390 päivää - mitä?

Vaihteeksi Raamatun profetia-asiaa...

390 päivää – mitä?

Kun VT:n Herran kansa luopui uskollisuudestaan Herraa kohtaan ja murehdutti Jumalan mielen, niin Jumalalle jäi vaihtoehdoksi antaa heille (rakkaudessaan) kuritus ja paluun mahdollisuus. Sanalliset (profeettojen) kehotukset olivat kaikuneet kuuroille korville!
Hän oli lähettänyt heille useitakin profeettoja samaan aikaan, laihoin tuloksin! ( 2 Aikak 36:14-21)

390 päivää?

Se lisäksi, että Jumala siis kutsui kansaansa takaisin verbaalisin tavoin, Jumala otti käyttöön myös muuta. Profeetta Hesekielin toiminnassa Jumala järjesti ns. demonstraatioita! Hesekiel itse oli kuin elävä ennusmerkki, vertauskuvallinen näkymä. Hes 4. luku

Esimerkiksi. Jumala antoi Hesekielin asiaksi maata kyljellään 390 päivää. Ensin vasemmalla kyljellä, sitten oikealla. Jumala selitti, mitä tämä näytös tarkoitti: Hesekiel oli ennusmerkki siitä, miten profeetta kantoi kansan syntivelkaa, jonka mitta Jumalan silmissä oli 390 päivää.
Profeetan piti maata köysillä jumitettuna, ettei hän voinut kääntää kylkeä... Hes 4:8 Eikä siinä kaikki. Hän sai tarkat muonamääräykset! Ravinto oli nuotiolla paistettua leipää (kaltiaisia) ja sitäkin vain 320 g päivässä.
Kerran päivässä, tiettynä aikana.
Järkytys profeetalle oli, että Jumala käski paistaa leivän ihmisulosteista tehdyllä nuotiolla! Toki noissa oloissa oli tavallista ( ja on edelleenkin vastaavissa alkukantaisissa oloissa) että nuotion polttoaineena käytetään kuivunutta eläinten lantaa. Kun polttopuuta ei ole; ei edes oksia löydy.
Hesekiel pyysi myönnytystä Jumalalta, että saisi tehdä tulen eläinten lannasta. Jumala suostui. Tämän päivittäisen niukan leipäannoksen lisäksi profeetta sai juoda vettä määräaikana, tietyn määrän. Näin piti kulua ennusmerkin mukaiset "piirityspäivät" - jotka vastasivat kansan syntivelan vuosia, 390 päivää.

Kun uppiniskainen kansa ihmetteli, mitä kummaa profeetta touhusi, Hesekiel kertoi olevansa ennusmerkki siitä, mikä kansalla oli edessä! He tulisivat syömään niukan ravintonsa saastaisiksi pakanoiksi kategorioitujen seassa. Huokaillen ja valittaen. He saisivat kurituksensa.
Lopuksi Jumala pani täytäntöön profeettojensa kautta annetut sanat, mm. Jeremian, joka oli saarnannut parannusta peräti 23 vuotta! Mikään ei auttanut. Eivät sanalliset varoitukset, eivät ennusmerkkien tasot. Kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Osa tapettiin, osa köyhistä ja kurjista jäi omaan maahansa... Tuomion aika oli läsnä.

Mitä kansa? Vieläkö se pilkkasi profeettoja? Vieläkö karkelot ja viihde maistui? Tämä oli ääni kellossa.. Ps 137:1-4

”Baabelin virtain vierillä, siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
Pajuihin joita siellä oli me ripustimme kanteleemme.
Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja
ja orjuuttajamme iloa:
Veisatkaa Siionin virsiä!
Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

Mitä me tästä opimme, vai emmekö ymmärrä mitään? Joku ymmärtää..