Sana pääsiäiseksi

Iltalehden eilisessä pääkirjoituksessa ruodittiin ihmisten syitä kuulua kirkkoon ja kerrottiin haastateltujen suhtautumisesta kirkon opetuksiin. Iltalehti oli teettänyt aiheesta selvityksen, joka käy hyvin yksiin aiempienkin vastaavien kanssa.

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2013033016844020_pk.shtml

Tuloksista ilmenee jo pitkään jatkunut trendi, jossa kirkkoon kuuluvista yhä harvempi yhtyy kristinuskon keskeisiin teeseihin. Kirkkoon kuuluvista mm. vain joka neljäs piti ihmistä jumalan luomana(!) ja alle 10% uskoi taivaaseen ja helvettiin. Vain 22 prosenttia perusteli kirkkoon kuulumista uskollaan, eikä kirkon usein syyksi tarjoama sosiaalinen työ ollut kuin harvalle syy kuulua kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa.

Kirkko onkin syvässä kriisissä:

(1) Kirkon jäsenyys ei ole useimmille enää aatteellinen kysymys ja yhteisön paine kirkkoonkuulumiseksi on pienentynyt => eroamiskynnys on aiempaa matalampi. Kirkollisvero painaa vaakakupissa yhä useammin enemmän kuin uskonnollinen perinne.

(2) Kirkosta eroaa joka vuosi kymmeniätuhansia ihmisiä enemmän kuin sinne liittyy. Kuluvana vuonna tullaan todennäköisesti ylittämään 6. kerran peräkkäin 40000 eroajan "haamuraja". Liittyneiden määrä on vain murto-osa eronneiden määrästä ja selittyy jo sillä, että osa kirkostaeronneista palaa takaisin, myös maahanmuutto hieman hidastaa jäsenkatoa, joka silti on ripeää.

(3) Kirkosta eronneet eivät kasta lapsiaan, jolloin kuolleiden kirkon jäsenten tilalle ei enää tule sitä "automaattista paikkausta" kuten ennen. Kokonaisuutena kirkon jäsenten osuus koko väestöstä onkin laskenut jo vuosikymmeniä ja se putoaa nykyisin n. 1% vuodessa. Muutostahti on dramaattinen ja jos kirkossa ei asiasta vielä julkisesti panikoida, niin kohta niin tehdään varmasti.

(4) Kirkon on yhä vaikeampi sopeutua maallistuvaan yhteiskuntaan ja on siksi puun ja kuoren välissä: fundamentalisteja lähtee tyytymättöminä kirkon "vapaamielisyyteen" ja maallistuneita kyllästyneinä kirkon vanhoillisuuteen.

Niin. Mitäs tuosta kaikesta seuraa aikanaan, kun tämä maallistuminen jatkuu?

Kirkon jäsenten osuus koko väestöstä tulee putoamaan reipasta tahtia alle 65%:n ja kirkon yhteys valtioon tullaan katkaisemaan. Viitaukset uskontoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin poistetaan laeista, koulujen uskonnonopetusta radikaalisti vähennetään ja uudistetaan sekä pappiskoulutus lakkautetaan yliopistosta. Yhteiskunta poistaa kirkolta sen yhteiskunnalliset velvollisuudet ja suuren osan rahoituksesta. Kirkon toiminta merkittävästi supistuu, seurakuntia katoaa vähintään samaan tahtiin kuin kuntiakin, kirkko myy omaisuuttaan ja rationalisoi toimintaansa vähentämällä henkilökuntaansa.

Kirkko muuttuu uskonnolliseksi yhdistykseksi ja sen jäsenistö "pirstaloituu" nykyistä useammaksi ryhmäksi. Evlut-kirkko säilyy yhdistyksenäkin selvästi suurimpana uskonnollisena yhteisönä, mutta lahkojen määrä kasvaa ja nykylahkotkin saavat jonkin verran uusia jäseniä kirkon piiristä, samoin muiden kuin kristillisten kirkkojen asema muuttuu näkyvämmäksi. Niidenkin toiminta kuitenkin näivettyy asteittain maallistumisen paineissa. Uskonnollisuus ylipäätään marginalisoituu - ja kreationismi tietysti sen myötä.

Vaikuttaako mahdotomalta?