Olen ollut professori Erik Ahlmani oppilaana Helsingin yliopistossa. Tuona aikana sain eettisen herätyksen, joka oli kuitenkin hyvin jäsentämätön pitkän aikaa. En ole kaikesta samaa mieltä Ahlmanin kanssa, mutta ajattelun aihetta uudesta näkökulmasta hän on antanut. Ateistin toivoisin ottavan huomiooon tämän tarkastelutavan.
Keskeinen Ahlmanin filosofiassa on varsinaisen minän tarkastelu. Tässä on vähän googlella "varsinainen minä" -haulla löydettävää Ahlmanin filosofian tarkastelua:
"Perusteena ovat erilaiset fenomenologisesti koetut ilmiöt, kuten henkisyys eli selkeä itsetajunta, arvotajun yliyksilöllisyys, omatunto, kutsumustietoisuus, häpeän tunne sekä normatiivinen pitäminen (solien), joiden alkuperäksi Ahlman olettaa juuri varsinaisen minän. Näihin kokemuksiin nojaten hän postuloi varsinaisen minän olemassaolon. "Varsinainen minä on luonteeltaan aksiologinen. Lisäksi se on metafyysillinen. Se on oletus, jota ei voida verifioida. Tietyt kokemukset vain vaativat olettamaan sen", Ahlman kirjoittaa. Toisaalta hän argumentoi varsinaisen minän olemassaoloa myös koettuna "moraalitajunnan tosiasiana", väittäen, että "ihminen voi intuitiivisesti tajuta oman ideansa", joka hallitsee hänen varsinaista minäänsä."
"Hän uskoo Bergsonin tavoin intuitiolla voitavan saada metafyysistä tietoa olioiden laadullisista ominaisuuksista, joita empiirinen, kvantifioiva tiede ei tavoita. Intuitiota tarvitaan, koska aistihavaintoihin ja niiden rationaaliseen prosessointiin perustuva tieto ei tyhjennä todellisuutta. Maailmaan jää ei-luonnollisia laadullisia ominaisuuksia, jotka voidaan kuitenkin havaita erityisellä tietokyvyllä, intuitiolla. Ahlman ilmaisee tämän — vuosisadan alussa varsin yleisen — näkemyksen toteamalla, että intuition avulla voimme tutustua "aistimaailman takaisiin realiteetteihin" Näitä intuitiivisesti havaittavissa olevia metafyysisiä realiteetteja edustavat Ahlmanin ajattelussa nimenomaan arvot."
Ahlman ei esitä uskonnollisia perusteluita, vaan lähestyy kysymystä itsetajunnasta käsin. Minulle varsinainen minä merkitsee meissä olevaa syvempää olemusta, joka on Jumalan henkilapsi. Olemme syntyneet, jotta oppisimme omasta vapaasta tahdostamme valitsemaan hyvän. Siinä meitä voi tukea Jeesuksen Kristuksen kirkko.
Tässä voi tutustua artikkeliin, josta on edellä pari otetta:
http://filosofia.fi/tallennearkisto/tekstit/3205
Keskeinen Ahlmanin filosofiassa on varsinaisen minän tarkastelu. Tässä on vähän googlella "varsinainen minä" -haulla löydettävää Ahlmanin filosofian tarkastelua:
"Perusteena ovat erilaiset fenomenologisesti koetut ilmiöt, kuten henkisyys eli selkeä itsetajunta, arvotajun yliyksilöllisyys, omatunto, kutsumustietoisuus, häpeän tunne sekä normatiivinen pitäminen (solien), joiden alkuperäksi Ahlman olettaa juuri varsinaisen minän. Näihin kokemuksiin nojaten hän postuloi varsinaisen minän olemassaolon. "Varsinainen minä on luonteeltaan aksiologinen. Lisäksi se on metafyysillinen. Se on oletus, jota ei voida verifioida. Tietyt kokemukset vain vaativat olettamaan sen", Ahlman kirjoittaa. Toisaalta hän argumentoi varsinaisen minän olemassaoloa myös koettuna "moraalitajunnan tosiasiana", väittäen, että "ihminen voi intuitiivisesti tajuta oman ideansa", joka hallitsee hänen varsinaista minäänsä."
"Hän uskoo Bergsonin tavoin intuitiolla voitavan saada metafyysistä tietoa olioiden laadullisista ominaisuuksista, joita empiirinen, kvantifioiva tiede ei tavoita. Intuitiota tarvitaan, koska aistihavaintoihin ja niiden rationaaliseen prosessointiin perustuva tieto ei tyhjennä todellisuutta. Maailmaan jää ei-luonnollisia laadullisia ominaisuuksia, jotka voidaan kuitenkin havaita erityisellä tietokyvyllä, intuitiolla. Ahlman ilmaisee tämän — vuosisadan alussa varsin yleisen — näkemyksen toteamalla, että intuition avulla voimme tutustua "aistimaailman takaisiin realiteetteihin" Näitä intuitiivisesti havaittavissa olevia metafyysisiä realiteetteja edustavat Ahlmanin ajattelussa nimenomaan arvot."
Ahlman ei esitä uskonnollisia perusteluita, vaan lähestyy kysymystä itsetajunnasta käsin. Minulle varsinainen minä merkitsee meissä olevaa syvempää olemusta, joka on Jumalan henkilapsi. Olemme syntyneet, jotta oppisimme omasta vapaasta tahdostamme valitsemaan hyvän. Siinä meitä voi tukea Jeesuksen Kristuksen kirkko.
Tässä voi tutustua artikkeliin, josta on edellä pari otetta:
http://filosofia.fi/tallennearkisto/tekstit/3205
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Minulle varsinainen minä merkitsee meissä olevaa syvempää olemusta, joka on Jumalan henkilapsi. Olemme syntyneet, jotta oppisimme omasta vapaasta tahdostamme valitsemaan hyvän. Siinä meitä voi tukea Jeesuksen Kristuksen kirkko."
-- Voit varmaan totuudellisuuden nimissä myöntää ettet tiedä pitääkö mikään noista paikkansa?
" Voit varmaan totuudellisuuden nimissä myöntää ettet tiedä pitääkö mikään noista paikkansa? "
Vahvasti epäilen, että aloittaja niin toimii. Sehän on nähty monta kertaa, että hän määrittelee tiedoksi oman mutunsa ja ns. ilmoitustiedon (jka ei ole yhtään sen paremmalla pohjalla kuin pelkkä mutu).
"Vahvasti epäilen, että aloittaja niin toimii. Sehän on nähty monta kertaa, että hän määrittelee tiedoksi oman mutunsa ja ns. ilmoitustiedon (jka ei ole yhtään sen paremmalla pohjalla kuin pelkkä mutu)."
Tapani määrittelee tiedoksi oikein vahvan uskon. Usein hän jopa lainailee omia pyhiä tekstejään, joissa vertauskuvallisesti kerrotaan kuinka pienestä uskosta kasvaa "tietoa". Siis kun oikein kovasti ponnistelee ja aivopesee itsensä uskomaan niin jossain kohdassa usko muuttuukin tiedoksi.
Psykologiassa ilmiö tunnetaan kognitiiviseen dissonanssiin liittyvänä ilmiönä riittämättömätön perustelu (engl. insufficient justification) jossa ihminen toistellessaan tarpeeksi omia valheitaan lopulta uskoo ne todeksi, mutta Tapanin kohdalla kyseessä ei kuulemma ole tästä vaan hänen mukaansa kyse on Pyhän Hengen vaikutuksesta saaduista vankoista tunne-elämyksistä ja siten usko muuttuu hänen päässään "tiedoksi". Tapani on myös omaksunut mormonikirkon ylikorostuneen egon omakseen, jonka seurauksena hän uskoo itsellään olevan yli-inhimillisiä ominaisuuksia tiedon saannissa eikä hänen itsensä mielestä normaalit psykologian lainalaisuudet enää päde häneen, joten keskustelu hänen kanssaan päättyy aina yhtä hedelmättömästi.
Tässä vielä linkki youtube videoon, jossa mainitsemaani psykolgisen ilmiön perusteet käydään läpi.
http://www.youtube.com/watch?v=CkJc6c3nKMw
Psykologismia. Kuvittelet toisen ajatussisällön.
Tietoa saadaan myös kokemuksen kautta.
Ja näin Tapanin ylikorostunut minä, joka luulee etteivät psykolgian lainalaisuudet päde häneen, manifestoikin täysin odotetusti kutsuen psykologismiksi kaikkia sellaisia selityksiä, jotka tarjoavat toistettaviin tieteellisiin havaintoihin perustuvia näkemyksiä hänen uskonnollisessa "tiedonhankinnassaan".
Voit varmaan totuudellisuuden nimissä myöntää ettet tiedä pitääkö mormonien opit paikkansa?
"Ateistin toivoisin ottavan huomiooon tämän tarkastelutavan."
"Tietyt kokemukset vain vaativat olettamaan sen, Ahlman kirjoittaa."
Tuossa se oleellinen on.
Tietysti intuitiolla voidaan saada kaikenlaista "tietoa", johon empiirinen tiede ei pysty. Empiirinen tiede kuitenkin pystyy näyttämään, että intuitio tiedon lähteenä on erittäin epäluotettava.
"Minulle varsinainen minä merkitsee meissä olevaa syvempää olemusta, joka on Jumalan henkilapsi. Olemme syntyneet, jotta oppisimme omasta vapaasta tahdostamme valitsemaan hyvän. Siinä meitä voi tukea Jeesuksen Kristuksen kirkko."
Ja minä en pidä mutuasi missään määrin luotettavana mittarina todellisuudelle edellä mainitsemastani syystä. Olet jo hokenut sivukaupalla tuota samaa.
Mitä sinä kuvittelt ntuolla hokemisellasi saavuttavasi täällä?
Miten tuo sinun mutusi, jota jaksat jokaisessa aloituksessasi korostaa liittyy millään tavalla pasltan aihepiiriin?
Kuvitteletko sinä, että kukaan täällä, joka ei jo kuoroosi kuulu, pitää tuota etsintätapaasi pätevänä?
Olisin kiitollinen, jos vastaisit kysymyksiini ja jättäisit ainaisen mormonisivun spämmäämisen vähemmälle (ennakoin jatkotoimiasi).
Jos suljet pois muun kuin tieteellisen tutkimuksen, sivuutat olennaisia ihmisyyteen kuuluvia piirteitä. Intuitiivisuus ja kokemukset ovat sellaista, jota tieteellä ei tavoiteta, mutta joka voi edistää tieteellistä tutkimista.
Tieteellä on rajoituksensa:
"Fallibilismi (lat. fallibilis 'erehtyvä') on tieteenfilosofinen näkökulma, jonka mukaan mitään teoriaa tai faktaa ei voida todistaa lopullisesti oikeaksi, koska aina on mahdollista tuoda esille uusia tapoja teorian kumoamiseksi. Fallibilismi korostaa falsifioitavuutta (eli teorian tai muun väittämän vääräksi osoittamista) teorian tieteellisyyden kriteerinä.
Ensimmäisenä fallibilismin idean esitti Charles S. Peirce, ja Karl Popper kehitti fallibilismin teoriaa 1930-luvulla tieteellisen tiedon mittapuuksi. Hän tuli tulokseen, jonka mukaan minkään teorian totuudenmukaisuutta ei loppujen lopuksi voida täysin todistaa: teorioita voidaan ainoastaan kumota, ja niihin voidaan uskoa "parhaana tämänhetkisenä tietona". Täten tulisi luottaa ainoastaan teorioihin, jotka ovat ainakin periaatteessa kumottavissa. Popper viehtyi ajatukseen kuultuaan paikallisessa yliopistossa Albert Einsteinin luennon, jossa Einstein esitteli keksimäänsä suhteellisuusteoriaa ja kertoi olevansa valmis hylkäämään sen, jos joku löytäisi ristiriitaisia todisteita.
Teoksessaan Arvauksia ja kumoamisia – tieteellisen tiedon kasvu (1963) Popper esitti fallibilismin teemaksi sen, että tiede oppii virheistään ja että oppiessamme tiedoistamme korjatessamme niitä tietomme kasvaa, vaikka emme koskaan voikaan olla aivan varmoja siitä että olemme lopullisesti oikeassa. Tietomme "korroboroituvat" kestäessään tutkimukset, joissa riskinä on koko teorian kumoutuminen. Näin tieteestä tulee totuudenkaltaisempaa. Popperin mukaan ei siis ole mitään syytä ryhtyä relativisteiksi tai skeptikoiksi, vaikka emme voikaan olla aivan varmoja siitä että olemme lopullisesti oikeassa. Olemme kuitenkin aina vain lähempänä lopputulosta, joten pitkällä tähtäyksellä lopputulos on aina vain lähempänä totuutta.
Jotta teoriaa voitaisiin pitää totena, sen pitäisi falsifioitavuusvaateen mukaan periaatteessa olla todistettavissa tutkimuksella vääräksi. Esimerkiksi teorian, jonka mukaan "kaikki korpit ovat mustia", voisi falsifioida löytämällä punaisen korpin. Sellainen teoria, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei siis täytä fallibilismin mukaan tieteen kriteereitä. Esimerkiksi psykoanalyysia on käytetty esimerkkinä teoriasta, jota on vaikea kumota.
Fallibilismin mukaan hyvä tieteentekijä ei siis ole niinkään kiinnostunut siitä havaintoaineistosta, joka on teorian kanssa sopusoinnussa, vaan nimenomaan siitä, jonka kanssa teorialla on ongelmia. Popperin mukaan on helppo saada havainnot sopimaan yhteen teorian kanssa jo sosiaalipsykologisista syistä. Fallibilismi siis korostaa kriittisyyden merkitystä tieteen kehityksessä.
Falsifikaatiokriteeri ei voi käsitellä olemassaoloväitteitä sellaisenaan, koska emme voi millään tavoin todistaa, että jokin asia ei olisi. Siksi olemassaoloa ei oleteta ennen kuin olemassaolemattomuus falsifioidaan."
"Jos suljet pois muun kuin tieteellisen tutkimuksen, sivuutat olennaisia ihmisyyteen kuuluvia piirteitä."
En minä ole mitään poissulkemassa.
" Intuitiivisuus ja kokemukset ovat sellaista, jota tieteellä ei tavoiteta, mutta joka voi edistää tieteellistä tutkimista.
"
Tietysti, mutta ne eivät ole missään määrin luotettavia.
"Tieteellä on rajoituksensa"
Tietysti on, mutta ei se tee siitä epäluotettavampaa kuin esimerkiksi intuitiosta. Nehän ovat ihan eri tasoilla luotettavuuden suhteen. Jos ihan käytännöstä lähdetään liikkeelle, en pidä tietonihilismiä kovin hedelmällisenä lähtökohtana.
Tämä ei kuitenkaan millään tavalla liittynyt kysymyksiini. Miksi sinä ohitit ne kokonaan? Kyllä minä olen tieteen filosofiaan tutustunut enkä pyytänyt sinulta luentoa (tai leikkaaliimausta) siitä.
Voisitko vastata kysymyksiini ja jättää aiheen vierestä keskustelun vähemmälle?
Jospa on niin, ettet vaan huomaa vastauksiani. On myös niin, ettei tällaisiin kysymyksiin voikaan vastata:
"Miten tuo sinun mutusi, jota jaksat jokaisessa aloituksessasi korostaa liittyy millään tavalla pasltan aihepiiriin?
Kuvitteletko sinä, että kukaan täällä, joka ei jo kuoroosi kuulu, pitää tuota etsintätapaasi pätevänä?"
Ne ovat mielestäni vain retorisia tölväyksiä.
"Jospa on niin, ettet vaan huomaa vastauksiani."
No voisitko sitten näyttää, missä kohdissa sinä tuossa viestissäsi vastasit kysymyksiini.
Minusta on kyllä ihan päivänselvää, että sinä ohitit nämä kysymykset kokonaan:
---
Mitä sinä kuvittelt ntuolla hokemisellasi saavuttavasi täällä?
Miten tuo sinun mutusi, jota jaksat jokaisessa aloituksessasi korostaa liittyy millään tavalla pasltan aihepiiriin?
Kuvitteletko sinä, että kukaan täällä, joka ei jo kuoroosi kuulu, pitää tuota etsintätapaasi pätevänä?
---
"Ne ovat mielestäni vain retorisia tölväyksiä. "
Ei ole, minä kyllä tarkoitin ne ihan kysymyksiksi. jos kysymykset ovat mielestäsi väärin asetettuja, voit kyllä kertoa, miksi niin on.
P.S. Fallibilismi ei mitenkään liittynyt tuohon asiaan ja siihen tieteen epäluotettavuuteen jo vastasin ja vastasin myös siihen, miten se suhteellistuu intuitioon varmuudeltaan. Huomautin myös, että tieteellä on voitu osoittaa, että intuitio on usein väärässä. Jos mielestäni olen väärässä, niin voisit kertoa, miksi niin on. Se, että kumpikaan ei anna absoluuttisen varmaa tietoa, ei mitenkään liity siihen, että ne ovat kuitenkin aivan eri luotettavuustasolla.
En erityisesti perustellut asiaani, mutta eihän sitä tehnyt Ahlamikaan vaan yksioikoisesti vain totesi, että niin vain joutuu olettamaan ja sinäkään et ole mitään perusteluja esittänyt vaan olet vain olettanut kaikenlaista joko mutulla tai pelkkänä tyhjänä oletuksena.
Fallibilismi? Smithin kohdalla oli yksinkertaisesti kysymys fallismista. Koko oppihan rakentui hänen falloksensa ympärille. Hän ei saanut pidettyä näppejään ja fallostaan erossa nuorista tyttösistä ja hän keksi ystäviensä avustamana väittää saaneensa Jumalalta moniavioisuusilmoituksen...
Jos jotain olennaista halusi saada irti tuosta laksatiivisesta huumoripläjäyksestä, riitti se että luki seuraavaan ilmaisuun asti:
"... kuten henkisyys eli selkeä itsetajunta"
Eli heti alussa naitettiin yhteen henkisyys ja ymmärrys. Jos et ole 'henkinen' (ja väittelyn edetessä oikealla tavalla henkinen ja jonka määritelmää alkuperäisen väitöksen edustaja voi muutella mielensä mukaan), et voi ymmärtää koska tajuntasi ei ole selkeä....
Henkinen on kiinnostava käsite. Olen ollut huomaavinani, että se on monille (minullekin) varsin epäselvä. Siitä lienee lukuisia määritelmiä, mutta usein se sekoittuu myöshengellisyyden käsitteeseen.
"Henkinen tarkoittaa yksilön omien tekojen arviointia ikään kuin ulkoapäin sekä myös kykyä eettisiin kannanottoihin."
Näin henkisen määrittelevät professorit Pekka Pihlanto ja Hannu Vanharanta
Henkisyys, eli selkeä itsetajunta sopii ainakin tuohon määritelmään minusta hyvin.
Tieteen avulla ei kenties voida löytää koskaan totuutta. Mutta siitä voi oppia paljon myös omaan ajatteluun. Falsifiointi-linkin ymmärrän, mutta unohdat toisen perussäännön. Tiede ei lähde oletuksesta, jonka se pyrkii perustelemaan havaintojen ja logiikan vastaisesti. Uskon myös että todellisuus on monimuotoinen ja luen ihmisen subjektiiviset kokemukset todellisiksi (siinä mielessä Jumala on vaikkapa minulle todellinen, ei välttämättä totta). En usko, että tiede koskaan löytää yhtä vastausta kaikkeen. Mutta se ei tarkoita, että luopuisin järjen ja logiikan käytöstä. Jos otat Ahlmanin esiin, tuossa nopealla vilkauksella jo löydät ongelmakohtia. Jos ihmisen arvot ovat yli-inhimillisiä ja universaaleja hmm... Oletus täytyy myös perustella tai oltava altis falsifioinnille. Tuo on niin iso metafyysinen väittämä, että se täytyy perustella muuten kuin "se on tosiseikka"....
Aihe on kyllä kiinnostava, mutta minustakin noissa lainauksissa on ongelmia.
____________________________
Varsinainen minä on oletus, josta ei taida olla erityistä yhteistä olettamusta - edes sen olemassaolosta?
"Varsinainen minä on oletus jota ei voi verifioida": tästä ajatuksesta olen samaa mieltä.
Tämä liittynee ihmisen minuuden kokemukseen, joka on intuitiivista? Kokemuksen tutkimusta on kyllä harjoitettu pitkään, mutta onko siitä saatu sellaisia tuloksia, jotka voisi tässä suht lyhyesti ilmaista?
Kokemisen/kokemuksen yhteys elämän mielekkyyteen on minusta kuitenkin kiinnostavin ajatus, jonka aloituksestasi irti.
___________________________
""Varsinainen minä on luonteeltaan aksiologinen. Lisäksi se on metafyysillinen"
En tiedä, miksi aksiologinen ominaisuus täytyy sijoittaa "varsinaiseen minään", Minusta se on ylimalkaan ihmisen perusominaisuus - joka ei ole yhteydessä pelkästään yksilöön, vaan erityisesti yksilön asemaan aksiologisen yhteisön jäsenenä. Tässähän on vanha kysymys uudessa muodossa: ovatko arvot ihmisen ulkopuolisia, vai ihmisistä lähteviä. Päädytään siihen että uskovien mielestä arvot ovat ihmisen ulkopuolisia ja absoluuttisia ja ateistien mielestä lähtöisin ihmisistä itsestään.
Mitä tarkoittaa että varsinanen minä on metafyysillinen?
Varsinainen minä on metafyysinen, koska sitä ei voi kokeellisesti todentaa, mutta sen voi intuitiivisesti ajoittain havaita. Se on nähdäkseni kuin linkki tuonpuoleiseen.
Me tarkoitamme metafyysisellä eri asiaa, joten tukeudun vain selitykseesi termin sijasta.
"(Varsinasta minää) ei voi kokeellisesti todentaa, mutta sen voi intuitiivisesti ajoittain havaita. Se on nähdäkseni kuin linkki tuonpuoleiseen."
Minuudesta on joskus sanottu, että se on vain sepite, tarina, jota kerromme itsellemme. (tai jotain sinne päin). Persoonaa taas kuvataan (muistaakseni Jung) naamioksi, jonka esitämme ulkomaailmalle ja tietoiselle minällemme.
Jotain on kuitenkin olemassa, jo ennen kuin minuuden sepittäminen tai naamioleikki alkaa, ja sen minä miellän varsinaiseksi minäksi.
Varsinainen minuus on tietoisen minän pohjalla, mutta emme välttämättä tiedosta sitä (pitkälti siksi, että olemme itse peittäneet sen naamioilla ja sepitteillä). Varsinainen minuus elää sisällämme, mutta se ei toimi havaintojemme säännöillä ja siten se ei esim. ole lineaariseen aikaan sidottu samalla tavalla kuin tietoisuutemme. Voisi sanoa, että se toimii ajattomuudessa ja on siis linkkimme ajattomuuteen (ikuisuuteen) ja tuonpuoleiseen.
Seuraava ongelma on sitten määritellä, mitä itsekukin tarkoittaa tuonpuoleisella.
Yhdistelin tässä nyt melko vapaasti eri lähteistä tulleita ajatuksia. Jos ei kukaan saa tästä kiinni, niin vika on todennäköisesti kirjoittajassa :-)
"Tuona aikana sain eettisen herätyksen, joka oli kuitenkin hyvin jäsentämätön pitkän aikaa"
Tuliko sinusta lastenhakkaaja tuon eettisen herätyksen jälkeen vai olitko sitä jo aiemmin?
Tuon eettisen herätyksen myötä en vielä liittynyt mormonismiin, vaan se tapahtui hiukan myöhemmin. Lasteni kurittaja ja vaimoni pappeuden valtuudella kiroava minusta tuli vasta liittyyäni Map-kirkkoon, jolloin ymmärsin, että joskus täytyy käyttää kovia otteita totuuden eteen.
Allekirjoitan aloittajan näkemyksen. Jeesuksen opetuksenkin mukaan taivasten valtakunta on sisäisesti meissä. Sitä paitsi asiaa ei tarvitse enää arvailla - on olemassa yleisesti käytettyjä menetelmiä henkisen maailman tavoittamiseen. Tietenkään mitään ei voida loogisesti todistaa, mutta sen sijaan jokainen halukas voi tuohon todellisuuteen sukeltaa ja todeta sen oikeaksi.
Allekirjoitatko myös taika-alusasujen käyttöpakon, yksipuolisen polygamian (1 meis, monta (lapsi-)vaimoa, ei sallittua toisinpäin) ja jo kuolleiden käännyttämisen? Kuuluvatko Jeesuksen opetuksiin?
Unohdit lasten pahoinpitelyn ja erimielisten kiroamisen.
"Tietenkään mitään ei voida loogisesti todistaa, mutta sen sijaan jokainen halukas voi tuohon todellisuuteen sukeltaa ja todeta sen oikeaksi. "
Jumala ei siis ole olemassa, koska minä olen saanut siitä tiedon mutullani. Hienoa, nyt minulla on idioottivarma todistus Jumalan olemattomuudesta, kun kaltaistesi kanssa keskustelee.
"Ahlman ei esitä uskonnollisia perusteluita, vaan lähestyy kysymystä itsetajunnasta käsin. Minulle varsinainen minä merkitsee meissä olevaa syvempää olemusta, joka on Jumalan henkilapsi. Olemme syntyneet, jotta oppisimme omasta vapaasta tahdostamme valitsemaan hyvän. Siinä meitä voi tukea Jeesuksen Kristuksen kirkko."
Niin. Eli otat metafysiikkaa käsittelevän artikkelin, jonka muunnat sopimaan yhteen omien uskomustesi kanssa.
Eikä siinä mitään, vaikka juuri noin haluaisitkin uskoa. Mutta saat kyllä itse vastata noista taivaslapsi väittämistäsi ihan itse.
Vastaan itse "taivaslapsi väittämistäni", mutta keskustelusta en aio luopua. Olisiko sinusta oikein, ettei varoittaisi toista, joka on menossa heikoille jäille, jos sinulla olisi varma ymmärrys, että ne ovat heikkoja?
Tuossa menee nyt ihmisen psykologinen pelko/huoli ja huoli fyysisestä turvallisuudesta vähän sekaisin. Toisessa on järkiperusteiset, luonnolliset syyt, toisessa kysymyksessä on oma, sisäinen huolen aihe ilman perusteita. En tiedä, kannattaako kahden erilaisen "todellisuuden" asioita kannata verrata suoraan...
Kyllä minäkin varoitan ihmistä, joka on menossa heikoille jäille, esim. hurahtamassa Smithin oppiin. Eräskin henkilö oli aivan normaali perheeinisä, mutta hänen liityttyään Smithin kirkkoon hänen narsisminsa puhkesi kukkaan ja hänen perheenjäsentensä elämä muuttui yhdeksi helvetiksi.
"Olisiko sinusta oikein, ettei varoittaisi toista, joka on menossa heikoille jäille, jos sinulla olisi varma ymmärrys, että ne ovat heikkoja?"
-- Kai ymmärrät ettei kukaan kuuntele sinua, koska nämä 'heikot jäät' sijaitsevat vain sinun korviesi välissä ja me ihmettelemme kun kuljemme kiinteällä maalla. Tuo on samanlainen 'varoitus' kuin 'varoitus käyttää foliohattuja, koska muuten Illuminatin satelliitit lukevat sinun ajatuksesi ja aivopesevät sinut'.