Syy yksinäisyyteeni on tässä

se on mielestäni säälittävää että pitää etsiä sitä sosiaalisuuttaan alkoholista joten pidä vaan tuo asenne meitä on muitakin jotka eivät ole baari ihmisiä tai muutenkaan/enään alkoholin perään

Ymmärrän sinua muuten hiton hyvin. Itseäni hatuttaa nuo samat asiat, ja tuo alkoholin ylistys muiden taholta, ja oma anti-alkoholisuus omalta taholtani sai todellakin aikaan ison muurin minun ja muiden välille. Muutenkin ihmisten käsitys hauskanpidosta ja hyvästä olosta eriää oman käsitykseni kanssa. Muilla on toisensa, ei tietenkään heillä ole tarvetta tällaiselle seuralle.

No mistä sitten pidät? Mitkä ovat mielenkiinnon kohteitasi?

Minäkin olen mieluummin yksin, kuin kuuntelisin tuollaista valittajaa. Lennä ja viserrä vapaudellesi.

Niin mitäpä tuollaisessa on kiinnostavaa, kuunnella juttuja törsäämisestä kapakoissa viikonloppuisin ja yöjuoksuistaan. Yleensä muistellaan puolelle viikkoa miten irroteltiin ja sitten aletaan suunnitella sita tulevaa viikonloppua.
Toivon että aloittaja löytää sen oman juttunsa mistä saa elämään iloa ja myös sen mukana ystväviä,

Oi olet samanhenkinen kun minäkin. Paitsi että en vihaa työntekoa. Minusta saisit ystävän :)

Huomattu tämä absolutismi =sinkku/yksinäinen/syrjäytynyt.

Mutta kumma kyllä talous on taas alkottomilla paremmi hanskassa
(mistä johtunee =P ) Joskaan harva kunnolla alkoton on töissä koska sielläkin jengi koostuu niistä jotka haluavat vetää viinaa 3-4 päivää viikossa,
ja jos siellä sanot ei olet myös yksin.

Täytyy ettii varmaan muslimi nainen =D

Mistähän sitten voi keskustella,kun noin pitkä lista on asiaa mikä ei kiinnosta..?Tuosta saa käsityksen yleis negatiivisesta ihmisestä.Ehkäpä se karkoittaa ne mahdolliset ystävät.
Alkoholi tuntuu olevan ainoa keino jolla suomalaisen saa sosiaaliseksi.Eihän kukaan käy kellään edes kahvilla,ellei ole alkoholia luvassa..Niin paitti pienten lasten äidit.

Samaa mieltä aloittajan kanssa.

Joo niinhän se aikoinaan mullakin 19-vuotiaana alkoholin käyttö alkoi kun olin ujo ja tykkäsin kotona vain räplätä tietokonetta tai katsoa videoita ja kerran kun luokkskaverien kans erääseen baariin lähdin ja otin yhden lonkeron niin oli jo mukavampaa kuin yleensä ikinä. Eka känni tuli sit abiristeilyllä kun luokkakaverit viinaa tyrkytti tiesivät et en paljon muualla kuin kuntosalilla käy ja ruokavaliokin on melkein kuin ammattilaiskehonrakentajalla. Kiva risteily. No nykyään ois kyl mukavia kavereita ja vanhoja ex-naisystäviä mut lähinnä pidän yhteyttä puhelimitse. Minullakin yksinasuminen on aikalailla oma valinta. Siinä on loppujen lopuksi tosi paljon hyviä puolia. Kaveritkin mitä tunnen on lähinnä joko kovia ottaa viinaa tai kannabista jotkut molempia.

Voi, minä niin tykkäisin jutella kanssasi. On niin samankuuloisia nuo asiat joista kirjoitit avausviestissäsi.

Samoin ajattelija täälläkin kuin ap.
ps. oon tuolla treffit puolella ;)

Terv. mies 36 helsinki

Tervetuloa kerhoon.

Kunpa löytäisinkin tuollaisen naisen, huoh.
Mikäs siinä sen parempaa olis kun yhdessä naureskella kaikille "normi"turhuuksille.

Minä olen käynyt jo elämässäni läpi perheen, harrastukset, talot, autot, rahan haaliminen yms. (paitsi imettäminen) Olen eronnut joitakin vuosia sitten ja lapsetkin ovat jo pois kotoa ja nyt asun yksin omakotitalossa. Kyllä perhe-elämässä ja avioliitossa on ollut hyvätkin hetkensä ja olen lapsista onnellinen, mutta uusintakierros ei enää kiinosta. Töitäkin olen tehnyt koko ikäni, mutta en jaksa enää panostaa tähän normielämään
En kai ole kovin sosiaalinen, vaikka tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa. Se kyllä tuntuu olevan ongelma, kun en juuri käytä alkoholia. Selvinpäin ei jaksa kännijuttuja, enkä muutenkaan jaksa tyhjänpäiväista lässytystä kauaa kuunnella. Tapaan harvoin ketään, jonka kanssa minulla tulisi luonnostaan keskustelua tai olisi jotain puhuttavaa joka molempia kiinostaisi. Työkin tuntuu pakkopullalta. Motivaatio kaikkeen hiipuu.
Ajattelinkin, että taidan myydä mökin pois. Yksin (tai tylsän/kännisen kaverin kanssa) siellä on tylsää tai sitten sinne ei ehdi kun täytyy olla töissä. Kesän tullessa lopetan työt, otan moottoripyörän tallista ja lähden reissuun. Tulen sitten takaisin(jos tulen) kun siltä tuntuu tai rahat loppuu ja mietin sitten mitä isona tekisin.
Taakse voisin ehkä ottaa jonkun kaltaisesi. (tai ehkä tapaan matkalla) kun ei yksinkään ole hyvä olla. Kypäräpuhelimia ei tietenkään käytettäisi. Miltä kuullostaa? ;)

Itse olen 48 -vuotias mies ja olen viihtynyt yksin. Työ ei ole mua varten joten pääsen lähiaikoina työkyvyttömyyseläkkeelle erinäisten oireilujen seurauksena.
Lapsia en ole halunnut hankkia eikä ole tarkoitus jatkossakaan.
Aloittajalle: elä kuten itse tunnet oikeaksi, Sinun elämäsihän se on. Jos kaikki tympii, suosittelen maaseudulle muuttoa.
Valoa elämääsi

Tosiaan aika harvassa on näin ajattelevat ihmiset, kohtuu yllättynyt tässä itsekkin että näin moni samanhenkinen on tähänkin jo kommentoinut.

kiinnosta kuunnella kuinka huonosti muilla menee........ ja kuka on taas yrittämässä päällepäsmäriksi.

Yksin on kiva olla.

Kuulostat masentuneelta???

Samoilla linjoilla aloittajan kanssa. :D

haluisikko lähtee vaikka panee? eihän haittaa jos olen hieman jurrissa?

No mistä sinä sitten tykkäät puhua? Tuli selväksi että vihaat melkein kaikkea, mutta mistä sinä sitten nautit?

Varmaan voisit löytää ihmisen joka tykkää samoista asioista kuin sinäkin.

Olet kuin minä.

Terveisin puunoksa

Oon samaa mieltä ja samalla linjalla. paari ihmiset ärsyttää.

Kerro mistä sitten olet kiinnostunut?

Viinaa juovat o sosiaalisia ja tutustuvat helpommin toisiin ihmisiin. Suhteitakin syntyy kun juo paljon ja menee baareihin ja rientoihin. Ne saa toisistaan sellasta saman henkistä seuraa ja jos ei juo niin sitä pidetään outona eikä raitista kutsuta mihinkään kavereiden luokse. Siinä jää yksinäiseksi helposti.

Heh, taas vongataan seuraa ja sympatiaa. Ensin hehkutetaan, miten inhotaan sitä ja tätä ja ollaan mieluummin yksin.Ja lopussa sitten halutaankin seuraa. Et siis ole yksin omasta halustasi vaan osittain siksi, että olet ylimielinen toisenlaisia ihmisiä kohtaan ja tunnet itsesi muita paremmaksi luetellen kliseitä ja stereotypioita, kun kuvailit "kaikkia" muita ihmisiä. Ymmärrän hyvin, ettei seuraasi ole tunkua.

No, nyt tällä foorumilla sulle tarjottiin seuraa, petiä myöten. Valkkaa vain mieleisesi... ja kerro, miten tarinasi jatkuu.

Samanhenkinen täälläkin :D

Ymmärrän sinua hyvin, tässä yhteiskunnassa luodaan jo lapsesta ne tavoiteltavat mallit. Eihän ne palvele ihmisyyttä, yksilöiden tarpeita, nehän ylläpitävät rakennetua järjestelmää jottei se kaatuisi. Oman tien kulkijat saavat tosiaan kärsiä kun ei kuulu enemmistöön. Voimia sulle tielläsi. Olen reilusti sinua vanhempi ja jatkan edelleen oman tien kulkijana, toimii hyvin! t: ju-sa@

Kyllä mun luona ainakin mun 3 hyvää kaveria käy kahvittelemassa ja ei olla kukaan äitejä.. :)
Joskus leivon jotakin hyvää ja kaffittelu on silloin paljon mieleisempää kuulemma ;D
ja kaikki ollaan siinä 25 ikävuoden paikkeilla. :)

Kyllä sitä hauskaakin voi tosiaan pitää ilman alkoholiakin!

Haluaisin vain kysyä, että mistä sinä sitten pidät? Tuossa oli vain pitkä lista kaikkea, mistä et pidä ja tykkää. Tuntuu, ettei "tavallisten" ihmisten seura kiinnosta ja kaikki muut tekevät asiat väärin ja ovat luusereita.

Ihmettelen aina tätä asetelmaa, että normaali-ihanteita vihaavat vihaavat heitä, jotka ovat aivan tavallisia kadun tallaajia tavallisine ja tyypillisine haluineen ja haaveineen ja olettavat, että heitä pidetään "normaalien" silmissä kummajaisina.

Minä olen tavallinen työssäkäyvä nuori nainen. Välillä käyn vihteellä, en haaveile perheestä mutta haluaisin kuitenkin jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa ystävieni lisäksi. Olen siis nössö tavallinen tallukka, joka haluaa elää tavallista elämää? Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku ei halua juoda, ei puhua lapsista, miesseikkailuista, lemmikeistä tai työstä mutta se, mikä kimpaannuttaa on se, että sitä oikeutta ei anneta toisille. Itse en halua lapsia mutta voin siitä asiasta kyllä keskustella aivan kenen tahansa kanssa - jopa imettävän äidin. En vihaa lapsia ja usein lässytänkin niille. Kukaan ei ole vielä ottanut sitä henkilökohtaisesti (lukuunottamatta äitiäni :D) etten minä halua lapsia - sehän ei ole keltään muulta kuin minulta pois. Itseasiassa aiheesta saa monesti aivan rakentavan keskustelun!

Meitä "tavallisia" (itse en kyllä edes usko, että on olemassa tavallisia ihmisiä) haukutaan suvaitsemattomiksia mutta aika usein huomaa, että normaalista poikkeavat halveksuvat "tavallisia" ihmisiä kaikista eniten. Vaikken itse olekaan ulkoisesti millään muotoa massasta erottuva, minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa olla erilainen. Kunpa vaan nämä "erilaiset" ymmärtäisivät sen, että joku voi ihan oikeasti haluta olla tavallinen.

Ystävyys vaatii suvaitsevaisuutta ja sietokykyä sekä sosiaalista kanssakäymistä. Kyllä minullakin on kavereita, jotka eivät juo - heidän kanssaan puhutaan muista asioista. Ehkäpä niistä omista kiinnostuksenkohteista voisi löytyä samanhenkistä seuraa? Tosin, en tiedä onko aloittajalla sellaisia? Yhtään ei käynyt listasta ilmi.

Tuota noin, vastasin yläotsikossa olevaan rubriikkiin " en halua muuttaa itseän". Onko tosiaankin aloituksesi alkuperä rubriikin mukainen?
Jos on parikymppinen niin kyllä sitä olosuhteiden pakostakin joutuu ja täytyykin muuttua kehityäkseen ihmisenä ajatusmaailmassaan ja teoissaan.
Koko ihmiselämän kaari on kehitystä ja uusien asioiden omaksumista ja se elämä on tosi mielekästä.

Mikä sinua sitten kiinnostaa?

Luettelemasi "ei-kiinnostavat asiat" kiinnostavat suurinta osaa ihmisistä, sillä ne ovat melko pitkälti elämän keskeisimpiä asioita (siis kuten perhe, työ, harrastukset, pukeutuminen jne.), asioita joiden ympärillä elämä pyörii. Juominen ja kuinka paljon sitä harrastaa on jokaisen oma valinta, toiset juo liikaa ja liian usein, toiset ei ollenkaan ja jotkut osaavat kohtuuden. Mutta ei kaikkien tarvitse ryypätä ja sekoilla. Vaikka välillä onkin tervettä hieman irrottautua arjesta, niin ei kaikkea tarvitse silti kokeilla kantapään kautta, se on silkkaa tyhmyyttä...

Jos et olisi itse vielä lopuksi maininnut, että lopulta kuitenkin kaipaat ystäviä, olisin väittänyt sinun tekevän niin : ) Hyvä, että myönnät sen itsekin, sillä en usko että kukaan haluaa olla täysin yksin. Sinun täytyy vain löytää oikeanlaiset ystävät sinulle, joiden seurassa voit olla oma itsesi ja jotka juuri sen takia haluavat olla kanssasi. Ystävyyttä ei voi pakottaa, se tulee luonnostaan jos on tullakseen. Löytääksesi kaltaisiasi ihmisiä, sinun tulee mennä paikkoihin ja tehdä asioita joista sinä pidät, siksi hekin ovat siellä. Ja siitä on hyvä aloittaa tutustuminen, kun on jotain yhteistä : )

Eikä kaikkien tarvitse perustaa perhettä, sen pitäisi ainakin olla vapaaehtoista vaikka elämä ei aina niin menekään... Jokaisella on oikeus elää elämänsä kuten itse haluaa! Ensin pitää vain selvittää, että mikä minua kiinnostaa?

hei banaani

Oletko ikinä ajatellut sitä että sun omissa ajattelutavoissa vois olla vikaa?
Jos et jaksa kuunnella toisten ihmisten juttuja ja et ole kiinnostunut mitä niitten elämässä tapahtuu. Et varmastikkaan saa niistä ihmisistä myöskään ystäviä :D
Jos hankkisit ystäviä jotka juovat alkoholia, sinun ei tarvitse alkoholia turpaasi mättää. Mutta, sinun on hyväksyttävä heidän tapansa juoda alkoholia, kun käytte ulkona. Sosiaalisuus toimii näin.

Asenne vikaa.. :)

Meistä tulis hyviä kavereita :)

Ei kukaan halua ystävää, joka ei ole kiinnostunut tai innostunut mistään. Et mainitse yhtään asiaa, josta olisit kiinnostunut juttelemaan, ainoastaan kymmenittäin asioita jotka eivät ainakaan innosta. Aika vaikeaa kenenkään on lähestyä sellaista ihmistä.

Myötätuulta vain kaikille omalla päällä ajatteleville! Yhdenmukaisuuden paine lie valtava, mutta ajatellen muutamia ammatteja niin yksinolo ja oman tien kulkeminen ovat usein tie omien unelmien toteuttamiseen, jopa menestykseen. Esimerkkinä vaikkapa kirjailija ja taidemaalari. Lisäksi muuttuva yhteiskunta tarvitsee enenevästi henkilöitä työskentelemään yksin ja eristettyinä tietyissä tehtävissä.
Itseään kunnioittava ihminen ei taivu mukautumaan massaan, mikäli kokee sen loukkaavan omaa identiteettiään. Kun on kyse etupäässä siitä, mitä ajattelee, niin ketä se vahingoittaa?
Jollekin asialle antautunut yksilö kykenee antamaan yhteisön hyväksi paljon enemmän esim. lapsettomana ja naimattomana silloin kun vaaditaan omistautumista tyystin jollekin muulle.

Kyllä siule on keräytynyt "erilaisia epämiellyttävyyksiä"valtava määrä,muistatko nuo kaikki jokaisena päivänä.

Hai olipa laiska ihminen kun ei juo,polta ja eikä edes anna kahvetta jotka kahvetta juo.

Lue Uusi Testamentti

Pystyy olla samanlaisia ajatuksia, ihan kaikki! Ainut ero meissä on tuon tekstin perusteella on vain, että oon materialistinen. Lievitän stressiä ainakin ostamalla esimerkiksi kirjoja ja bluray-bokseja.
Ai juu, ja mulla on suhteellisen paljon ystäviä, heihin kaikkini olen harrastuksen kautta tutustunut, erityisesti piireissä ja tapahtumissa. Kaikki on lukiosta valmistumisen jälkeen hankittuja suhteita, sitä ennen oli vain hyvän päivän tuttuja, koska koulukiusaus. Oon sosiaalinen, hilpeä, maailmaa avoimesti katsova ja seikkailunhaluinen yksilö muuten, se varmasti selittää. Kaikilla mun ystävillä ja mulla on samat mielenkiinnon kohteet, enkä näe enää mitään syytä yrittää kaverustua esmes just koulussa tai töissä uusiin ihmisiin keistä tiedän että puheenaiheet on just noita mitä mainitsit. Small talkia niistä vaan saa aikaan. Plus tavalliset juopot ja pissikset ei tunnu olevan lähelläkään samalla tasolla kuin itse.

Viinan juominen on ajankulua. Mikään ei voi olla tylsempää kuin juovukssa oleminen. Selvin päin et voi olla juovuksissa ile´vien kanssa tylsistymättä kuoliaaksi. Esimerkiksi 6 tuntia juovuksissa ja puheen aiheena kolme asia-aihetta. Et saatana voi kuunnella kuusi tuntia selvinpäin yhtä ja samaa puhumattakaan aktiviteeteista.

Mäkin ajattelen lähes samoin kuin viestiketjun aloittaja. :) Ette ole yksin.

Tuttuja ajatuksia.

Mut ehkäpä vuoden parin myötä asiat on toisin. Tai mietteet - vaikka ne ihan aiheellisia kyllä ovatkin, niin voihan käydä niin että alkaa jotkut jutut kiinnostamaan.

Mut, yksinäisyyden osalta se on sitten vaan sellasta 'sitkuttelua' ne päivät, joista tulee kuukausia, joista tulee vuosia. Siinä ajassa tapahtuu juttuja tai sit ei.. elämää..

Mitä helvettiä??? sähän olet melkein kuin mä.. ainakin arvomaailmaltasi.. osaan arvostaa.

Tunnet näköjään erilaisuudestasi aika suurta itsesääliä ja ehkä hiukan rajaat kiinnostuksistasi pois asioita jotka kuitenkin kenties sinua voisivat kiinnostaa vain siksi, ettei sinulla nyt ole niitä. Jos olet tietoinen siitä, mitä haluat, niin mikä on ongelma? Kuljet ympäriinsä vihaamassa ihmisiä jotka nyt eivät satu olemaan kaltaisiasi, kuvitellen että heillä on samanlainen asenneongelma sinua kohtaan. Minun mielestäni sinun kannattaisi ehkä lähteä maailmalle kokemaan erilaisia kulttuureja ja toisenlaisia työpaikkoja, koska sieltä voi oppia avarakatseisemmaksia ja hyväksymään muut sellaisena kuin he ovat, ehkä tunnet sitten olosi paremmaksi omissa nahoissasi.

Kuulostat erittäin paljon erästä tuttuani ja mielipiteesi ja ikäsi täsmäävät todella hyvin :D mistähän päin mahdat olla kotoisin?

Olen 25-v. nainen ja arvoni ovat samanlaiset kuin sinulla. Moni ihmettelee täällä, että mistä sitten oikein pidät, kun et tunnu pitävän oikein mistään, mutta voin kertoa että maailmaan jää monia, monia mukavia asioita vaikka ei imettämishaluja olisikaan.
Eli vaikka ei halua lapsia ym. "normia", niin ei päivät silti välttämättä tylsiä ole...
Yhdestä asiasta tosin olen eri mieltä kuin sinä. Nimittäin siitä, että olisin tylsää seuraa. Koen, että olen erittäin hauskaa seuraa, ja ihmiset ympärilläni pitävät minusta. :) Saatan tietysti olla väärässäkin, sillä ihmisillä on tapana teeskennellä. Tärkeintä kuitenkin on, että itse koen olevani hyvä ja mukava ihminen.
Ai niin joo, olen myös kiinnostunut sisustamisesta, mutta en harjoita sitä muualla kuin mielikuvituksessani sillä minulla ei ole tarpeeksi rahaa toteuttaa itseäni sillä saralla. Mutta onneksi en koe sitä suurena menetyksenä. Käytän vähät rahani mieluummin ruokaan. Tylsää kun tänne ei viitsi jättää yhteystietoja. Olisi hauska jakaa kanssasi kokemuksia. Harmi.

Mä luulen että et tykkää itestäs, Sulla on vinopino "en" juttui. Mistä tykkäisit? Ootko määritelly ittes sen mukaan mitä kuvitellet muiden sulta vaativan ja hanttiin pitää pistää, tyyliin minä en ainakaan. Ihan vaan ehdotukses, oo vaan yksises, mutta nauti ees. Ja tolla tyylillä on toki vaikee saada ystävii, joten älä vingu vaan nauti.

Mitä on se vapaus?

Juu, ole ihan oma itsesi, mutta kannatta muistaa suvaitsevuus. Hyviä jatkoja.

Olen niin samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Itselläkään ei kavereita ole ja aina päätynyt sen johtuvan siitä kun ei tuo viinalla lotraaminen ja biletys kiinnosta pätkääkään. niin kuin ei lapsestaan joita on lähes jokaisella "kaverillani".
Mielestäni en tylsää seuraa ole kun moni ainakin sanoo että olen hauska ja saan piristymään kunnes joku tulee pyytämään baariin/ryyppäämään ja kun sanon ettei kiinnosta niin sitten olenkin niin maailman tylsin ihminen ja kauhean epänormaali nuori.

Mutta kiva kuulla että on olemassa "kohtalotovereita" :D luulin jo olevani yksin tämän asian kanssa!

Hei ei, ehei, et sinä ole yksinäinen sen takia, millainen sinä olet, vaan ihan vain sen vuoksi, että et anna muiden olla sellaisia, kuin he ovat.

Tuohon ensimmäiseen asiaan auttaa ihan ikä. Kuulut nuorisoon ja silloin moni menee massan mukana, joten tuossa iässä voi tuntua siltä että ei kuulu joukkoon jos ei ole kiinnostunut juhlimisesta ja juomisesta. Mutta usko vaan, vähän aikuisempana se kiinnostus noihin asioihin vähenee normaalisti muillakin (toki niitäkin on jotka eivät suostu kasvamaan aikuiseksi vaan elävät kuin 20-v bilettäjä kolmekymppisenäkin mutta se on kuitenkin se vähemmistö). Mutta kyllä niitäkin nuoria on jotka eivät viihdy baareissa joten et suinkaan ole ainoa. Samoin tuo muoti ja pukeutuminen, nykyinen kulttuuri on aika pinnallista ja nuoresta voi tuntua että on suorastaan pakko olla kiinnostunut tuollaisesta mutta edelleen, iän myötä useimmilla muillakaan ei tuo jaksa enää niin kauheasti kiinnostaa. Etkä myöskään tässäkään ole ainoa nuori joka ei ole kiinnostunut massanuorisokulttuurista.

Perheen perustaminen nyt harvemmin muitakaan tuossa iässä kiinnostaa ja ihan hyvä niin kun omakin kasvu on kaksikymppisellä vielä kesken. Voi olla että aikuisempana haluatkin lapsia, voi olla että et (kaikki eivät halua lapsia minkään ikäisenä). Sitä et tuossa iässä pysty varmasti sanomaan mutta ei tarvitsekaan. On ihan hyvä juttu etsiä itseään ja miettiä mikä todella kiinnostaa. Ei elämän tarvitse olla valmiiksi suunniteltua kun on vasta kasvamassa aikuiseksi. Sinulla ei ole mihinkään kiire.

Hei hoi, samanhenkinen ilmoittautuu. Olet jalokivi toisille kaltaisillesi. Älä lannistu vaan löydä minut jostain! :) Koetan löytää sinut, mutta minulla voi vielä kestää jonkin aikaa.

Asenteesi on todellakin vihamielinen ja toisia arvostamaton. Lähes kaikki asiat, mistä ihmiset pitävät tai arvostavat, sinä mitätöit ne. Ehkä metsä vastaa niin kuin sinne sinä huudat; ei sinuakaan ilmeisesti arvosteta ja toisaalta kaikkea inhoavaa ihmista ei oikein kukaan viitsi vapaaehtoisesti sietää tai kuunnella.

En tiedä mitä vapautta näet tuossa elämäss, jota hamuat, Onko se edes elämää?

Sama juttu, paitsi olen mies.

Olen tajunnut ettei minua yksinkertaisesti kiinnosta muiden ihmisten asiat. Siksi ei ole kavereitakaan,sen enempää itseensä menemättä.

Muiden valintoja syyllistämällä et onneas löydä.

Vapaa ja raitis mies 42v joo kyl se sitä tuppaa olleen täälläkin .Mut perustetaan jokin raittiuden pyhä klubi tai foorumi heh.Jokin missä voi vaihtaa ajatuksia ja olla ystäviä eikös se ole kuiteskin kiva vaan vaihtaa ajatuksia ,muusta kuin alkoholista tai tupakasta ,noita viestejä kans tullu tuutin täydeltä et saat ilmaisen sähkötupakan yms ,vaikka en polta enkä tartte mitään vieroitusta ,paitsi naista vieroittamaan tätä synkkää kevättä ,ilo irti vaan elämästä sitä kun ei tiedä milloin on se tuomiopäivä

kuullostaa tosi pahoon sinkkujen touhulta mutta siinä asias oon samaa miältä notta pitää olla oma ittensä mä otan kyllä siloon tällöön lapset on etusijalla meistä 96% on pyrkyreitä ja pätiöitä turha sanoa notten mä ainakaa elikkä sua kiinnostaa vaan juasta hepin peräs ja yhyren yän tarinoota ei muutaku son sun valinta oo oma ittes.

Otsikkona oli tuolla, että "En halua muuttaa itseäni" ja olen kyllä huomannut, että vaikka ois millainen mulkku, niin ei se koskaan halua muuttaa itseään.

En tiedä millaisesta ihmisestä nyt on kyse.

ihmeellistä yleistämistä. Tuttavuuksia kun tehään ni tässä kulttuurissa on helpointa alottaa keskustelu säästä ja alkoholin määrästä ja töistä. Missähän oikein pyörit kun oot saanut kuvan että KAIKKI/suurin osa on hirveitä alkoholisteja,työnarkomaaneja,muotibilehilehulluja, lapsirakkaita. ja "kaikki ilo tulee alkoholista" on ihan humpuukkia! veikkaan että 1/3 sanois näin joten sulle jäis silti vielä porukkaa missä ois sulle seuraa. tosin en tiedä oliko tän aiheen pointtina se, että oot yksinäinen ja HALUAT ihmisiä ympärille. Vai yleinen huomio elämästäsi.

veikkaan että oot just niitä valittaja ihmisiä, jotka pitää itteensä parempana kansalaisena vaikka puutteita ja huonoja puolia löytyy itsestään enemmän kuin hyviä ja täten oot yksin ja syyllistät vaan muita.

Saankos udella että mistä sinä sitten oikein pidät?
Ei niin että siinä olisi mitään vikaa, ettet noista mainitsemistasi asioista pidä ja olen itse monessa suhteessa aika samanlainen, mutta voisit vastavuoroisesti kertoa, mitkä ovat sitten sellaisia asioita joista puhuminen ja joiden tekeminen saa sinut hyvälle tuulelle.

Mitä Perkelettä?!
Nyt pullo kouraan!
Hauska ilman viinaa ei ole hauskaa!!!

hah kaikki äijät jokka sanoo notta on kokenu saman niin torennäköösesti ne vain vonkaa sitä yhtä toisin sanoen pitää sua heleppona hoitona itte piletän ja 41 v ja silti oon oma itteni ja ehkä vain hajet sääliä tai sitte vain miälenterveys ongelmia minen yritä vongata ystäviä kyllä saa ei muutaku tuut 40 v ikähän niin joku kiinnostaa oo vain oma ittes

En minäkään ole koskaan juonut juuri mitään, mutta en ole pitänyt sitä ongelmana. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän kaveripiiriin on tullut niitä juomattomia ja kännikalat ovat karsiutuneet matkan varrelle. Toisaalta voin mennä ihan hyvin baariin bilettäjienkin kanssa, mutta lähden ajoissa pois, jos toisten kännääminen rupeaa ärsyttämään.

Sinun tekstistä kuulostaa hieman teinimäinen mustavalkoinen ajattelutapa. Elämä on paljon muutakin kuin vain äärivalintoja. Yllättävän harva tekee töitä niin, että se olisi elämän ainoa sisältö. Suomessa on erittäin realistinen suhtautumistapa työhön. Työtä tehdään, jotta saadaan haluttu elintaso. Jollakin rahat menee matkusteluun, jollakin autoihin tai hevosiin ja jollakin ihan vaan minimielintason saavuttamiseen. Itsekin teen tuikitavallista normityötä ja saan siitä tiettyä iloa, mutta tärkeintä työn sisällössä on oikeastaan ihana työporukka ja toisekseen se raha, jonka sillä saan. En tee unelmatyötäni, mutta ymmärrän toki, että jos olisin valmis todella panostamaan uraani, niin sitä sisältöä (ja palkkaakin...) saisin enemmän työstä. Sinunkin kannattaa etsiä ala, mikä kiinnostaisi.

Itse en sinun ikäisenä halunnut lasta lainkaan, mutta mieli muuttui. Nyt olen kohta aikuisen pojan äiti. Poika on lähes paras ystäväni ja parasta, mitä minulle on tapahtunut. Toisaalta ystäväpiiriini kuuluu ihan yhtälailla lapsettomia kuin äitejä ja isiäkin sekä myös eri-ikäisiä ihmisiä. Minua taas kiinnostaa paljon ihmisissä se, että mistä he ovat ja miten elämä on muovannut heistä sellaisia kuin mitä he nyt ovat.

Minusta sinä unohdat ystävyydessä sen, että ennen kuin ystävyyteen saakka päästään, niin sitä jutellaan kevyemmistä aiheista esim. kavereista tai vaikka siitä shoppailusta. Jos ollaan samalla aaltopituudella, niin se kaverisuhde voi syventyä ystävyydeksi, jossa voidaan jakaa sitten niitä itselle tärkeitä kipeitäkin asioita. Itselläni on ystävien lisäksi myös pelkkiä kavereita, joista esim. yhden kanssa harrastan vain liikuntaa, mutta emme tee juuri muuta yhdessä. Silti pelkkä kaverisuhdekin on tärkeä eikä kaikkien ihmiskontaktien tarvitse olla parasta A-luokan ystävyyttä.

Mikä sinua estää tekemästä unelmistasi totta? Pelkäätkö epäonnistumista? Vaivaako sinua masennus? Jos vihaat tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, niin olisiko sinulle parasta mennä esimerkiksi johonkin sellaiseen valtioon töihin tai opiskelemaan, joka sinua kiinnostaisi? Sellainen saattaisi ehkä saada sinut arvostamaan Suomesta uusia asioita, koska saisit näkökulmaa eri tavalla. Nykyään sentään netin aikakaudella voi monia asioita selvitellä ihan Suomesta käsin. Edullisia matkustustapoja on esim. rahtilaivoilla, joten älä anna rahan olla unelmiesi esteenä, sillä se on vain tekosyy.

Heti kun joku moittii alkoholinkäyttäjiä tulee sota. Eli ap on perseestä koska ei halua tuhota elämäänsä sekoilemalla viinan vaikutuksen alaisena. Suomalaiset aina selittää koska olin niin kännissä niin tapahtui jotain. Känni on aina syyllinen, en minä.

Aloitustasi lukiessa tulee tunne, että maailma jossa elät, on todella suppea. Luettelemasi asiat kun eivät koske lähellekään kaikkia ihmisiä.

Olet esimerkiksi vasta vähän päälle parikymppinen, mutta ajattelet, että saadaksesi ystäviä sinun kuuluisi olla kiinnostunut häistä ja vauvoista? Nykyään perheenlisäykseen päädytään keskimäärin vasta kolmenkympin tienoilla, joten ihmettelen, millaisten ihmisten kanssa olet ollut tekemisissä, jos sinulla on se kuva, että jokainen päälle parikymppinen on naimisissa ja puhuu vauvoista?

Kaikki eivät myöskään ole kiinnostuneita muodista tai sisustamisesta. Sen sijaan ihmiset voivat olla kiinnostuneita esimerkiksi luonnosta, liikkumisesta, urheilusta, lukemisesta, kuvataiteista, matkustelusta, teatterista, runopiireistä, kirjallisuuskerhoista, musiikista, tekniikasta, pienoismallien rakentamisesta, vapaaehtoistyöstä, järjestötoiminnasta tai vaikkapa uskonnollisista asioista. Miksi et puhu näistä asioista mitään? Onko yksinkertaisesti niin, että käsityksesi ihmisistä ja heidän puheenaiheistaan perustuu muutaman ihmisen synnyttämään mielikuvaan, eikä sinulla ole käsitystä ihmisten erilaisuudesta ja siitä, millaisia ihmiset voivat olla?

Mikäli se sosiaalinen piiri, jossa sattuu pyörimään (esimerkiksi opiskelu- tai työpaikka) ei satu miellyttämään, seuransa voi ainakin osittain valita. Esimerkiksi työpaikan voi aina yrittää vaihtaa, ja vapaa-ajallaan voi etsiä uusia kokemuksia ja harrastuksia. Aina ei tarvitse myöskään hengailla ikäistensä seurassa. Esimerkiksi ihan tavallisissa kansalaisopistoissa on pienilläkin paikkakunnilla tarjolla monia erilaisia harrastuksia, joiden puitteissa voi tutustua erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin ja avartaa näin maailmankuvaansa. Yksinäisen kannattaa etsiä harrastuksia, joissa voi kohdata muita ihmisiä. Uusia tuttavuuksia voi etsiä vaikkapa treffipalstoilta, joilta kyllä löytyy myös ystäviä etsivien ilmoituksia. Sitä kautta on myös helppoa kertoa omat kiinnostuksenkohteensa jo etukäteen.

Tuskin myöskään tunnet kaikkia erilaisia ammatteja ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Ehkä sinun kannattaisikin yrittää muuttaa ajatuksiasi ja asenteitasi ja suunnata katseesi tulevaan. Pohtia, millaisista asioista oikeasti pidät ja mitä todella haluaisit tehdä. Valita opiskelupaikka sen mukaan, ja valmistua ammattiin, joka voisi lähtökohtaisesti kiinnostaa. On totta, että nyky-yhteiskunnassa työ voi olla melkoinen oravanpyörä, mutta kyllä itseään voi elättää vähemmänkin kuormittavilla tavoilla, kunhan vain tekee oikeita valintoja.

olen samaa mieltä kanssasi kaikesta kertomastasi. Tai no autoista olen kiinnostunut, muuten samanlainen. Minä kun luulin että olen ainoa tälläinen erakko :D

Mistä tuommoisia ihmisiä löytää :)

Täytyy ihailla ihmisiä. Tarttuvat koko tekstissä vain alkoholiin. Hienoa että et nauti siitä ja kyllä olen huomannut että absolutistikin pystyy nauttimaan ihmisten seurasta, vaikka jotkut pienessä tuipakassa ovatkin.

Kaipaat ystäviä, mutta mielestäsi suurinosa heidän ajatusmaailmasta on roskaa.

Aloittaja valitettavasti iskee ihmisenä, jonka mielestä kaikki mistä muut pitää on ihan pepusta. Suosittelen vaikka muuttamista korpeen ja elävän oravien kanssa, kun "normaali" maailmanmeno on niin typerää, inhottavaa ja yök yök!

"Vihaan työnarkomaniaa ja sitä, että työlle pitäisi antaa kaikkensa. Kuitenkin joudun käymään epämiellyttävässä työssä elättääkseni itseni. Vihaan tätä "hyvinvointiyhteiskuntaa" ja robotti-ihmisiä. "

Niin. Kaikille pitäisi painaa ilmaiseksi rahaa ja jokainen saa tehdä juuri niin kuin tahtoo. Toimiva filosofia, varsinkin sen jälkeen kun meillä on puoli miljoonaa "artistia" ja loput makaa kotona kun ei kiinnosta mikään :D

Suomessa vielä voi olla tekemättä yhtään mitään, mutta taitaa tulla sellaiset ajat, että jokaisen on huolehdittava itsestään kun yhteiskunnan pelimerkit vähenee, suorastaan loppuu. En halua uhkailla, mutta näin on juuri käymässä.
Enenvanhaan näät lähti kerjuulle, nykyään ei. Mutta kun yhteiskunnan rahat ja omat vaikka perintörahat loppuvat, ollaan aika totisen paikan edessä.
Töissä pitää käydä tai sitten syöminen lopetettava, siinä nuo kaikki vaihtoehdot ovat, jos kerran työnteko ei kiinnosta. Sosiaaliturva on loppuva luonnonvara.

Well played Suomi24, well played.

Mistä sitten olet kiinnostunut? Kaikilla ihmisillä on varmasti kiinnostusta johonkin, mikä puolestaan tekee siitä ihmisestä mielenkiintoisen.

Olen yllättynyt ettet maininnut avauksessasi mitään sosiaalisesta mediasta.

Voi et ole ainoa lajiaan. Tässäpä samanlainen nainen juuri nuo samat asiat elänässäni ei kiinnosta. Eikä todellakaan ole ystäviä kun en juo, haukkumisia vaan saa kun sanotaan että mikä sinä luulet olevasi kun ei viina/kalja kelpaa.

Onneksi minulla on sellaisia harrastuksia joissa ei tarvitse seuraa. Lapsiakaan en halua, mutta sitähän ei ääneen voi sanoa.

Työntekoa en kyllä vihaa...se on mielenkiintoista.

Oikein tee vaan niitä asioita joista pidät, äläkä huoli muiden sanomisista. Ole ja elä onnellisena omalla tavallasi. Niin teen minäkin, minä vähät välitän mitä muut minusta ajattelee, tämä on minun elämä ei muiden.

"Vaik´ koko pelin sisältö on laimee ja vaisu, se peitetään efekteil, laitteil ja kaiuil".

http://www.youtube.com/watch?v=d-vVsDGmiV4

Olipas kerrankin kiinnostavaa luettavaa. Itse iloitsen absolutistina olostani, kun en näe mitään mielenkiintoa päihdekulttuuriimme, mutta muusta kulttuurista kyllä nautin iloiten esim. musiikista, taiteesta ja yleensä luovuudesta mitä ihmiset saavat aikaan käsillään :) ja jopa siitä sisustamisesta.
Itsekkin olen kokenut, että absolutismi= yksinäisyys/sinkkuus/syrjäytyneisyys, mutta jos ympärillä olevat eivät osaa olla selvinpäin niin ei se ole sun tai mun vika vaan jokainen voi itse tehdä tosiaan mitä haluaa ja lähteä minne huvittaa, jos vain taloudellinen tilanne antaa myöten.
Kyllä suomalainenkin nainen voi olla selvinpäin ja selväpäinen ilma mitään omituisuuksia, joten ei hänen tarvii olla mitään uskontokuntaa :) .
Ystäviä olen löytänyt harrastusten parista ja jos joku ei-siedettäviä asioita niin aina voi itse vaihtaa puheenaihetta ihan lennossa johonkin kiinnostavampaan.

Mitä sinkkuuteen tulee niin on todella vaikeaa löytää selvinpäin olevaa selväjärkistä toista huomioivaa rehellistä miestä, joten sen suhteen olen kai jo luovuttanut ja tyytynyt myös olemaan yksin, sillä parempi olla yksin kuin kaksin yksinäinen ja huonos seurassa.

Iloa ja valoa kirjoituksen aloittajalle ja kaikille teille, nauttikaamme keväästä!

Olet liian älykäs ikäistesi joukkoon.

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi mainitsemistasi asioista. Olen 25-vuotias mies, eikä innosta baareissa pyöriminen, yhden illan jutut, sikailu, eikä lätkä, moottoripyörät, tekniset vempaimet, tietokonepelit, materian haaliminen jne. ja vihaan myös tätä suorituskeskeistä yhteiskuntaa, jossa ihmisen arvo mitataan euroina. Inhoan ja halveksin massaihmisiä ja heidän konservatiivista ja teennäistä ajatteluaan! Mutta olen onneksi tavannut joitain mielenkiintoisia ihmisiä harrastusteni (kirjoittaminen, valokuvaus, skimbaus) kautta. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ainakin joissain asioissa on samalla aaltopituudella. Varmasti sinäkin löydät vielä sellaisia ihmisiä, tai oikeastaan löysit jo, koska vaikuttaa siltä, että meillä kahdella on aika samanlainen maailmankuva :)

Ompas meitä monia, itse ajattelen ihan samoin kuin aloittelija, en ole tavannut ketään muuta kaltaistamme, olisi kiva tutustua samanhenkiseen naiseen, tuntuu että miehet enemmän hyväksyvät ajattelutapani, eivätkä ole arvostelemassa, vaikea löytää naiskavereita. Ja kaikista näistä asioista huolimatta olen iloinen persoona, vaikken sitten niin mielenkiintoinen :)

viis kavereist, mut kyl kuiteski mersu olla pitää

Todellinen vapaus on juuri ihmisen sielussa eikä materiassa ja rahassa. Todellinen vapaus on sitä, että ihminen ohjautuu sisältä, eikä ulkoa toisten ihmisten arvostuksen mukaan.

Ne ihmiset jotka eivät halua myydä sieluaan ihmisten hyväksynnän vuoksi syrjäytyvät helposti liian erilaisina. Sellainen ihminen ei ikäänkuin kuulu laumaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Toinen on, että sieluton ulkoaohjautuva lauma arvostaa statusta, ja kun tälläinen henkilö ei statuksesta välitä, hän on silloin auttamattoman tylsä ja muutenkin hierarkian alimmainen.

Harmi vain, että vääränlaiset ihmiset ovat vallassa tässä maailmassa. Ihmiset tulisi kasvattaa sisältä ohjautuviksi ja sielultaan vapaiksi, eikä orjiksi kulutus ja kilpailuyhteiskuntaan joidenkin pankkiirien käsinukeiksi. Pitäisi riittää että on halua elättää itsensä, jos saa siihen mahdollisuuden ja ilman että ketään riistettäisiin. Mutta silloin ihmiset olisivat huonoja alamaisia.

Toivon että jaksat pitää tuon linjan, vaikka tämä välillä olisi epätoivoisen raskasta, sillä kaltaisiasi ihmisiä tarvitaan tämän maailman muuttamiseen. Se ettei ihminen himoitsisikaan statusta, ei saa tarkoittaa alistuvaa. Ne jotka juoksevat rahan ja hyväksynnän perässä ovat alistuvia. He myyvät sielunsa päänsilityksestä. Meitä on muitakin, jotka rakastamme sisäistä vapauttamme, ja kukapa ei kaipaisi välillä aitoa ystävää.

Olen absolutisti ollut koko elämäni, en jaksa hillua baareissa. Minuakaan ei kiinnosta kuunnella kännisten toilailuja, eikä minulta heru sympatioita heille.

En omista ajokorttia, enkä tule koskaan omistamaan. Onpahan yksi auto ainakin vähemmän, mieluummin kuljen apostolin kyydillä. Raha ja materia eivät voisi koskaan tuoda onnellisuutta.

Olen samaa mieltä myös kanssasi työnteosta. Se on pakkopullaa, suorittamista, en haluaisi tehdä sitä ja vältän sitä kaikin tavoin. Työ on vain työ, ei elämänehto.

Luulen että tulisimme hyvin toimeen. Jos haluat voit ottaa minun yhteyttä: [email protected] :) Sillä kanssani saat olla ihan oma itsesi.

Hmm...Tutun kuuloinen tarina. Itse lopetin juomisen vuosia sitten, ja ystävätkin olen häivyttänyt elämästäni. En myöskään ymmärrä naimisiin menon ihanuutta enkä halua lapsia elämääni, vaikkakin nautin veljenpoikani seurasta. Elämäni kulkee lähinnä täten : Kotoa töihin, töistä kotiin. En tarvitse seuraa, viihdyn yksin, mutta koska olen vain ihminen, se alkaa joskus ahdistamaan. En "rakasta" elämäntyyliäni, mutta en myöskään vihaa sitä. Vaikutat olevan melko samoissa lähtökuopissa kuten minäkin. En ole muita parempi, mikä minä olen muita neuvomaan, mutta sanon kuitenkin : Uskalla elää. Elä omilla säännöilläsi, mutta kunnioita muidenkin sääntöjä. Elämä on hankalaa vain jos sen tekee hankalaksi ;)

Hyvä, että tiedät syyn.

Hei.


Virkistävän erilainen näkökulma asoihin. Tää on nyt klisee, mutta: Ymmärrän sinua.
Mainitsitt uossa, että haluat tehdä niitä asioita, jotka tuottavat sulle iloa. Niin pitäisi jokaisen tehdä. Toivottavasti ne asiat ei ole vaaralisia(fyysiselle tai henkiselle hyvinvoinnille) Jos eivät ole: Anna palaa. Ehkä kaipaat jonkinlaista henkisyyttä. Se ei ole pahasta kenellekkään. Et ole mun meilestä ihmisvihaaja tahi likiä. Et ollenkaan. Mun mielestä olet inhimillinen. Älä masennu.

Se,kun puhutaan shaibaa, vaikka ei itse kiinnostusta jakaisikaan, kuuluu vähän sellaiseen normaaliin ihmisten kanssakäymiseen.. Ei mua mun kampaajan mukulat syvemmällä tasolla kiinnosta, mutta toisaalta, ihmisten tarinat ja arki voi olla hyvinkin kiehtovaa. Kerran kuuntelin puolentunnin saarnan silikonisista jostain paistohärpäkkeistä, ei kiinnostanu pätkääkään. Huvitti ihan hitosti.

Piti kommentoida tota työ-osuutta tähän, mutta päätin että en provosoidu sellaiseen. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Vaikka sitten mun kukkarolla.

Ihminen joka on kokonainen aikuinen ja tuntee itsensä, sallii myös muiden elää. Minäkin luin kirjoituksesi ja yritän ymmärtää sinua, jostainhan tuollainen kaiken vihaaminen yleensä kumpuaa...

Olet varmasti ihan hyvä tyyppi, ei kannata pelätä sitä toisten torjuntaa niin paljon, että päättää toisten puolesta mitä mieltä muut ovat itsestä.

Laita kone kiinni, vapauta ittes ajattelemaan vähän ton sun laatikon ulkopuolelta: se vaikuttaa tosi ahtaalle ja synkälle. Mene ulos ja pidä hauskaa.

Ps. aikuisten maailmassa sekoilla voi myös selvin päin

Olet ihan terveillä jäljillä. Olen kanssasi samoilla linjoilla, vaikka en suoranaisesti mitään vihaa. Taidat olla vain väärässä maassa, mutta ei sinussa mitään kummallista ole. Niissä on jotka täyttävät tyhjyyttään kaikella kuten asemalla, alkoholilla, materiaalilla jne. Jos ja kun valtaosa ympärillä tekee juuri sitä, niin kyllä sitä tuntee olevansa yksinäinen. Pitää vain löytää ne omat kuviot ja ystävät omien juttujen ja kiinnostuksen kohteiden parista....itsestä on kuitenkin kiinni, että ei jää vain vihaamaan muiden tapaa elää vaan elää itse niin kuin haluaa ja uskaltaa tehdä erilaisia ratkaisuja.

Luin joskus artikkelin ihmisestä, joka oli mielestään hyvinkin erikoinen. Hän halusi välttää ihmisten vimmaista 'oravanpyöräelämää' ja elää ns. vapaana.
Niin hän tekikin, aikansa. Harmi, ettei minulla ole tätä lehtijuttua enää tallella.

Artikkeli oli pitkä ja ammattimaisesti laadittu.
Kaveri eli 'vapaana' eli toisten siivellä aikansa, en muista mitä kuvioita matkalleen sattui.

Lopulta älysi hakeutua töihin. Mutta omasta mielestään tämä Maailman Erikoisuus hakeutui töihin IHAN ERI SYISTÄ kun muut ihmiset.
Hänen mielestään muut ihmiset kävi töissä siksi, että he halusivat täysin persoonattomasti olla osa oravanpyöräyhteiskuntaa. Tämä älypää kun lopulta hakeutui töihin siksi, että keksi, että sillä keinoin voi elättää itsensä kivasti. Ja kuvitteli vielä senkin jälkeen käyvänsä töissä 'IHAN eri syistä kun tavalliset oravanpyöräihmiset'..

Kiinnostaisi tietää, mikä aloittajaa kiinnostaa, mitä hän haluaisi ystävineen tehdä, minkälaista elämää elää; jos ystäviä olisi.
Ei kiinnosta työ, ei perhe. Ei koti. Kaikki, jotka laittavat kotiaan, tekevät sen siksi, että haluavat 'täyttää tyhjyyttään materialla'. Onkohan aloittaja ikinä kuullut kodin lämmöstä tai tunnelmasta, perintökalusteiden tunnearvosta?

Jos kaikki tuttavapiirissä puhuvat pelkästään juopottelusta, ymmärrän että tympii. Mutta nykyään nuoret tekevät paljon muutakin.
Minä, nykyään 39v, ihailen nykynuorisoa, koska ovat niin paljon järkevämpiä kun minun aikani teinit!

Kannattaisikohan katsantokantaa yhtään laajentaa..?

Olen aina ajatellut, että meitä on monia, jotka ajattelee kuten aloittaja. Silti en ole löytänyt ketään kaltaistani tosielämässä. Onko kaikki niitä syrjäytyneitä?
Minäkään en tahtoisi olla yksin, mutta tuntuu etten kuuluu mihinkään porukkaan. Kavereita kuitenkin on jonkin verran, vaikkakin olen valitettavasti laiminlyönyt heitä olemalla vai yksin..En ymmärrä sitä muottia missä ihmiset elää, koska en saa itseäni mahtumaan siihen vaikka kuinka yrittäisin.

Negatiivisillä ihmisillä ei ole ystäviä. Ught, olen puhunut.

et ole yksin olen samanlainen tykkään kyllä ottaa välillä mutta en puhua mokailuistani
enjoy your freedom,duuni on myös tylsää pakko tehdä että elättää itsensä

Ei tuo ole synti, jos ihmisten pitää vaan nostaa "työtehoaan" nii miten paskasti ne ennen hommat teki. Olen ollut töissä, ennenkä kuuppa petti, sen se liukuhihna ja perintötekijät tekee, kaverit hävis kun skitsofrenia iski, tiedän suunnilleen miltä sinusta tuntuu, no omat mokani oon tehny ja juossu tiiliseinää päin pää edellä 34,8 kertaa, mutta se ei muuta sitä että ei vois oppia uutta. Kun nyt mietin tätä, mulla on ikää 33 vuotta ja loistava tulevaisuus rockmuusikkona takana, nii olen todella huolissani tän päivän nuorista, vaaditaan vaan koko ajan enemmän, pitää olla aina äänessä, 11 saada kokeista, ei tästä mitää hyvää seuraa. Et ole yksin, yksinäisiä on paljon, esim hullut joihin kuulun. Ne kun ei tähän yhteiskuntaan sovi ku meillä on kaikki nii Helvetin hyvin.

Noinhan se menee. Eritoten miesten keskuudessa. Jos ei juo alkoholia niin pakostikin eristäytyy totaalisesti. Naisilla on jonkinlaista toimintaa ilman alkoholia mutta miehillä sitä ei ole. Ei minuakaan ole tämä yksinäisyys haitannut, en vain kaipaa jatkuvaa melua ympärille.

Mulla ollut myös samoja ajatuksia. Ymmärsin kauan sitten, että kun lakkaa välittämästä, niin ympäristö ei muokkaa sua, vaan sää sitä. Kun et välitä siitä mitkä sun tekojen seuraukset on niin voit niitä enemmän tehä. "Mitä jos kaikki ajattelisi noin" - No niin ei tuu koskaa tapahtuu. Ei kaikki voi olla hyviä muutenhan ei edes tiedetä mitä se hyvä meinais. Me tarvitaa niit lihapäitä jotka tekee kuten sanotaa.

Ihmiskunta on kyllä ajautumassa automatisoituun tilaan missä koneet tekee kaikki työt ja jengi voi vaa hakata munillaan tabletteja jossain happikammiois

Olen myös kyllästynyt juomakulttuuriin:
"tuu nyt mukaa huutaa ja juomaa"
"juo lisää!"

Ymmärrän hyvin sua...

Minä haluan irtisanoutua tästä laitos/pahoinvointi/suoritus/"sivistys"/kapitalismi/kristillisestä/suvaitsemattomasta yhteiskunnasta. Olisin onnellisimmillaan jos voisin jättää oravanpyörän, valtion, juridisen minulle luodun henkilön, opiskelun, pintaliitäjät, "korkean"moraalin herrat ja rouvat, materialistit, leivän ja sirkushuvejen turruttamat mitään sanomattomat keskinkertaisuudet, istituutiot, normit, rahan, viihteen ym. roskan mitä tämä yhteiskunta meille tuputtaa jo kehdosta aina hautaan asti.

Olen kertakaikkiaan masentavaa seuraa pelollahallitulle sätkunukkekansalaiselle joka on laitoksissa alistettu näyttelemään tätä "ihanaa suomalaisuuden" näytelmää josta palkintona illuusiot ja mielenterveysongelmat sekä muut massapsykoosit.

Aiemmin uskoin isänmaallisuuteen, joulupukkiin, talouskasvuun, moderniin elämäntapaan, hienoihin lupauksiin, hyvinvointiin, vaurauteen, oikeuteen, rakkauteen, järjestykseen, opiskeluun, ahkeruuteen, tieteeseen, jopa jumalaan ja seksiin. Kaikki on kuitenkin lopulta turhaa, eikä tuo mitään tyydytystä ja tunne elämä on äärimmäisen köyhää sillä se käsittää pitkälti vain negatiivisia tunteita. Burn-out plus useat vastoinkäymiset saivat minut kiukkuuntumaan ja kyynistymään lopullisesti koko nykymaailmaan, ja niiden purkaminen tuo minulle eliksiiriä: elossaolon ja hallinan tunnetta, jota en muuten voi kokea.

Haluan metsästää, viljellä, keräillä, paimentaa, dyykata, kalastaa ja kuljeskella omia polkuja ankarissa luonnon olosuhteissa. Voisin muuttaa vaikka Mongoliaan elämään nomadien elämää tai Amazonin metsiin heimoyhteisöön.

Aloittaja:

Tekstisi kuulostaa sen verran tutulta, että onko nimesi Linda?

Sama tarina täällä, ratkaisu oli juominen, sai kavereita jne, sitten meni kaikki. Jotkut ovat vain tuomittuja ns yksinäisyyteen (ei tartte olla satoja tai kymmeniä "ystäviä") ja vähälläkin pärjää. Osta vanha maatalo ja lampaita ja kanoja jne niin löydät elämästä arvoa. Joku puolisokin saattaa tarttua matkaan sieltä varrelta, ei se parisuhde niin ihmeellinen asia ole.

Voi lapskulta, sinähän olet harvinaisen tervehenkinen nuori nainen. Älähä kuule hättäile, sinulle on varmasti olemassa se ainut oikea!!! Olet niin nuori, että sinulla on vielä aikaa vauikka mihin!! Usko papparaista 61v!!

Mi traductor me dice que usted es feliz con nada e infeliz con todo ...entonces tu entusiasmarse estudiando español por ejemplo y luego conversar conmigo . me gusta conversar .

http://www.youtube.com/watch?v=k0kxLev2VcM

Sinussa olisi ihan selvästi ainesta sosiaalialalle. Tai päihde/huumehoitoalalle. Tai
Vanhusten hoitoon, vaikka vapaaehtoisena ystävänä. Voisit kuunnella elämien tarinat ja vastata itse jotain ympäripyöreää, kun kysyttäisi lapsista yms. Katsotaan, kaikki aikanaan yms.
Tai sitten menet pätkätyöhön, sijaisuuksiin, etkä sitoudu pitkiksi aikaa mihinkään.

Vapaaehtoistyössä on kaikennäköistä hommaa, johon voi osallistua kuten haluaa ja kuulla paljon erilaisia tarinoita kuin kertomasi.

Kyllä meitä samanhenkisiä ihmisiä täältä löytyy. Keksi itsellesi parempaa tekemistä ja jätä muiden ajattelu ja turha negistely pois.
Lue, liiku ja näe. Kyllä se oma juttu vielä löytyy. Mitä nopeammin pääset tuosta turhasta ajatuskierteestä pois, sitä nopeammin voit alkaa hyväksymään itsesi.

Eikä työnkään tarvi aina olla puurtamista, jollet sitä itse halua. Aina voi pyrkiä parempaan. Elämä on matka, koita tehdä siitä kiva! Melkoista vuoristorataa se kyllä onkin, mutta oikealla asenteella pääse sinne minne haluaa (tai ainakin lähelle sitä).

Olet täysin terve ajatteleva yksilö, koska olet tullut moiseen lopputulokseen. Kyllä se ystävä sieltä jossain vaiheessa ilmestyy. Eivät ne keskenään liikkuvat mitään ystäviä ole keskenään, kunhan liikkuvat yhdessä kun eivät yksinään pärjää, ovat niitä sopuleita joista ei ole kuin pelkkää harmia koko yhteiskunnalle. Joukossa se tyhmyys tiivistyy sanoo vanhakansa.

En, en, e,n en, ei, ei, ei, ei, ei. Koko teksti ilmaistu negatiivisten asioiden kautta. Hieman raskaalta seuralta vaikutat vaan tämän perusteella.

No sähän voit olla niitä ihmisiä jotka näkevät asiat eri tavalla kuin 99% väestä.

Nyt pitäisi löytää ne asiat joista sä pidät ja ehkä samanhenkisiä ihmisiä.
Harrastukset ja mahdollinen opiskelu voisi olla sellaisia paikkoja.

Olen vanhempi, mutta en ole koskaan ollut kinnostunut valtavirran viina, tissi, perse, bemari keskittyneestä elämästä. Löysin omat juttuni harrastusten ja opiskelun kautta. Työni on aina ollut esimiestehtävissä ja nykyisin se on enemmin uuden luomista ja sehän sopii koska ajattelen vähän eri tavalla.

Olet nuori ja vasta etsimässä sitä sinun genreäsi. Onnea matkaan. Turhaumia, pettymyksiä ja pakkeja tulee, mutta kyllä se siitä. Kyllä siihen valtavirran elämään voi tutustua, mutta valitse ihmiset lähellesi niin, että suojaat myös itseäsi. Minulla oli vaihe jossa yritin väkisin sulattaa ja sopeutua, se tarkoitti nokittelevia ystäviä jotka eivät ymmärrä erilaista näkökulmaa. Siitä ei seurannut mitään hyvää.

Etsi se paikkasi jossa voit kukkia ja olla se luova tai mikä sitten oletkin.
Ja toinen on, että ennen oli sallitumpaa valita elämä jossa tekee vain työnsä ja viettää muuten vaatimatonta elämää. Nykyisin vaaditaan oletuksena valtavaa tähteyttä tms. Minkä valitsetkin, toivottavasti se on mieleinen. Onhan täällä mahdollisuuksia mistä valita.

Jos tämä viesti ärsytti sinua, niin pahoittelen. Ei ollu tarkoitus, vaan stempata etsimään ja löytämään se oma juttu.

Melkoista kompurointia monen elämä näyttäisi olevan. Itse olen ilmeiseti tyhmä kun en oikein kunnolla ikinä tajunnutkaan kuinka minun olisi pitänyt olla ja elää, siis edes teini-iän ja varhaisaikuisuuden kriiseissä jotka toki itsekin kävin läpi. Jälkeenpäin katsottuna jo nekin ajat tuli monilta osin elettyä niinkuin parhaaksi näki ilman että tajusi edes miettiä koko asiaa ja nostaa tuollaista helvetillistä haloota edes omassa pohdinnoissa joistain mystisistä muoteista, pakoista ja siitä omasta erinomaisesta erilaisuudesta. Siinähän nyt sitten rimpuilette mutta sanonpahan vaan että enemmän päätänne vaivaatte erilaisilla muoteilla kuin ne robotit ikinä. Entäpä jos kaikki muut tekeekin just niinkuin itseä huvittaa paitsi te itse ette vaan osaa? Muut ovat vapaita, te niitä vankeja.

Joku tuolla jossain korosti sisältä päin ohjautumisesta, ei tietoakaan moisesta mitä enemmän näitä pohditte. Menette ja teette vaikka ilman seuraa sitten, mikä muka nykypäivänä estää? Kyllä sitä riittävän samanhenkistä porukkaa matkaan tarttuu jossain vaiheessa. Teidän joidenkin mielestä kenenkään muiden ystävyyskään ei ole aitoa, hengaavat vaan yhdessä kun yksinkään ei uskalla, sopulit. Voi hyvä luoja sentään. Melkoista väkeä....

Et ole ilkeä ja tuskin ihmisvihaajakaan. Minulle moni noista asioista on myös melko merkityksetön. Keskustelen kuitenkin aiheista mielelläni sillä pidän ihmisistä ja olen aidosti kiinnostunut miten he kokevat asiat joista nauttivat.
Olen onneksi saanut kokea elämässäni paljon asioita, joten osaan arvostaa nykyisyyttä. Mammonaa on ollut elämässä, kuitenkin havahduin jossain vaiheessa että se määrää liian paljon ja siirryin yksinkertaisempaan elämään. Tuntuu varmaan hullulta kun omistan kuitenkin omakotitalon ja jostakin huokuu se vaurauskin, tuo kaikki on kuitenkin enemmänkin säästöä lapsilleni.
Ainut mikä tekstissäsi saa mietityttämään on työn merkitys sinulle. Aina on ihmisten pitänyt tehdä töitä selvitäkseen, nykyinen sosiaaliturva on saanut vain väärän merkityksen, nyt voidaan jäädä tekemättömiksi, vain koska työn tekoa ei koeta enää elinehtona. Kuitenkin se toimeentulo on työllä hankittua, joku sen aina maksaa. Aiemmin hyvin harva sai valita työn jota tekee, pakko oli vain tehdä jos aikoi elää. Toki on hienoa jos työ on sitä jota haluaa tehdä, mutta valitettavasti se ei edelleenkään ole kaikille mahdollista.
Työn ei toki tarvitse olla itseisarvo eikä sitä varten tarvitse elää, se mahdollistaa kuitenkin elämisen :)

Teksti kuin suoraan minun suustani ! : D Jumalauta! Ja olen melkein saman ikäinen alottajan kanssa.

Vihaan näitä nykyajan snobiteinejä, joille työ ja rikastuminen ovat kaikki kaikessa. Jotka eivät elämänsä aikana kyseenalaista mitään, vaan lammasmaisesti tanssivat muiden pillin mukaan ja tekevät kaiken niinkuin on "normaalia" ja "oikein."
Ihan vain, koska laki, vanhemmat tai yhteiskunta sanovat niin.

Vihaan myös alkoholihypetystä. Juon silloin tällöin muutaman kaljan, mutta jos totta puhutaan, niin vihaan kännistä sekavuustilaa ja ihmisiä, joiden mielestä dokaaminen on niin saatanan siistiä. Tekis mieli tunkea niille jotain ihan muuta suuhun, ja kysyä sitten mikä on siistiä. Ei mulla päihteitä/päihtymistä vastaan mitään ole, alkoholi on vaan maailman turhin asia.

Vihaan myös muotia. Se jos joku on nimenomaan MUOTTIA. En ymmärrä, miksi joku haluaisi pukeutua tismalleen niinkuin kaikki muutkin.

Ihan normaalia nuoren kehitystä. Kun on seurannut omaa lastaan, niin todella oli 20:nä aloittajan tyylinen. Jestas miten suhtautui kun ehdotin että lue Hesari, niin lukiossa ja kirjoituksissa olisi ehkä paremmat yleistiedot. En ikinä olisi uskonut että tulee äidiksi, kulki tukka mustana pipo silmillä ja nahkarotsissa omassa melkein kakkea ja kaikkia halveksivassa maailmassaan.

Siitä on nyt 10 vuotta, ihan tavallinen nainen tuli, hyvä äiti, yliopistoammatti, pykää nyt omakotitaloa miehensä kanssa, mutta ei ole suuruudenhullu eikä hienohelma. Arkisia perusasioita tavoittelee ja keskustelee jopa äidin kanssa monista asioista. Omaa myös useita ystäviä.

Odottele rauhassa, todennäköisesti mielekkyyden elämälle löydät sinäkin, se voi olla jotakin muuta kuin perhe.

Elä elämääsi siten kuten haluat elää, mutta olisi itsellesi armollisempaa, jos edes yrittäisit ymmärtää, että miksi muut elävät siten kuin elävät.

Jos olisit ollut tuollaisten ajatusten kanssa vaikkapa 200 vuotta sitten, niin olisit kuollut nälkään, koska silloin sosiaaliturvaa ei ollut, vaan jokaisen piti tehdä työtä edes sen verran, että sai ruokaa itselleen. Oletko ajatellut, että nykypäivänäkin jonkun pitää tehdä työtä, jotta sinäkin saat ruokaa? Ennen kuokittiin peltoa, nykyään käydään töissä, jotta sillä rahalla voi käydä ostamassa sen leivän. Kyse on täsmälleen samasta asiasta. Silloin 200 vuotta sitten vaurastuit hieman, jos olit ahkera ja säästäväinen ja ihan samasta asiasta on kyse edelleen. Ennen ei vaan ollut mahdollista valita, että mitä teet työksesi niin kuin nykyään on.

Työpaikalla on erilaisia ihmisiä: työnarkomaaneja, laiskureita, kroonisia sairaspoissaololaisia, pätkätyöläisiä, sijaisia jne. Suurin osa on keskivertoa eli käydään töissä siksi, että saa rahaa, mutta varsinaiset intohimon kohteet on vapaa-ajalla (puoliso, lapset, suku, ystävät, harrastukset). Aika harvassa on ne, joille työ on tärkeintä elämässä.

Kokeile eri asioita, niin löydät paikkasi yhteiskunnassa. Jos olet liikaa yksin toimettomana, niin vieraannut todellisuudesta ja alat elää mielikuvituselämää. Suosittelen, että otat riskejä ja pakkaat vaikka kimpsut ja kampsut ja menet vaikka Norjaan öljynporauslautalle töihin (sinne päästäkseen pitää olla päihteetön) tai kalankäsittelylaitokselle tekemään töitä ja etsimään tarkoitusta elämällesi. Tai hakeudu kirkon pariin ja sitä kautta vapaaehtoistyöhön Afrikkaan. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Jo pelkästään Interreil-matka kuukaudeksi läpi Euroopan voisi tuoda lisää näkökantaa.

P.S. Kuvitteletko, että sinä 20-v ikäisenä tiedät enemmän maailmasta kuin vaikkapa yli 40 vuotta liukuhihnatyötä tehnyt pienieläkkeinen mummo? Halveksitko sinä omaa sukuasi siksi, että ovat tehneet lapsia ja tehneet töitä?

Ystäväni on on myös erakko-luonne, pari päivää kun ollaan oltu yhdessä häneltä kiinnostus häviää, enkä loppujen lopuksi tiedä mikä häntä kiinnostaa, vaikka olen kysynyt, vaikuttaa että ulospäin suuntautuminen puuttuu, jotenkin anti-sosiaalinen. Vetäytyy ikäänkuin kuoreensa. Sitten kyllä lapsen lasten kans vetää ittes väsyksiin, mutta aikuisten kans keskustelu ei oikein luonnistu. Kertokaa mitä se tällainen on.?
Antakaapas neuvoja miten suhtaudun asiaan.

Jos ihminen on itselleen rehellinen, niin huomaa, että todella harvan ihmisen seura kiinnostaa. Miksi sitä pitää pohtia etukäteen niin paljon, että mistä pitää ja mistä ei? Elää päivä kerrallaan.

Itse olin nuorempana kiinnostunut ulkonäöstä, sitten ruuasta ja terveydestä, jossain vaiheessa tuli liikunta, nyt on alkanut kiinnostaa henkisesti haastavammat jutut kuten matematiikka.

Suomalaisten peri synti on se, että he eivät osaa elää hetkessä. Sitten jos tavataan, valitetaan. Kävin juuri pääsiäisenä isäni luona, joka valitti vain rahasta. Kyseessä on ihminen, jolla on huomattava omaisuus. Menin kotiin ja totesin, että en halua tavata enää isääni.

Minut saa onnelliseksi asioiden pohtiminen ja uusien asioiden opettelu. Pidän ihmisistä, jotka eivät ole ehdottomia. Näin ollen en voi sietää ääriuskovaisia, absolutisteja, ulkonäköfriikkejä, nörttejä jne. Kaikki ääripäät ahdistavat. Onneksi olen tavannut ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin yhdestä asiasta eivätkä saarnaa siitä, mitä eivät halua tehdä ja mistä eivät ole kiinnostuneita. Mood killers....

Olet fiksu nainen ja ymmärrät paljon enemmän kuin moni muu. Juopottelu tai juominen ei ole mistään kotoisin, se on itsetuhoa pikkuhiljaa. Sinun tarvitsee hakea seuraa sellaisista porukasta jotka eivät juo, esim. musliminaiset, heitä on myös suomalaisia, niin kieliolgelmia ei ole, ja muslimit ovat yleensä myös paljon sosiaalisempia kuin itse suomalaiset, vaikka he eivät käytä alkoholia lainkaan.

Tämä on yksi vinkki millä saisi ystäväpiiriä ilman alkoholiakin. Yksi tapa miten voi helposti saada heidät ystäväkseen, on kiinnostua Islamin uskontoon ja käydä moskeijassa tutustumaan Islamiin. Ei tarvitse kääntyä Islamiin, sillä uskonnossa ei ole pakkoa, mutta kiinnostusta tietämään Islamista auttaa saada ystäviä heidän keskuudestaan.

Sun pitäisi ehkä mennä pois Suomesta vaikka jonnekin Intiaan, jossa on niitä sellaisia ns. "vaeltajia", jotka eivät ole kiinni missään eikä kenessäkään =)
Ei sun tarvi olla tekemissä "tyhjäpäiden" kanssa missään nimessä!
Mut työnteko olisi kyllä tärkeää, kun ei voi kukaan olettaa, että yhteiskunta elättää, kun verovaroilla se yhteiskunta pyörii, ja jos kukaan ei tee työtä, ei ole rahaa maksaa mitään, näin se vaan on!

Vihaat ja inhoat monia asioita. Mistä pidät? Et maininnut yhtään asiaa. Kuulostit joltain 15 vuotiaalta, et päälle parikymppiseltä. Kunhan kasvat ja kypsyt alkaa elämäkin olla elämisen arvoista ja alat sietämään erilaisuutta.

Kaikki me jossakin vaiheessa kuvittelemme olevamme parempia kuin muut ja vihaamme ns normi-ihmisiä (joita oikeasti ei ole olemassakaan). Mutta "siperia opettaa"

Tuo alkottomuus tuskin on syy yksinäisyyteen: viinattomuus/kohtuu on enemmkin nyt trendi nuorten keskuudessa. Sitä örveltämistä harrastaa aika harva enää.

Kerropas muutama asia, mistä SINÄ olet kiinnostunut: Taide? Musiikki? Opiskelu? Matkustelu? Mistä sinua kiinnostavasta keskustelisit? Vai oletko niitä tyhjäpäisiä nuoria, joita ei kiinnostakaan mitään. Silloit et voikaan keskustella mistään toisten kanssa.

No tää on se uusi syvällisyyden ilmenemismuoto. Kerrotaan mikä kaikki ei kiinnosta ja mikä kaikki muiden jutuissa tökkii. Näissä teorioissa alkoiset sohvat ja lisääntyminen tarkoittavat automaattisesti sitä, että ihminen on bimbo.

Jos saat noista kuvitteluista ylemmyydentuntoa ja identiteetinrakennuspalikoita, niin senkun vaan.

Alkaa tuntumaan siltä siltä että moni tässä ketjussa kirjoitellut viihtyisi paremmin kommuunissa. Kannattaa harkita asiaa. Itse vietin pari viikkoa sellaisessa eikä oikein ollut minun juttuni, mutta moni niissä näytti viihtyvän.

http://rihmasto.fi/

Olen muuten samoin ajatteleva ihminen, mutta olen perheellinen ja naimisissa. Ja rehellisesti sanoen niistä hyvin onnellinen. Jokainen löytäköön oman onnensa, toisten kautta niitä ei voi etsiä. Varmasti löytyy omista mielenkiinnon kohteista samoin ajattelevia ihmisiä. Onnea etsintään.

"Vetoamme kaikkiin suomalaisiin, että käsitystä avioliitosta naisen ja
miehen välisenä julkisena liittona suojellaan ja edistetään lastemme ja
yhteiskuntamme parhaaksi."

Allekirjoita, jos yhdyt tähän vetoomukseen.

http://www.adressit.com/avioliitto_on_naisen_ja_miehen_valinen_julkinen_liitto

Nimeä ei julkisteta listassa, jos ei halua. Vaatii sähköpostiosoitteen. Allekirjoitus vie noin minuutin. Vahvista allekirjoitus sähköpostissa vielä. Kertokaa tästä adressista eteenpäin.

Minäkin päälle parikymppinen ja yksinäinen kyllä myös. En välitä käydä baareissa, en polta, en tykkää seurata muotia, en halua lapsia, ei kiinnosta meikit, shoppailut jne jne.. Tuntuu että sitä on niin erilainen ja "vääränlainen" joten ihmekös tuo kun on yksin.

Mua kiinnostaa koirat, itselläni on 3 koiraa joiden kanssa touhuan todella paljon. Asun maalla ja rakastan maaseudun rauhaa ja puhdasta ilmastoa. Kaupungissa autot vilisee, ilma täyttyy pakokaasuista ja tehtaiden myrkyistä. On melua ja hälinää, ihmisillä kiire joka paikkaan.

Olen etsinyt ystäviä netin ja lehti ilmoitusten kautta, olen kirjoitellut joidenkin kanssa mutta en ole löytänyt oikein samalla aaltopituudella olevaa, samanhenkistä tyyppiä. Ei vaan natsaa niin ei.

Enään en yritä vaan koitan sopeutua yksinäisyyteen. Tosin, enhän ole täysin yksin, onhan minulla koirat. Se on paljon.

Juominen on mukavaa!

Itse olen päälle kolmekymppinen mies, joka kyllä käyttää alkoholia, mutta kohtuudella omat rajat tuntien, en tykkää räkäkänneistä ja liian humalaiset ihmiset ovat minusta tosi rasittavaa seuraa, miksi en baareissa myöhään viihdy, lähinnä jos joku hyvä bändi soittaa ja sit kotiin, töissä kaikki kertoilevat edellisen vkl sekoiluistaan ja nauravat niille ja itse ihmettelen, mitä hauskaa on et menee muisti ja rahat, sit kun itseäni ei mikään perheen perustaminen kiinnosta eikä autot sun muut vehkeet liikuta pätkääkään saati joku jääkiekko/futis töllössä, niin ei ole paljoo yhteläisyyksiä ympäröivien ihmisten kanssa, niin yksin ollaan, mut mieluummin näin kuin seurassa jossa ei viihdy.

Täällä toinen kohtalo toveri, ihan samoilla fiiliksillä,,,ei jaksa kiinnostaa muitten jonnin joutavat, kaikki on niin viina orientoituneita tänä päivänä tai sitten on ne lapset...lapsettomana sinkku naisena sekään ei oikein nappaa...tosi ystävää itsekin kaipaisin...

Et ole yksin "väärine" asenteinesi.
Kyl meitä muitakin on, joita ei kiinnosta pätkääkään juuri esim ryyppääminen ja joita kyllästyttää juuri nuo em. mainitsemasi asiat(useimmat ainakin sitä mersua myöden). Ystäviä olisi kuitenkin hyvä ja kiva olla, mutta joiden saanti on sitten mahdotonta.
Olis kyl kiva, jos tältä palstalta löytyis saman henkinen ihminen ystäväksi.

Tervetuloa misantropiaan.

Oletko minä?

100 vuotta sitten joka 3. nainen valitsi yksinelämisen Helsingissä koska naisen osat synnytyksineen, veden kantoineen kaivosta, pyykin pesu yms. olivat todella raskaita ja elintaso oli todella matala nykytasson verrattuna, lehmät Katjanokalla... Kyllä maailmassa on ihmisiä enenmmän kuin tarvitaan, luonnonvarat loppuvat pian joten buddhamunkkeja ja nunnia tarvitaan moninkertaisesti nykyiseen verrattuna. Mikäli ihminen viihtyy yksin niin ketä se loukkaa. Hä??

Kuulostipa aika samalta mitä itekin ajatellut tästä baari kulttuurista ja valitettavasti alkoholi on huomattava osa suomalaista sosiaalisuutta ja kun ei kiinnosta parempi tyytyä vaan omaan seuraan :/

Tekstisi on tylsä, olet tylsä ja sen vuoksi yksinäinen.

Jos hyvinvointivaltio potkii päähän, niin lähe vittuun sitten. :)

Ehkä se olen vain minä, mutta en kyllä huomaa tekstistäsi minkäänlaista ihmisvihaamista mihinkään suuntaan.
Itse voisin ihan hyvin olla sinunkaltaisesti ihmisen ystävä, ei yhtään haittaa yksikään noista asioista mitä vihaat, paitsi ettei lapsia halua mutta sekin vain siinä vaiheessa, jos seurustelisin kaltaisesi ihmisen kanssa koska itse toivon omia kersoja elämääni.

Jotenkin ihan virkistyin tekstistäsi, se olisi voinut olla itse kirjoittamani, eikä samanhenkisiä ihmisiä ole helppo löytää. Joku sanoi hienosti tuolla ylempänä: Olet jalokivi kaltaisillesi! Ei tarvitsekaan muuttua! Minulla on kyllä kavereita, mutta aika harva ymmärtää minun valintojani - enkä oikein itse ymmärrä heidän. Jos jonkun kanssa onkin ollut joskus jotain yhteistä, ei ole enää sen jälkeen, kun he hankkivat lapsia ja saavat sen pysyvän työpaikan, asuntolainan ja perhejoulut :) Olen pian 30 v nainen Helsingistä, jos haluat, ota yhteyttä.

itsellä vähän samoja oireita, vaikkakin minulla on lapset ja rakastan niitä ylikaiken ja pidän lapsista muutenkin mutta turhanpäiväisiä aikuisia ja baari elämää en jaksa edes ajatella.. nykyään tuntuu etten löydä samanhenkistä seuraa en edes omista nykyisistä ystävistä, tuntuu että nekin jotenkin niin erimaailmoissa kun minä..

Ei minuakaan kiinnosta istua kapakassa kännäämässä, sillä rahalla ostan levyjä, kirjoja, elokuvia... Tykkään kyllä joskus ottaa muutaman paukun, laatu viskiä tai konjakkia. Mutta en tajua kun jotkut ihannoi kännäämistä ja sekoilua, siinä ei ole mielestäni mitään hienoa.

Siis mistä sinä, aloittaja hyvä, olet kinnostunut? Olet todellakin itsekäs, mutta se on hyvä että tiedät sen ja tunnet itsesi. Monilla meillä on samanlaisia ajatuksia, mutta ihmiset on hyväksyttävä sellaisina kun he ovat. Ei ystävien tarvi olla samanlaisia kuin itse on. Ystävä ymmärtää toisen juuri sellaisena kuin hän on, vaikka kaikkia ajatuksia ei hyväksyisikään eikä kaikkia tekoja.

Vaika ei tykkäsisi shoppailusta, voi ystävän seurana silti joskus käydä ostoksilla. Se ei tarkoita että aina pitäsi tehdä sitä. Ystävän kanssa voi käydä lenkillä, kirjastossa, ihailemassa jään lähtöä, jne. Itse olen yli 60 v ja en ole eläissäni ollut edes humalassa, silti minulla on ystäviä joiden kanssa voin käydä "paukulla". Minun paukkuni on limsa tai tuoremehu. En minä niin kauheasti tykkää olla jossain ravintolassa, mutta voi sitä joskus silti käydä ja olla avara mieleltään.

Vaikka ystävissäni on niitä joilla on lapsia, itsellänikin on, emme paljon lapsistamme keskustele. Paitsi, jos selvästi toista kiinnostaa, niin se eihän ole mikään kielletty puheenaihe.

Ystävä on kyllä kiinnostunut toisen asioista, vaikka ne ei niin ystävää aina kiinnostaisikaan. Se on hyvää ja ystävällistä käyttäytymistä. On ihan muakva olal onnellinen ystävän puolesta niist äasioista, mistä hän nauttii. Jos ystäväni ylpeänä kertoo, että hänen lapsensa voitti piirustukilpailun, olen tosi onnellinen kun hänellä on niin taitava lapsi.

Myös siitä kestää puhua, jos ei halua lapsia. Ei kaikki niitä halua. Aloittajalla on tosi kummallisia tuttavuuksia jos he ovat vain lapsistaan ja shoppailusta ja valkoisista sohvista kiinnostuneita. Itse voin olla kiinnostunut myös niistäkin - välillä, (paitsi etten huoli valkoista sohvaa), mutta parasta on ystävän kanssa käydä marjassa, samoilla luonnossa ja katsella nähtävyyksiä, käydä koiranäyttelyssä, kirjastossa, lenkillä, hiihtämässä, kävellä meren jäällä, käydä elokuvissa, tansseissa, puhua päivän politiikasta, jne.

Jos kaipa ystäviä, pitää olla myös valmis sietämään heidänkin omituisuuksiaan, jos oletat että heidän pitää sietää sinun omituisuuksia.

Oletko Kyösti Pöysti?

Taisit löytää kaverin!!!

No Sinua kaipaavat aikas monet....
Pidähän heistä huolta!!!

Olen siitä onnellisessa asemassa että olen sinkkuna täysin omasta tahdosta. Olen luonteeltani hiljainen ja menetän vain voimiani sosiaalisissa tilanteissa jos joudun olemaan niissä pitkään. Siis älkää nyt ymmärtäkö väärin, mun on pakko saada puhua ja keskustella ihmisten kanssa, mutta haluan palata yksin ihanan rauhalliseen kotiini jossa saan täysin rentoutua jossa ei ole sosiaalisia paineita jatkuvalle höpöttämiselle. Saan töissä ihan tarpeeksi kontakteja ihmisiin ja saan jutella töissä, mutta siinä se. Nautin kyllä tietystä määrästä sosiaalisia tilanteita ja nautin puhumisesta kun vastapuoli on sellainen luotettava kaveri johon voi luottaa. Tietysti voisin kyllä ottaa naisenkin asumaan kanssani, joka olisi hiljainen eikä olisi jatkuvaa tarvetta höpöttämiselle. En minä sitä kiellä ettenkö sänkyyn mennessäni välillä toivoisi että siinä olisi nainen vieressä. Alkanut vain pikkuhiljaa tuntumaan ettei tälläisiä naisia ole missään, mutta jos sellainen on mulle tarkoitettu niin sellainen nainen myös löytyy. Mutta en jaksa ottaa stressiä. Olisihan se toisen ihmisen kanssa kiva tehdä asioita yhdessä, esim matkailu yksin on minusta tylsää. Miesporukassa toi matkustaminen menee jokailtaiseksi ryyppäämiseksi, enkä koe tilannetta mitenkään omakseni. Ennemmin matkustaisin sitten vaikka yksin kuin porukassa jossa en koe olevani kotona.

Naisilta odotetaan tietynlaista käyttäytymismallia ja miehiltä samoin. Miesten pitäisi puhua melkein samoista asioista noin stereotypisesti. Jokin tekniikka ja urheilu saattaa tulla siinä lähemmäksi, mutta ovathan naisten puheenaiheet "perhekeskeisiä".

Joukosta poikkeaminen onkin se ongelma eli silloin kun ei ole kiinnostusta / halua / huvitusta puhua niistä samoista aiheista mistä "95%:a muista" puhuu niin vaikeaksi menee.

Useimmiten kyse taitaa silti olla vain siitä ettei ole oikeanlaista seuraa, eikä niinkään puheenaiheista. Oikeanlaisen seuran kanssa puhuu mistä vain asioista.

Nuo ovat pelkkiä tekosyitä. Minulla on useita kavereita, jotka eivät tykkää puhua noista samoista asioista ja eivät juo. En minäkään tykkää, vaikka juon.

Minusta on mukava, jos toinen on hieman erilainen. Olen kuitenkin tutustunut oman mielenkiinnonkohteeni asioihin omasta mielestäni niin hyvin, että en saa toiselta samanlaiselta mitään uutta näkökulmaa.

Oikeastaan minun suurin ongelmani on se, että olen jo kuullut kaikki jutut. Toimin aikoinaan asiakaspalvetehtävissä, jossa jatkuvasti tapasi uusia ihmisiä. Jossain vaiheessa huomasi, että pohjimmiltaan ihmiset ovat samanlaisia.

Elämässäni olen tavannut kaksi uniikkiluonteista ihmistä, joilla on jotain uutta sanottavaakin. Toinen on poikaystäväni ja toinen on pitkäaikainen kirjeenvaihtoystäväni.

Ehkä aloittaja kaipaa uutta näkökulmaa?

Nykyajan yhteiskuntaan on juurtunut sellainen malli, että pitäisi luoda loistava ura ja hankkia perhe, ja se on ainoa oikea tapa elää. Ei tämä pidä paikkaansa. Ainoa oikea tapa elää on niin, että nauttii elämästään. Joku voi olla erittäin onnellinen ollessaan kulkuri ja kiertäen maailmaa kävellen.
Ongelmana nykyään on se, että ihmiset ottavat kaikki arvot ja tavat vastaan sellaisina kuin ne ovat eivätkä kyseenalaista tai analysoi niitä ennen kuin omaksuvat ne.
Yksi esimerkki, mikä ei välttämättä tähän kuulu on yksiavioisuus. Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että on moraalisesti väärin olla useamman kumppanin kanssa, mutta sehän perustuu vain yhteen oppisuuntaan, siihen mikä löytyy raamatusta. Se on vain yhden oppisuunnan mielipide, mutta suurin osa ihmisistä ei edes välttämättä ymmärrä mihin tämä mielipide perustuu ja silti sokeasti uskoo sen olevan ainoa oikea, vaikka muuten väittäisi olevansa ateisti.
Eli pointti on, että on niin monta tapaa elää kuin on ihmistä maapallolla. Parempi tavoitella mitä haluaa vaikka se olisikin kuinta vaikeaa, kuin elää niin kuin muut vaikkei se sovi itselle.

Herää kysymys jääkö jotain jäljelle, josta aloittaja pitää? Mitä harrastat, kun et pidä mistään? Vaikuttaa siltä, että olet masentunut. Se on tila, jossa kaikki asiat tuntuvat juuri tuollaiselta. Kokeile tri.Tolosen E-Epaa niin uskon, että siitä on sinulle apua, saatat piristyä kummasti.

mitäs kiinostaako sinua joku harrastus esim. urheilu? jonka parista vois löytyä ihmisiä. itsekään en juo mut olen silti mukana bileissä. voihan kaverieden kanssa tehdä muutakin kun juoda. en kaipaisikaan ketään kaveria jolle mun juomattomuus olis ongelma.

Hmh. Itse olen juuri siinä elämänvaiheessa että olen saanut/saamassa "kaiken" mitä olen tavoitellut. Mulla on vakityö, talous on turvattu ja mun koti on sellainen kuin sen haluan olevan. Kaikki sujuu ja elämä alkaa olla sellaista kuin yhteiskunta toivoo, jos näin voi sanoa. Asiat on siis hyvin.

Silti on jollain tavalla tyhjä olo. En oikein tiedä miksi. Olenko hyllännyt omat periaatteeni, ne samat, joita juuri luettelit. Ystävät oli joskus mun elämän kulmakiviä, mutta heitä ei juuri enää ole. He ovat muuttaneet kauemmas ja mulla ei ole ollut kauheasti aikaa heille. Koska mulla on työ. Ja mun on pitänyt järjestellä mun elämää. Nyt tuntuu ettei mulla ole enää mitään todellista.

Tuntuu hassulta: mulla on kaikki, mutta ei mitään.

Pidä sinä periaatteistasi kiinni, ne ovat jaloja.

Täällä kans sympataan ja kompataan!

Ikä ja kokemus tulee helpottamaan jonkun verran. Silti usein ihmettelen miksi ei ole enempää ystäviä.... Kai se sitten on se erilaisuus. Minua auttoi nuorempana matkat eri maailmoihin siis maailmalle. Sitä näki kaikkea sellaista, et miten vähän oikeasti tarvitsee ollakseen onnellinen ja mikä on oikeasti tärkeää elämässä. Arkeeni olen saanut helpotusta ja iloa auttamalla apua tarvitsevia eläimiä (ihmisten auttaminen on niin vaikeaa mutta eläinten helppoa !?!). Minulla on monta kaveria, jotka ovat samanlaisia kuin sinä (luulen) ja olisivat kaltaisesi ihmisen tarpeessa. Mutta teikäläisten / teikäläisiin on niin vaikea mennä tutustumaan tai päästää ketään lähelle....pikkuisen jos voisi laskea barrikadeja niin huomaisi, että sitä ei todellakaan ole yksin eikä ainoa :)

Sinähän olet aivan kuin minä! Aloin jo luulla että joku kirjoitti minusta täällä, huhhuh.

Jo pienestä asti kuulin sitä että "oletpas erikoinen lapsi" ja lukiossa olin tyttövaltaisella luokallani "kummallinen" kun kulkenut muotivaatteissa enkä suunnitellut hankkivani poikaystävää, asuntolainaa ja vauvoja - kuten muut. Olin kiinnostunut monista asioista (taide, kirjallisuus, kielet, kulttuurit, historia yms.) ja matkustelin paljon, mulle tuli kavereita ulkomailta. Opiskelin vapaa-aikanani kuvataidetta kursseilla, jossa oli enemmänkin aikuisia, yms.

"Jouduin" sitten kumminkin naimisiin ja tekemään työtä, jossa opin paljon, mutta josta en loppujen lopuksi ollut kiinnostunut. Avioliittokin osoittauti liian sovinnaiseksi ja ahdistavaksi.

Sitten vaan kolmenkympin kynnyksellä eronneena päätin lähteä opiskelemaan ja valitsin eniten kiinnostavan alan, ja erikoistuin sitten aika harvinaiselle alalle. En ole katsonut taakseni enkä katunut - vaikka opiskeluaikana läheiset ja monet muut yrittivät lannistaa ja vaikeuksia oli paljon.

Ei kannata pelkän rahan takia tehdä puuduttavaa työtä, vaan ruveta etsimään sitä omaa "juttuansa", josta aukeaa sulle sopiva elämäntyyli, sosiaalinen ympäristö ja edes minimaalinen toimeentulo.

Kaikki ei toteudu hetkessä, mutta idea on siinä, että kun seuraat sitä polkua, joka sinua vetää, kuljet oikeaan suuntaan vaikket heti pääsisi perille.

Välillä pitää uhrautua ja mennä vaikka siivoamaan yms. rahan takia ja välillä tehdä työtä ilmaiseksi, jos se jotenkin edistää omaa pitkän tähtäimen suunnitelmaa.

Jos olet pari vuottaa säännöllisessä työssä, kannattaa ehdottomasti säästää joka kuukaisi hiemaan rahaa. Jos sinulla on jonkinlainen pesämuna, et joudu rahan takia hyväksymään mitä vaan ja voit tarpeen tullen sijoittaa omaan tulevaisuuteesi. Tällä tavalla myös tylsästä työstä tulee osa tulevaisuuden polkuasi. Etsi kumminkin jokaiseen päivään jotain joka sua kiinnostaa, ettet puudu. Meidän on kumminkin elettävät tässä hetkessä, siis tee se niin miellyttäväksi kuin mahdollista.

Yhteiskunta on ihmisten luoma, ja kun sinäkin olet ihminen voit muokata siihen yhteiskuntaan oman polkusi. Niin kauan kuin sinulla ei ole omaa suunnitelmaa, sanelevat muut miten sinun pitää elää.

Kun ei hanki lapsia eikä ota lainoja, olet melko vapaa lähtemään minne vaan ja jos kestät yksinoloa ja tulet toimeen vähällä materialla, nekin ovat vahvuuksia. Vastuut, velat, raha ja tarpeet ovat ne kepit, joilla taviksia pidetään ikeen alla. On parempi seurata omaa porkkaanansa :-) tai kuten Amerikoissa sanotaan: "Paddle your own canoe".

Tunnen paljon ihmisiä jotka pystyy luettelemaan puolikin tuntia mistä ei tykkää. Sitten kysyy, että mistäs sinä tykkäät? Tuleekin hiljaisuus.
Tiedät mitä et halua tehdä. Tee sitä mitä haluat! Jos et tiedä, niin kokeile. Mene vaikka tanssimaan, harrastelijateatteriin, kuoroon... Paikkoja on loputtomiin missä on melko huurutonta sakkia.

Vastaat aikalailla ihannenaistani. Tekisi mieli ottaa yhteyttä.

T. mies 21v jolla nolla ystävää perhettä lukuunottamatta ja ei mitään kokemuksia naisista

Neljäkymppisen miehen elätiksi, jolle maksat asumisesi, ruoan ym. pillullasi?

Absolutismi on sairaus josta voi parantua.

et ole ainoa. =)
en mäkään mukuloita halua! ja menee hermot kun toiset jankuttaa että pitäisi haluta ja tehdä ja mitä jätän jälkeeni jos en hanki lapsia tms.. mutta kun en halua ja piste. pitäisikö niitä niiden toisten mielenrauhan takia hankkia..?? myönnän kaikille avoimesti että ne ei ole mun juttu; olen mukavuudenhaluinen joten haluan nukkua yöni, käyttää rahani mihin haluan ja pitää vapauteni. en mä lapsia vihaa, en sitä tarkoita, mutta en vaan niitä itselleni halua.
sisustamisjutuista tykkään. mutta en siinä mittakaavassa kun jotkut on ihan innoissaan joistain romanttisista antiikkipöytähommeleista ym. :p (no siis, ne on niiden juttu, itse pidän maskuliinisemmasta tyylistä ja sekoan kyllä kaikissa huonekaluliikkeissä.. =D )
harva työnteosta tykkää..! =) tai siis, tykkään mä omista töistäni ja on ihan hyvä että niitä tulee tehtyä.. ihan just sillä että on edes joitain tuloja ja saa välillä raahauduttua kotoa sohvalta poiskin. :p mutta kyllä monesti miettii että miksei voi käydä siellä vaan pari päivää kuukaudessa, jos niinäkään päivinä siltä tuntuu.. =D kai kaikki mieluummin käyttäisi päivänsä johonkin muuhun. =)
niin ja toi juominen.. tottahan se on että baareissa tapaa ihmisiä eri tavalla kun että jos on vaan kotona tai sitten jossain tuolla kaupoilla/kirjastossa tms (suomalaiset kun on niin hiljaista ja ujoa porukkaa selvin päin). mutta on kyllä kaveriporukassakin vikaa jos ei kelpaa seura jos ja kun vasta sitten kun on kerrottavana jotain sekoilutarinoita ryyppyreissuista.. O.o mustakin tuntuu että oon jo vanha siihen hommaan. harvoin tulee käytyä baareissa ja sillonkin kun käy niin eipä se meno kauheesti sytytä (viimeksi omilla synttäreillä baarissa ollessa haukottelin, valitin päänsärkyä ja sanoin miehelle että olis kyllä kivempi vaan kattoa kotona greyn anatomiaa ja mässytellä jotain hyvää. =) )
toivottavasti löydät pian ja paljon samanhenkisiä ihmisiä ympärille. =) ystävät on ihania, mutta niiden pitää hyväksyä sut semmoisena mitä olet.
aurinkoista kevättä kaikille! =)

Hei

Tekstistäsi tulee mieleen tyttöystäväni, joka on samaa ikäluokkaa kanssasi ja ajattelee monista mainitsemistasi asioista samansuuntaisesti ja on myös yksinäinen. Hänellä ei ole oikein ystäviä, lähinnä juttelee silloin tällöin facebookissa lukioaikaisten kaveriensa kanssa, mutta livenä ei tapaa oikeastaan ketään. Työnteko ja opiskelu eivät häntä motivoi, koska ei katso palkkaorjuutta ja yhteiskunnallisesti arvotonta työtä tavoittelemisen arvoiseksi kohtaloksi. Tyttöystävälläni on myös monia ikäisilleen naisille epätyypillisiä mielipiteitä eikä hän koe olevansa henkisesti samalla tasolla heidän kanssaan. Se on harmi, koska hän on hyväluontoinen ja kiltti, muttei silti mitenkään heikkotahtoinen. Häntä kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat, hiukkasfysiikka ja kosmologia (vaikkei näistä jälkimmäisistä oikein mitään ymmärräkään..), jooga ja muut henkiset asiat. Silti hän ei ole mikään pilvissä elävä hippityttö tms, vaan tukevasti jalat maassa oleva älykäs ja herkkä nainen..

Tulikin mieleeni, että kiinnostaisiko sinua tutustua tyttöystävääni?

VAU! Olet saanut puettua sanoiksi sen mitä itsekin ajattelen. Mäkään en käytä alkoholia ja mua ärsyttää eniten maailmassa kaikki noi känni tarinat ja kännissä olevien kanssa keskustelu. Ryyppääminen näyttää suorastaan saastaiselta kun itse ei juo pisaraakaan, suoraan sanottuna näyttää melkein samalta kuin porukka piikittäisi itseään ja sitten kun sanoo että tarviiko juoda tai kysyy että onko elämäsi noin paskaa että pitää ryypätä että jaksaa niin vastaukset ovat aina tuhahduksia tai haistatteluja.

Hurjan hyvä aloitus, vaikka ei varsinaista keskustelua niin ajattelemaan se on saanut monia ja on kertomaan niistä toislle.

palkkaudu ruokapalkalla koti-apulaiseksi, voit ainakin auttaa jotakin,kun et ole yhtään mistä'än kiinnostunut,sinunkaltaisiasi on vanhainkodit täynnä,joille henkilökunta laittaa jouluksi kukan

Joogaharrastus voisi sopia sinulle. Niissä porukoissa päihteiden käyttö tai perheen perustaminen eivät ole normina, ei kyllä kiellettyäkään, Materialismi ei myöskään monia kiinnosta. Joogasuuntauksia on monia ja joogafilosofian voi yhdistää erilaisiin maailmankatsomuksiin. Retriiteissä ja leireillä tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Onnea matkaan, löydät varmaan itsellesi sopivaa seuraa.

Minä tietyissä asioissa kyllä tahdon muuttaa itseäni mutta jotkut mieltymykset on ja pysyy. Inhottaa kun joku psykologi, psykiatri tai kuka tahansa alkaa yrittää muuttaa toista ihmistä parhaaksi näkemillään tavoilla. Mielestäni elämä on paljon mukavampaa kun ihminen koittaa muuttaa itseänsä tavalla jolla itse haluaa ja josta
saa itselleen mielihyvää jota kaipaa että elämänhalu kasvaisi eikä iän myötä vähenisi. Monella lapsella on siinä mielessä helppoa että kaikki on niin uutta ja mielenkiintoista että sitä helposti kiinnostuu jostain asiasta. Kyllä mäkin joskus pienenä jopa saatoin innostua vaikka marjojen poiminnasta metsässä. Nykyään oon paljon enemmän kiinnostunut oppimaan esim. tieteen ja tekniikan kehityksestä ja jos mahdollista niin myös vaikka koko universumin salaisuuksista ja toiminnasta.

Jaa. Kerroit paljon asioita joista et ole kiinnostunut.

Mistä sitten olet kiinnostunut?

Kyllähän se niin on, että hiukankaan valtavirrasta poikkeava jää yksin, vaikka esim. huumorintajusi puolesta olisit pidetty tyyppi.

Omalla kohdalla on näin. Olen ollut aina pidetty keskustelukumppani töissä ja koulussa, huumoristani on pidetty. Mutta koskaan sen syvemmälle ystävyyteen ei koskaan ajauduta, koska en ui valtavirrassa. En juo alkoholia, en polta tupakkaa, joten en myöskään viihdy baareissa. En pidä shoppailusta, koska minusta on järjetöntä ostaa vain ostamisen takia. Ostan harvoin, mutta tarpeeseen. Ehkä olen vähän viherpiiperö luonteeltani, mutta en näe kerskakulutuksessa mitään järkeä.

Kolmenkympin tietämillä kuilu muiden ja minun välillä suureni entisestään, koska muut hankkivat lapsia ja minä aviomieheni kanssa ei. En vihaa lapsia, oma lapsettomuuteni johtuu väkivaltaisesta lapsuudesta, jonka haavat ylettyvät todella syvälle minuun. En ollut haluttu lapsi, vanhemmat harrastivat henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Työntekoa en inhoa, mutta en myöskään suhtaudu kovin luottavaisesti siihen, että Suomessa riittäisi töitä eläkeikään asti. Minusta täällä ei ole mikään muu varmaa kuin epävarmuus.

Mutta näillä mennään mitä on annettu. Onneksi minulla on sentään aviomieheni, hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut.

Olet varsin fiksu nuori nainen, sinullahan on oma elämä. Ei aina tarvitse elää niin kuin naapuri tai sukulaiset. Mulla on aina ollut samanlainen elämänasenne kuin sinullakin, ja olen täysin tyytyväinen elämääni. Sukulaisten mielestä tietysti täysi kusipää ja itsekäs mulkku, kun ei ole ymmärtänyt tehdä edes neljää lasta vaan yhden.Elä oma elämäsi ja nauti siitä.

Voi kun muut naiset ottaisivat oppia sinusta.:) lisää tylsimyksiä kiitos.

On aika ihmisten herätä elämään sellaista elämää kuin itse tuntevat itselleen oikeaksi. Herätkää!

Suurin osa ihmisistä haluaa vain sulautua valtaväestöön, ihmisrotu kun on hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen. Ei kai massaihmiset haluakaan olla ns. erilaisten kanssa ystäviä. En minäkään halua olla massaihmisten kanssa, koska heidän seurassaan tuskin kauheasti viihtyisin.

Alkoa en vedä, koska se pistää lähinnä pyörryttämään. Turhaa!

En pidä itseäni parempana kuin muut, tosin en ole sen huonompikaan kuin muut.
Joten en usko et se olisi syy yksin olemiseeni. Moni vain tuntuu pitävän tällaisia ihmisiä snobeina tms.
Yksi isoimmista syistä omillani olemiselle on, kuinka ollakaan, alkoholi. Siis se, ettei mua kiinnosta käyttää sitä. En nyt kuitenkaan ole kiertänyt korkkia kokonaan kiinni, saunakaljat ruokajuomana lasi kaks viintä...Mua ei vaan kiinnosta olla kännissä, enkä enää viitsi ryypytellä edes muiden mieliksi, mitä ystäväni(joille juopottelu on likipitäen ainoa vapaa-ajan viettotapa) ei jostain syystä suostu ymmärtämään. Eli leffaan meneminenkin on sula mahdottomuus, tehdään ohareita ym kivaa. Ulkoilusta ym puhumattakaan.. Itse mun pitäisi olla taas aina kuin koira vislauksesta paikalla kaljapatterin kanssa, kun kutsu käy.
Niin ja en myöskään enää jaksa edes vääntää siitä, etten halua ryypätä enkä lähtee baariin jne. Ja sitä, et olen kuitenkin ihan sama ihminen kuin aina ennenkin
Olen kyllä saanut kuullakin muutamilta aika suoraan asioita, mielisairauksia myöden, koska hulluhan vain viihtyy paremmin kotona selvinpäin kuin baarissa kännissä. Myös käsite kaappijuoppous on esiintynyt.. Et näin, pakko vääntää asiat nurinkurin..
Pidän leffoista, musiikista, ulkoilusta ja ylipäätään luonto&eläimet on sydäntäni lähellä. Mieluiten olenkin ulkona jossain luontopolulla tai vastaavalla ihmettelemässä metsän otuksia ja niiden tekemisiä:) Luen myös paljon, eli kulttuuri kaikkinensa on mulle tärkeä. Jaksaisin jutella esim elokuvistakin miten paljon tahansa.
Siinä oli muutamia mulle tärkeitä kiinnostuksen kohteita, joita olisi kiva jakaa jonkun samanhenkisen ihmisen kanssa. Vaikka kiven alla ko yksilöt tuntuvat olevan..:/
En koe olevani yksinäinen/syrjäytynyt sinänsä, koska olen perusluonteeltani hiemna erakkomainen taustalle sulautuja, joka vaatii myös omaa tilaa ympärilleen. Joskus on vain mahtavaa olla vkl kotona omissa oloissa lemmikkikissan kanssa ja nauttia siitä rauhallisuudesta.
Mutta tosiasia on kuitenkin se, että sosiaaliset kontaktit ja tilanteet ovat elämästäni vähentyneet rajusti sen jälkeen, kun kyllästyin dokaamiseen ja vastaavasti siihen, että katselen joka vkl muiden tenuttelemista selvinpäin. Ja se on pirun harmittava asia se. Siitäkin huolimatta, että ketään ei voi pakottaa myöskään olemaan selvinpäin sen enempää kuin toista kännissä..
Niinpä olen sillä asenteella, että mieluummin touhuan yksinäni minulle mieuluisia asioita kuin porukassa niitä ei niin mieluisia.
Yks aito, oikea ja mahtava ystävä mulla on, kenen kanssa välit on just sitä, kun ystävillä kuuluu olla. Eli tehdään ja touhutaan aina kumpaakin miellyttäviä asioita, kuten ulkoilua, leffoja ym. Ainoo huono puoli tässä on se, että hän asuu toisella paikkakunnalla reilu parin tunnin junamatkan päässä. Joten ystävyytemme on kuitenkin enemmän soittelua mailaamista. Näkyilyt näkyillään silloin tällöin vkl vain. Viikolla harvemmin sopii jo ihan molempien työnkään vuoksi nää näkemiset.
Että näin...Olishan täs aikalailla enempikin purettavaa, mutta onhan tässäkin jo aikalailla.
Olis tosiaan kiva, jos löytyis joku frendi kenen kanssa vois tosiaan tehdä ja harrastaa ihan alkotontakin tekemistä.