Mitä mieltä olet ateistisesta juhlapaletista? Ilmeisesti amerikkalaiset ateistiriitit ovat jotenkin "hippivivahteisia". Miten ateistit itse kokevat erot erilaisten ateiskikulttuurien välillä?
Ja, jotta asiaa ei heti lähdettäisi väärintulkitsemaan, niin itselläni ei ole mitään ateismia tai ateistista "riittikulttuuria" vastaan. Mutta ajattelen vain, että ympäröivä yhteiskunnan kulttuuri ja sen aika vaikuttavat ateismin ilmenemismuotoihin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnoton_tapakulttuuri
Ja, jotta asiaa ei heti lähdettäisi väärintulkitsemaan, niin itselläni ei ole mitään ateismia tai ateistista "riittikulttuuria" vastaan. Mutta ajattelen vain, että ympäröivä yhteiskunnan kulttuuri ja sen aika vaikuttavat ateismin ilmenemismuotoihin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnoton_tapakulttuuri
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän hyvät bailut välillä aina ihan kivoja on, mutta itse vierastan vähän ajatusta, että nimun täytyisi juhlia nyt jotenkin tietyllä tavalla, kun muutkin ateisti jossan niin tekee. Kyllä ne perinteen aina tuppaa muodostuun omanlaisikseen perhekohtaisesti ihan itsestään. :)
Hippivivahteisuus lienee henkilökohtainen tulkintasi. Itse en saanut linkin tekstistä hippimäisiä viboja.
Mutta uskonnottomuus ei selvästikään poista ihmisistä tarvetta riitteihin. Minustakin ajan kulkua jäsentävät juhlat ja elämänkaarta jäsentävät juhlat ovat ihmisille ja yhteisöille tarpeellisia. Niille sitten annetaan yhteisöstä riippuen erilaisia uskonnollisia tai uskonnottomia merkityksiä.
Minäkin vierastan ateistisen tapakulttuurin rakentamista,mutta kai sellaiselle on ollut tilausta, kun on ollut tarve erottaa oma juhlinta uskonnollisten merkityssisällöistä.
Viettäköön kukin sellaisia kekkereitä kuin itse hyväksi katsoo.
Juu, ateistin käsikirjan mukaanhan meidän perheessä on kaikki juhlat pidetty:)
Sinä se jaksat kysellä älyttömiä...
Vastaan itselleni. Itse olen aina pitänyt ihmeellisenä ihmisten tarvetta erilaiseen seremoniallisuuteen. Toinen voi tahtoa rintansa täyteen rupeleita ja muita kunniamerkkejä, toiset taas tahtovat pönöttää toisilla tavoilla vakavasti.
Ikäänkuin olla osana seremoniaa. Monesti niihin liittyvät ajatukset, jostain ylevämmästä kuin esim. arjen askareesta.
Kyllä ihmiset voivat ja heidän pitää olla yhdessä, mutta mistähän tuo ihmisessä ilmeisenä oleva seremoniallisuus kumpuaa? Ymmärrän niiden lujittavan ihmisten yhteenkuuluvuutta ja ehkä tarjoavan jonkinmoista "suojaa" osana yhteisöä niihin osaanottaville yksilöille.
Mutta ehkä haen ajatusta, että on olemassa homo atheisticus ja homo reliogus, jotka kuitenkaan eivät poikkea siinä toisistaan, että heillä molemmilla voi olla omat seremoniansa.
Ja se jokin voi olla jokin sellainen ihmisen psyykessä oleva perimä, luontainen vaisto tms. Joka vain jostain syystä on?
Kaikkea sinäkin ihmettelet. Useimmat ihmiset kai pitävät juhlista, esimerkiksi synttäreistä, häistä ja vaikka vuodenaikajuhlista.
Minua ei ole koskaan kiinnostanut moiset jutut, mutta jos jotkut niitä haluavat, niin mitä se minua haittaisi.
"Mutta ehkä haen ajatusta, että on olemassa homo atheisticus ja homo reliogus, jotka kuitenkaan eivät poikkea siinä toisistaan, että heillä molemmilla voi olla omat seremoniansa."
Mitä tuokin mahtaa tarkoittaa? Kyllä yksiin sukujuhliin, synttäreille, häihin tms. mahtuu jos jonkinlaista porukkaa. Jos jonkun viiskymppisiä vietetään, niin ei ne ole joko tai. Aika väljästi niissä yleensä mennään.
"Kyllä ihmiset voivat ja heidän pitää olla yhdessä, mutta mistähän tuo ihmisessä ilmeisenä oleva seremoniallisuus kumpuaa?"
Ehkä se on vain hauskaa tai sillä osoitetaan välittämistä vaikkapa toisesta ihmisestä, kun osallistutaan toista juhlivaan seremoniaan.
"Mutta ehkä haen ajatusta, että on olemassa homo atheisticus ja homo reliogus, jotka kuitenkaan eivät poikkea siinä toisistaan, että heillä molemmilla voi olla omat seremoniansa.
"
Niin, onko se kovin yleistäkin uskovien parissa, että mennään mukaan seremoniaan, koska se on vain hauskaa vai liittyykö siihen enemmänkin jotain hengellisiä aspekteja. Pitääkö ateistit seremonioita pyhinä asisoina samalla tavalla kuin monet uskonnolliset ihmiset pitävät.
Onko esimerkiksi uskonnoliselle ihmiselle ristiäiset tärkeä siksi, että lapsi saa nimen ja lapsi esitellään muille ihmisille vai onko onko taustalla jokin merkittävämpi tarkoitus uskontoon liittyen.
MInä uskon että kyseessä on jollain tavoin geneettinen ominaisuus. En tosin ole koskaan lukenut asiasta mitään, kunhan pohdin itse.
Juhlat, initiaatioseremoniat ja riittinen siirtyminen vaiheesta toiseen ovat tietääkseni yhteisiä kaikille ihmisyhteisöille. Erilaiset yhteisöt ja kulttuurit tuottavat erilaisia riittejä, mutta perusrakenne lienee sama kaikilla: vuodenkiertoa juhlitaan sen taitekohdissa ja ihmisen elämänkaaren tärkeitä siirtymävaiheita juhlitaan eri tavoin.
Siellä missä yhteisöllä on jokin uskonto, nämä riitit saavat uskonnon ja maailmankuvan mukaisen ilmiasun. Siellä missä ei ole uskontoa, juhlat saavat yhteisön maailmankuvan mukaisen ilmiasun.
Miten tuo sitten olisi geneettisesti määräytynyt ilmiö? Ajattelen niin, että ryhmän koheesion kannalta sillä on joka tapauksessa merkitystä: vahvistetaan ryhmän yhteenkuuluvuutta ja esim siirtymäriiteissä aina jonkun ryhmän jäsen status muuttuu ja uusi status otetaan yhteisesti vastaan. Tämän voisi kuvitella olevan yhteydessä sosialisten kädellisten taipumukseen vahvistaa siteitä kosketuksilla. Hyppäys yksilöiden välisistä sosiaalisista toimista riitteihin on toki pitkä, eikä mulla ole sille täytettä. Ehkä jollakin muulla on.
Ihminen on kuitenkin omalaatuinen ja ainutlaatuinen olento, jonka ryhmäkäyttäytyminen on osin samankaltaista kuin muiden kädellisten, mutta osin aivan ainutlaatuista.
Tuolta:
http://www.pro-seremoniat.fi/