2 Moos. 15
22. Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.
23. Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara.
24. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?"
25. Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä.
jae 23 Nimi Maara merkitsee "kitkerä"
Mitä sinulle puhuu tämä 2 Mooseksen kirjan kohta?
Puhuuko se mitään meille tämän päivän uskoville ja jos, niin mitä?
22. Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.
23. Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara.
24. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?"
25. Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä.
jae 23 Nimi Maara merkitsee "kitkerä"
Mitä sinulle puhuu tämä 2 Mooseksen kirjan kohta?
Puhuuko se mitään meille tämän päivän uskoville ja jos, niin mitä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Aloin miettimään sitä, että porukka tallaa erämaassa kolme päivää löytämättä vettä. Ensin olivat raataneet orjuudessa ja nähneet monia Jumalan sallimia vitsauksia. Kun olivat orjia, niin ei varmaan ollut heiltä kysytty mielipiteitä, vaan aina piti pakon edessä kaikkeen suostua. Eivät silti olleet mitään karjalaumaa, vaan ihmisiä. Vaikea elämä ja ikävät kokemukset tuottavat monenlaista tunne-elämän vammaa ja sisäistä rikkinäisyyttä. Ei jaksa aina ylistää ja kiittää ja voi olla ettei niitä kiitoksen aiheita ole aina helppo huomata. Jos menneisyydessä on paljon huonoa kohtelua ja ikäviä kokemuksia, niin helposti ne pahat muistot palaavat mieleen sopivassa tilanteessa.
Vaikka äsken olivat nähneet miten egyptiläiset sotavaunuineen peittyvät mereen - vaikka oli ylistysvirttä veisattu, niin janohan se tulee jos juomavesi loppuu. Siinä saattoi olla toiveikas mieli, että mitähän hyvää se Jumala nyt on meille järjestänyt? Kauankohan nykyajan uskovainen olisi jaksanut vaeltaa erämaassa vettä etsimällä alkamatta valittaa? Ja sitten vielä annetaan kitkerää vettä! Joku Merlin Carothers olisi ymmärtänyt alkaa kiittämään Jumalaa hyvissä ajoin ja makeaa vettä todennäköisesti olisi löytynyt nopeammin. Mutta kyllä ihmisen normaali reaktio on valittaminen.
Oliko tuo napina vain valittamista, vaan liittyikö siihen laajemminkin kapinoimista Jumalaa vastaan? Liittyikö tuohon napinaan kaikenlaista turhaa puhetta ja riitelemistä? Ihmiset olivat väsyneitä, ärtyneitä ja janoisia. Kuinka moni täällä kestää kolme päivää juomatta vettä ja sen päälle vielä kitkerän veden ilman mitään valittamista? Miksi Jumala on niin monin tavoin nähnyt tarpeelliseksi koetella ihmistä, kun hän kuitenkin tietää kaiken mitä ihmisessä on?
Nykyisin saatetaan opettaa, että Jumala kestää meidän kapinamme ja Jumala haluaa että olemme rehellisiä Hänelle. Mutta ei niihin valittamisiin saa jäädä. Ei kukaan lähimmäinenkään jaksa kuunnella jatkuvaa narisemista, miksi Jumalankaan pitäisi sellaista koko ajan kuunnella. Ainainen valittaja pilaa myös oman elämänsä marmatuksellaan. Jumala haluaa kuulla myös meidän kiitoksemme ja Hänelle on tärkeää että rakastamme Häntä vaikka emme aina saisikaan kaikkea pyytämäämme.
En tiedä, mikä olisi ollut Paavalin reaktio kitkerään veteen, mutta hän sanoo Fil.4:11-13 "Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon: sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa."
Jakeessa 25 puhutaan lain ja oikeuden antamisesta, vaikka laki annettiin vasta Siinailla.
Siinain lain sisältä oli olemassa ennen Siinaitakin. Omantunnon lakina.
Maarassa heitettiin puu veteen. Sellainen puu joka tekee karvaan makeaksi.
Mielestäni tuossa on viittaus ristin puuhun.
Room.7:21-23
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Kiitos näistä teksteistänne.
Nämä sanat - Maaran katkerat vedet - ja - Juonut janoissaan Maaran vettä - tulivat eilen mieleeni, enkä oikein tiedä.............???
Paljon annoitte ajatuksia Manteli-Puu ja Knuutti em.
Manteli-Puun teksti mukaeli juuri tuota: "Juonut janoissaan Maaran vettä" ja antoi pohjaa ymmärtää ja nähdä myöskin janoisen napinan taakse.
Knuutti em tavoin itsellenikin tuli mieleen - Ristin puu - ja huokaus, että tuo puu tulisi heitetyksi jokaisen katkeran sielun kitkeriin vesiin niin, että voisi anteeksi antaa ja anteeksiannon vastaanottaa.
Ja että tuo puu uppoaisi meidän jokaisen sisimpään ja olemukseen niin, että meistä voisi virrata kitkerän veden sijasta, makeaa vettä.
Joh.7
"Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Me jokainen myöskin Jumalan Sanan pohjalta tiedämme, että samasta lähteestä ei voi yhtäaikaa virrata sekä kitkerää, että makeaa vettä.
Jos näin tapahtuu, silloin ei ole tuo siunattu Ristin puu päässyt tekemään tehtäväänsä!
Mutta: "Mooses huusi Herran puoleen ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen ja vesi tuli makeaksi!"
Tuo Puu on tänäänkin vielä olemassa ja tämän Puun kautta meillä on jokaisella mahdollisuus tulla makean veden lähteeksi!
Tällaisia hajanaisia pohdintoja itselläni tästä ja jään edelleen odottamaan, josko jollakin olisi kyseisestä kohdasta jaettavaa, mitä tuo kohta sinulle puhuu?!
Hän on heittänyt minun lähteeseeni valitun puun!
Yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Ristin puu on kätketty minun ennen niin katkeraan sydämeeni, ja nyt sieltä pulppuaa niinkuin Sana sanoo, elävän veden virrat:)
Kiitos ja ylistys Jumalalle!
On suurenmoista saada huomata, kun oma sydämen lähde alkaa muuttua karvaasta makean veden lähteeksi ja se, mikä on ennen sisuksia korventanut, kuin närästys ruokatorvea, (huono vertaus, mutta parempaakaan en keksinyt :)) alkaakin muuttumaan anteeksiantamusta ja armoa tulvivaksi suloiseksi virraksi.
Ja usein tuon huomaavat nopeasti ympärillämmekin olevat, sillä sydämen kyllyydestähän meidän suumme puhuu ja puheemme on todella lahjomaton sen kaiken ulostuoja, mitä sydämessämme on.
Joten, miten paikallaan ovatkaan nuo sanat: "Yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee."
Kiitokset ja siunaukset sanoistasi!
"Mitä sinulle puhuu tämä 2 Mooseksen kirjan kohta?"
Ennen vanhaan, kun suodattimia ei vielä oltu keksitty niin juomavettä paranettiin etikan avulla jotta vedestä lähtisi kitkerä, huono maku pois.
Tässä on käytetty puukalikkana ehkä eykalyptyspuuta tai kanelipuuta jolla vesi saatettiin juomakelpoiseksi tai ainakin niin raikkaaksi että sitä voi juoda.. Etikkaa ei tehdä puusta?
Se että kuoliko väki sitten myrkytettyyn veteen, en osaa sanoa.
Toisaalta taas Raamattu on täynnä vertauksia, että nuo asiat voi selittää kukin oman henkilöhistoriansa ja hengellisyysasteensa mukaisesti.
Näinkin se voi olla, vaikka Raamattu ei tuosta mitään mainitse.
Tästä tuleekin mieleeni se, miten monta kertaa meille tapahtuneet "ihmeet" voivat olla ihan realistisestikin selitettävissä, mutta asianomainen ihminen itse tietää, että Jumala sen "avun" kuitenkin minulle osoitti, itse en olisi sitä ymmärtänyt ja oivaltanut.
Eli harvemmin Jumalan ihmeet ovat sitä, että jostain tyhjästä vain saturainen ilmestyy lompakkoon, vaan aika usein ne tulevat joltain, jolle Jumala on puhunut kyseisen ihmisen tarpeesta tms.
Ja siksi aina ei voi ja kykenekään toiselle ihmiselle selittämään, miksi tiedän ja koen, että Jumalan sormet olivat tuossa tapahtumassa mukana, sillä näissä tapauksissa on usein jokin pieni "sisältö" tai yksityiskohta, josta vain itse tietää, että vain Jumala tiesi, mitä apua tarvitsin, halusin, kaipasin yms.
Mutta kuten itsekin tuossa lopussa mainitset, hengelliset tulee selittää hengellisesti ja ajalliset ajallisesti; näin kaanaan kielellä sanotuna. 8D
Tuossa Israelin kansa kohtasi itsensä, sen karvauden, joka oli heissä itsessään. Siinä he kohtasivat myös Jumalan armon ja sen totuuden, että Jumala ei vapauttanut heitä heidän erinomaisuutensa takia, vaan ihan pelkästä armosta. Jumala valitsi tämän kansan esimerkiksi Hänen suuresta armostaan. Jumala valitsi kansoista kaikkein mahdottomimman, kun valitsi Israelin. Jotta kukaan ei voisi kerskata itsestään.
Aivan, tälläkin tavoin voi tuoda julki tuon, mitä tuossa jo edellä "Lääkitsevät Sanat" kanssa vaihdoimme ajatuksia.
Olen oppinut Sinut tuntemaan täällä avoimena keskustelijana, siksi uskallan Sinulta kysyä, että oletko koskaan kokenut omalla uskonelämäsi matkalla tulleesi Maaran katkerille vesille ja jopa janoissasi juoneesi tuota vettä?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että minä olen ja tiedän, miten se voikin närästää ja korventaa sisikuntaa.
Olen päässyt näkemään senkin, miten tuollainen lähde on saattanut olla niin lahjakkaasti "naamioituna", ettei ole edes huomannut sitä Maaran lähteeksi, ennenkuin Jumalan Sana on Pyhän Henkensä kautta päässyt tuomaan esille, että nyt on tullutkin hulautettua sisuksiinsa jotain sellaista, mikä virtaakin jotain muuta, kuin makeaa ja suloista armon ilosanommaa.
Mutta onneksi on Jeesus ja Hänen tekemänsä työ Ristinpuulla, jonka kautta me vielä tänäänkin saamme puhdistuksen kaikesta!
Olen tullut tuolle lähteelle jo joitakin vuosia sitten. Olen tullut Jumalan kanssa kohtaamaan sen vanhan minäni, jota en tahtoisi tuntea ollenkaan. Mutta hyvä asia se silti on. Samalla kun tuntee suuren syntisyytensä, niin samalla voi tuntea myös Jumalan ylenpalttisen armon. Se sama lähde näyttää minussa synnin ja armon. Mutta se näyttää vielä enemmän. Näyttää myös laupeuden. Jumalan armo on laupias. Se puhdistaa kaikesta, kaikesta omasta. Eli se näyttää myös vanhurskauden. Mun rukouselämä on, voisko sanoa, totaalisesti muuttunut. Jumala on minua tyhjentänyt myös tällä alueella. Rukous ei ole enää niin paljon Jumalan muistuttamista ja omien asioiden esille tuomista. Siitä on tullut kaipausta.
Jumalasta on tullut rakas ja tärkeä. Ja on tullut kaipaus kuulla Hänen ääntänsä ja että Hän saa puhdistaa, puhua ja opettaa ja riisua minua omasta voimasta ja pukea voimalla korkeudesta ja näyttää asioita, mitä pitäisiu tehdä, minne mennä ja mitä sanoa, jotta Jumalan hyvä tahto tapahtuisi minunkin kauttani.
Kun Raamattu sanoo, että "koetelkaa oletteko uskossa", niin juuri tuota olen tehnyt ja joutunut toteamaan, että vielä hyvin hyvin vähän Jeesuksen usko minussa vaikuttaa. Jos vertaan itseäni esim Raamatun esimerkkeihin, Paavaliin Pietariin ym, joissa Jeesuksen usko vaikutti melko väkevästi, niin se on pysäyttänyt minut ja en ole kestänyt koetusta.
Jos Jeesuksen usko on väkevänä, jos Jeesus saa hallita ja vallita elämääni, niin mun ympärillä pitäisi tapahtua paljon enemmän asioita, aivan niin kuin Jeesuksen ja Apostolien aikaan.
Siksi mun rukouselämä on muuttunut. Nyt on valtava kaipaus kuulla Jumalaa ja tehdä asioita Hänen kanssaan.
Tässä on se avain kaikkeen siunauksiin Jumalalta, että me kuulemme Häntä.
Siksi seurakunnissakin on tärkeää, että me kuulemme Jumalaa. Niin kauan rukoilen, kunnes läpimurto tulee ja Herra puhuu, jotta voisin todella lähteä liikkeelle. Yläsalissa rukoiltiin niin kauan, kunnes he saivat voiman korkeudesta, ennen ei lähdetty liikkeelle.
Herra tahtoo antaa myös työvälineet elopellollensa, joita ilman ei voi mitään tehdä. Esim profetoimisen ja tiedon sanojen lahja ovat tärkeitä työvälineitä evankelioimistyössä. Ja tuntuu siltä, että myös kielillä puhumisen lahjaa tarvitaan Suomessa, ainakin isoimmissa kaupungeissa.
Tärkein asia kaikista on se, että me kuulemme Herraa. Siinä on vastaus kaikkeen. Ja kun me kuulemme, niin sen kautta tapahtuu monia asioita seurakunnassa. Monia hyviä asioita, kun Herran Henki saa puhua. Silloin kehitys seurakunnassa alkaa kulkea "takaperin". Jumala puhdistaa kaikesta, mitä ajan saatossa on tullut ja saamme jälleen palata siihen, josta lähdimme. Kristuksen, apostolien ja profeettain perustukselle, jossa seurakunta ei ole paikka, vaan se on yhteisö, ehjä kokonainen ruumis, joka kykenee työhön.
Kunnia Herralle.
>>>
Olen tullut tuolle lähteelle jo joitakin vuosia sitten. Olen tullut Jumalan kanssa kohtaamaan sen vanhan minäni, jota en tahtoisi tuntea ollenkaan.
jari-pek-ka kiitos. Minusta on pidemmän aikaa näyttänyt siltä, että sinut on kutsuttu opettajan tehtävään.
Jaa en tiedä. Herra ei ole minulle puhunut opettajan virasta. Kai se on niin, että
Jumalan pitää mulle siitä myös puhua ja kutsua siihen virkaan.
Opetustahan voi saada ihan kenen uskovan kautta hyvänsä. Sinun ja minun ja monen muun kautta, mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat. On monia opettajia, joita Jumala ei ole kutsunut. Se on monilla oma valinta. Ja jos se on oma valinta, niin siinä ei ole siunausta.
Omavalintainen opettaja joutuu itse opiskelemaan kaiken, mitä opettaa, mutta opettaja, jonka Herra on kutsunut virkaansa, on opettaessaan myös itse siinä oppimassa. Saman opetuksen alainen. Saman Hengen alainen, niin kuin Sana sanoo, että; "Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo".
Eli kukaan ei ole toistaan suurempi tai arvokkaampi, vaan kaikki me olemme samasta Hengestä osalliset ja riippuvaiset.
Paras opettaja seurakuntaan on sellainen, jolla ei ole mitään kykyjä opettamiseen. Se on paras lähtökohta. Se on vähän sama homma, kun joku uskova mies halusi koneenkäyttäjäksi laivaan, joka kuljetti evankeliumia ympäri maailmaa. Hän kun tunsi sen laivan koneen kuin omat taskunsa. Mutta kuitenkin hänen hakemuksensa tyssäsi. Hän sitä sitten ihmetteli rukoillen, että miksi Jumala kävi näin, vaikka minä osaan sen kaiken? Siihen Herra vastasi, että siinäpä se juuri onkin, kun sinä osaat kaiken, etkä tarvitse siinä minua.
Herra tahtoo, että me tarvitaan häntä, ei vaan oman osaamisen jatkeeksi, vaan ihan alusta alkaen, niin Paavalikin, joka tyhjennettiin täysin siitä tietouskosta ja hän sanoikin, että se kyky mikä hänellä nyt on, on kokonaan Jumalalta.
Aamen!
Olen Jari-pek-ka kanssasi samaa mieltä, että jos meillä on vilpitön halu oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa, meille voivat puhua joskus jopa kylmät ja puhetta osaamattomat kivet.
Voi miten usein Jumala on opettanut minuakin luomansa luonnon kautta.
Miten monasti on saanut valtavan kiitosmielen siitä, kun on katsellut ja ihaillut Hänen luomaansa luonto ja näin Hän on vakuuttanut ja muistuttanut:
Luuk. 12:27
Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta:
eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon
teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan
ollut niin vaatettu kuin mikä tahansa niistä.
Luuk. 12:29
Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä
etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän
Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää ensin
hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.
Jos ajatellaan maita, joissa uskovat ovat vainottuja ja ahtaalla, eivät he voi turvata siihen, että on vain muutamia, jotka on kutsuttu opettajiksi, sillä saattaa olla täysin mahdotonta päästä kokoontumaan yhteen ja kuulemaan "kutsumuksen" saanutta opettajaa ja silloin tarvitaan herkkää sydäntä, joka kykeneen vastaanottamaan Pyhän Hengen kirkastamana Jumalan Sanaa.
Joo on hyvä tarkkailla Jumalan luontoa ja ihailla sen kauneutta. Monet asiat luonnossa puhuu Jumalan Sanaa. Esim veljeä puhutteli se, kun pikkulintu oli tehnyt pesän ikkunalaudalle. Ja kun ne poikaset oli kuoriutuneet, niin ne oli niin kuin meidän tulisi olla. Ne oli jatkuvasti nokka ylöspäin ja suu auki, odottaen ruokaa.
Maanviljelijät huomaavat varmasti, kuinka Jumala puhuu luonnossa. Ainakin Israelissa Raamatun aikaan. Israelissa on vähän erilainen ilmasto kuin meillä.
Oli turha mennä kuokkimaan maata, ennenkuin sade oli pehmittänyt maan. Se multa ja ne multakokkareet on niin kovia, että niitä ei voi ihmiskäsin pehmittää. Vain Jumalalta tullut sade voi ne pehmittää ja siihen maahan voidaan sitten kylvää.
Kuvaa hyvin meidän sydämemme maaperää.
Vainottu tulee seurakunta olemaan myös Suomessa. Tulee vielä päivät, jolloin emme voi kokoontua enää ns perinteisesti, vaan seurakunta tulee siirtymään koteihin. Kaikki, jotka tahtovat kokosydämmisesti seurata Herraa, joutuvat vainottaviksi, niin Sana sanoo.
Mutta sanoo myös, että tälläisten ihmisten elämä menee koko ajan kohti parempaa. Aina vain parempaa ja parempaa riippumatta siitä, mitä maailmassa tapahtuu.
Tulee sitten sodat nälänhätä vainot ym ym, niin seurakunnalla homma kuitenkin menee toiseen suuntaan, aina vaan paranee. Tulemme vielä näkemään todellisia ihmeitä ja ihmeellistä Jumalan huolenpitoa.
Siksi kannattaa jo nyt, tänä päivänä, heti antautua kokosydämisesti Herralle ja etsiä Häntä rukoillen.
Kannattaa jo nyt, tänä päivänä luovuttaa elämänsä Hänelle. Hyvä on, että on uskossa, mutta luovuttaa elämänsä Hänelle.
Kannattaa jo tänä päivänä etsiä todellista Jumalan lasten yhteyttä, sillä tulevina päivinä me totisesti tarvimme sitä.
Nyt kannattaa seurakuntalaistenkin aktivoitua. Jos ei srk:n pastori tai johtajat ymmärrä pysähtyä, niin seurakunnan tehtävä on opastaa johtajiaan.
Nyt on aika pysäyttää kaikki ohjelma seurakunnassa ja tulla yhteen rukoilemaan ja kuuntelemaan Jumalaa.
Tässä pääsiäisen aikaan veli kertoi yhden seurakunnan johtajasta, kuinka hän oli saanut seurakunnalta vinkkejä vierailevista puhujista. Seurakuntaan oli syntynyt tietynlainen jano. Se perinteinen ei enää tyydyttänyt, jaa oli tullut jano Herraan puoleen. Nää on hyviä elonmerkkejä seurakunnassa. Se että joku uskaltaa avata suunsa.
Kunnia Herralle.
jari-pek-ka, näyttää selvästi, että kuulut harvoihin raamatunmukaisiin uskovaisiin. Oletko koskaan ollut luterilainen, tai helluntalainen, vai oletko aina ollut tuossa uskossa, jossa Raamatun Sana nousee yliopettajaksi?
Niin kuin varmaan useimmat Suomalaiset, minun ikäiseni tai vanhemmat, niin minäkin olen syntynyt ihan perus luterilaiseen kotiin. Äitini tosin liittyi helluntaiseurakuntaan, kun olin vielä alta kymmenen. Eli vaikutteita on molemmista näistä.
Vaikutus oli kuitenkin jotain muuta, kuin ehkä toivottua. Musta ei tullut luterilaista, eikä helluntailaista. En koskaan kotona päässyt kokemaan todellista Jumalan rakkautta ja läheisyyttä. Ja kun myöhemmin katselin seurakuntakenttää ja sitä kirjoa, niin hämmennyin. Kaikki olivat niitä "ainoita oikeita" seurakuntia, joilla on se oikea totuus. Ajattelin, että jos usko on tuollaista, niin en koskaan tahdo tulla uskoon.
Niimpä maailma vei. Mutta sitten vähän toistakymmentä vuotta sitten Jumala veti puoleensa voimakkaasti.
Jumalan Sana alkoi kiinnostaa. Luin Raamattua ja huomasin(Jumala näytti), että eihän se usko olekkaan tuollaista, mitä nuorella iällä näin, kun katselin seurakuntia ja uskonsuuntia.
On olemassa jotakin muuttumatonta, jonka löysin Sanasta ja pidin siitä jääräpäisesti kiinni ja pidän vieläkin, yhä lujemmin.
Eli kysymys on tästä:
Johannes 7
38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Ja kun tuo käännetään oikein, niin kuin alkukieli se ilmoittaa, niin se menee näin:
"Joka uskoo minuun niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat."
Biblia kääntää oikein:
38 Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.
Kaikki olivat niitä "ainoita oikeita" seurakuntia, joilla on se oikea totuus.
Seurakuntatila
[email protected]
PS.Seurakuntatoiminta tapahtuu raamatullisen yhteysperiaatteen pohjalla. Tälle perustalle kutsumme kaikkia seurakuntalaisiamme, jotka vielä kuuluvat hajaannuksen periaatteella toimiviin nimikyltti-uskonsuuntiin.
Siunausta MEILLE!
Jatkamme apostolista uskoa!
j-p. Kiitos Herralle. Koska olet vapaa todistamaan ilman pakkopaitaa, niin sinä pidät Raamatun. Sinun ei tarvitse miettiä, mitä luterilaiset tai helluntailaiset mistäkin asiasta sanovat ja opettavat, vaan saat uskoa Raamatun.
Kiitos. Kiitos Herralle. Ei tarvi miettiä, ei. Pieni on tämä joukko vielä, toistaiseksi, jota seurakunnattomaksikin sanotaan, mutta ydin on olemassa, siemen, josta se voi kasvaa. Toistaiseksi ne on monesti ihan pieniä ryhmiä usealla paikkakunnalla. Meitä oli maanantaina 10 koolla rukoilemassa, jos oikein muistin.
Mua on aina ärsyttänyt teennäiset ja yltiöpositiiviset asenteet jostain ihmisen kasvusta, koettelemuksien kestämisestä, pitkämielisyydestä, kärsivällisyydestä ja oppimisesta. HAH! Ihmisen elämä on periaatteessa yhtä kärsimystä, jatkuvia ongelmia ja vaikeuksia ja turha on huutaa Jumalaa apuun, jotta Hän vapauttaisi ahdingosta, korkeintaan antaa sen pikkuruisen voiman nousta juuri ja juuri seuraavaan päivään, raatamaan itsensä hengiltä jossain helvetin työssä nykypäivän orjana pakanoiden orjuutettavana, ei tosiaankaan mitään todellisessa voimantunnossa olemista, avarille paikoille pääsemistä ja viheriäisillä niityillä lepäämistä. Jumala koettelee päivästä toiseen, vuosikymmenestä toiseen ja aina sillä on korvat höröllä, että "mitä, kuulenko napinaa, joten siirretäänpä avunantoa vähän tuonnemmaksi." Niin ja sitten ihmisen muka pitäisi välittää vielä muiden kärsimyksistä ja ottaa niin osaa että voi sentään, kun hädintuskin jaksaa itse taakkansa kantaa, tosi nurinkurista. Kiitä, kiitä, kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat joskus, ehkä, kun ja jos. Niin varmaan.
Hyminät ja hallelujakuorot sikseen ja myöntämään realiteetit, elämä on suuri kärsimysnäytelmä, jota ainoastaan käsikirjoittaja pitää hyvänä sellaisena.
Jari- Pekan viesteistä heijastuu nöyryys ja Kristus, palstan parhautta.
Ei elämässä mitään järkeä tai mitään selkeitä kaavoja koskaan ole ollutkaan, että asiat menisivät näin, kun teen näin ja sitä rataa. Sitä on kuin pikkupursi ajelehtimassa avomerellä ja juuri, kun kiikaroit ihanan saaren näkyvän edessäsi, niin PUFFF!, se olikin kangastus ja eikun sama hengissä selviytymiskamppailu vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu. Paras teksti hautakivikaiverrukseksi tämän kärsimysnäytelmän loppusanoiksi on"paska reissu, mutta tulipahan tehtyä."
Passion fruitille alias Profeetta puhuu??
Jos elämäsi on tuollaista, niin annahan nyt, mitä pikimiten lopputili elämäsi purren perämiehelle ja ota uusi purseri tilalle, joka on Jeesus Kristus, sillä
Hän on luvannut antaa omilleen elämän ja toivon!
Sanoopa Sanassaan niinkin, että kristityn tie kirkastuu kirkastumistaan, aina täyteen päivään saakka!
Ja olen jo niin monta vuosikymmentä tämä Perämiehen kanssa matkaa tehnyt, että voin omalta osaltani taata, että nämä Jumalan Sanan lupaukset pitävät paikkansa.
Samat elämän vaikeudet ja ahdistukset meidän on käytävä lävitse, kuin kaikkien muidenkin ihmisten, mutta kun Jeesus Kristus on puressamme, me saamma joka päivä Häneltä uuden voiman ja taas jaksamme tehdä matkaa iloiten ja kiittäen.
Josku kauhulla ajattelenkin niitä ihmisiä, joilla ei ole turvaa Jumalassa, miten kestävät ja jaksavat kaikki elämän vastoinkäymiset ja vaikeudet, sillä niin monessa kohdin olen saanut Jumalalta avun ja lohdutuksen, että en edes tiedä, miten olisin selvinnyt ilman Häntä tännekkään asti.
Ai se, että et ihmisenä näe kaikkea hallelujalinssien läpi, vaan näet ihmiselämän raadollisen puolen ja tuot sen esiin, tarkoittaa sitä, että perämiehenä on oltava joku muu kuin Jeesus Kristus?
Minä sentään olen rehellinen sanoessani, että elämä on suurimmaksi osaksi pelkkää paskaa, kyllä ne onnenhetket ovat todellakin vain ohikiitäviä ja muu on pelkkää raadantaa ja vaivannäköä. Turhuutta mitä turhuutta, tämän sanojaan olisi kyllä ollut kiva tutustua, oikeastaan ainut mielenkiintoinen Jobin ohella, oltaisiin oltu suunnilleen samalla aaltopituudella.
Kyllähän ihmiset yrittävät täällä kaikenlaisilla itseään vaivata ja pinnistää ja ponnistaa voidakseen kuvitella jotain olevansa, mutta silkkaa tuulentavoittelua. Jotkut kuvittelevat jopa, että joku heitä muistaisi, kun maaksi maatuvat, mutta unholaan painuu kaikkien muisto yllättävänkin pian, suurmiestenkin, toisten arkunkansi ei ole kunnolla ehtinyt kolahtaa edes kiinni, kun on jo unohdettu. Toiset unohdetaan jo eläessään.
Ei Raamattuun turhaan ole pessimistinen oppi-isän, saarnaajan opetuksia laitettu, niillä opetuksilla olisi ihan hyvä muistuttaa tähän maailmanmenoon ihastuneita, kauniiseen itsepetokseen tuudittautuneita ihmisiä siitä, että kuin ohikiitävä tähdenlento on ihmisen elämä, hämärä muistikuva. Korkeintaan Jumalan muistissa on kuva jokaisesta ihmisestä ja siinä se.
Olet ihan oikeassa siinä, että jos katsomme vain tätä ajallista elämää ja elämme vain sen varassa, tahdissa ja "näköaloissa", me emme jaksa, emmekä kykene kiittämään Jumalaa siitä, mitä Hän meille antaa.
Mutta kun lukee esim. Ps. 103, saa jo sen kautta huomata,
miten paljon meillä on aihetta kiitokseen.
Hän on:
- antaa kaikki syntimme anteeksi
- parantaa sairautemme
- on lunastanut henkemme tuonelasta
- on laupias, armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossaan
- ei riitele kanssamme, eikä pidä vihaa iankaiken
- ei tee meille meidän syntiemme mukaan, ei kosta pahoja tekojamme
- kuin itä on lännestä, niin kauaksi siirtä meistä meidän rikkomuksemme --
eli kohtaamattomiin!
Miten siis voisin olla nurku mielellä,
kun saan luottaa ja turvata tällaiseen Jumalaan.
Elämän arki on mitä on, mutta:
Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.
Herra seurakunnassansa
aina hoitaa lapsiansa.
Armonsa hän heille antaa,
käsillänsä heitä kantaa.
Käsistä ei väkevistä
mikään heitä irti riistä.
Omakseen hän heidät osti,
kuolemasta eloon nosti.
Milloin murheet heitä kohtaa,
niiden alla Herra johtaa,
ilon, lohdun antaa heille,
uuden voiman uupuneille.
Iloitse siis auttajasta,
Herran kansa, Jumalasta!
Maahan lyö hän vainoojamme,
sanansa on voimanamme.
Käyköön myöten taikka vastaan,
eipä Isä hylkää lastaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet päiviemme.
Säk. 1–3, 5–6 Lina Sandell 1855. Säk. 4 Fredrik Engelke 1873.
Sananlaskut 15 sanoo;
15:15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
15:16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
Eiköhän nuo "turhuutta"- sanat oltu lausuttu juuri siitä mitä me tavoittelemme maailmassa sellaista jolla ei ole iäisyysarvoa. Kaikki mitä maalliseen liittyy, on raadantaa, ja menetyksen oppikoulua. Sen matkan mitä kuljemme kohti Jumalan tuntemusta, voimme puolestaan kulkea kirkkaudesta kirkkauteen, siinä ei ole raadantaa eikä menetystä. Ihmisen kunnia on turhuutta ja haihtuvaa. Jumalan kunnia on ihana ilo!
Kannattaa katsoa mitä tällä Telluksella tavoittelee...
Kyllä ja Hän on luvannut antaa meille yltäkylläisen elämän Hänessä.
Vaikka meidän ajalliset olosuhteemme olisivat kuinka niukat ja vaatimattomattomat, me voimme siitä huolimatta....vai pitäisikö sanoa, että: juuri siitä syystä? kokea yltäkylläistä elämää Hänessä ja Hänen armossaan!
KYllä se niin vain on, että:
HL 532
Paljon on aihetta lapsella kiittää.
Jumalan lahjoja kaikille riittää.
Jokainen päivä on aamusta varhain
Jumalan armoa, lahjoista parhain.
Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä kaikki ne muistoihin jäivät
Elämän päivien ketju on kallis,
niistä ei yhdenkään kadota sallis.
Ihminen, kätesi yhteen nyt liitä,
kaikista päivistä Jeesusta kiitä.
Aina saat muistaa: on sinulle juuri
varattu rakkaus, siunaus suuri.
Oke Peltonen 1909-
Väinö Viitasalo 1925-
Matt 7:9-10:"Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää"
On se hyvä, kun on Isänä niin pitkämielinen, niin rakastava, niin ymmärtävä Jumala, hänen kanssaan ei onneksi tarvitsekaan teeskennellä vaan voi ihan vapaasti raivota, vihata, kiukutella, inhota, ihan mitä vaan ja Hän hyväksyy minut, toista onkin muut "perheenjäsenet" jos he nyt edes samaan perheeseen kuuluvat, toivoisin etteivät, varsinaisia teeskentelijöitä.
Aivan, kaikki tunteemme kuuluvat ihmisen elämään,
sillä Jumalahan on itse luonut myöskin tunteet meihin / meille.
Mutta Hän neuvoo meille myöskin Sanassaan esim. vihasta,
että me saamme tuntea sitäkin, mutta älkää antako auringon
laskea vihanne ylle ja myöskin opettaa;
"...Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä."
Efes.
4:26 Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
4:27 älkääkä antako perkeleelle sijaa.
4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
4:32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Ja kyllä tuossa vähän opetetaan sitäkin, että meidän tulisi niille perheenjäsenillemme osoittaa myöskin ystävällisyyttä ja
hyväsydämisyyttäkin. :)
Kun tunteemme ovat balanssissa / tasapainossa, niin siitähän se hyvä elämä muodostuu!
Ja minä uskon, että Jumala haluaa omiensa elävän tasapainoista elämää ja sen me saavutamme Sanan mukaan ojentautumisella ja Hänen antamallaan avulla ja voimalla!
Ja tässäkin on ihanaa Raamatun opetusta meille:
Room. 12
12. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Mitähän me mahtaisimme kirjoitella jos olisimme todella Apostolien asemassa, jossa heillä ei ollut mitään ajallista, vaan kuolema kiduttamalla ja tuskaisesti odotti heitä.
oliko se sitä Jumalan haluamaa tasapainoista elämää sitten, sen voi miettiä itekseen, mutta suuri onmeillä halu ja taipumus maalata Jumalan tahtomiset sellaiseksi että meistä tuntuu niin hyvältä aivan kuin kermaa söis yötä päivää.
Paraadoksi on siinä, että mitä enemmän rakastat Jumalaa sitä vähemmän sinulla on ajallista. Jos oikein rakastat, loppuu taatusti ystävät ja uskovat kiertävät kaukaa yksin saat rakastaa ja olla erakkona erämaassa kaverina vain tuuli ja helle ynnä polte ja nälkä.
Luuk. 6:22
Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan-Ihmisen Pojan tähden.
Kaiken järjen mukaan ihailijakaartia ei uskovien perässä pitäisi juurikaan olla, jos on, niin ihailu on kyllä kyseenalaista sellaista. Edellä olevassa luuk 6:22 muuten tosiaan sanotaan, "kun ihmiset vihaavat teitä" , ei jätetä jossittelulle sijaa. Mielestäni uskovan ei tarvitse edes välttämättä kertoa uskostaan, koska Pyhä Henki uskovassa ihmisessä erottaa hänet jo niin radikaalisti tämän maailman ruhtinaan joukoista, että erilaisuus on selvä, se kyllä havaitaan ja leima lätkäistään otsaan.
”Kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niin kuin kirjoitettu on: Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttaan, joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room.8:35-39
”Sillä teidän on suotu Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” Fil2:29
Mutta Hän on luvannut meille myöskin näin:
”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani – sen minä annan teille..”Joh14:27
Ja tämä rauha ei ole riippuvainen elämän ulkoisista olosuhteista.
Ja myöskin näin:
”Herra on iankaikkinen Jumala. Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin…ne, jotka Herraa odottavat saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” Jes.40:28-31
Jos emme suostu istumaan ja nauttimaan Maaran katkeria vesiä, me kykenemme näkemään, uskomaan ja luottamaan siihen, mikä tuleva on ja näin me kestämme kaiken, nälän, kylmyyden, hylkäämiset, ahdistukset ...jne. ja olemme eräänä päivänä voittajina perillä!
Silloin usko muuttuu näkemiseksi ja toivo kiitokseksi!
”Ja he ovat voittaneet hänet (saatanan) Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” Ilm.12:11