NKVD perääntyy pakokauhun vallassa kesällä 1941. Kaikki vangit miehitetyillä alueilla ammutaan. Osa ammutaan Neuvosto-Venäjän omalla alueella. Kuuluisin teloitetuista lienee Trotskin sisar Olga Bronstein. Pogromeissa karaistuneelle mussikalle on tuskin kovin vastenmielistä ampua juutalaista vanhaa naista.
Olipa niillä kiire
twilgith hoppu david
7367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suomen SS- hallinto silloin kerran. Helsinkiin perustettiin SS-hallitus, jonka puheenjohtajaksi tuli vuonna 1942 ulkoministeriön toivomuksesta Helsingin yliopiston rehtori, matemaatikko Rolf Nevanlinna.[5] Häntä ennen puheenjohtajana oli ollut Riekki. Syksystä 1942 alkaen toimikunnan sihteerinä ja toiminnanjohtajana oli kansanedustaja R. G. Kallia, varapuheenjohtajana pankinjohtaja P. H. Norrmén ja muina jäseninä professori Mauno Vannas, kansanedustaja Iisakki Nikkola, tekniikan tohtori Reino Castrén, eversti P. O. Ekholm, vuorineuvos Petter Forsström, AKS:n puheenjohtaja Vilho Helanen, diplomaatti Asko Ivalo, majuri Kalervo Kurkiala, eversti Lasse Leander, everstiluutnantti K. E. Levälahti, everstiluutnantti Carl Lindh, vapaaherratar Ruth Munck, kapteeni Osmo Niskanen, everstiluutnantti Ragnar Nordström, toimitusjohtaja Artturi Orelma, professori N. A. Osara, tohtori L. Arvi P. Poijärvi, pankinjohtaja E. J. Saarinen, eläinlääkintäeversti J. S. Talvitie, eversti M. V. Vihma everstiluutnantti E. Haltiavuori, everstiluutnantti Hannes Anttila, maisteri Kalervo Tamminen, kapteeni B. S. Aaltonen, SS-Vapaaehtoistoimiston hoitaja Siiri Tuomola sekä johtaja Paavo Rautala
Siinäpä oivallisesti valaiseva läpileikkaus tuolloisen suomalaisen yhteiskunnan eliittikerrostumasta.
Kyse on kansalaistoimikunnasta, joka hoiti värväyksen Waffen-SS:än ja selvitteli aikanaan myös kotiuttamista.
Koettakaa pitää edes joku tolkku tuossa valehtelussa.
Jos Saksa ja Suomi olisivat v. 1941 voittaneet Neuvostoliiton, kuten niiden suunnitelma oli, nämä suomalaiset Waffen-SS-värvääjät olisivat edustaneet sitä väkeä, joka olisi tullut Suomessa ennemmin tai myöhemmin valtaan Mannerheimin, Rytin, Tannerin ja muiden länsimielisten tilalle. Witting ja ehkä myös Rangell olisivat olleet avainhenkilöitä Suomen natsilaistamisessa. Yliopistoihmiset ja porvarillinen sivistyneistö eivät saksalaismielisyytensä vuoksi olisi juurikaan sellaista kehitystä vastustaneet.
Ja jos nekku olisi miehityksen pistänyt käyntiin, niin mitään vankiloita ei oltaisi tarvittu. Stalinhan uhosi "suomalaiset on helppo siirtää muualle". Vasara säesti perässä "virolaiset menevät junalla Siperiaan, mutta suomalaiset saavat kävellä sinne".
Jos taas Neuvostoliitto olisi kesällä 1944 onnistunut saamaan aikaiseksi sen ehdottoman antautumisen niin mitä olisikaan tapahtunut? ´Miehityksen alussa' olisi kuten Saksassa raiskattu 200.000 naista ja viikkojen sisällä olisivat alkaneet pidätykset ja vankivaunut kolkanneet itään., Ajan kanssa täältä olisi löytynyt oiva ja yhteistyökykyinen 'etujoukko' ja voin hyvin kuvitella 70-lukua, jolloin Breznev ja Suomen puoluesihteeri Koroljev olisivat matkanneet avoautossa Leninin ulitsaa (ent. Mannerheimintie) pitkin ja lopuksi Eduskuntatalon edessä imaisseet aitoon Hoenecker-tyyliin pitkän kielisuudelman!
Jotta kyllä meiltä olisi löytynyt johtajaa joka lähtöön tapahtuipa mitä hyvänsä:-)
Hrutsev ei armahtanut Trotskia. Harvahammas armahti tsetseenit, koska ei kunnolla niitä tuntenut. Talvisota olisi myös varmistanut sen, ettei ylpeä humalainen mussikka olisi koskaan voinnut päästää suomalaisia takaisin kotiseudulleen Suomeen vuonna 1957. Kaikille oli parasta miten kävi. Tuskin ruotsalaisillakaan olisi kiva olla toisen Tsetsenian naapurissa,