiinet.com/hoilola/kirkko.htm
Minun mummoni suvussa oli useitakin vanhauskoisia. Megrin luostarissakin mummolla oli kaksi tätiä. Toinen kilvoitteli nunnana kuolemaansa saakka. Sairasti kaatumatautia. Toinen tädeistä oli parisuhteessa luostarin johtajan kanssa. Mummonikin asui nuorena tyttönä useita vuosia luostarissa perheensä kanssa. Olivat hoitamassa kaatumatautia sairastavaa isänsä siskoa. Palkaksi saivat viljellä luostarin peltoja ja pitää lehmiä.
Tunsin mummoni sielun melko hyvin. Minä en tarvitse kaukomaiden pyhiä esikuvakseni. Jos kuolemani hetkellä olen päässyt lähellekään mummoni sieluntilaa, voin kuolla rauhallisin mielin.
Tiettävästi Ilomantsin viimeisin vanhauskoinen oli Kuolismaassa asunut mummoni ukin veljen tytär.
Vastaan itse itselleni. Miksi mummoni suku hakeutui vanhauskoisuuteen?
Mummoni suku oli herkkäsieluista, jumaluutta ja pyhyyttä janoavaa. Tämän päivän ihminen ei ehkä ymmärrä sitä kun jumalanpalveluksia on tarjolla joka lähtöön, joka hetki.
Toisin oli 1800 -luvulla. Virallisen ortodoksisen kirkon pappi kävi vierailulla kerran vuodessa. Samalla kastoi/hautasi (toimitti) kaikki edellisen vuoden aikaiset tapahtumat.
Vanhauskoisten luostari oli koko ajan lähellä/läsnä.
Hyvä tietopaketti vanhauskoisuudesta Venäjälla ja sen naapurimaissa. Kannattaa tutustua!
http://www.ortodoksi.net/index.php/Vanhauskoiset