Jumala antoi meille ruumiinsa jotta pitäisimme siitä huolta, Hän antoi meille Puolustajan, Pyhän Hengen, jotta luottamustoimi meiltä varmasti mahdollistuisi ja Sana leviäisi ja ihmisiä pelastuisi pois saatanan vallasta sisälle Jumalan valtakuntaan, mutta Jumalan seurakunta on hajalla, sisaret ja veljet ilkkuvat toisiaan kuin pahankuriset kakarat eikä uppiniskaisuudelta välty sivistyneinkään puhuja saarnoissaan. Kuinka kauan Jumala näkemäänsä ja kuulemaansa kärsii puuttumatta ruumiinsa kaltoinkohteluun on vain ajan kysymys.
Perhetaustani on hajanainen ja monin tavoin ahdistava, uskoontultuanikaan en ole osannut tehdä asialle mitään. Kun tulin uskoon, luulin ilokseni että saisin perheyhteyden josta olin aina haaveillut. Liityin innoissani seurakuntaan, mutta petyin. MInulta odotettiin uskovaisena vuorovaikutustaitoja, joita minulla kuitenkaan ei ollut, eikä vielä tänä päivänäkään ole. Kärventelin takapenkissä vuosia kunnes erosin seurakunnasta. Sittemmin olen kulkenut eri seurakunnissa ja nähnyt ja kuullut jos minkämoista seurakuntakäytäntöä. Pahimmalta korvaan kuulostaa se kun eri seurakunnissa mollataan toisia seurakuntia.
Seurakunnilla tarkoitan tässä yhteydessä yhtä ja ainoaa Kristuksen ruumiista, joka kokoontuu eri seurakunnissa laajasti yli maanpiiriin yli. Raamattu kertoo, kuka on ruumiin jäsen. Vaikka käytännöt ja tavat seurakunnissa ovat erilaisia, Sanan tulisi kuitenkin olla puhdas ja kuultavissa niin kuin se on kirjoitettu avasipa sitten minkä seurakunnan oven tahansa. Ja näinhän onkin, jollei lukuun oteta kirjavia raamatunkäännöksiä ja niiden kirjavia tulkintoja ja omana lukunaan toimivia Sanasta poikenneita harhaoppisia seurakuntia.
Onneksi Jumala itse valvoo Sanaansa. Eri mieli seurakunnissa tulee yhdeksi mieleksi vain Pyhällä Hengellä täyttymisellä, sillä Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen sellaisena kuin Hän on ja Hän tekee sen aidosti ja väärentelemättömästi aina ja joka paikassa.
Pyhällä Hengellä täyttyminen koko seurakunnan kohdalla on Jumalalle mahdollista. Sitä anottakoon seurakunnassa (eri seurakunnissa) yhteisesti uskossa! Silloin minäkin saan kokea perheyhteyttä, ja kenties asettua viimein aloilleni, saan löytää kodin josta olen aina haaveillut.
Perhetaustani on hajanainen ja monin tavoin ahdistava, uskoontultuanikaan en ole osannut tehdä asialle mitään. Kun tulin uskoon, luulin ilokseni että saisin perheyhteyden josta olin aina haaveillut. Liityin innoissani seurakuntaan, mutta petyin. MInulta odotettiin uskovaisena vuorovaikutustaitoja, joita minulla kuitenkaan ei ollut, eikä vielä tänä päivänäkään ole. Kärventelin takapenkissä vuosia kunnes erosin seurakunnasta. Sittemmin olen kulkenut eri seurakunnissa ja nähnyt ja kuullut jos minkämoista seurakuntakäytäntöä. Pahimmalta korvaan kuulostaa se kun eri seurakunnissa mollataan toisia seurakuntia.
Seurakunnilla tarkoitan tässä yhteydessä yhtä ja ainoaa Kristuksen ruumiista, joka kokoontuu eri seurakunnissa laajasti yli maanpiiriin yli. Raamattu kertoo, kuka on ruumiin jäsen. Vaikka käytännöt ja tavat seurakunnissa ovat erilaisia, Sanan tulisi kuitenkin olla puhdas ja kuultavissa niin kuin se on kirjoitettu avasipa sitten minkä seurakunnan oven tahansa. Ja näinhän onkin, jollei lukuun oteta kirjavia raamatunkäännöksiä ja niiden kirjavia tulkintoja ja omana lukunaan toimivia Sanasta poikenneita harhaoppisia seurakuntia.
Onneksi Jumala itse valvoo Sanaansa. Eri mieli seurakunnissa tulee yhdeksi mieleksi vain Pyhällä Hengellä täyttymisellä, sillä Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen sellaisena kuin Hän on ja Hän tekee sen aidosti ja väärentelemättömästi aina ja joka paikassa.
Pyhällä Hengellä täyttyminen koko seurakunnan kohdalla on Jumalalle mahdollista. Sitä anottakoon seurakunnassa (eri seurakunnissa) yhteisesti uskossa! Silloin minäkin saan kokea perheyhteyttä, ja kenties asettua viimein aloilleni, saan löytää kodin josta olen aina haaveillut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Valitettavsti seurakunnissa helluntaissakin on kovin vajavaisia ihmisiä joille ei ol e vuosikymmenien aikana selvinnyt mitä todellinen kristillisyys voisi olla ja tulisi olla.
Ihmiset jotka tulevat omista taustoistaan eivätkä ymmärrä vallitsevia olotiloja saattavat pettyä pahan kerran kun painopiste ei olekkaan ihmisessä ja sen hoitamisessa vaan systeemin ylläpidossa joka on vielä naamioitunut herätyksen odotukseen ja sen touhuamiseen.
nän se kai menee hamaan loppuun asti, mahtaneeko sitä HERÄTUStä tulla koskaan siihen todelliseen asiaan.
Tämä vain kertoo siitä, että;
2 Kor 4:7: ” Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”
Kun muistamme aina, mikä / mitä seurakunta on;
Se ei ole nuo muut, vaan se on ME, minä ja sinä ja kun tiedämme ja näemme oman vajavaisuutemme ja raadollisuutemme, silloin ymmärämme, että mistäpä se TÄYDELLINEN seurakunta voisi tänne tulla, meidän vajavaisten ja raadollisten muodotamina?!
Meistä jokainen on saviastia, jonka sisälle on annettu Pyhän Hengen kautta usko ja sen myötä saamme olla aina välillä myöskin Jumalan työpöydällä, korjattavana, hiottavana yms. mutta kenestäkään meistä ei kertaheitolla saada täydellistä, virheettömiä ja säröttömiä astioita, sillä meistä ei kukaan kestäisi sitä prosessia, jos meidät kerralla laitettaisiin priima kuntoon.
Sillä meidän korjaamisemme tapahtuu usein kärsimysten tulien kautta, ja siksi Jumala joutuu valvomaan ahjon vierellä, ettei se kävisi niin kuumaksi, ettemme sitä kestäisi ja siksi Hän joutuu välillä ottamaan astian pois tulesta, siitäkin huolimatta, että se ei vielä ole täydelliseksi tullut.
Mutta KERRAN, ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ, MEISTÄ JOKAINEN JUMALAN OMA SÄTEILEE KIRKKAUDESSA, kuin vain kristalli voi säteillä!
Ja silloin saamme ylistää Herraa ja laulaa Hänelle kiitosta TÄYDELLISTEN JOUKOSSA.
Vanha laulu sanoo:
"Vain ahjon kautta kulta kirkastuu...."
Joten tervetuloa vain meidän muiden epätäydellisten joukkoon! 8D
Ehkäpä saamme joskus vielä rinnakkain istua Herramme odotushuoneessa, odotellen vuoroamme säröjemme korjauksiin ja ihanaa siinä on juuri se, että saa olla muiden säröisten joukossa, omine säröisyyksineen!
Kirjoituksessasi on paljon itse kokemaani. Tulin jo kauan sitten uskoon ja liityin helluntaiseurakuntaan. Samoihin aikoihin opiskelin, ja vain tieto siitä että käyn seurakunnan tilaisuuksissa, sai osan opiskelutovereista inhoamaan minua ja välttämään seuraani. Opiskelustani tuli tosi vaikeaa ja jälkikäteen harmittaa että suoritin tuon opiskelun loppuun asti. Minusta ei ollut tuohon ammattiin, sen sain todeta eri työpaikoissa. Olen liian herkkä ihminen ja pelkään tekeväni virheitä. Joissakin tehtävissä virheiden tekeminen on erityisen vaarallista.
Perhetaustani on myös rikkinäinen. Olen ollut perheen mustalammas eivätkä välit vanhempiini ole olleet kovin hyvät, joskin olen uskoon tultuani sopinut asioita ja pyytänyt anteeksi. En ole mitään kovin pahaa tehnyt elämäni aikana, mutta kasvatus on ollut ankaraa ja alistavaa. En kaipaa lapsuusaikoja enkä mielelläni käy niissä maisemissa, jossa ikävät muistot heräävät eloon.
Kun tulin uskoon ja liityin seurakuntaan, tilanteeni oli parempi ja maksoin kymmenykset mielelläni - oli edes jotakin missä onnistuin. Mutta en ole pärjännyt elämässäni ja työsuhteet ovat usein jääneet lyhyiksi. Kymmenysten maksaminen ei ole ENÄÄ onnistunut ja se on harmittanut minua. Haluaisin olla mukana hyvissä asioissa edes rahallisesti tukemassa ja on masentavaa kun en voi näin tehdä.
En kuulu tällä hetkellä mihinkään seurakuntaan, en edes kirkkoon. Olisi hyvä kuulua johonkin, mutta en enää edes uskalla mennä seurakunnan eteen esittäytymään, joka varmaan on edessä jos johonkin seurakuntaan liityn. Toisaalta voin edelleen käydä seurakunnan tilaisuuksissa niin kuin ennenkin. En varmaan kuitenkaan loppuelämääni pysyisi seurakunnan jäsenenä vaikka siihen liittyisinkin.
Vaikka käyn mielelläni helluntaiseurakunnassa ja Raamatun opetus on siellä melko lailla kohdallaan, koen itseni liian syrjäänvetäytyväksi. Aiempi elämänkokemus on saanut aikaan ihmispelkoa ja kaikenlainen esillä oleminen on minulle kauhistus. Jos liityn seurakuntaan, niin on ainakin toivottavaa että jossakin vaiheessa otan jonkin tehtävän hoitaakseni. Mitä tehtävää jää tällaiselle ihmispelosta kärsivälle ihmiselle, kun nykyään odotetaan että kaikki ihmiset ovat ulospäinsuuntautuvia ja avoimia? Enkö saa hyväksyä itseäni tällaisena kuin olen? Raamatussa on Room.9:20 MIKÄ SINÄ OLET RIITELEMÄÄN JUMALAA VASTAAN? EI KAIKETI TEHTY SANO TEKIJÄLLEEN: MIKSI MINUSTA TÄLLAISEN TEIT?
Olen koko uskossaoloaikani pyytänyt Jumalaa eheyttämään sisäiset haavani ja parantamaan minut. Mutta aika hidasta on tuo parantuminen jos sitä on tapahtunutkaan. Tunnen itseni hyvin rikkinäiseksi edelleen.
Ensinnä käytännön asioista:
Jos kerrot arkuudestasi seurakuntaan liittyessäsi, ei sinua pakoteta menemään ihmisten eteen antamaan todistustasi!
Sitten siihen, mitä kerrot itsestäsi ihmisenä:
Ehkäpä Jumala ei ole tarkoittanutkaan Sinua mihinkään näkyvään, esillä olevaan tehtävään.
Tiedäthän varmaan, mitä tarvitaan tuon kaiken näkyvillä olevan taustalle,
että se näkyvillä oleva voisi onnistua???
ESIRUKOUSTA...ESIRUKOUSTA..ESIRUKOUSTA JA VIELÄ KERRAN ESIRUKOUSTA!!!!!!!!!!!!!!
Ja oletan, että tänä päivänä on puute juuri näistä uskollisista esirukoilijoista!
Harvemmin siinä tehtävässä saa kuvaansa lehteen, ei edes nimeään, eikä pyydellä itseään esittelemään tai kukitettavaksi, :) mutta Jumalan kirjaan on kaikki muistiin merkittynä ja sitä suuremman kiitoksen saat Häneltä uskollisuudestasi, mitä vähempi olet saanut sitä ihmisiltä.
Tiedän myöskin tuon tunteen ja kysymykset hyvin;
"Miksi Jumala teit minusta juuri tällaisen?!"
Ja tuota tuskaa ja kyselyä tiedän monien, monien kysyneen elämänsä matkalla, mutta se kertoo myöskin siitä, että juuri meille, jotka näitä kyselemme, on Jumalan rakkaus, armo ja hyväksyminen suuressa arvossaan, kunhan sen vain sisäistämme ja hyväksymme itse kohdallemme.
Itse pääsin noista kysymyksistä vapauteen ja voitolle sinä päivänä, kun luin Raamatusta nämä seuraavat kohdat; en ensimmäistä kertaa, mutta tuolla kerralla Pyhä Henki avasi ja kirkasti, mitä tuo omalla kohdallani tarkoittaa:
"Jo ennenkuin Minä valmistin sinut äidin kohdussa,
Minä sinut tunsin ja ennenkuin sinä äidistä synnyit,
Minä sinut pyhitin; Minä asetin sinut kansojen profeetaksi."
Jer.1:5
"Te ette valinneet Minua, vaan Minä valitsin teidät."
Joh.15:16
"Sillä Hän tietää, minkälaista tekoa me olemme;
Hän muistaa meidät tomuksi."
Ps. 103:14
Hän tietää, mitä tekoa sinä / minä olemme, Hän on tuntenut sinut / minut jo äidin kohdusta saakka ja myöskin jo silloin, kun on meidät kutsunut omakseen ja Hän on tasan tarkasti tiennyt, kenet ja mitä Hän on omakseen kutsunuta ja silti HÄN ON IHAN ITSE MEIDÄT VALINNUT OLEMAAN HÄNEN KUTSUMUKSENSA ARVOISIA JA OTTANUT LAPSEKSEEN, KOSKA RAKASTI MEITÄ JA NÄKI MEIDÄT ARVOKKAINA IHMISINÄ!
Joten, otetaan uskossa vastaan tämäkin:
Ps. 139
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.
Nostetaan silmämme pois maan harmaudesta ja kohotetaan ne katselemaan Kristusta ja sitä työtä, mitä Hän on edestämme tehnyt ja annetaan itsellemme se arvo, jonka Jumalakin on meille antanut, sillä olemme Jumalan lapsia ja kuninkaallista papistoa, Hänen perillisiään, olivat lihalliset lähtökohtamme mitä tahansa!
Ihmisen tulee olla sinut itsensä kanssa ja jättää sellaiset hommat jotka eivät itseen sovi.
Ole sellainen kuin olet, sillä toisenlainen minuus polttaa elämän eväät loppuun ja se ei ole suotavaa, ei ole.
Olkoon seurakunnan visio mikä tahansa, "hiihdä" itseksesi tai vain sellaista "latua" joka sinulle sopii, sillä muu on tuhon tie.
Tähän sanon nyt: AAMEN!
Ei Jumalakaan vaadi ja odota meiltä sellaista, mitä meillä ei ole, vaan Hän luo meille juuri sellaisina kuin olemme, omat paikkamme ja aikamme, tai kuten Sinä asian ilmaisit "latumme" ja tihkasoohan se, jos yritämme siellä hiihtää, mihin Hän ei ole meille latua tehnyt! :)
http://www.youtube.com/watch?v=5B4NO55NWzQ
Laulu HL 332
Ei nöyrää lapsen mieltä vain sattumalta saa.
Ei tuskatta voi Herra niin täysin pelastaa,
ett' aina henkivirrat sydäntä hallitsee
ja sielu aatoksissaan Jeesusta katselee.
Vaan sydäntä jos viiltää, kun uhri vaaditaan,
kun kaikki, oma henki myös, alttiiks annetaan,
niin suurempi on riemu, kun Herran käskystä
on uhrattu ja saatu todistus Häneltä.
Jos Jeremian lailla sä ahdistuksissa
oot lohdutusta vailla, niin katso, murheista
kuin Jaakobille vainen on maasta nouseva
tie kirkas, taivahainen, sinulle uskossa.
Myös Aaron vaiti kantaa, kun Herra kurittaa,
ja murheissakin antaa hän laille kuniaa.
Niin kalliit sulle myöskin ne olkoot käskynsä.
Sä kärsi rukouksin ja kiitä nöyränä.
Mä murheen lainehilla nään kaaren ihanan
väreissä hohtavissa, taivaalla loistavan.
Se lupaus on Herran, mi mulle opettaa:
Hän hyväkseni kerran murheenkin lopettaa.
Ei tyyntä lapsenmieltä vain sattumalta saa.
Ei tuskatta voi Herra niin täysin pelastaa.
Vaan kautta kyyneltulvan käy pyhityksen tie,
niin että unelmamme vain, Jeesuksehen vie.
Emil Gustafson
http://www.youtube.com/watch?v=LbLiKci5uSg