Seurustelin pari vuotta miehen kaa joka ei
halunnut ikinä puhua mistään ikävistä asioista.
Eli aina kun tuntui että suhteessa joku mätti ja
kerroin miltä se minusta tuntui ja mistä epäilin
sen johtuvan ja miten sitä pitäisi ruveta
korjaamaan, mies vain sanoi että olet oikeassa
tai joo tai aijaa. Loppujen lopuksi minusta alkoi
tuntua ettei mies edes tajunnut/kuunnellut koko
asiaa, koska ei kertonut omia fiiliksiään eikä
yrittänyt edes korjata suhdetta kanssani. Aloin
ahdistua tosi pahasti koska en pystynyt puhumaan
miehen kanssa mistään muusta kuin kevyistä
arkipäivän asioista.
Hän sanoi että jankutan aina samaa kun yritin
puhua mieltäni painavista asioista, mutta olisin
lopettanut niistä puhumisen jos hän olisi
kerrankin puhunut ne kanssani selviksi. Jos oli
joku juttu jossa hän oli loukannut minua tosi
pahasti hän yleensä lähti ryyppäämään jos yritin
puhua siitä. No onneksi tajusin erota hänestä.
Seuraavaksi aloin seurustella miehen kanssa joka
ei puhunut selvinpäin juuri mitään. Mutta
kännissä suuttui ihan älyttömistä jutuista, esim.
jos pyysin häntä tuomaan samalla kaljan
minullekin kun hän oli hakemassa itselleen hän
alkoi raivoamaan että olen laiska kun en jaksa
omia kaljoja hakea. Tai kun olin viikolla kun
olimme selvinpäin sanonut hänelle että hän on
usein kännissä itsekäs eikä kuuntele mitään mitä
muut puhuvat, hän vain hymyili eikä sanonut
mitään vaikka odotin että hän kertoo oman
mielipiteen asiasta. No seuraavana viikonloppuna
kun hän oli juonut muutaman kaljan hän oli sen
näköinen ja oloinen että suunnilleen vihaisi
minua, ja kivahti yhtäkkiä että voisin häipyy kun
hän on kuulemma minun mielestä niin itsekäs. No
eihän siinä mitään olin nimittäi pitkään jo
ajatellut etten halua seurustella hänen kanssaan
koska hän tosiaan vaikuttaa aika itsekkäältä ja
hankalalta tapaukselta, kun hautoo asioita
päässään ja purkaa niitä vain kännissä. En enää
tiedä pystynkö luottamaan miesten ajattelukykyyn
samanlailla kun ennen vai olenko nähnyt vaan
harvinaisen juntteja miehiä. Miksi miehet ei
tajua että hankalat asiatkin pitää käydä läpi ja
mieluummin mahdollisimman nopeasti ennenkuin ne
alkavat paisumaan omassa päässä. Ei ne mihkään
katoa jos yrittää vaan unohtaa ja painaa ne
johonkin pään sisälle. Ei tietenkään pidä unohtaa
myös hauskan pitoa, mutta se on helpompaa kun ei
ole mitään juttuja painamassa ja tietää että jos
tulee jotain ne pystyy selvittämään.
halunnut ikinä puhua mistään ikävistä asioista.
Eli aina kun tuntui että suhteessa joku mätti ja
kerroin miltä se minusta tuntui ja mistä epäilin
sen johtuvan ja miten sitä pitäisi ruveta
korjaamaan, mies vain sanoi että olet oikeassa
tai joo tai aijaa. Loppujen lopuksi minusta alkoi
tuntua ettei mies edes tajunnut/kuunnellut koko
asiaa, koska ei kertonut omia fiiliksiään eikä
yrittänyt edes korjata suhdetta kanssani. Aloin
ahdistua tosi pahasti koska en pystynyt puhumaan
miehen kanssa mistään muusta kuin kevyistä
arkipäivän asioista.
Hän sanoi että jankutan aina samaa kun yritin
puhua mieltäni painavista asioista, mutta olisin
lopettanut niistä puhumisen jos hän olisi
kerrankin puhunut ne kanssani selviksi. Jos oli
joku juttu jossa hän oli loukannut minua tosi
pahasti hän yleensä lähti ryyppäämään jos yritin
puhua siitä. No onneksi tajusin erota hänestä.
Seuraavaksi aloin seurustella miehen kanssa joka
ei puhunut selvinpäin juuri mitään. Mutta
kännissä suuttui ihan älyttömistä jutuista, esim.
jos pyysin häntä tuomaan samalla kaljan
minullekin kun hän oli hakemassa itselleen hän
alkoi raivoamaan että olen laiska kun en jaksa
omia kaljoja hakea. Tai kun olin viikolla kun
olimme selvinpäin sanonut hänelle että hän on
usein kännissä itsekäs eikä kuuntele mitään mitä
muut puhuvat, hän vain hymyili eikä sanonut
mitään vaikka odotin että hän kertoo oman
mielipiteen asiasta. No seuraavana viikonloppuna
kun hän oli juonut muutaman kaljan hän oli sen
näköinen ja oloinen että suunnilleen vihaisi
minua, ja kivahti yhtäkkiä että voisin häipyy kun
hän on kuulemma minun mielestä niin itsekäs. No
eihän siinä mitään olin nimittäi pitkään jo
ajatellut etten halua seurustella hänen kanssaan
koska hän tosiaan vaikuttaa aika itsekkäältä ja
hankalalta tapaukselta, kun hautoo asioita
päässään ja purkaa niitä vain kännissä. En enää
tiedä pystynkö luottamaan miesten ajattelukykyyn
samanlailla kun ennen vai olenko nähnyt vaan
harvinaisen juntteja miehiä. Miksi miehet ei
tajua että hankalat asiatkin pitää käydä läpi ja
mieluummin mahdollisimman nopeasti ennenkuin ne
alkavat paisumaan omassa päässä. Ei ne mihkään
katoa jos yrittää vaan unohtaa ja painaa ne
johonkin pään sisälle. Ei tietenkään pidä unohtaa
myös hauskan pitoa, mutta se on helpompaa kun ei
ole mitään juttuja painamassa ja tietää että jos
tulee jotain ne pystyy selvittämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuvio vaan on ollut käänteinen sikäli, että
puhekyvyttömyys on riivannut naisia, joiden
kanssa olen yrittänyt seurustella. Nojoo,
he eivät ole niinkään lähteneet ryyppäämään,
vaan yksin ystäviensä luo tai vanhempiensa
luokse. Ollaan me suomalaiset omituista joukkoa!
...tietää että on myös fiksuja miehiä, mutta
mistä teitä voi löytää, kun en ole elämässäni
tavannut kuin pari?
Mitäs päästit karkuun, jos kerran olet jo
löytänyt? ;)
Ihan asiaa puhuen... on tosiaan vaikeaa löytää
vapaalta jalalta ketään "tervettä". Jonkin
sortin tunnevammaisia tuppaavat nykyiset
ihmiset olemaan ihan järjestään. Kova maailma
vaatii veronsa.
Ja tämä vasta pirua onkin, kun joutuu "toiselle
kierrokselle"...
[email protected]
Yksi tapa löytää kutakuinkin tolkullista
miesseuraa:)
Ymmärrän täysin, minkälaista on olla ihmisen
kanssa, joka ei puhu mitään. Varmasti hän on
loukkaantunut jostakin, mutta mielestäni
aikuisten ihmisten pitäisi voida kommunikoida
toistensa kanssa, puhumattomienkin. Tietenkin
ihmissuhteissa tulee solmuja, se on selvä, mutta
solmut voi halutessaan aukaista. Puhumattomien
kanssa vaan tahtoo olla sitä, että toinen avaa
solmun ja vähän ajan päästä toinen taas menee
kuoreensa.
En ymmärrä, eivätkö puhumattomat voi ajatella,
miltä toisesta tuntuu moinen välinpitämättömyys.
Ei toinenkaan osapuoli jaksa koko aikaa avata
solmuja, elämässä on muutakin.
Itse olen kokenut puhumattoman kanssa
kommunikoinnin todella vaikeaksi ja totean, että
paljon ihmissuhteita menee tällaisen ominaisuuden
kanssa pilalle.