Ihmissydän on ja jää pahaksi ja parantumattomaksi (Jer 17:9). Näin silloinkin kun ihminen saa lahjana Jumalan ihmeellisen armon. Kun jumalaton ihminen on tullut uskosta vanhurskaaksi, hän ei ole muuttunut olemukseltaan hyväksi. Jos näin tapahtuisi, ei Roomalaiskirjeessä tarvittaisi lukujen kuusi ja seitsemän opetusta ja vielä vähemmän kirjeen loppulukujen (12-15) kehotuksia. Jumalan vanhurskaus on kuitenkin vasta luettu Kristukseen uskovalle. Se peittää hänen saastaisuutensa, antaa anteeksi hänen syntinsä, mutta synti jää vanhurskautettuun (Room 7:21-24). Siksi Paavalin opetus uskonvanhurskaudesta näyttää vastustajien mielestä vapauttavan ihmisen tekemään syntiä armon varassa (ks. 3:5,7,8; 6:1,15).
Paavali torjuu jyrkästi ajatuksenkin siitä, että armo vapauttaisi tekemään syntiä, vaikka armossa elävä onkin jatkuvasti syntinen. Ei voi olla mahdollista, että Jumalan ylenpalttisen rakkauden omakseen saanut ihminen etsisi edelleen elämänsä sisällön (Room 6:2) jostakin, joka tuhoaa Jumalan rakkauden hänen elämässään. Armo ei ole vain tietoa ja päättelyä. Se on yhteyttä Jumalaan.
Näin suhde syntiin Peltolan mukaan.
Paavali torjuu jyrkästi ajatuksenkin siitä, että armo vapauttaisi tekemään syntiä, vaikka armossa elävä onkin jatkuvasti syntinen. Ei voi olla mahdollista, että Jumalan ylenpalttisen rakkauden omakseen saanut ihminen etsisi edelleen elämänsä sisällön (Room 6:2) jostakin, joka tuhoaa Jumalan rakkauden hänen elämässään. Armo ei ole vain tietoa ja päättelyä. Se on yhteyttä Jumalaan.
Näin suhde syntiin Peltolan mukaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jumalan armossa eläväkin on syntinen, hyvä muistutus meille kaikille. Armo onkin yhteyttä Jumalaan.
Armo tulee ilmi siinä, kun Hän elämän puristuksissa nostaa sydämestämme esille kaikkea moskaa ja roinaa, ja saamme ne Hänelle tunnustaa ja päästä vapaaksi.
Vapaus ei tulee useinkaan kertalaakista, vaan niin kauan tulta kestää, että opimme näkemään, että meissä, meidän lihassamme "ei asu mitään hyvää". Tuli (koetukset) ovat v ä l t t ä m ä t t ö m ä t, sillä muuten elämme harhassa, jossa luulemme olevamme kelpaavia ja hyviä uskovia.
Kun kerran tuo harhakuvitelma puhkeaa, tiedämme olevamme syntisiä ja niistä suurimpia, ja ettei mikään muu kuin Kristuksen ARMO voi meitä pelastaa!
Se on niin, että VAIN ARMO, ei mikään muu, kantaa ja auttaa eteenpäin!
Sama lähde jatkaa:
Jumalan rakkaus tuli näkyviin jo silloin, kun Jeesus kuoli meidän jumalattomien puolesta (Room 5:6). Hän sovitti meidät Jumalan kanssa (5:10) ja vuodatti verensä, kuoli ja nousi kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden (5:9 ja 4:25). Tämä tapahtui jo silloin, kun meistä ei ollut itseämme auttamaan, olimme jumalattomia, elimme synnissä ja hänen vihollisinaan. Siitä huolimatta hän rakasti, rakasti ensin (1 Joh 4:19). Kuinka vielä paljon varmempia saammekaan olla hänen rakkaudestaan ja riemuita Jumalastamme nyt, kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen valmistaman sovituksen ja olemme Jumalan perheväkeä (Room 5:6-11). Mikä turvallisuus ja varmuus!
Voimme olla vaikka kuinka siivosyntisiä omasta ja toistemme mielestä, mutta kun Jumala osoittaa sydämeemme, Hän näyttää todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion!
Hän tuomitsee synnin ja me HUUDAMME järkytyksestä! Tässä ei ole kyse tietoisesta synnista, vaan salatusta, meille aiemmin verhotusta asiasta, motiivista, asenteesta, ajatusmallista yms.
Todellinen kristitty JÄRKYTTYY synnistänsä, vaikka se olisi muitten mielestä kuinka pieni asia tahansa.
Jos joudut tämän koetuksen eteen, muista, HERRA ON ARMOLLINEN! Ei mikään voi kantaa niin kuin HERRAN ARMO! Hän on Uskollinen, Hän on Totinen, Hän on Jumala ilman määrää, Hän ei sinua hylkää eikä jätä, löydät vain Jeesuksen syvemmin, Hänen ristinsä, Hänen verensä, Sinun tähtesi.
jos olis aika YA.n kans järkyttyä omistaan....
Virsi 547, Joka aamu on armo uus; http://www.youtube.com/watch?v=0HoWlA55dzU&NR=1&feature=endscreen
Kasvakaamme rakastavan Jumalan armoliitossa ja siunattuja kolmiyhteisellä Aaronilaisella siunauksella:
4Moos.6:22. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
23. "Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille:
24. Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;
25. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen;
26. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
27. Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä." http://files.kotisivukone.com/mattivaisanen.kotisivukone.com/herran_sunaus_renko_07.10.2012.pdf
Olipa koskettavaa. Kiitos filadelfi.
Mistähän kirjasta lukaisin, että ensin pitäisi ottaa hirsi omasta silmästä, että näkisi sitten ottaa rikan toisen silmästä? Liekö totta, mutta täällä kyllä pyritään puhumaan yleisellä tasolla.
Yksin armosta- asiallinen kirjoituksesi siivo syntisestäkin, sillä vain Jumala tuntee sydämemme.
Ihminen joka on todella Jeesuksen sanojen kautta tullut vanhurskaaksi, ei tee syntiä, koska Jumala asuu hänessä ja vaikuttaa niin, että ihminen on synnitön. Ihminen itse ei ole hyvä, mutta Jumala on ja Jumalan lapset eivät tee syntiä.
"Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."
1 Joh. 3:9-10
Jumala asui myös Jeesuksessa ja siksi Jeesus näytti hyvältä. Jeesus itse kuitenkin sanoi, ettei ole hyvä, vaan ainoastaan Jumala on hyvä. Jeesus oli hyvä, koska Jumala tuli hänessä esiin ja sai aikaan sen hyvyyden.
"Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."
Mat. 19:17
Jumalan voimalla ihmisessä on kuitenkin tapahduttava parannus. Parannuksen seurauksena ihminen haluaa sitä mikä on hyvä ja pyrkii olla tekemättä pahaa. Jos ihminen haluaa pahaa, ei asiat ole vielä täysin kohdallaan ja oikein.
Vanhurskaassa ihmisessä ei voi olla syntiä, koska vanhurskaus on synnin vastakohta.
Minä taas ymmärrän, että täällä ei pysty elämään tekemättä syntiä. Teemme päivittäin syntiä, tahtomattakin ja tietämättäkin. Jeesusksessa kun olemme, hän on antanut ja antaa syntimme anteeksi.
Tahtomatta teemme kielellä syntiä, emme rakasta lähimmäistä niin kuin itseämme ja ennen kaikkea se ensimmäinen käsky. Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia.
Kuitenkin saa jatkuvasti lukea, rahaa, rahaa, rahaa, rahaa.
Lähetyskäsky Jeesukselta, mutta uskovat huutaa rahaa, rahaa, rahaa.
Kun ei vain tarvitsisi luopua sillingistäkään lähetystyön hyväksi, siis epäjumala, mikä epäjumala, sanon ma.
Syntisiä olemme, emmekä pelastu ilman Jeesusta.