Jumalan lahja ilmainen?

Nyt on oiva tilaisuus tuoda esiin, mikä oikeuttaa hinnan perimisen sanan kuuloon tulijoilta. Jos kukaan ei vastaa, vedän omat johtopäätökset asiasta. Tämä viestini ei ole riidan haastamista, mutta sellaiseksi leimaaminen on kätevä tapa olla vastaamatta itse kysymykseeni.

Eikö tosiaan yhtäkään puoltavaa kommenttia?

Pääsylipputuloilla maksetaan pastoreiden palkat ja matkat. Ulkomaiset eivät taida ihan pienillä korvauksilla edes tulla tänne. Pääsylipputuloista pieni osa päätyy lähetystyöhön. Suurin osa menee rikkaiden pastoreiden taskuun suoraan. Mutta ihmeiden perässä on pakko juosta ja siksi näitä huijaripastoreita tänne tuotetaan. Ja missä loppujen lopuksi ovat nämä kerrotut ihmeet? Näin helluntailais-karismaattiset seurakunnat samalla rahoittavat jo ennestään rikkaita pastoreita.

Uskovat maksavat kaikki itse, ja jos ovat niin tyhmiä että pitää kutsua ihmemies intiasta, niin maksakoot senkin.

Evankeliumi ei kaipaa muuta kuin nöyryydessä julistettua kirkasta ja selvää Raamatun ilmoitusta.

Tyhmyyttä on laittaa etsivä maksumieheksi !

tämän tajuamiseen ei pitäisi kiertokoulua suurempaa koulutusta tarvita.

Evankeliointitilaisuudet on aina ilmaisia. Jos uskovat keskenään kekkeröivät, miksi eivät maksaisi syömänsä ruuat ja majoituksen? Jos on ohjelmaa, niin maksetaanhan teatterissakin esityksestä. Luennoitsijoillekin maksetaan aina palkka. Ongelma lienee enimmäkseen siinä, että evankeliointitapahtumia saa hakemalla hakea.

Joku rohkea antoi miinusta, mutta ei kommenttia

"Miksi kristillinen tapahtuma maksaa osallistujille, jos kuitenkin Jumalan lahja on ilmainen?"
VASTAUS: Kristillisen, evankelioivan tapahtuman, tulee aina olla ilmainen. Köyhän yksinhuoltajan tai työttömän toimeentuloturvan varassa elävän perheen on päästävä sisään siinä missä ylempään sosiaaliseen ja rikkaampaan luokkaan kuuluvankin. Jos järjestäjät rukoilevat, että Jumala vaikuttaisi Pyhällä Hengellä, että evanekliumia kaipaavat saapuisivat tilaisuuteen, taloudelinen asema ja vaikea rahatilanne ei saa olla poissulkeva tekijä. Usein tilaisuuksien avausrukouksessa sanotaan, että "Kiitos Jumala, että lähetit juuri nämä ihmiset tänä iltana tähän tilaisuuteen" - ehkä sen voisi maksullisissa tilanteissa kääntää muotoon: "Kiitos Jufmala, että seurakunnassamme on näinkin paljon sen verran rikkaita, että ovat voineet ostaa pääsylipun".

Maksullisia tilaisuuksia järjestetään ja siihen on omat syynsä, hengellisiä ne syyt eivät ole. Nykyaikana jalustalle korotetaan usein uskoon tulleita kuuluisuuksia, joiden palkkataso saattaa olla korkea ja matkat pitkiä. Pääsylippujen tulojen turvin nämä julkkikset saadaan seurakunnan eteen "näytille". Kukaan ihminen ei ole sellainen hengen mies tai nainen, että hänen läsnäolostaan pitäisi erikseen maksaa; ketään ei tule korottaa jalustalle, jonne katsominen maksaa - ristin evankeliiumi ja ristille katsominen ovat aina ilmaisia.

Sama koskee niin tunnettuja puhujia kuin gospel-laulajiakin. Valitettavasti joitakin kansainvälisesti paljon levyjä myyneitä artisteja pidetään suorastaan idolleina - heidän pitäisi tyytyä olemaan muiden uskovien rinnalla pelkkiä palvelijoita. Ainoa idollimme ja esikuvamme on Jeesus Kristus ja Hän ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Vapahtajana. Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri - suurituloiset jenkkiTV-evankelistat ovat yksi toisena perään langenneet mitä pöyristyttävimpiin julkisynteihin. Monien kansainvälisten julistajien tilaisuudet ovat maksullisia ja itse julistajat elävät prameasti miljoonääreinä.

Ainoan hyväksyttävän poikkeuksen muodostaa koulutustilaisuus, hengellinen seminaari, johon kutsutaan suuri joukko eri luennoitsijoita, monet heistä ulkomailta. Tällöin tilaisuus voi olla tietylle seurakunnan työntekijä- tai vastuuryhmälle kohdennettu koulutus- ja viristystapahtuma ja siihen kokoonnutaan eri puolilta Suomea. Suuren viikonlopukurssin järjestäminen on hyvin kallista. Osallistujien osallistuminen ei tällöinkään saa oll kiinni henkilön omista tuloista. Seurakuntien on rukoillen valittava ne seurakunnan henkilöt, jotka koulutukseen halutaan lähettää. Paikallisseurakuntien tulee hoitaa osallistujien maksut. Omassa seurakuntakoukouksessa seminaarista voidaan ilmoittaa ja todeta, että kustannusten peittämiseksi toivotaan seurakunnalta taloudellista tukea.

Jotkut edelleen kiertävät kolehtitulojen turvin, kun ovat kutsun saaneet. Jumala on aina luotettava, toivottavasti myös kuulijat ymmärtävät että Jumala ei niitä matkakuluja taivaasta tipauta.
Ihanteellista olisi, että surakunnassa oikeasti varustettaisiin pyhät valmiiksi palveluksen työhön. Silloin ei tarvittaisi kaukaa puhujia, kun olisi väkeä omastatakaa. Niin kauan kun riviseurakuntalaiset pidetään yleisönä, on tämä tilanne. Varustaja on Jeesus, joka jakaa lahjansa Pyhän Hengen kautta. Kuitenkin on hyvin vaikea pystymetsästä lähteä toimimaan, jos ei ole saanut "harjoitella" omassa uskovien yhteydessä. Paljon lahjoja seisoo käyttämättöminä, kun ainoa mahdollisuus lahjoissa toimia on pienissä rukouspiireissä ja kadunkulmissa. Kuka ottaisi profeetanoppilaan, evankelistanoppilaan, paimenenoppilaan. Eihän Herran seurakunnassa tehtäviin pitäisi kulkea oppiarvojen kautta, vaan Kutsun kautta?

Se hyvä puoli rahastuksessa kuitenkin on, että uskosta osattomat eivät mene noihin harhaoppisiin tilaisuuksiin, koska eivät osta lippua.