Minä autoin sinua riisumaan vahat vaatteet yltäsi. Silloin, kun väsyit, minä voimistin sinua ja olin joka hetki vierelläsi.
Morsiammeni, entinen morsiammeni, sinä luotit minuun ja riisuit vanhat vaatteet päältäsi. Minä pesin sinut ja anoin sinulle kauniin, valkoisen puvun.
Sinä riisuit antamani kauniin valkoisen puvun ja pukeuduit omiin vanhoihin vaatteisiisi. Emme voineet viettää häitä. Minä itkin.
Minä entinen sulhasesi itkin, mutta etsin uuden morsiammen. Löysin morsiammen, joka riisuitui vanhasta vaatteesta, antoi minun pestä itsensä puhtaaksi, eikä enää sen jälkeen riisunut valkoita morsiuspukuaan ja näin me vietimme häät. Ihanat häät.
Morsiammeni, entinen morsiammeni, sinä luotit minuun ja riisuit vanhat vaatteet päältäsi. Minä pesin sinut ja anoin sinulle kauniin, valkoisen puvun.
Sinä riisuit antamani kauniin valkoisen puvun ja pukeuduit omiin vanhoihin vaatteisiisi. Emme voineet viettää häitä. Minä itkin.
Minä entinen sulhasesi itkin, mutta etsin uuden morsiammen. Löysin morsiammen, joka riisuitui vanhasta vaatteesta, antoi minun pestä itsensä puhtaaksi, eikä enää sen jälkeen riisunut valkoita morsiuspukuaan ja näin me vietimme häät. Ihanat häät.
Vastaukset 59
Vanhimmat
aika hyvä :D :D
Surullista morsiamen puolelta. Sulhanen ei jäänyt suremaan.
Jos ajattelemme sulhanen on Jeesus, niin ei Hän varmasti jää suremaan morsianta, joka puhtaaksi pesemisen jälkeen vetää vanhat rytkyt ylleen. Sehän on huorintekemistä. Puhdistua ensin ja saada morsiuspuku ylle ja palata syntiä tekemään.
Jumalan Poika ansaitsee puhtaan morsiammen. Onhan Hän niin suuren uhrin antanut.
On se hyvä, että saa puhdistua ennen morsiuspuvun saamista.
Vanhoihin kuvioihin meneminen eli vanhojen rytkyjensä päälle vetäminen on juuri sitä koiran palaamista oksennukselleen ja pestyn sian rypemistä rapakossään.
Oman pääsi juttuja kirjoittelet. Herra ei ole purkanut eikä tule purkamaan kihlaustansa. Hän on uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja vihaa hylkäämistä. Liitto morsiamen kanssa rikkoutuu vain, jos valtikka lähtee Herran kädestä, mutta kuka sen häneltä ottaa? Oman päänsä unia puhuva ja petollisen sydämensä näkyjä näkevä valheprofettako?
Näin on Herra puhunut:
"Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran" (Hoosea 2:19-20).
"Mutta minä muistan liittoni, jonka tein sinun kanssasi sinun nuoruutesi päivinä, ja minä teen sinun kanssasi iankaikkisen liiton" (Hes. 16:60)
"Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi" (Jes. 54:10).
Ihminenhän sen liiton purkaa petollisuudellaan. Ei Herra pura liittoa, vaan ihminen, joka ei pysy liiton sopimuksessa.
Onko Raamattu sinulle noin tuntematon?
2. Mooses
5 Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.
Liittoon on EHTO.
Kirjoitin tuon nimimerkkille Herra pitää liiton. Hän ei tiennyt, että liitto ei pysy voimassa, jos ihminen ei kuule Jumalan ääntä ja pidä liittoa.
Raamattu ei ole minulle tuntematon Kirja. Nuoresta aloin sitä tutkimaan ja sen sanomasta vaaria ottamaan. Nuorukainen vielä olin, kun Jeesus kutsui minua ja pelasti minut.
Edellisessä kirjoituksessani lainaamat Jumalan Sanan kohdat todistavat siitä, että Jumala ei ole rikkonut liittoaan juutalaisten kanssa, vaikka nämä hylkäsivätkin hänet. He saivat ja vieläkin saavat kärsivät Jumalan ankarista rangaistuksista tottelemattomuutensa tähden, mutta Israelin Jumala ei riko eikä hylkää liittouskollisuuttaan. Tästä seuraa, että koko Israel on kerran pelastuva yhtenä päivänä ja tämä on meille pakanoille ylösnousemus kuolleista.
Niinpä niin ja sitten tulee väittelyä siitä, että mikä on oikein ja mikä ei. Toiset väittävät vielä, että vanhat ryysyt voi pukea vielä parannuksenteon jälkeenkin ilman seuraamuksia. Mutta eihän se raamatun opetuksen mukaan siten mene.
Herra puhdistaa itsellensä morsiammen. Kenelle Jumalan Sana kelpaa, sen Herra katsoo itselleen soveliaaksi käydä sisään Hänen valtakuntaansa aterioimaan.
Monet tälläkin palstalla väittävät, ettei parannusta tarvitse tehdä. Ei kaiketi raamatusta lueta joka toista riviä ja väitetä niiden sieltä puuttuvan, että siten saataisiin oikeutusta tehdä väärin luvan kanssa, joka on jokaisen itsensä itsellensä myöntämä lupa.
Sellainen ei ole oikeaa Jeesuksen seuraamista, eikä itsensä kieltämistä! Eikä se myöskään johda Jumalan antamaan oikeaan vapauteen Kristuksessa ja sellaisesta uskonelämästä puuttuu ilo ja vapaus elää Hänen nimensä kunniaksi!
Kaukaa minä sinut kutsuin. Annoin maitoa juodaksesi. Katsoin, kun hento varsi alkoi tulla esiin ja tarttua minuun. Näin, miten maitoni maistui ja sinä sitä riemulla tahdoit.
Maitoni oli siemen, jonka olisi pitänyt kasvattaa sinusta puutarhani kaunis kukka, mutta sinä lopetit maidon vastaanottamisen. Et enää sitä tahtonut ja näin miten juurtuminen loppui ja hento itu kuoli.
Näin miten lähdit sillä opilla, jonka maidosta sait, matkaan ja "palvelemaan" muita. Jouduin katsomaan, kun löit kanssapalvelijoitasi ja heitäkin, jotka olivat maitoni kaikki juoneet ja saaneet vahvan ruuankin ja olivat kasvaneet ystävikseni. Heitä sinä varsinkin löit.
Et ollut itse juurtunut, et kasvanut minuun, mutta toisia lähdit renkinä pitämään ja pakkoa luit ja tuomitsit ja sanalla sillä, jonka maidosta sait. Kirjainta vain oli enää sana tuo, jonka maidosta otit, sillä Henkeä koskaan et itseesi saanut. Et sanankasvatusta ottanut ja siksi kirjaimeksi sana sinulle jääkin.
Luukas 8
4 Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
5 "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
6 Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7 Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
8 Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
9 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
10 Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
11 Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
12 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
13 Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
14 Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
15 Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
Pidä jo suusi ruoja.
Vapaaksi valheesta ja sisälle totuuteen.
Takaisin Jerusalemin herätykseen.
Puhe:
:
http://www.Jeesus-on-Herra.com/puheet/Jerusalemin heratys Yht.paivan puhe 31.7.2011.WMA
Jeesus on niin ihana, Sanansa voitehena, kasvuna vihanta.
Antaa paljon, mutta vähän vaatii. Vastaukset selkeät omilleen laatii.
Rikkautta, rakkautta antaa, puolesta meidän taakkamme kantaa.
Arvostakaa tätä kallista lahjaa ja varsinkin kallista lahjanantajaa.
Olkoon pukunamme rakkauden haarniska, se peittäköön paljaat haavamme, aina antaa saatavamme.
Pelon pauloihin et ole astuva, oksaan okaiseen et ole kättäsi kallista enää satuttava.
Rakkaus pukee Sanat tekoihin hyviin,
satu ei pilkka ihmisten pahojen Herran omiin.
Turvassa saamme vaeltaa, kohti kotia ihanaa.
Minä matkasin köyhänä, vaikka rikas luulinkin olevani. Kuljin teitä omia. Otin mitä otettavaa oli. Annoin, jos sattui joku minua miellyttämään.
Vuodet vieri, minä vahvistuin. Pidin itsestäni ja olin mieltä sitä, että minä saan ottaa sen, mitä tarvitsen. Rikkaus kasvoi. Minulla oli kaikkea. En mitään tarvinnut.
Jotakin puuttui, kun tuo rikkaus ei tuntunut miltään enää. Ei vaikka kaiken sain ja sain sitä tuhlata asti.
Kuulin ääneen kummallisen. Se vieno oli ja lempeä. Tule tänne. Tule luokseni. Täältä saat todellisen rikkauden. Tuo, mitä rikkaudeksi nyt luulet, muuttuu köyhyydeksi sen rikkauden rinnalla, mitä täältä saat.
Minä luovutin. Kuuntelin ääntä ja luovutin. Tuo hellä ääni sai minut käsittämään, et mitään ollut en ilman Jumalaa. Se mitä rikkaudeksi olin luullut, oli kuonaa vain. Sain todellisen rikkauden, sain tulla osaks sukua, jossa papit, kuninkaat ovat vallalla ja ilo Herran on jokaisella.
Ristin luokse riensin. Siinä läpi kävin elämääni. Näin, et kaikki, mitä rikkaudeksi olin luullut, oli tuhoon tuomittua kuonaa. Maailma minut pettämään, oli valmis ja antoi kaikkea, mutta Jumalani pelasti ja sain kaiken luovuttaa, mikä ollut ei antia Jumalan.
Enää en mitään omista. Paljon on tavaraa, on kaikenlaista, mutta mitään tahdo en omistaa. Omastani jaan, sillä omaani, se ei ole kuitenkaan. Olen vapaa maailman rikkauksista, se mennä saa.
Olen terve, innostunut, mutta valmis kuolemaan. Tiedän vastaanottajani. Näen päivän kirkastuvan.
Matteus 4
1 Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.
2 Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.
3 Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi".
4 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'."
5 Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle
6 ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."
7 Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'."
8 Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston
9 ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua".
10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."
11 Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.
Mielenkiintoista huomata tuo, että kun Jeesukselle tuli nälkä, tuli kiusaaja heti paikalle. En tiedä ajatteliko Jeesus nälissään, että olispa rahaa leipään ja taas kiusaaja paikalle lupaamaan maailman kaikki rikkaudet. Näyttäisi siltä, että se ihminen, joka jotakin himoaa, saa kiusaajan paikalle. Siksikö Sanan mukaan lihan pitää kuolla? Onko se lihankuolema pelastus kiusaajan pitkiltä kynsiltä?
Sulla liharuumis on. Sen nälkä täytyy tyydyttää ja jano sammuttaa.
Sisälläsi vain, ei asua nyt saa, lihan ruumis entinen, tuo perintö Aadamin.
Se pahaa tahtoo ja tappaa sinut, jos se sisältäsi ei kuole. Se himoitsee ja hallitsee, se piikkejä iskee kruunuun kalleimpaan, se verta vuodattaa ja vihaa kantaa, se kadehtii ja katkeroituu ja takaisin se lyönnit antaa.
Sen liharuumiin sisältäsi täytyy kuolla ja uudelle henki- ruumiille sen pitää antaa koko sija asua. Näin tulet henki-ihmiseksi ja kuulet ääntä Jumalan ja uusi ruumis sallii sun, iloita ja karkeloida, antaa omastasi toisillekin ja olla ystävällinen ja kauniita sanoja käyttää. Se sisälläsi pulppuavasta lähteestä juo ja elämän leipää syö ja elää ikuisesti.
Roomalaiskirje 6
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Moni luuli uudeks syntyneensä, vaikka vasta kävi kohti ristiä, tai ristin luona tutki itseään.
Moni luuli uusiluomus helpoll saadaan, aivan ilmaiseksi, ilman omaa osuutta. Luuli, että itse mitään tehdä tarvi ei.
Ei tienneet monet, liittoon kuuluvan, aina kaksi osapuolta. Toinen antoi neuvot ja luki liiton lain. Toinen kuunteli neuvot ja uskoi liiton lain. Toinen antoi voiman ja toinen parannuksen teki.
Näin liitto toimii ja ilmaiseksi kaikki saadaan, jos uskotaan ja tehdään liiton neuvojen mukaan. On kaikis liitois lait. Ei laitonta liittoa ole olemassakaan. Tuo liitonlaki näyttää synnin ja käskee parannuksen tekemään, ristillä Jumalan Pojan. Joka parannuksen tekee, ristillä Jumalan Pojan, saa muuttaa maahan ihanaan, saa elää kanssa Rauhan Ruhtinaan, kuninkaiden Kuninkaan.
Tuo maa on niin ihana, et sitä ei pysty kertomaan, eikä sitä käsitä muut kuin siellä elävät. Tuo rauhan maa ja valtakunta tuli ajall alkuseurakunnan.
Silloin se jo tuli, kun Poika Jumalan, avasi sinne tien ja muutamat uskoivat. Eivät kaikki maistaneet kuolemaa, vaikka seisoivat paikalla Jeesuksen saarnaa kuulemassa, vaan muutamat saivat nähdä ennen kuolemaansa, Jumalan valtakunnan tulevan koko voimassaan. Rauhan valtakunnan. Nuo uskovaiset saivat maistaa Herran hyvyyden.
Luukas 9
23 Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
24 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?
26 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.
27 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan."
Kallis risti - Köyhästä rikas. Hyvää sanaa. Puhdasta. Samaa tämä:
Puhe:
http://www.Jeesus-on-Herra.com/puheet/Jerusalemin heratys Yht.paivan puhe 31.7.2011.WMA
Kiusaaja ja syyttäjä on tosiaan heti siellä missä ihminen on heikoimmillaan.
Mutta katuva saa syntinsä anteeksi. Armo ei ole automaatti, vaan armo tulee todeksi ristin juurella. Moni niistäkin, jotka julistavat heti tuomion langenneelle, joutuu eräänä päivänä sille paikalle. Kuka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu.
Oletko joskus sättinyt ihmisen myöhästymisestä? Etkö seuraavana päivänä myöhästynyt itse? Oletko joskus mielessäsi moittinut ihmistä juorujen levittämisestä, ja kohta kertonut jonkun toisen kuulumisia? Omalle kohdalle löytyy lieventäviä asianhaaroja, toiselle ei. Samaa tekoa me olemme kaikki. Samasta armosta pelastettuja. Emme omien tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Kuljetaan taiten, ja autetaan ystäviä hädässä.
Eihän vanhaan vaatteeseen uutta paikkkaa edes voi laittaa, koska se repisi rikki koko vaatteen.
Morsian, joka oli ensin hyljännyt vanhan, pesty ja saanut uudet vaatteet ja pukeutunut taasen vanhaan, oli valintansa tehnyt. Hän oli jättänyt sulhasen, eikä sulhanen enää häntä kaivannut. Sulhanen ei antanut anteeksi, eikä sitä tarvinnut tehdä.
Noita pestyjä morsiuskansalaisia vilisee tällä palstalla. Ei niillä ole ollut seurusteluaikaa, eikä tutustumisaikaa, vaan kertovat olevansa jo morsiamia, pestyjä ja puettuja.
Kertovat ilman sulhasen tuntemista tulleensa jo pestyiksi. Kuka heidät pesi?
Noista pestyistä ei näy puhtaan morsiamen mielenlaatu ja silti väittävät olevansa puhtaaksi tehtyjä.
Mitä se on? Eikö se oli sitä uneen uinutettujen paatosta?
Eikö morsiammen pidä ensin tutustua sulhaseensa, jotta tietää keken kanssa on aikomus liitto tehdä?
Sanotaan, että puhdas vaate armosta puetaan ja sen vaatteen alla synti asuu.
Kerrotaan tuon vaatteen peittävän synnit ja siksi ei käsitetä parannuksesta enää mitään. Lopunaikaan vain tuo opetus kuuluu, laittomuuden aikaan. Sen kaiku toistuu ja toistuu ja pyrkii eksyttämään valitutkin.
Ei puhdasta, valkeaa vaatetta syntiselle pueta. Se puetaan vain parannuksen tehneille, syntielämästä luopuneille.
Nuo syntielämästä luopuneet, eivät juorua, eivät puhu sopimattomia, eivät valehtele, eivät himoitse, vaan pitävät itsensä kurissa ja synnin kuolemassa.
He valvovat Karitsan lampun valossa ja näin ei synti heitä petä.
Yleistä harhaa on tuo, että syntinen on uudestisyntynyt ja saanut morsiuspuvun päälleen. Noin vältetään todellinen parannuksen tekeminen ja sen SEURAUKSET NÄKYVÄT.
Moni ei seuraa Jeesusta lainkaan, mutta silti kertoo olevansa uudestisyntynyt. Nuo kertojat uskovat sen itse, kun heidät on harhautettu se uskomaan.
Syntinen ei saa morsiuspukua, vaan sen saa puhdistettu. Puhdistus tapahtuu Jumalan Sanaan uskomisen kautta. Jumalan Sanaan uskominen kuolettaa synnin ja pitää sen kuolleena.
Roomalaiskirje 6
1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
"Minä autoin sinua riisumaan vahat vaatteet yltäsi. Silloin, kun väsyit, minä voimistin sinua ja olin joka hetki vierelläsi."
Ystäväni, minun rakas ystäväni.
Tulit kutsusta luokseni. Ensin iloitsit, olit valloittava. Nautit läheisyydestäni kuin palavasta tulen lämmöstä. Säkenöit iloa ja riemua. Iloitisimme molemmat yhdessä olostamme ja minä hellin sinua. Aikaa kului ja alkoi arki.
Läheisyyteni nosti sinusta piilossa olevan pahan esille. Pelkäsit, itkit, valitit. Et tahtonut olla tuollainen, pelkoa ja pahuutta täynnä oleva ihmisrukka.
Olit nyt tutustunut minuun kirjeitteni kautta, koska todella kiinnostin sinua. Niiden kirjeiden, jotka apostolit kirjoittivat.
Halasit samaa olotilaa, mikä minulla on. Halasit sitä, että saisit olla, pahuuden kohdatessasikin, itse vapaa pahuudesta.
Et salannut minulta mitään. Kerroit kaikki asiasi minulle. Senkin, että tunsit olevasi paha ihminen. Näin sinä käännyit rehellisyydessä puoleeni. Luotit ja uskoit minuun. Olisinko voinut olla auttamatta sinua? En olisi ja senpä takia johdatin sinut ristille, jolle paha sinusta kuoli. Sen jälkeen johdin sinut uuteen elämään ja ystävyyteen kanssani. Nyt koet rauhaa ja iloa ja elät rehellisesti, joka asian kanssani jakaen.
Tuo toinenkin tuli kutsusta luokseni. Iloitsi, riemuitsi, mutta ei särkynyt. Hän ei seurannut minua ristille, vaan jäi kuolematta. Hän ei jaa mitään kanssani.
Hän kyllä puhuu minusta. Oikein saarnaa ja käyttää apostolien kirjoittamien kirjeideni sanomaa, mutta hän ei ole särkynyt. Hän ei voi auttaa ketään. Hänen saarnansa ei mielytä ristillä kuolleita, vaan vain heitä, jotka haluavat iloita ilman särkymistä ja entisen kuolemista.
Niin monia kutsuin, mutta harva seurasi minua ristille kuolemaan, siihen samankaltaiseen kuolemaan, jonka itse siinä koin.
Jotku haluaa vain iloita. Ristinsanoma ei kelpaa, eikä sitä kohti riennetä. On mentävä ahtaasta portista, mutta sitä kaikki eivät suostu tekemään.
Johannes 5
33 Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on.
34 Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte.
35 Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa.
Luukas 13
24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
Missä vaiheessa tuo kilvoitus, ahtaasta ovesta menemiseksi, tapahtuu? On nimittäin kahdenlaista opetusta. Toiset väittävät, että ennen uudestisyntymistä ja toiset, että uudestisyntymisen jälkeen.
Toiset väittävät, että ahtaasta ovesta menevät ne, jotka ovat synnin hyljäänneet. Toiset väittävät, että ahtaasta ovesta mennään syntisenä ja aletaan sen jälkeen hylkäämään syntiä.
Mitä yleensä tuo kilvoittelu tässä ahtaan oven yhteydessä tarkoittaa?
Niin on moni morsiushunnun heittänyt yljänsä jalkojen juureen,
ei kelpaa monelle sulhanen, vaan uutta moni halajaa,
että saisi tehdä sitä mikä lihaa miellyttää.
Ei tahdota tehdä sitä mikä yljälle olisi mieleen ja Hänen kunniakseen ei haluta toimia.
Niinpä ei siunausta liitto saavuta, eikä morsian onnea, yljänsäkin jättää surumieliseksi siten toimiessaan.
Ei tule näin liitto siunatuksi Isän taholta, eivätkä häävieraat juhliinsa pääse.
Surua tuottavat tällaiset pidot.
Liiton pyhän Jumala, nyt kansan kanssa loi. Antoi käskyt, antoi neuvot, ohjeet kaikki toi. Morsiammeks tahtoi tehdä, kansan Israelin.
Kansa kuuli neuvoja ja ohjeit määräajan vain. Sitten luopui kuulemasta, jäännös kuulevia, nyt kansast jäljel jäi.
Joivat samaa vettä, samaa ruokaa söivät ja saman kasteen saivat.
Tuo kallio, tuo lähde veden seuras heitä ain. Siitä saivat juoda, samaa hengellistä juomaa ja siinä heidät kastettiin, mutt silti moni eksyi ja kuoli erämaas. Ei Jumala nyt heihin, mielistynyt lain. Eivät Jumalaa nuo menehtyneet, pyhänä kunnioittaneet, eivät rakastaneet, vaan osoittivat toista mieltä ja halveksivat vain.
Matkas kanssa maata kohti, luvattua maata. Nurina ja epäusko oli yleispiirre.
Ihmeitä sai kansa nähdä, vedet jakautui. Päivän pari ihmeen muisti, sitten luopui taas. Nurina ja ikävä oli kansan mieli. Halasivat Egyptiin, josta lähtivät. Lähtivät niin innoissaan ja palavana mieli. Into sammui heti nälän tullessa, jo kuukauden ensimmäisen ajalla. Ei kestänyt tuo kansa nälkää, ei janoa se sietänyt, vaan Jumalalle osoitti, tuon nurinansa ain.
Epätoivo valtasi ja kansa lakosi. Moni kuoli erämaahan, vaik ei matka pitkä ollut. Luvattu maa jo siinsi silmis, silti kansa nurisi. Ei kiitosta ja uskoa, tuo kansa tuntenut. Näin kasteesta ei heille tullut mitään hyötyä. Ei kalliosta heille tullut elämää, vaan se muuttui heille tyhäks anniks vain. Eivät kallioon he turvannet, vaan omaan päähänsä ja siitä seuras lankeemus ja matka kesken jäi.
Jo Jumalakin väsyi kansaan nurisevaan. Teki päätöksen, et luo hän uuden kansan, morsius kansan itsellen. Sen Israeliks kutsuu, vaikka siihen liittää, niin monta muuta rotua. Se hengellinen Israel, on nyt koti monien. Heidän koti, jotka uskoo ja taivaan Jerusalemiin tähyää.
Tuo kansa hengellinen, ei nurise, ei pelkää, vaan nojaa sauvaan lujaan, sauvaan viheriöivään, pyhään ja matkaa kohti taivaan valtakuntaa.
On manna-astia tuon sauvan lisäks, muistuttamassa maasta, josta vapautuksen saivat. Ei nälkää ole, ei janoa, tuon kansan osana. Kaikki tulee taivaasta ja matkan vaivat iloks muuttuu. On siitä todisteena tuo, astia kultainen, tuo manna-astia ja sauva, jolla vettä saa, vaikka missä vaeltaa.
Kiveen piirretyt käskyt, on sisään myöskin kirjoitetut. Tuo kansa pitää käskyt ja laulaa virttä uutta. Lasimeri alla jalkojen ja taivaan taivas yllä pään, tuo kansa riemuitsee.
Tulivat kurjina, köyhinä, sairaina, mutta usko levon toi. Ei enää helle piinannut, ei kylmä kohmettansa luonut, ei kyynel silmään tullut, kuin ilosta nyt vain. Tuon esimaun he saivat, jo täällä ollessaan. Se esimaku taivaan oli ja maisto Herran hyvän.
Mikä tää ketju on, jossa ei oo päätä eikä häntää. Jotain ihan sekavaa sepustusta. Siis aivan pimeää ja täysin käsittämätöntä soosia.
Ensimmäinen kaste annettiin Mooseksen seuraamiseksi. Nytkin kaste annetaan saman asian takia, mutta nyt Jeesuksen seuraamiseksi.
1. Korinttolaiskirje 10
Varoitus epäjumalien palvelemisesta
1 Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. [2. Moos. 13:21,22, 2. Moos. 14:21,22]
2 Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi.
3 Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa [2. Moos. 16:14,15; 5. Moos. 8:3]
4 ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. [2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10,11]
5 Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heidät tuho autiomaassa. [4. Moos. 14:29,30]
6 Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä: meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät. [4. Moos. 11:4]
Tuossa ei sanota, että kaste, tai sama hengellinen ruoka, tai juoma tulee pelastukseksi. Israelilaisten epäusko kumosi kasteen ja hengelliset ruuat ja juomat. Epäusko kadottaa, koska sisäinen ihminen ei syö hengellisiä anteja. Se tekee ihmisistä pelkureita, panettelijoita ja nurisijoita. Usko tekee päinvastoin. Uskovan sisässä vaikuttaa hengeliset annit.
Hauta on tyhjä. Jos me olemme Kristuksen kuolemasta osallisia, on meidänkin entisen elämän hauta tyhjä. Siellä ei ole enää mitään lihanruumista.
Jeesuksen käärinliinat oli jätetty hautaan, eli Jeesuksella täytyi olla uudet vaatteet. Niin meidätkin on puettu uusiin vaatteisiin. Niissä me kuljemme, jalkojenpesusta jalkojenpesuun kunnes pääsemme perille.
Me olemme Kristuksen sovitustyöstä osallisia. Unohtaen vanhan, vaellamme uudessa.
Kaikki on täytetty ristillä. Siinä on muutoksen ja muuttamisen paikka.
Ei ennen eikä jälkeen. Ristillä.
Eikä kukaan meitä tunnista, vaikka ennen ristiä olimmekin tuttuja, mutta ristin jälkeen muutuimme ja entinen jäi ristille. Niin kuin kävi Jeesuksen, niin kävi meidänkin, ei tutut tunnistaneet kuoleman ja ylösnousemisen jälkeen. Muoto muuttui, vaatteet vaihtui. Sama ruumis, mutta muutos tapahtui ja muutos oli suuri.
Epäilevät Tuomaat katselivat meitä kuin katselivat Jeesustakin. Täytyi saada todisteet, muuten uskoa ei voinut. Täytyi käsi pistää haavoitettuun kylkeen ja sormet naulan jälkiin. Jeesusta ei tunnettu, kun muutos oli tapahtunut ja uusi, kirkas asu päällä, ilmestyi Hän aina. Monen monta kertaa Herra, ilmestyi ja puhui. Opit antoi vielä, uskon teki vahvaksi, Hengen jakoi omilleen ja kirjaan elämän, nimet monet kirjoitti.
Samoin meitä koeteltiin. Puhuttiin niin monenlaista, suututtiin ja kirottiin ja silmin suurin katsottiin, kun muutos uuden käytöksen tuonnut oli ja asenteesta entisestä ei jälkeäkään näy. Tuli kallis veri Jeesuksen, puhdistukses synnistä. Ei synti enää pesi, ei koskaan saa se otetta, sill sen ruumiin veri, johon pääsimme, lakkautti oman veren voiman ja pitää sielun puhtaana ja hengen palavana.
Ei mennä mukaan maailman, vaan ristin jälkeen eletään, uutta, pyhää elämää. Ei sanaa solvaavaa suusta ulos käy. Ei lähimmäistä arvostella paha mielessä, vaan rakkauteen ja rauhaan pyrkimys on ainainen. Me ollaan kansa Jumalan ja tiedämme jo sen, et uutisleipään juurtuneet, heräävät armost Jumalan. Ei omat teot merkitse, vaan teot taivaast vaikutetut. Emme omaa kykyä Jumalan mieltä arvioida. Hän päätöksessään puhuu, pelastavansa pyhien isien jälkeläiset ja meidät pyhiin liitetyt. Meille se käy. Kaikki mitä Jumala, päättää ja tekee, on niin hyvin tehty.
Jeesuksen perässä yritin tulla. Matka oli vaikea. Tiesin, että tahdoin tulla uudeksi, mutta en sitä osannut tehdä. Kuljin perässä ja yrtin, olla niin hyvä kamu Jeesuksen. Päältä olin niin uskovainen, niin uskovainen, että äänestäkin sen varmasti kuuli. Osasin Raamatun ulkoa jo ja osasin antaa sopivat lauseet puhuttiin sitten asiasta mistä.
Sisällä mylläs toinen tila. Vanhan Aadamin liha ei ollut pyhä. Se tuhosi sisintä, eikä mahdollisuutta, antanut uutta syntyä. Sitä ulos ajoin ja vihassa olin, mutta lujemmin se minua määräs.
Laki istuu lihassa yhdessä synnin kanssa. Ne vahvistavat toinen toisiaan. Siinä on armon salaisuus, että armo vie ihmisen Jeesuksen syliin asti. Siihen syliin ei synti seuraa.
Armossa on voima!
Neuvoja sain. Sain monenlaista ja kaikki ne kuulosti niin oikealta. Toinen sanoi, että pyhä olet siltä perustalta, kun uskot Jeesukseen. Ei tarvi muuta tehdä.
Toinen sanoi, että tee parannus. Silloin sinut pelastettu maailmalta on.
Yksi käski kasteelle mennä, kertoi siinä pesun parannuksen tulevan ja uuden luomuksen nousun olevan varma.
Joku muistutti, että kaikki on puolestani tehty. Minä saan olla vain. Ei tarvitse minun itse mitään tehdä. Varoitti jopa, että jos jotain teen, olen omavanhurskas.
Ja vanha Aadami iloitsi ja piti kiinni oven, olemalla edessä sen. Liha paisui, minä olin kohta oikea opettaja, tiesinhän kaiken.
Ja matka jatkui.
Armoa, armoa saarnattiin ja minä kuuntelin, kuuntelin armosaarnoja, mutta sisälläni ei armo toiminut. Päältä olin armollinen. Olin armollinen ja kiltti. En pahaa tehnyt, en kärpäsellekään, mutta sisälläni olin armoton. Olihan siellä vallalla vanha Aadami, joka armosta ei mitään tiennyt. Ei tuo Aadami armosaarnoja kuunnellut, vaan kiusasi minua ja minun piti niellä se kaikki. Minä en ollut onnellinen, vaikka uskossa olin ja tunsin Raamatun ja tiesin, että Jeesus toi vapauden ja elämän yltäkyllän. En sitä armosaarnoista löytänyt. Ei armosaarnat sisälläni mitään murtanut.
Jatkoin matkaa. Kuuntelin sieltä ja täältä ohjeita. Ei ne vain toimineet. Ei yksikään ohje toiminut. Vaikka mitä tein, ei mitään muutosta tullut. Koska olin rehellinen, tiesin että uusi luomus en ollut.
Neuvoja sateli ja minä kuuntelin. Toinen käski käskyt pitää, toinen kertoi, että ei niistä enää mitään väliä ollut, ne on jo täytetty.
Minä kuitenkin Raamattu luin ja näin, että käskyt on voimassa ja ne puolestani täytettiin. Pyrin käskyt pitämään ja senpä tähden en pahaa tehnyt. Suojas nuo käskyt minut, sillä en joutunut maailmalle vastaamaan mistään pahasta teosta. Olinhan ulkoisesti uskovainen ja harras.
Matka jatkui. Kului vuosi, kului toinen, kolmaskin. Minä luin. Mitä luin? Raamattu oli leipäni. Minä luin ja leipää tuota söin. Näin ihmisopit turhiksi. Näin lihankäsivarren avun tehottomaksi.
Tuli päivä, minä murruin, murruin kokonaan. Vanha Aadami mentetti otteensa, kun Herra astui tilalle.
Olin nuo oppivuodet, kulkenut kohti Herraa, vaikka luulin olevani jo Hänes kokonaan. Nyt, kun murruin sain jättää entisen, sain tulla luokse Jumalan. Kaikki muuttui ja tiesin, että nyt olin uusi luomus ja teko Herran.
Sain murtua kokonaan ja vanhat palat roskiin heitettiin. Ne roskaa oli vain. Uudet palat sisälleni laitettiin ja Henki uusi sinne puhallettiin.
Mikä murti? Ei se ainakaan minä ollut. En tahtonut murtua, mutta murruin kokonaan.
Sana murti, Sana Jumalan. Se tietämättäni puhui vastavoimaa vanhan Aadamin. Tuon vanha Aadami, oli syönnyt ruokaa maailman ja sitä ruokaa piti esteenä ja liha pysyi voimassa. Sanan voima oli kuitenkin, voimakkaampi Aadamia vanhaa ja näin alkoi vanhan Aadamin särkyminen. Se särkyi kokonaan ja voimans menetti.
Ja vain Sana Jumalan, sen teki, en minä laisinkaan. Minä vain söin Sanan leipää, muuta ansioita minulle ei kuulu lainkaan. Sanaakin, kun söin, sekin ansioksi menee Jumalan. Hän vaikutti sitä syömään ja minä söin.
Te Sanaa Jumalan nyt syökää ja seuratkaa. Sana lyö, Sana parantaa ja antaa uuden elämän. Ei ihmisopit, ei järkeilyt, ei mikään muu, voi nyt pelastaa. Vain Sana Jumalan, sen tekee ja se varma on. Se Sana johtaa lähteel parannuksen ja sen lähteen voima veri Uhri Karitsan on ja siksi ristin luokse rientäkää.
Waauuu!!!
Kiipeäppä Isän polvelle. Ole siinä niin kauan, että tunnet Hänen sydämensä lyönnit. Ei se ole ihmisen opeissa, vaan siinä että itsemme sijasta katsomme Häneen joka meitä täydellisesti rakastaa.
Riisuit ja pesit entisen morsiammesi vaikka ette olleet naimisissakaan ja sitten jätit sen toisen naisen takia jonka sanot riisuneesi ja peseneesi. Onko paremman näköinen? Olet seksuaalisesti jotenkin pahasti kieroutunut! Mene psykiatrille!
Minunkin mielestäni aloituksen tekijä on avun tarpeessa. Seksipalstalle tuo seksinovelli olisi joutanut.
Te, ette näe te, ette kuule te, ette tunne Jeesusta josta kirjoitettu on Evankeljumit.
Jeesus pukee morsiammelle valkeat vaatteet, joka on Jeesukselle valmistettu.
Te, jotka pyöritte synnissä olette likaisia ryvettyneitä te luulette olevanne uskossa mutta, vaan vanhaa Adamia teissä. Uusi Aaadam, joka on Jeesus on nähnyt sydämenne ja tekonne TEHKÄÄ PARANNUS SYNNEISTÄNNE.
Likainen synnilinen ihminen ei ole taivaan porttien siäpuolella, vaan ulkopuolella.
Kenelle Jeesus sanoi: Voi! Ne kaupungit tuhoutuivat ne, jotka olivat synnissä ja rypivät kuralammikoissa.
Moniko teistä olisi ollut valmis heittämään kiviä Jeesuksen päälle ja tuomitsemaan hänet synnittömänä.
Miettikää kuika likainen on sydämenne, kun kirjoitatte Jumalan Sanasta oman versionne.
Sinä, Voi teitä käsitit, mitä suhasen suru ja ilo kirjoitti. Jeesus tyhjentää, pukee, antaa kokonaan uuden elämän morsiuskansalleen. Joka sai valkean puvun päälleen ja riisutui siitä, ei voinut enää uudistua morsiuskansaan. Hän oli käynyt kokemassa Jumalan armon ja hyvyyden ja silti oli valinnut maailman ja sen turhuuden.
Piti tietenkin kirjoittaa tuon suhasen tilalle sulhanen. Raamatun mukaan ihminen saa aina valita. Oli uudestisyntynyt, tai uudestisyntymätön, tai sitä ihmettä tavoitteleva. Kaiken aikaa ihmisellä on valta valita kuuleeko Jumalaa ja alistaako itsensä Jumalan Sanan alamaisuuteen. Alistamiseen tarvitaan kuulevat korvat ja näkevät silmät.
Onhan profeetan henkikin profeetan alamainen. Jumala ei mitään väkisin tee.
Sulhasen suru ja ilo
1.4.2013 15:05
Minä autoin sinua riisumaan vahat vaatteet yltäsi.............
Alottaja riisu morsiammeltaan vaatteet pois päältä. Ei sanaakaan Jeesuksesta. Alottajan juttu jatkuu kuinka tämä pesi alastoman morsiammensa. Hylkäsi tämän jostain syystä ja otti itelleen uuden naisen. Riisu ja pesi tämänkin.
Tuon sinä nyt keksit ihan itse. Aloittaja ei puhunut sanallakaan Jeesuksesta vaan itsestään joka vaihtaa naista kuin paitaa ja on seksuaalisesti kieroutunut seksihullu, haluaa riisua naisia alastomaksi ja pestä niitä. Kun kyllästyy yhteen naiseen hylkää entisen ja iskee toisen. Siinä on Jeesus kaukana tuon pöliän naishommeleista sekä niitten alastomiksi riisumisista ja pesemisistä. Ymmärtäähän tuon nyt kuka tahansa.
Voi teitä, jotka ette ymmärrä näitä tekstejä. Joku oli höpissyt jostain "seksinovellista".
Te ymmärtämättömät ihmiset, mikä teidän silmänne saisi ammolleen katsomaan totuutta silmiin. Ei teille kelpaa suora kirjoitus, ei suora, eikä epäsuora nuhde, eikä opetus. Jaloillanne te tallaatte pyhät kirjoitukset, jotka teidän tulisi mukisematta niellä.
Aloittajan tekstit ovat kaukana "novelleista". Kellä ymmärrys on, se nämä käsittää. Jeesushan sanoo, menkää pois Minun edestäni, te laittomuuksien tekijät! Älkääkä talloko pyhää jaloillanne maahan.
Mites Paavali sanoi höpisijöille. Joteskin näin: ei minun sydämeni ole ahdas, vaan teidän sydämenne on ahdas. Sydämeltään ahtaan ovat ahtautensa vankeja. He eivät käsitä juurikaan mitään oikein.