Harkitsen kääntymistä katolilaisuuteen. En ole vielä uskaltautunut johdantokurssille, ehkä menen sinne sitten syksyllä. Minua kannustaisi tietää miten te muut olette löytäneet katolilaisuuden ja päätyneet katoliseen uskoon. Kiitos, jos haluatte jakaa sen kanssani ja muiden kanssa.
Miten löysit katolisen uskon?
Kääntymys harkintaan
26288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tässä minun historiani. Kummatkin vanhemmistani olivat kommunisteja, joten minusta tuli jo lapsena pioneeri. Kotonani ihailtiin tietenkin Neuvostoliittoa ja toivottiin Suomen liittyvän NL:n kansojen perheeseen.
Hyvin varhaisessa vaiheessa kinnostuin kuitenkin enemmän DDR:stä (josta käytimme lyhennettä SDT) erityisesti siitä syystä, että se edusti saksalaisuuden parhaimmistoa. Ihailin suuresti demokraattisen Saksan kukoistavaa työläisten ja talonpoikien diktatuuria sekä sen historiallisia uranuurtajia, kuten mm. Ernst Thälmannia, Otto Grotewohlia, Wilhelm Pieckiä ja Walter Ulbrichtia. Naisista minua kiehtoi Rosa Luxemburg sekä tietenkin kaikki muutkin antifasistit.
Heti 15-vuotiaana minusta tuli SDNL:n jäsen. Pioneerina solmimme suhteita demokraattisen Saksan Ernst Thälmann -pioneereihin ja pääsimme sinne vuosittaiselle kesälomamatkalle tutustumaan rauhanomaisen sosialismin saavutuksiin. Muistan elävästi vierailumme fasisminvastaiselle suojamuurille, jossa urheat kansanarmeijan sotilaat partioivat puolustamassa sosialismia ja meitä kaikkia. Opin saksan sangen nopeasti. Erityisen mieleenpainuvaa minulle oli presidentti Kekkosen valtiovierailu SDT:aan syksyllä 1977, johon pääsin lapsena osallistumaan suomalaisen pioneerivaltuuskunnan mukana.
Halusin palvella demokraattista Saksaa ja saada täydellisen kommunistisen kasvatuksen. Vanhempani eivät kuitenkaan suostuneet pyyntöihini päästä sinne nuorisokotiin, jossa olisin sen voinut saada. Kesäleirit Bernaussa olivat minulle tässä suhteessa pelkkää korviketta. Halusin muuttaa heti lukion jälkeen Itä-Berliiniin, Leipzigiin tai Greifswaldiin opiskelemaan. Mutta juuri silloin läntisen Saksan fasistit pääsivät hapattamaan SDT:n kasvavan nuorison rihkamalla ja tyhjillä lupauksilla. Demokraattinen Saksa lakkasi olemasta. Se oli elämäni suurin pettymys. Siellä ihmiset elivät kurissa ja järjestyksessä niinkuin pitääkin.
Etsin tukea ja lohtua muualta. Käännyin katolilaiseksi, koska paavina oli Johannes Paavali II, joka piti katolisessa kirkossa kovaa kuria. Ihailin sitä. Se riitti minulle. Minusta tuli katolilainen. Silti kaipaan SDT:aa harva se päivä.
Ehkä tämä teksti on olevinaan aprillipilaa?
Mukavaa lukea, että täällä äärikonservatiivisena tunnettu Johanna Ällä on ollut joskus kommunisti ja edustanut muitakin arvoja. Silti on hyvä muistaa, että DDR oli tavallisia ihmisiä sortanut diktatuuri, jossa sympatisoin niitä rohkeita, jotka 1989 ottivat vallan omiin käsiinsä ja veivät kyseisen valtion loppuun.
Meissä katolilaisissa on todellakin jos jonkinlaista sakkia!
Vanhana katolilaisena voin vakuuttaa, että Johannan tausta on meidän joukossamme hyvin, hyvin poikkeuksellinen. Useimmat meistä olemme ihan "tavallisia suomalaisia", jotka olemme löytäneet tiemme kristinuskon täyteyteen katolisessa kirkossa lähinnä lukemalla, matkustamalla ja oppimalla tuntemaan katolilaisia.
Iloitsen siitä, että sinä Johanna olet löytänyt katolisen uskon! Näytät olleen aina selkeiden ajatusten nainen.
"Halusin palvella demokraattista Saksaa ja saada täydellisen kommunistisen kasvatuksen. Vanhempani eivät kuitenkaan suostuneet pyyntöihini päästä sinne nuorisokotiin, jossa olisin sen voinut saada. Kesäleirit Bernaussa olivat minulle tässä suhteessa pelkkää korviketta. Halusin muuttaa heti lukion jälkeen Itä-Berliiniin, Leipzigiin tai Greifswaldiin opiskelemaan. Mutta juuri silloin läntisen Saksan fasistit pääsivät hapattamaan SDT:n kasvan nuorison rihkamalla ja tyhjillä lupauksilla. Demokraattinen Saksa lakkasi olemasta. Se oli elämäni suurin pettymys. Siellä ihmiset elivät kurissa ja järjestyksessä niin kuin pitääkin."
Kommunismi ei periaatteessa hylkää ainoastaan kapitalismia, vaan myös uskonnon, kansallisuuden ja demokratian. Sellaisen kasvatuksenko olisit halunnut saada, jossa olisi hylättty uskonto, kansallisuus ja demokratia?
"Etsin lohtua ja tukea muualta. Käännyin katolilaiseksi, koska paavina oli Johannes Paavali II, joka piti katolisessa kirkossa kovaa kuria. Ihailin sitä. Se riitti minulle. Minusta tuli katolilainen. Silti kaipaan SDT:aa harva se päivä."
Itse kävin aikoinaan joitakin kertoja sekä Länsi-Berliinissä että Itä-Berliinissä. En tavannut silloin enkä myöhemminkään ketään, joka olisi kaivaten puhunut silloisesta Itä-Saksasta. Kun sinä kaipasit aikoinaan Itä-Saksaa harva se päivä, niin miksi et muuttanut opiskelelmaan tai töihin Itä-Saksaan? Ei kai se olisi vieläkään liian myöhäistä.
"Kommunismi ei periaatteessa hylkää ainoastaan kapitalismia, vaan myös uskonnon, kansallisuuden ja demokratian. Sellaisen kasvatuksenko olisit halunnut saada, jossa olisi hylättty uskonto, kansallisuus ja demokratia?"
FDJ:n (Vapaan Saksan nuorison) nuorisokorkeakoulussa Bogenseellä, lähellä Bernauta, opiskelimme marxilais-leninististä maailmankuvaa hyvinkin ahkerasti. Olin nuoresta iästäni huolimatta yksi kurssimme parhaimmista. Demokraattinen Saksa oli ihannevaltio työtätekeville ja kunniallisille kansalaisille, vain fasisteille se merkitsi diktatuuria. Olin saanut isoäitini painostuksesta kasteen lapsena, mutta perheeni oli täysin uskonnoton. Ennen SDT:n kaatumista en käynyt missään kirkossa koskaan enkä ollut vähimmässäkään määrin kiinnostunut mistään uskonnosta muuten kuin pelkästään teoreettisena kysymyksenä sosialismin kannalta.
"Itse kävin aikoinaan joitakin kertoja sekä Länsi-Berliinissä että Itä-Berliinissä. En tavannut silloin enkä myöhemminkään ketään, joka olisi kaivaten puhunut silloisesta Itä-Saksasta. Kun sinä kaipasit aikoinaan Itä-Saksaa harva se päivä, niin miksi et muuttanut opiskelelmaan tai töihin Itä-Saksaan? Ei kai se olisi vieläkään liian myöhäistä."
Olisit tyytyväinen. Jos SDT ei olisi kaatunut, en olisi katolilainen. Ainoa Saksa, jossa olen käynyt ja jossa tulen ikimaailmassa käymään, on demokraattinen Saksa. Nykyiseen Saksaan en muuttaisi koskaan enkä edes vierailisi siellä. En voinut muuttaa SDT:hen opiskelemaan, koska sitä ei enää ollut olemassa!
Tämä olikin oikein hyvä aprilli-päivä. Mä alan vuosien jälkeen ymmärtämään tätä Johanna L:äää, eli miksi se on niin perkeleellisen kiero ämmä, siis se onkin joku saatananpalvoja ja kommunisti. No eipä tarvitse ottaa enää sitäkään vähää todesta. Pohjois-Korea voisi olla sopiva osoite tuollaisille yhteiskunnanvihollisille, ja sielläkin mieluiten pääskööt jonnekin kälyseen keskitysleiriin.
Sinunkaltaisesi huligaanit olisi SDT:ssä laitettu kuriin ja järjestykseen. Se olisi ollut hyvä asia sinun itsesi kannalta, mutta ennen kaikkea järjestäytyneen yhteiskunnan näkökulmasta.
Mitä oksettavaa on siinä, että joku on löytänyt tiensä kommunismin pimeydestä katolisen uskon valoon? Taidat itse olla jonkin sortin kommunisti!
Minäkin ihmettelen joidenkin reaktioita Johannan kirjoitukseen. Arvostan sitä, että joku uskaltaa kirjoittaa noin avoimesti menneisyydestään.
Miten niin kommunismin pimeydestä katolisen uskon valoon? Tuosta kirjoituksestahan paistaa vieläkin kommunismin ihannointi. Miten voi yhtä aikaa olla katolilainen ja samalla ihannoida ideologiaa joka kieltää Jumalan ja uskonnon harjoittamisen?
Kyllä niitä on, jotka kaipaavat Saksan Demokraattista Tasavaltaa kovasti, enkä sitä ihmettele. Itselläni oli onni ja autuus saada siellä vähän opiskellakin mm. Greifswaldissa. Sain tutustua pioneerileiriin esimerkiksi ja voin vakuuttaa, että siellä oli todella innokkaita nuoria, niitä jotka uskoivat sosialismiin. Itä-Saksassa oli paljon hyvää, mutta demokratiaa siellä ei oikeasti ollut.
On muistettava, että SDT oli sittenkin siellä syntyneiden isänmaa. He menettivät isänmaansa Saksojen yhdistyttyä. Ikävä kyllä, sen sureminen ei ole korrektia.
Johannan tarina on koskettava ja toi mieleen monia muistoja, jotka olin jo unohtanut.
Vai on täällä muillakin syynä yhteydet Saksaan, miksi ovat tulleet katolisen kirkon piiriin. Minulla ei tähän liity mitään suurtakaan poliittista syytä tai muuta dramatiikkaa... olen tullut katolisen kirkon piiriin mieheni vuoksi, hän on saksalainen ja lopun sitten tarinasta arvaattekin... ja ihan hyvä on näin.
Minusta tuli katolinen, koska en voinut kannattaa luterilaisen kirkon liberaaleja muutoksia. Valinta oli helppo, mutta tietysti kääntymisprosessi vaatii jonkin verran aikaa. Kaikki on ollut suurta siunausta, vaikka elämä muuttui paljon hankalammaksi.
Tutustuttuani katoliseen teologiaan on minulle myös valjennut kuinka paljon ns. "uskonpuhdistus" on vääristänyt uskon puhdasta oppia, jonka voi löytää katolisesta kirkosta.
Otan hatun päästä kun kerroit että "elämä muuttui paljon hankalammaksi" kääntymyksesi jälkeen.
Voisitko ystävällisesti kertoa siitä uuden elämän "kinkkisyydestä" jonkun esimerkin?
Luterilainen kirkko oli lähellä. Luterilaisessa kirkossa ei ollut pakko käydä joka sunnuntai, saattoi pitää kotihartauttakin jumalanpalveluksen sijasta, koska ei ollut tätä katolilaista Eukaristiaa, jossa leipä ja viini todella muuttuvat.Mikäli haluaa elää lähellä Kristusta, menee tietysti sinne, missä hän on todellisesti läsnä.
Nyt osallistun messuun joka sunnuntai tai la. iltana, mikäli suinkin mahdollista, vaikka matkaa on.
Luterilaisena saattoi itse rukoilla itselle anteeksiantamusta, nyt on nöyrryttävä ja mentävä tunnustamaan syntinsä papille.
Perjantain vapaaehtoinen kalapaasto on pikkujuttu. Isompi oli luopuminen luterilaisesta kulttuurista.Paastonaikakin on nyt oikein tärkeä.
Takaisin en vaihtaisi. Tämä kirkko antaa ryhtiä hengelliseen elämään ja muualla ei ole tätä Eukaristiaa. Täällä on kaikenkattava opetus, ei tuhatta tulkintaa Raamatusta. Tässä kirkossa arki ja rukoustuot ovat hyvin tärkeitä.
korjaan: rukoustauot
Minä käännyin katolilaiseksi, vaikka olen aina ollut tällainen ekologisesti ajatteleva vasemmistolainen. Kirkon yhteiskunnallinen opetus on minulle tärkeää. Minulle on suuri ilo se, että uusi paavimme Franciskus on heti ensimmäisissä puheissaan asettunut puolustamaan ekologisia, kestäviä ja pehmeitä arvoja.
Mielenkiintoinen aloitus.
Taviksen tavoin ajattelin valitessani kirkkoon liittymisen ("löysän" mukana roikkumisen sijasta) kirkon yhteiskunnallista opetusta ja kestävien arvojen puolustamista. Osansa lie rippusella, ihan minimaalisen vähäisillä yleisen teologian opinnoilla. Ja tietysti sillä, että meninpä matkoilla minne tahansa kirkkoon Keski- tai Etelä-Euroopassa, aina oli tunne kuin kotiin tulisi, läheinen ja lämmin.
Kirkko on sellainen kuin ihmiset siitä tekevät, niin jaloine, hyvine kuin pahoine tekoineenkin. Iloitsen uudesta paavista, mutta vain me yksilöinä voimme tehdä kirkosta sellaisen, kun Kristus opetti, suvaitsevan ja vähäväkisten, heikkojen ja sorrettujen puolustajan.
Olen tavis tavisten joukossa ja onneksi kirkollamme on seinät leveällä ja katto korkealla :) !
Liityin katoliseen kirkkoon, koska se edustaa totuutta. Kunhan lukee vähänkin mitä kirkko opettaa, tietää, että tässä on totuus.
Minusta tuli katolilainen, koska yhtenä sunnuntai-iltapäivänä kävelyllä eksyin Pyhän Henrikin katedraaliin. Siellä tuoksui vielä suitsuke. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin olevani rukouksen ja pyhyyden täyttämässä tilassa. Sittemmin olen ymmärtänyt syyn: Jeesus on täällä todellisesti läsnä tabernaakkelissa. Olen ollut katolilainen jo vuosikymmeniä, mutta tuo tunne ei ole koskaan kadonnut.
Eikö teistä kukaan ole liittynyt katoliseen kirkkoon siltä pohjalta, että olisi tullut henkilökohtaisesti syvään synnin tuntoon ja tarvinnut sovitusta synneistään? Eli tullut henkilökohtaisesti uskoon luottaen Jeesuksen sovitustyöhön?
Yhteistä teille katolisille ja kommunisteille on alistumisen tarve. Elämä on jotenkin mielekkäämpää kun on joku auktoriteetti joka sanoo kuinka tulee ajatella ja toimia. Vapaus on vankila tällaisen orja mentaliteetin omaaville ihmisille. Molemmat ideologiat ovat olleet ihmiskunnan suurimpia vitsauksia. Lukisitte enemmän niin luulisitte vähemmän.
Löysin Uskon sillä varsin tavallisella tavalla eli viime vappuna kaupungilta juhlimasta. Myöhemmin hän paljastui katolilaiseksi, mikä yllätti kovasti ottaen huomioon Uskon elämäntavat. Jospa tänä vappuna löytäisin Toivon - rakkaus tulee sitten kylkiäisenä.
Se antaa todella paljon voimaa, yliluonollista energiaa, armoa, iloa.
Siinä on totuus, meidän tie ja päämäärä, elämämme tarkoitus.