Isätön lapsi kysyy isästään

Et missään nimessä sano, että isä on kuollut! lapsesi selvittää totuuden vielä joku kaunis päivä ja sinä jäät valehtelusta kiinni.Varmasti alkaa kyselemään jo parin kolmen vuoden ikäisenä.Lapsi voi tuntea suurta surua ja ahdistusta kun tajuaa, että muilla kavereilla on isä.Joku tuttu ja turvallinen mies, joka antaa miehen mallia.Eno, pappa, kummisetä??tai mieskaveri myöhemmällä iällä? isättömyys jättää syvät jäljet lapseen ja ne näkyy aikuisena.Miksi hankkiutua tuollaiseen tilanteeseen ja katua myöhemmin!!! et ole ainakaan kummoinen äiti!!!

Olet todella joutunut vaikeaan tilanteeseen ja sinulla lienee oikeita turvallisia ihmisiä vierelläsi, sillä kirjoituksesi kuulostaa järkevältä ja asialliselta.
Olit todella rohkea kun kerroit, mihinkä olet joutunut kestämään.

Uskon että parhaan avun saat, kun uskallat jatkossakin olla rohkea ja mennä vaikka jonkin asiantuntijan luokse keskustelemaan, kuinka edetä lapsen kyselyissä, jotta lapsi saisi kasvaa turvallisesti.

Itse tiedän asian toisen puolen, sillä oma äitini oli myös samanlaisen tuloksen lapsi, hän ei koskaan saanut tietää kuka hänen isänsä oli. No jouduin hänen lapsenaan käymään asiaa läpi, sillä äidin kasvatusmenetelmät johtuivat paljolti siitä, että häntä ei koskaan oltu hyväksytty samanlaisena lapsena, hän oli tavallaan luonut valheen avukseen elää ekämäänsä. Hänen äitinsä eli mummoni ei ollut yhtä valveutunut ihminen kuin sinä olet ja varmasti ei ollut tällaistä neuvolatoimintaa tai muutkaan tahoa, joka olisi auttanut, sillä mummon omat vanhemmat häpesivät lastaan, niin että eivät auttaneet tai tukeneet missään.

Itse yritin myös jo taustaa selvittää, mutta mahdotontahan se on. Sen verran olen päässyt perille, että saattoi olla tämän maan johtaviin henkilöihin kuuluva persoona, käytti nuota naista hyväkseen säälimättömästi.
Olenko itsekin vielä tuon tpahtuman uhrina elänyt paineen alla, jonkinlaisen olenkin, sillä eihän isäni suku oikein äitiäni hyväksynyt eikä siten meitä lapsiakaan, joten olemme tunteneet syrjimistä.
Nämä asiat ovat todella vakavia ja jokainen tällaisen eteen joutunut tarvitsisi todella ymmärtävät ja tukevat läheiset ja lisäksi vielä asiantuntijoiden apua. Kukaan ei tiedä eikä ymmärrä, ellei ole joutunut itse omakohtaisesti kokemaan näitä juttuja, siksi toivonkin että se turha rääpimen ja moitinta jätetään kokonaan pois näistä kirjoituksista.

Pitkään voit sanoa, että kaikilla lapsilla ei ole isää. Me ollaan tässä vaan kahdestaan, sinä ja minä. Voit ihan kertoa, että sinun isäsi on kaukana täältä, eikä ehdi tulla tapaamaan. Älä sinä rupea puhumaan koko asiasta, ennen kuin lapsi kiinnostuu kysymään.
Menee ehkä vuosi pari vielä, ennen kuin lapsi edes älyää, että muilla on kotona isä, jolleivat isät sitten kilvan hae lapsiaan päivähoidosta.

Myöhemminhän voit kertoa kauniisti, että monille isille ja äideille selviää, että he eivät pidä niin paljon toisistaan, että voisivat olla ystäviä, vaan he eivät pidä lainkaan yhteyttä. Meillä sattuu olemaan tämä tilanne, mutta onhan meillä isoisä (kummi, serkku...)

ei kannata kertoa tuota raiskaustarinaa ennen kuin olet aivan varma, että lapsi aikuisena kestää sen, siihen mennessä voit kertoa vaikkapa tuo em.että vieraan sedän spermalla sai alkunsa, aian ei edes tarvitse kertoa koko totuutta, sen voi viedä vaikka hautaan asti, minusta se on moraalisesti oikein.

älä välitä noista viisastelijoista, jotka oisiva tehneet abortin, vaikea sanoa itelläkin, että mitä oisin tehnyt ko.tilanteessa, raiskaus on jotain niin kauheaa, abortin oisinitse tehnyt, mutta kukapa sitä tietää, mitä kukanenkin tekee mistäkin syystä.

lapsesi tulee varmasti joku päivä kysymään asiasta jollakin tavalla.parempi olla rehellinen kuin valehdella puuta heinää,siitä jää kiinni takuulla ja se vasta satuttaa lasta.täysiä totuuksiakaan en menisi latelemaan,varsinkin jos asiat mahdollisesti voisivat jotenkin vahingoittaa lapsen henkistä kasvua.
lapsella on mielestäni oikeus isäänkin,vaikka pelkästään hyvien mielikuvien kautta.eikö todella mitään hyvää totuutta lapsen isästä sinulla ole?jos näin todella on niin hyvä että olet jo hyvissä ajoin miettimässä tätä asiaa.selvästi rakastat lastasi ja silloin kyllä tulet löytämään ne oikeat sanat lapsellesi kun sen aika on.todella tärkeää on muistaa että puolet lapsestasi on tätä miestä.lapsesi itsetunnon hyvään kasvuun tarvitaan myös sitä miestä jota ei ole tarjota.
neuvolassa voit ottaa tämän tärkeän asian esille.hyvät keskustelut ammatti-ihmisten kanssa auttavat sinua vastausten kanssa.

voi hyvänen aika..olen suunnattoman pahoillani etten lukenut koko ketjua läpi ennen kuin vastasin.pyydän anteeksi!
kyllä ammatti-ihminen on ehdottomasti järkevää ottaa asiaa miettimään.kaikkea hyvää toivon teidän pienperheelle!

Minun lapsi ei kysellyt mutta alkoi tarinoida 3 vuoden iässä. Hän kertoili, että hänen isänsä on matkustanut kauas pois tms. Onko sinulla kuvia isästä? Voisit näyttää kuvia ja kertoa isästä jotain. Tai kertoa, mitä piirteitä lapsi on saanut isältään, vaikka silmien väri tai hiusten väri tms. Minä pyysin isää tapaamaan lasta ja sen jälkeen tarinat loppuivat, kun isä konkretisoitui. Olen sittemmin vain kertonut, että minä en voi elää hänen isänsä kanssa. Nykyisin hän kutsuu aviomiestänikin isäkseen.

yh-mama ja -kuvia-, kiitos asiallisista vastauksista!

Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on kasvanut.

Vuonna 2011 poliisin tietoon tulleiden raiskausten lukumäärä ylitti tuhannen
rajan (1039).

Tilastoidun raiskausrikollisuuden kasvu on ollut yli 20 prosenttia vuodesta
2007 lähtien.

Kymmenvuotisjaksolla 2002–2011 tilastoitujen raiskausten määrä on kaksinkertaistunut.

Poliisin kaikki määrärahat ja työaika menee hoitaa näitä "raiskauksia".

Mielenkiintoista on se että alhaisen suojaikärajan omaavassa Espanjassa vain alle pari prosenttia naisista kokee tulleensa seksuaalisesti ahdistelluksi, kun taas Suomessa ja Ruotsissa luku on 3-4 kertainen lähes 10%.

Mistähän tämä johtuu? Voiskohan johtua siitä että Ruotsissa tilastoidaan KOKO MAALILMAN ENITEN RAISKAUKSIA, siitä syystä että pohjoismaissa raiskauksen MÄÄRITELMÄ on niin laaja että lähes minkä tahansa seksuaalinen teko voidaan tulkita raiskaukseksi?

Suomessakin on lukuisia "raiskauksia" jotka on tehty esim. parin vuoden aikana lähes päivittäin, kun ex-vaimo käy tekemässä raiskausilmoituksen ex-miehestään, jokaisesta kerrasta kun he ovat olleet yhdynnässä!

Ei mikään ihme että raiskaustilastot kauhistuttavat?

Mikä tahansa asia saadaan näyttämään pahalta, kun lähes kaikki seksuaaliset teot määritellään seksirikoksiksi?

Miettikää miltä lapsestanne tuntuu kun syytätte hänen isäänsä "raiskaajaksi"?

miksi vitus halusit aloittaa raskauden raiskauksesta ??
kerro vaa lapselles et oot raiskauksen tulos.. abortit on vielä laillisia niinkauan ku timo soini ei ole vallassa..

kertoo susta jo jotain ku halusit pitää lapsen..
mitäköhän lapses ajattelee(sinusta) siinä n.15vee iässä,

Minun lapseni kysyessä (3vee) "miksei minulla ole isää?" vastasin vain että " kun kaikilla lapsilla ei vaan ole, mutta onneksi sinulla on äiti" Lapselle ei kannata alkaa sepittämään satuja, eikä pienelle voi totuttaakaan kertoa. Lapseni ollessa tarpeeksi vanha aijon selittää asian paremmin, mutta nyt hän ei ole enää edes kysellyt.

Aloittajalle voimia, luulen että hänellä niitä jo onkin! Toivottavasti et pidä ihan tyhmänä mutta juuri tämän pikku ihmisen kohdalla olisi onnellista jos lähivuosina löytäisit rinnallesi arkea jakamaan miehen. Henkilön joka ymmärtäisi pikku ihmisen isänkaipuuta ja suostuisi olemaan isänä, tai isähahmona, ihan vapaaehtoisesti ja halukkaasti. Toivon että asia ratkeaa näin. Totuutta ei ehkä kannata koskaan kertoa.
Ehkä aivan oman elämän ehtoossa tulee tarve ripittäytyä, mutta onko se tieto silloinkaan hyväksi kenellekään?

Kauhistus miten törkeästi koulut ihmiset voivat täällä kirjoittaa!! :( Onpa hyvä että olet valmiiksi jo ajatellut asiaa. Ja voimia asian kanssa. Mielestäni rohkeaa synnyttää lapsi tuossa tilanteessa. Ihan oikeasti,
eihän tuota voi tietää mitä itse tekisi kun vasta kun osuu sama tilanne oikeasti omalle kohdalle!

Älä missään nimessä mene valehtelemaan lapselle. Vastaa ikätasoisesti mutta aina tottuudenmukaisesti. "vieraan sedän vauvasiemenet" riittää varmaan aika pitkään. Jossain vaiheessa tulee aika että nuori/aikuinen lapsesi kestää totuuden. Jos isättömyydestä tulee lapsen nuoruusiässä joku "taisteluväline" sinua kohtaan, hän voi olla jo silloin valmis kuulemaan totuuden.

Minäkin olen sitä mieltä että kannattaa kysyä neuvoa saman kokeneilta (joku vertaistukifoorumi olisko olemassa) tai muuten joltain ammatti-ihmiseltä. Tiedät kyllä mikä lapsellesi milloinkin parasta ja osaat antaa oikeat vastaukset. Mutta älä valehtele. voimia!

Hei mietteliäsäiti! Mulla on toinen lapsi "menossa", joka kyselee isäänsä. Tällä hetkellä en tiedä, missä isukki kulkee tai onko kuollut. Mutta olen monen kanssa samaa mieltä, että kerrot pikkuhiljaa sen mitä lapsi kysyy. Ja jos et tiedä, sanot ettet tiedä. Mutta älä ihmeessä mene sanomaan, että sait vieraalta sedältä spermaa!!! Pyydän anteeksi tässä samalla niille, jotka ovat sitä ehdottaneet ja sillä kannalla.

Ensimmäisen kanssa käsittelimme asioita hitaasti, mutta varmasti. Hän kyseli ja minä vastasin rehellisesti. Ja välillä ilahdutin häntä sanomalla, että olet perinyt isäsi silmät. Tai hiukset tai mitä sitten onkaan. Tällöin hän samaistuu johonkin eikä jää ulkopuoliseksi eikä varsinkaan ala satuilla kavereilleen mitä sattuu.

Eli hänen täytyy vaan tietää, että hänellä on isä jossain, mutta isä ei nyt pääse elämään teidän kanssanne (työmatkat, parisuhteenne ei toiminut (anteeksi!), et tiedä missä isä on jne.) ja hän on aina osa isäänsä ja hänessä on sitä perimää ja että toivot itsekin joskus näkeväsi hänet. Tällaista kaikkea.

Raskasta se on ja tulee olemaan, mutta kun lasta rakastaa, osaa hakea asua ja tulkita pienoistaan, uskon, että onnistut paremmin kuin minä :) Ja muista kasvatus- ja perheneuvola... se yllätti minut toisen lapsen kohdalla positiivisesti, kun mietin näitä samoja taas.

Kirjoitan oman tarinani: poikamme kysyi minulta: kuule äiti, minä kysyn nyt vakavan asian. Sanoin että kysy vaan. No hän kysyi, että onko minulla aito isä. Sanoin että on aito isä. Kysymys oli herännyt hänelle mentyään kouluun ja kohdattuaan yksinhuoltaja äitejä ja joillakin oli isäpuoli. Siinä oli kyse ehkä rakkauden tuhlaamisesta.

Minä olisin rehellinen mutta kertoisin asiat myönteisesti. Eli olet rakastanut aikanaan lapsesi isää mutta suhde kariutui ennen kuin lapsi syntyi. Voit kertoa lapselle isästä ja siitä, millainen hän oli (myönteisesti) ja todeta, ettet tiedä mitä hänelle kuuluu koska ette ole yhteydessä. Luultavasti tämä tieto lapselle riittää. KUn hän on aikuinen , hän voi halutessaan selvittää asiaa enemmän.

Sanot vaan että isä hylkäsi ja jätti sinut kun olit pieni, eikä halunnut sinua elämäänsä. Kannattaa olla rehellinen lapselle, niin aikanaan äiti on sitten se johon hän vaoi aina turvata.
Mitä pahaa siinä on jos on lapselle rehellinen?
Jos isä hylkää ja alkaa leikkimään vaikka kotia vieraan ihmisen kakaroilla, niin kyllä se lapselle pitää tehdä selväksi että isä ei tykännyt hänestä.

Minä sanoisin lapselle, että meillä on käynyt sillä tavalla, että sinun isäsi muutti kauas pois toiseen paikkaan.
Jo lapsi ihmettelisi edelleen, voisin ehkä kertoa, että isällä ja äidillä ei ollut oikein mukavaa yhdessä. Ei oltu koskaan samaa mieltä. Sen vuoksi arvelimme, että on parempi asua eri kodeissa.
Sanoisin, että monissa muissakin perheissä on käynyt samalla tavalla, että isä ja äiti ovat eronneet. Toiset lapset tapaavat isäänsä joskus, mutta eivät kaikki. Mutta sinulla on kivat ukki ja eno, sinulla on hienosti asiat.
Lapsi ei ole syyllinen siihen, että isä on hänet jättänyt. On turhaa kertoa erosta negatiivin sanoin, ainakaan pienelle lapselle. Teini-ikäiselle ehkä, mutta silloinkin pitää korostaa, että äiti on hyvin onnellinen, että lapsi on äidillä, ja jos isä lapsen tuntisi, hän varmaan katuisi, että unohti lapsensa. Eipä arvannut, kuinka ihanan lapsen menetti.
Lapseen on turha istuttaa elämänikäistä katkeruutta ja hylätyksi joutuneen tunteita.