Olen joskus hieman ihmetellyt,mikseivät Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko (rekisteröity jo vuonna 1926), uudempi Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko sekä nämä Luther-säätiö, Concordia ry sekä muut pienet piirit yhdisty omaksi kirkokseen, niin ei tarvitsisi valittaa ev.lut.kirkon rappiota. Mikään ei ev.lu.tpuolella varmasti tule muuttumaan tai "palaamaan entiseen", joten kitinä on turhaa.
Jotenkin huvittavaa on, että eri puolilla Suomea toimii pieniä seurakuntia ja "kirkkoja", mutta yhtä suurempaa kirkkoa ei saada aikaiseksi, vaikka opilliset eroavaisuudet eivät varmasti ole kovin suuria: kaikille em. yhteistä on mm. naispappeuden vastustaminen, tunnustuksellinen luterilaisuus, jne.
Myös ev.lut.kirkon sisällä toimivia esim. naispappeutta vastustavia pappeja motivoi valtakirkon sisälle jäämään ennen kaikkea raha. Jos pappien pitäisi toimia ilman palkkaa tällaisessa tunnustuksellisessa, arvokonservatiivisemmassa kirkossa ja vieläpä jonkin muun, maallisemman työn, ohessa, niin aika moni nykyisistä viranhaltijoista taitaisi jättää homman sikseen.Tämä kuvaa tietysti sitä että Mammona on tärkeämpi kuin kutsumus.
Jotenkin huvittavaa on, että eri puolilla Suomea toimii pieniä seurakuntia ja "kirkkoja", mutta yhtä suurempaa kirkkoa ei saada aikaiseksi, vaikka opilliset eroavaisuudet eivät varmasti ole kovin suuria: kaikille em. yhteistä on mm. naispappeuden vastustaminen, tunnustuksellinen luterilaisuus, jne.
Myös ev.lut.kirkon sisällä toimivia esim. naispappeutta vastustavia pappeja motivoi valtakirkon sisälle jäämään ennen kaikkea raha. Jos pappien pitäisi toimia ilman palkkaa tällaisessa tunnustuksellisessa, arvokonservatiivisemmassa kirkossa ja vieläpä jonkin muun, maallisemman työn, ohessa, niin aika moni nykyisistä viranhaltijoista taitaisi jättää homman sikseen.Tämä kuvaa tietysti sitä että Mammona on tärkeämpi kuin kutsumus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olla melkoisen oikeaan osunut oivallus...
Kuppikuntaisuutta on kritisoitu joissakin kirjoissa / kirjoituksissa myös mm. Anssi Simojoen puolelta ja vaikkapa Timo Laadon toimesta (L-Suomen Rukoilevaiset). (Näyttäisi siltä, että Luther-säätiö kritisoi tuota kuppikuntaisuutta, että sellaista voi olla. Anssi Simojokihan taitaa toimia jonkin verran Luther-säätiössä.)
Luulisin, että myös Simo Kiviranta on voinut tuota kuppikuntaisuutta pitää huonona asiana.
Nyt onkin kyse syntiin pakottamisesta (eikä lahkolaishaluista).
Toivon, että Suomen ev.lut kirkko muuttaisi suuntaansa.
// Luulisin, että myös Simo Kiviranta on voinut tuota kuppikuntaisuutta pitää huonona asiana. //
Tai tuo "voinut" sana on tekee tuosta lauseesta liian lievän.
Jokainen joka tuntee hänet, tietää miten hän ajattelee. Ja käytännön toimet näyttävät että he tahtovat pysyä kirkossa (eivätkä kannata kuppikuntaisuutta).
Raamatussahan varoitetaan lahkolaisuudesta kovasti.
Itseasiassa nykykirkko on se josta taitaa olla tulossa lahko.
Länsi-Suomen Rukoilevaisten "Länsi-Suomen Herännäislehdestä" nro 5/2004
www.rukoilevaisuus.com,
http://www.rukoilevaisuus.com/lehti.php
(tuo nro. taitaa olla vielä vähän aikaa luettavissa myös netistä)
->
// Edelleen lähetyshiippakunta ymmärtää itsensä "yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon" osaksi. Se toimii "vapaana" hiippakuntana Ruotsin kirkon sisällä sekä pyrkii luomaan hyvät suhteet kaikkiin raamattu- ja tunnustususkollisiin pappeihin ja seurakuntiin tässä kirkossa (§2). Näin tahdotaan vilpittömästi varjella kristittyjen yhteyttä tarpeettomalta välien rikkoontumiselta. Vastuu mahdollisesta seurakuntayhteyden särkymisestä Jumalan edessä jää silloin täysin hänen sanansa hylkääjille. Herännäislehden pääkirjoituksessa (1997 nro 9 s. 148) kirjoitin aikanaan tämän näkökulman tärkeydestä:
"Sillä muussa tapauksessa lihan töiden joukkoon luettu eriseuraisuus (Gal. 5:20) olisi vetänyt rangaistuksen myös niiden rohkeiden tunnustajien päälle, jotka kyllä olivat enemmän kuin oikeassa kirkkoa koskevassa arvostelussaan, mutta jotka eivät olisikaan kärsivällisyydessä ja rakkaudessa jaksaneet kantaa kirkkoansa kohti parempaa huomista." Ja: "Vanhan sanonnan mukaanhan hukkuvan laivan jättävät ensin rotat. Miehistö jää kapteenin johdolla viimeiseksi pelastamaan, mitä pelastettavissa on ja - mahdollisesti hukkumaan (ajallisesti) laivan mukana." //
Kirkkohistoriasta tiedämme, että jossain vaiheessa (300-luvulla) areiolaisuus näytti saaneen kirkon tiukasti otteeseensa, mutta siitä huolimatta se joutui kuitenkin väistymään. Miksei sama voisi tapahtua myös naispappeuden kanssa?
Mitä tulee tunnustuksellisten luterilaisten ryhmien pirstoutumiseen, niin minun vaikutelmani niistä on, että niissä on paljon muita paremmin kaikki tietäviä kiihkoilevia besserwissereitä, ja tämä yhdistettynä voimakkaaseen oikean opin korostamiseen saa aikaan, että syntyy pieniä toinen toistaan "oikeaoppisempia" joukkioita. Kummallistahan se tietysti on, ettei yhteistyöhön kyetä sen paremmin...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000004381131
Ja miten tämä linkkisi "lapsikastelusta" suoranaisesti liittyi keskusteluun tunnustuksellisesta kirkosta naispappeuden vastustajille yms? Taidan olla hieman hidasälyinen, mutta valitettavasti pointtisi meni ainakin minulta hieman ohi.
mies ja naispapin eroja olen huomannut ainakin pyllistettäessä seuraavan eron; naisella näkyy selvä I kirjain jonka päällä on ikään kuin pilkku.
Vastaavasti miehillä näkyy pelkästään ikään kuin pilkku joka on väriltään ruskea.
Avaus sinänsä on hyvä, kaikille se ei vaan millään mene perille. Valitettavasti! Minä olen kyllä omasta puolestani valmis maksamaan, että tuollaisesta loputtomasta turhan ruikuttajista päästään eroon. Ei heitä todellisuudessa montaakaan ole. Luterilainen maailmanneuvosto on tehnyt demokraattisen päätöksen naispappeuden hyväksymisestä. Muutama suomalainen ruikuttaja ei mitään vaikuta. Karavaani on jo ajat siiten mennyt.
"Pakotetaan syntiin". On siinä jeesustelua kerrakseen! Voi kissan pillu ei tähän enää muuta voi sanoa. Tässä on lähimmäisenrakkaus asetettu liian kovalle koetukselle.