Viimeaikoina olemme saaneet lukea iltapäivälehtien lööpeistä, kuinka ravinnonpuute on yhä suuremman kansanosan jokapäiväistä arkea. Mm. entiset ja nykyiset julkkikset kamppailevat elintarvikkeiden saamisen puolesta.
Jokainen voi vain pohtia viivästyneen kevään vaikutusta elintarvikkeiden saatavuuteen ja niiden hintoihin. Halpa, hyvälaatuinen ja suussasulava brasilialainen pihvikarjanliha myydään Saksaan. Samanaikaisesti, kun hevosella höystettyä saksalaista tuotetta tuodaan Suomeen.
Onneksi kuitenkin pavut tölkistä paistettuna, pekoni paistettuna, paistetut kananmunat, paistetut nakit muutamalla lusikallisella voita ja ripaus suolaa päälle voi pitää nälkää poissa.
Tällöin kuitenkin tarvitaan asunto, jonkintyyppinen koija järjestelyineen tai vaikkapa telttapaikka, jonka lähellä on vesilähde.
Varattomana ja tulottomana ihminen voi investoida onkeen (tai rakentaa sen itse), katiskaan ja edulliseen paistinpannuun. Sopivassa paikassa nuotiota pitämällä voi pyydetyt kalat perkaamisen jälkeen paistaa runsaassa voissa ja heittää niiden päälle ripauksen suolaa.
Metsästysmahdollisuuksia omaavat voivat käydä poimimassa erilaisia eläimiä senmukaan kuin niistä on laissa säädetty. Riiputuksen jälkeen niistä voi paistaa pannulla tai nuotiolla makoisan aterian, jonka jälkeen uni maittaa, jos käytössä on vedenpitävä suoja säätä vastaan,
Keväisin kaupasta kannattaa aina käydä ostamassa perunoita ja istuttaa ne sopivaan kohteeseen tai kohteisiin eripuolille. Monesti osa niistä jää ihmisiltä löytymättä ja niistä on mukava paistella pitkin kesää pannulla runsaan voin ja ripauksen suolaa kanssa itselleen aterioita.
Myös luonto itsessään tarjoaa kesän marjakauden, jolloin metsissä voi viettää pitempääkin aikaa. Suojaukset punkkien hirvikärpästen, mäkäräisten ja paarmojen varalle on kuitenkin syytä suunnitella huolella. Syksyn sienisato tarjoaa jatkoa ravinnonketjuun, osan sienistä voi paistaa ja osan voi yrittää säilöä.
Talveksi ja syksyksi ihminen voikin sitten siirtyä paikkakuntansa ruokajonoon, jossa elintarvikkeiden ketjun loppuminen ei saa ihmiselle nälästä johtuvia hermostollisia oireita aikaiseksi.
Tarkka mies tai mikseipä myös nainenkin pitää aina katseensa maassa, koska pullojen (joilla ravintoa voi ostaa) lisäksi sieltä monesti löytyvät ne tuotteet, joista voi saada löytöpalkkion, tai epärehellisyyden vallitessa varastaa löydetyn omaisuuden. Jota en suosita tietenkään kenellekään.
Elämä on kova paikka. Nälän kanssa kamppaillessa on kuitenkin syytä muistaa, että kaikkien osa ei ole hyvinvointi. Tarvitaan myös niitäkin, joiden "avulla" voidaan "osoittaa", että syy on aina yksilön, vaikka useiden yksilöiden tarinoiden takana on samat asiat.
Alkoholit, mielenterveyden ongelmat, syrjäytymiset yms. ovat turhaa akateemista viisastelua silloin, kun ihmisten vatsat kurisee tyhjyyttään.
Jokainen voi vain pohtia viivästyneen kevään vaikutusta elintarvikkeiden saatavuuteen ja niiden hintoihin. Halpa, hyvälaatuinen ja suussasulava brasilialainen pihvikarjanliha myydään Saksaan. Samanaikaisesti, kun hevosella höystettyä saksalaista tuotetta tuodaan Suomeen.
Onneksi kuitenkin pavut tölkistä paistettuna, pekoni paistettuna, paistetut kananmunat, paistetut nakit muutamalla lusikallisella voita ja ripaus suolaa päälle voi pitää nälkää poissa.
Tällöin kuitenkin tarvitaan asunto, jonkintyyppinen koija järjestelyineen tai vaikkapa telttapaikka, jonka lähellä on vesilähde.
Varattomana ja tulottomana ihminen voi investoida onkeen (tai rakentaa sen itse), katiskaan ja edulliseen paistinpannuun. Sopivassa paikassa nuotiota pitämällä voi pyydetyt kalat perkaamisen jälkeen paistaa runsaassa voissa ja heittää niiden päälle ripauksen suolaa.
Metsästysmahdollisuuksia omaavat voivat käydä poimimassa erilaisia eläimiä senmukaan kuin niistä on laissa säädetty. Riiputuksen jälkeen niistä voi paistaa pannulla tai nuotiolla makoisan aterian, jonka jälkeen uni maittaa, jos käytössä on vedenpitävä suoja säätä vastaan,
Keväisin kaupasta kannattaa aina käydä ostamassa perunoita ja istuttaa ne sopivaan kohteeseen tai kohteisiin eripuolille. Monesti osa niistä jää ihmisiltä löytymättä ja niistä on mukava paistella pitkin kesää pannulla runsaan voin ja ripauksen suolaa kanssa itselleen aterioita.
Myös luonto itsessään tarjoaa kesän marjakauden, jolloin metsissä voi viettää pitempääkin aikaa. Suojaukset punkkien hirvikärpästen, mäkäräisten ja paarmojen varalle on kuitenkin syytä suunnitella huolella. Syksyn sienisato tarjoaa jatkoa ravinnonketjuun, osan sienistä voi paistaa ja osan voi yrittää säilöä.
Talveksi ja syksyksi ihminen voikin sitten siirtyä paikkakuntansa ruokajonoon, jossa elintarvikkeiden ketjun loppuminen ei saa ihmiselle nälästä johtuvia hermostollisia oireita aikaiseksi.
Tarkka mies tai mikseipä myös nainenkin pitää aina katseensa maassa, koska pullojen (joilla ravintoa voi ostaa) lisäksi sieltä monesti löytyvät ne tuotteet, joista voi saada löytöpalkkion, tai epärehellisyyden vallitessa varastaa löydetyn omaisuuden. Jota en suosita tietenkään kenellekään.
Elämä on kova paikka. Nälän kanssa kamppaillessa on kuitenkin syytä muistaa, että kaikkien osa ei ole hyvinvointi. Tarvitaan myös niitäkin, joiden "avulla" voidaan "osoittaa", että syy on aina yksilön, vaikka useiden yksilöiden tarinoiden takana on samat asiat.
Alkoholit, mielenterveyden ongelmat, syrjäytymiset yms. ovat turhaa akateemista viisastelua silloin, kun ihmisten vatsat kurisee tyhjyyttään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen monasti myös miettinyt, että kuinka ihmiset ovat vieraantuneet ruuan hankinnasta ja omatoimisuudesta muutenkin elämisen suhteen. Tätä palstaa lukiessa ei voi kuin ihmetellä tämän päivän ihmisten uusavuttomuutta. Suorastaan nähdään nälkää ruuan vieressä, kun ei osata laittaa edes yksinkertaisiakaan ruokia hyvistä tarpeista.
Kalaa on järvissä, lammissa ja muissa vesistöissä vaikka kuinka. Ei tarvitse olla kummoisiakaan pyydyksiä, kun kalaa tulee jo enempi, kuin kotitarpeiksi. Mainio proteiinin lähde ja muutenkin erittäin terveellinen. Suomessa ei sellaista kalaa olekaan, etteikö siitä voisi ruokaa laittaa.
Perunaa ja vihanneksia pystyy kasvattamaan pienellä vaivalla itsekin, vaikka ei maata omistaisikaan. Muutaman neliön kasvimaa tuottaa uskomattoman paljon syötävää!
Kesällä ja syksyllä metsissä marjat ja sienet odottavat poimijaansa, niistä saa jopa verotonta tuloakin myymällä niitä ostajille. Omakotitalojen omistajat tuskailevat ylimääräisten omenien kanssa, joka syksy on lukuisia tonneja omenia lahjoitettavina lähes jokaisella paikkakunnalla, silti niitä menee kompostiin valtavia määriä. Joillakin paikkakunnilla on saatavilla perunoita, porkkanaa ym. kasviksia ilmaiseksi viljelijöiltä, kun vain noutaa pellolta (lajittelujätettä, joka on aivan syötävää).
Ruokaa myös saa edullisesti kaupoistakin ja jopa ilmaiseksi yli päiväyksen tuotteita. Monilla paikkakunnilla on tehtaiden myymälöitä, joista saa ostaa todella edullisesti ruokaa mm. leipää myydään todelliseen alehintaan. On myös joitakin paikkakuntia, joissa on erilaisiin jäännöseriin erikoistuneita myymälöitä, joista saa ostaa suurtalouspakkauksia tosi edullisesti (-70%), taikka kuljetusvahingoittuneita eriä.
Suoraan maatiloilta saa ostaa monenlaisia elintarvikkeita, myös monet puutarhat myyvät suoraan tuotteitaan.
Omalla kohdallani hankin ruokaa varsin edullisesti, juuri noita edellä luettelemiani hankintapaikkoja hyväksi käyttäen. Omistan sen verran maata, että voin pitää kasvimaata ja kasvattaa hedelmäpuita ja marjapensaita. Kalastan parilla katiskalla keväisin ja kesällä ongitaan lapsien kanssa, kalaa tulee niin paljon, että pärjäämme sillä koko vuoden, kun pakastamme kalaa. Marjat ja sienet poimitaan metsistä omiksi tarpeiksi ja joskus tuttavillekin. Leipää saamme leipomon myymälästä halvalla ja joskus ilmaiseksi. Leivomme itsekin ahkerasti.
Juuri noin on meneteltävä. Maattoman on tosin istutettava perunansa ja kasvinsa toisen maalle (esim kaupunkien joutomaille ja puistoihin) sellaisiin kohtiin, joissa arvelee niiden kasvavan. Ja, että niitä potkiva ihmisjoukkio ei kulje niiden ohi. Arvio maaperän laadusta on myös osattava suorittaa. Asbestikasassa ei esim kannata viljellä.
Myöskin suurten ruokamäärien mukanakuljettamin on esimerkiksi hoboilla aika mahdotonta. Kaupan toimiessa tällöin varastona. Ja siksi moni oppiikin nopeasti löytämään ne n. 3-4€ pullot ja tölkit luonnosta, joilla saa ostettua ns. puolikuukinkun, joka jatkaa ihmisen elämää monesti yhdellä päivällä kerrallaan eteenpäin. Joku taas voi ostaa ärdärin jne.
Ongelmalliseksi hoboilla ja varsinkin trampeilla tilanteen tekee sairaudet. Riittämätön suoja ilmankosteutta, hometta ja pölyä vastaan saa keuhkot jossain vaiheessa viimeistä edelliseen vaiheeseen.
Siksi koijaamisessa onkin elintärkeää kuivuus, mielellään tasainen lämpötila ja homeisten tavaroiden välttäminen. Nykyajan asunnottomuudessa on sähkö tai jokin muu lämmitysmuoto, joka pitää paikat kuivana on elintärkeä. Tämä ei siis tarkoita kehoitusta hallitsemattomiin irtonuotioihin tai omatoimisiin sähkökytkentöihin.
Nämä kuivuuden jä lämmityksen muodot on kuitenkin keksittävä jotenkin sillä perisisukkuudella ja neuvokkuudella, joka sai ensimmäisen alkusuomalaisen viettämään ensimmäisen talvensa täällä.
Kotimaisen omenan kompostointi on toki ongelma, mutta eikös esim. Järvenpäässä asiaan ole jo puututtu? Ja siellä ne saa lahjoittaa ravinnonpuutteesta kärsiville. Ne haetaan ja niistä valmistetaan erilaisia tuotteita?
Itse suositan kyllä kaikille leipäjonoa. Jos ihmisellä on asunto niin leivän voi paistaa pannulla runsaan voin ja ripauksen suolaa kera. Nötkötti oikeinkäytettynä keitetään vedessä ja siihen lisätään keitetyt perunat ja kuullotettu sipuli. Syntynyttä tuotetta kutsutaan lihakeitoksi.
Vaikka vaihtoehdot ovat vähäiset mahdollisuudet ovat kuitenkin monet.