Laitoin tällaisen aloituksen ateismi -palstalle, mutta saattaa tämä kiinnostaa muitasakin:
Onko ateisti jättänyt kesken totuudellisuuden käyttämisen?
Totuudellisuus on sitä, että ilmaisee asiat itselleen sellaisina kuin tietää niiden olevan (professori Erik Ahlman). "Totuus on tieto kaikesta sellaisena kuin se on, kuin se oli ja kuin se on oleva." (Oppi ja liitot 93:24). Jokainen voi olla totuudellinen, sillä se on sisäistä rehellisyyttä, mutta koko totuutta kaikesta ei ole kenelläkään. Sen myöntäminen on totuudellisuutta.
Onko niin, että jotkut ovat omaksuneet ateismin huomattuaan uskontojen puutteet ja ristiriitaisuudet? Uskontojen nimessä on tehty hirmutekoja eivätkä uskovaiset ihmiset täytä niitä vaatimuksia, joita kriittisesti asioita pohtiva olettaa heillä olevan, jos uskominen olisi totta.
" Ja nyt, kuten uskosta sanoin — usko ei ole täydellistä tietoa jostakin; sen tähden, jos teillä on uskoa, te toivotte sellaista, mikä ei näy mutta on totta.(Alma 32:21 Mormonin kirjasta) Jos se, mihin sanotaan uskottavan, ei ole totta, ei olekaan kysymys uskosta vaan luulosta.
Onko niin, että ateistiksi itseään kutsuva on jättänyt totuuden etsimisen kesken törmättyään uskonnoissa tavattaviin ristiriitaisuuksiin? Niiden havaiseminen on totuudellisuuden tulosta, mutta onko oikeutettua pysähtyä siihen?
Totuudellisuuteen kuuluu jatkaa etsimistä. Tosiasia on, että jokaisesta asiasta eli myös uskonnosta on olemassa vain yksi totuus. Sen löytämisen kieltäminen ei ole totuudellisuutta, sillä kukaan ei voi tietää, ettei uskonnollista totuutta olisi olemassa.
Raamatun mukaan meiltä odotetaan totuuden rakkautta:
2. Tess. 2
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
Vuoden 1992 käännös:
10 Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. [2. Kor. 4:3; 2. Tim. 4:4]
Minä ole etsinyt ja löytänyt.
www.mormonit.fi
Onko ateisti jättänyt kesken totuudellisuuden käyttämisen?
Totuudellisuus on sitä, että ilmaisee asiat itselleen sellaisina kuin tietää niiden olevan (professori Erik Ahlman). "Totuus on tieto kaikesta sellaisena kuin se on, kuin se oli ja kuin se on oleva." (Oppi ja liitot 93:24). Jokainen voi olla totuudellinen, sillä se on sisäistä rehellisyyttä, mutta koko totuutta kaikesta ei ole kenelläkään. Sen myöntäminen on totuudellisuutta.
Onko niin, että jotkut ovat omaksuneet ateismin huomattuaan uskontojen puutteet ja ristiriitaisuudet? Uskontojen nimessä on tehty hirmutekoja eivätkä uskovaiset ihmiset täytä niitä vaatimuksia, joita kriittisesti asioita pohtiva olettaa heillä olevan, jos uskominen olisi totta.
" Ja nyt, kuten uskosta sanoin — usko ei ole täydellistä tietoa jostakin; sen tähden, jos teillä on uskoa, te toivotte sellaista, mikä ei näy mutta on totta.(Alma 32:21 Mormonin kirjasta) Jos se, mihin sanotaan uskottavan, ei ole totta, ei olekaan kysymys uskosta vaan luulosta.
Onko niin, että ateistiksi itseään kutsuva on jättänyt totuuden etsimisen kesken törmättyään uskonnoissa tavattaviin ristiriitaisuuksiin? Niiden havaiseminen on totuudellisuuden tulosta, mutta onko oikeutettua pysähtyä siihen?
Totuudellisuuteen kuuluu jatkaa etsimistä. Tosiasia on, että jokaisesta asiasta eli myös uskonnosta on olemassa vain yksi totuus. Sen löytämisen kieltäminen ei ole totuudellisuutta, sillä kukaan ei voi tietää, ettei uskonnollista totuutta olisi olemassa.
Raamatun mukaan meiltä odotetaan totuuden rakkautta:
2. Tess. 2
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
Vuoden 1992 käännös:
10 Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. [2. Kor. 4:3; 2. Tim. 4:4]
Minä ole etsinyt ja löytänyt.
www.mormonit.fi
Vastaukset 24
Vanhimmat
Koskas sinä aiot aloittaa totuuden etsinnän?
Oletat jotain, mitä et tiedä.
olettavan jotakin, mitä sinäkään et tiedä.
Miksi sitten uskot lahkoon, joka on saanut alkunsa vääryyden viettelyksistä?
Luulet tuota todeksi, mutta et tiedä. Siksi ei ilmaise asiaa itsellesi sellaisena kuin se on. Kunpa edes perustelisit luuloasi!
Tapani hyvä, miksi elät itsepetoksessa, vaikka kirkon alkuaikojen historia tunnetaan varsin tarkkaan?
Jos kerran Raamatun mukaan pitää rakastaa totuutta, niin miksi sitten rakastat valhetta?
Toden uskonnon? Eikäs Tode ole helluntailainen?
Koska uskontosi tekee YHWH:n ilmoituksista lööperiä ja on siksi - jos on totta -maailmanhistoriallinen paluu juutalaisuutta edeltäneeseen polyteismiin- miksi salaatte sen? Kertokaa avoimesti että jumalia on monta,jopa "isän" asuipaikka tunnetaan, se on tietyn tähden lähistöllä ja hän asuu siellä fyysisessä muodossa vaimoineen .
YHWH ei ole tämä isä, vaan on yksi poikajumaluuksista. Kirkollanne ei muuten ole merkitystä muta kuin sen omille jäsenille, olette pieni , anerikkalaistyylinen ja -syntyinen, ilman omaa historiaa, pohjaksi omalleen Smith valikoi vanhempien uskontojen hylkäämiä tiiliä, saatte ohjeenne Utahista ja ne ovat muuttuvaisia ja välillä triviaaleja (esim. korvarenkaiden käytöstä), mutta sellaista jumaloppia kuin teillä, ei ole syntynyt yli 2000 vuoteen, joka laittaa roskakoriin koko lähi-idän monoteistisen sarjan, jonka juutalaisuus aloitti.
Jumalastakin on vain yksi totuus: joko on yksi tai useampia, juutalaisuus kaatuu jos onkin monia jumalia kosak sen snaoam on että on vain yksi jumala ei ole muita eikä tule joten jos uskoo polyteismiin ei voi ei voi nojata mihinkään mitä juutalaisuus on, on opettanut tai on kirjoittanut.
Kirjoitatko tätä samaa muillekin kristittyjen keskustelupalstoille, sillä kaikki kristityt uskovat, että Kristus on Jumalan Poika? Athanasiuksen uskotunnustuksesta:
"Niin myös Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala..."
En koska muut ilmoittavat olevansa monoteisteja, muilla ei ole elohim-nimistä jumalaa Kolobin tienoilla tai yhtään missään, eivätkä muut väitä että heprealaisen Raamatun mukaan olisi olemassa monia jumalia .
Kysymykseeni et vastannut vaikka jumalien määrästä voi olla vain yksi totuus.
Ei tietenkään, kun siistä on karsittu pois kaikki mahdolliset kohdat, joista niin voisi ajatella.
Niinkin oleellinen asia kuin jumalien lukumäärä on karsittu pois?
Eikä pelkästään karsittu, vaan myös muutettu, jos kerran valehdellaan, että on olemassa vain yksi Jumala.
Ettekö voisi tiputtaa Raamatun pois pyhien kirjoitusnne joukosta, jos siinä noinkin ilmiselviä tahallisia vääristelyjä?
Tai hyväksykää pelkästään Smithin innoitettu versio, johon nuo (mm. Jumalien lukumäärä) on varmaankin korjattu.
Totuudenrakkaus sai minut eroamaan MAP-kirkosta ja jatkamaan etsimistä. Etsin yli 20 vuotta, kunnes annoin periksi ja lausuin vielä viimeisen hiljaisen rukouksen:
Jumala, jos sinä olet olemassa, niin etsi Sinä minut. Minä en ole löytänyt sinua mistään niistä lukuisista uskonnoista, joita olen tutkinut. Rukoukseni kuultiin. Minun täytyi itse hellittää pakonomaisesta totuuden etsimisestäni ja vain luottaa.
Rukous ei jäänyt viimeiseksi, vaikka silloin niin luulin. Jumalan löydettyä minut löysin myös rukouksen uudelleen - kovin erilaisena, kuin ollessani vielä mormoni, jolla oli säännöllinen, mutta (minun tapauksessani) hengetön rukouselämä.
sinut löytänyt Jumala tuli?
Kaunis kirjoitus Jumalan kohtaamisesta.
Siunausta!
Jos ajattelisi Jumalaa henkilönä, kuten mormonit, tuohon voisi vastata että Kolobin läheltä. Kun Jumala minun kokemukseni mukaan ei ole 'henkilö', en voi sanoa mistä Hän tuli.
Hän on hieman hassu sana Jumalan yhteydessä, koska sana hän viittaa henkilöön.
kuitenkin nykyisellään kristittyjen Jumalaan vastaava vai joku epämääräisempi olento. Kristityt kuitenkin henkilöön puhuessaan Jumalastaan.
Jumala ei ole henkilö eikä olento, ei ainakaan Raamatun mukaan. Ymmärrän silti taiteen pyrkimyksen kuvata Jumalaa monin eri visuaalisin vertauskuvin, joista ihmisen hahmo on vain yks ja muutamassa monoteistisessa uskonnossa (juutalaisuus, islam) täysin kielletty kuvaamistapa juuri väärinymmärrysten välttämiseksi.
Voit goglettaa symbols of Good ja painaa kuvahaku tai suomeksi jumala symboli, niin huomaat miten lukuisina eri versioina yhtä ja samaa ainoaa maailmankaikkeuden Jumalaa on kuvattu eri kulttuureissa. On vain yksi Jumala, vaikka eri kulttuurit lähestyvät Jumalaa omista kulttuurisista ja historiallisista lähtökohdistaan.
Itse olen kasvanut kristillisen jumalakäsityksen vaikutuspiirissä koko ikäni joten m inun käsitykseni on luonnollisesti lähinnä kristinuskoa.
kuitenikn FRaamatunkin mukaan selkeä ääni, eli vähintäänkin jonkinlainen äänentuottamismekanismi täytyy olla olemassa. Pelkkä henki harvemmin ääntelee?
Kyllä minä unissani olen kuullut selviä ääniä ja nähnyt unihenkilön kasvot jokaista partakarvaa myöten. Kysymys on meidän aisteistamme tai harha-aistimuksistamme.
Nimenomaan näin.
Unissamme puhuvilla henkilöillä ja ääntelevillä eläimillä ei ole äänijänteitä, kitapurjetta, palleaa, keuhkoja eikä kitarisoja tai lihaa olevaa kieltä ja luuta olevia hampaita. Unissamme havisevilla haavoilla ja suhisevilla männyillä ei ole lehtiä tai neulasia.
Kun puhuminen ja kuuleminen on mahdollista jo ihmisen unessa, joka on vain aivojemme tuote, miksiei tämä ja paljon enempi olisi Jumalalle mahdollista?
Joskushan Jumala tyytyy lähestymään ihmisiä myös pelkän lämpimän tuntemuksen kautta, kuten esim. oli mustien pappeuden sallivan ilmoituksen kohdalla...
Yhtä kaikki, Jumala käyttää tietenkin meidän aistejamme ja aivotoimintaamme viestiensä perille saattamiseen. Ei siihen äänihuulia ja kieltä tarvita.
Niinpä.
" 10 Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. [2. Kor. 4:3; 2. Tim. 4:4] "
Olet kuitenkin mormoni? Siteeraat Raamattua, mutta et käsitä että tämä virke on tarkoitettu juuri sinulle.