englantilaisten 1. mm sodan kypärä

oliko 1. mm sodan aikana aika sytytteisiä sharpnelleja.

niin oliko niin--- kirjoitti:

oliko 1. mm sodan aikana aika sytytteisiä sharpnelleja.

***oliko 1. mm sodan aikana aika sytytteisiä sharpnelleja. ***

-Oli....

Alunperin teräskypärä otettiin ensimmäisessä maailmansodassa juuri suojaamaan kuopissaan kyyristelevien miesten päitä. Päähaavoittumiset olivat yleisimpiä haavoittumisia silloin, juuri ylhäältä päin tulleista srapnellin kuulista johtuen.

Ei kai aloittaja kuvittele että ohut teräskypärä suojaisi luodeilta?

Hinohessu. kirjoitti:

Alunperin teräskypärä otettiin ensimmäisessä maailmansodassa juuri suojaamaan kuopissaan kyyristelevien miesten päitä. Päähaavoittumiset olivat yleisimpiä haavoittumisia silloin, juuri ylhäältä päin tulleista srapnellin kuulista johtuen.

Ei kai aloittaja kuvittele että ohut teräskypärä suojaisi luodeilta?

Lue lisää

Srapnellit tulivat kylläkin suoraan edestäpäin, ei ylhäältä, siihen brittikypärä oli huono suoja, sitäpaitsi taisivat mennä kypärästä läpi, kuten luodit ja isommat sirpaleetkin. Joten enemmän se oli pelkkä hattu.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Shrapnel_shell.gif

hellehattu. kirjoitti:

Srapnellit tulivat kylläkin suoraan edestäpäin, ei ylhäältä, siihen brittikypärä oli huono suoja, sitäpaitsi taisivat mennä kypärästä läpi, kuten luodit ja isommat sirpaleetkin. Joten enemmän se oli pelkkä hattu.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Shrapnel_shell.gif

Lue lisää

Shrapnelli pyrittiin ampumaan vihollisen yläpuolelle, jolloin ne tulivat ylhäältä alaspäin ja niiltä suojaamisessa oli englantilaismallinen kypärä paikallaan.

Kypärä EI suojaa ketään suoralta sotilaskiväärin osumalta, joka läpäisee kypärän sekä edestä että takaa. Sen sijaan srapnelleista ja kranaateista irtoavista osasista sen suoja saattoi olla hyvinkin riittävä.

Saksalaisilla oli sodan alussa ns piikkikypärä, joka oli enemmänkin paraatikoroste. Sodan aikana he siirtyivät syvään saksalaismalliseen kypärään, joka suojasi myös kantajaansa sivuilta ja takaa. Saman kypärän madallettua versiota Saksa käytti sitten toisessa maailmansodassa ja malli oli myös käytössä Suomessa aina 70-luvun alkuun saakka.

Stahlhelmet kirjoitti:

Shrapnelli pyrittiin ampumaan vihollisen yläpuolelle, jolloin ne tulivat ylhäältä alaspäin ja niiltä suojaamisessa oli englantilaismallinen kypärä paikallaan.

Kypärä EI suojaa ketään suoralta sotilaskiväärin osumalta, joka läpäisee kypärän sekä edestä että takaa. Sen sijaan srapnelleista ja kranaateista irtoavista osasista sen suoja saattoi olla hyvinkin riittävä.

Saksalaisilla oli sodan alussa ns piikkikypärä, joka oli enemmänkin paraatikoroste. Sodan aikana he siirtyivät syvään saksalaismalliseen kypärään, joka suojasi myös kantajaansa sivuilta ja takaa. Saman kypärän madallettua versiota Saksa käytti sitten toisessa maailmansodassa ja malli oli myös käytössä Suomessa aina 70-luvun alkuun saakka.

Lue lisää

Srapnellit ammuttiin tykillä, joten kuulat eivät voineet tulla ylhäältä suoraan alaspäin, kun ammus lentää melko suoraan vaakatasossa ja sinkoaa kuularyöpyn eteenpäin.
Srapnelleilla pyrittiin saamaan aikaa haulikonlaukaus lähietäisyydeltä elävään massaan.

ghpoiuytrtyuiop kirjoitti:

Srapnellit ammuttiin tykillä, joten kuulat eivät voineet tulla ylhäältä suoraan alaspäin, kun ammus lentää melko suoraan vaakatasossa ja sinkoaa kuularyöpyn eteenpäin.
Srapnelleilla pyrittiin saamaan aikaa haulikonlaukaus lähietäisyydeltä elävään massaan.

Lue lisää

Suorasuuntaustulta käytettiim harvemmin ensimmäisessä maailmansodassa. Pääasiassa putosi kaaritulta

ghpoiuytrtyuiop kirjoitti:

Srapnellit ammuttiin tykillä, joten kuulat eivät voineet tulla ylhäältä suoraan alaspäin, kun ammus lentää melko suoraan vaakatasossa ja sinkoaa kuularyöpyn eteenpäin.
Srapnelleilla pyrittiin saamaan aikaa haulikonlaukaus lähietäisyydeltä elävään massaan.

Lue lisää

Jos kranaatti aikautetaan ja se räjähtää ilmassa niin sirpaleet lentävät joka suuntaan... mm kohtisuoraan alaspäin. Mitään haulikkoefektiä ei tule. Olen itse nähnyt omin silmin ilmaräjähteitä Lohtajalla.

Stahlhelmet kirjoitti:

Jos kranaatti aikautetaan ja se räjähtää ilmassa niin sirpaleet lentävät joka suuntaan... mm kohtisuoraan alaspäin. Mitään haulikkoefektiä ei tule. Olen itse nähnyt omin silmin ilmaräjähteitä Lohtajalla.

Lue lisää

Et selvästikään tiedä minkälainen on ensimmäisen maailmansodan aikainen srapnelli, silti haluat vängätä asiasta. Katso edelläoleva nimimerkin "hellehattu" linkki, siitä näet toimintaperiaatteen, ymmärrät silloin höpiseväsi pehmoisia.

Kranaatinheittimen ammus voi tulla jyrkässä kulmassa maahan, tosin ei sekään suoraan, tykistön srapnelli lentää vielä suorempaa lentorataa.

mnvjkhghjklkjhb kirjoitti:

Et selvästikään tiedä minkälainen on ensimmäisen maailmansodan aikainen srapnelli, silti haluat vängätä asiasta. Katso edelläoleva nimimerkin "hellehattu" linkki, siitä näet toimintaperiaatteen, ymmärrät silloin höpiseväsi pehmoisia.

Kranaatinheittimen ammus voi tulla jyrkässä kulmassa maahan, tosin ei sekään suoraan, tykistön srapnelli lentää vielä suorempaa lentorataa.

Lue lisää

Kranaatin voi ampua suorna tai kaarilaukauksena. Kaarena tuleva psahtaa aikautettuna taivaalla ja kuulat sinkoutuvat kaikkiin suuntiin.

suunnittelivat mm. koko joukon 2.MS:n parhaita koneita, Spitfire, Mosquito, Tempest, Lancaster sekä erikoispanssareita.
Laivoja tehtiin valtava määrä samoin teknistä kalustoa kuten tutkia.

Saitko brittikaunaasi purettua?

Britit kun kirjoitti:

suunnittelivat mm. koko joukon 2.MS:n parhaita koneita, Spitfire, Mosquito, Tempest, Lancaster sekä erikoispanssareita.
Laivoja tehtiin valtava määrä samoin teknistä kalustoa kuten tutkia.

Saitko brittikaunaasi purettua?

Lue lisää

"Parhaita koneita"
Eivät olleet parhaita, koska "paras" on vaikea määrittää.

Me109:ä voidaan pitää kokonaisuutena spittiä menestyksellisempänä koneena.
(K-sarja plisi kääntänyt edun jälleen mersulle, eikä Gustav- sarja koskaan Spitille hävinnyt kuin kääntymisessä, mikä ei ole läheskään hävittäjän tärkein ominaisuus)


Mosquito oli kyllä nopea, mutta Saksan yksimoottoriset ja tietysti suihkuhävittäjät hävittäjät pysyivät sen mukana v.1944 lähtien. Vanerikone kun ei osumia kestänyt.

Lancasterin kaltaista ei USA:a lukuunottamatta kukaan edes yrittänyt rakentaa samanlaista pommittajaa. Junkersin 188, Heinkelin 111 ja Dornierin 217 ja 17 olivat tarkoitettu sekä taktiseen että strategiseen pommitukseen. Heinkel He 177 Greif taas kärsi moottoriongelmista monimutkaisen voimansiirron vuoksi.

Tempest nyt ei mikään ihme edes ollut.

Erikoispanssareita rakensi myös saksa, ja AVRE on ehdottomasti Brittien onnistunein kokeilu.

LaD kirjoitti:

"Parhaita koneita"
Eivät olleet parhaita, koska "paras" on vaikea määrittää.

Me109:ä voidaan pitää kokonaisuutena spittiä menestyksellisempänä koneena.
(K-sarja plisi kääntänyt edun jälleen mersulle, eikä Gustav- sarja koskaan Spitille hävinnyt kuin kääntymisessä, mikä ei ole läheskään hävittäjän tärkein ominaisuus)


Mosquito oli kyllä nopea, mutta Saksan yksimoottoriset ja tietysti suihkuhävittäjät hävittäjät pysyivät sen mukana v.1944 lähtien. Vanerikone kun ei osumia kestänyt.

Lancasterin kaltaista ei USA:a lukuunottamatta kukaan edes yrittänyt rakentaa samanlaista pommittajaa. Junkersin 188, Heinkelin 111 ja Dornierin 217 ja 17 olivat tarkoitettu sekä taktiseen että strategiseen pommitukseen. Heinkel He 177 Greif taas kärsi moottoriongelmista monimutkaisen voimansiirron vuoksi.

Tempest nyt ei mikään ihme edes ollut.

Erikoispanssareita rakensi myös saksa, ja AVRE on ehdottomasti Brittien onnistunein kokeilu.

Lue lisää

Vaneri ei taida olla kovinkaan hyvä materiaali lentokoneiden tekoon Vuonna 1944 Suomi rakensi raaka-ainepulassaan sarjan vaneripohjaisia Myrsky-nimisiä hävittäjäkoneita. Se oli pettymys, sillä vanerisaumojen liimaukset eivät kestäneet. Lisäksi kone oli jo valmistuessaan vanhanaikainen suoritusarvoiltaan. Mahtoivatko Britit osata tehdä Mosquiton saumat kestävimmiksi?

Vasen laita kirjoitti:

Vaneri ei taida olla kovinkaan hyvä materiaali lentokoneiden tekoon Vuonna 1944 Suomi rakensi raaka-ainepulassaan sarjan vaneripohjaisia Myrsky-nimisiä hävittäjäkoneita. Se oli pettymys, sillä vanerisaumojen liimaukset eivät kestäneet. Lisäksi kone oli jo valmistuessaan vanhanaikainen suoritusarvoiltaan. Mahtoivatko Britit osata tehdä Mosquiton saumat kestävimmiksi?

Lue lisää

yhtenä sodan monipuolisimmista ja onnistuneimmista koneista.
Se oli rakenteeltaan erikoinen, mutta erittäin nopea, hyvin aseistettu ja omasi pitkän toimintasäteen.

Mopsquitoa pidettiin kirjoitti:

yhtenä sodan monipuolisimmista ja onnistuneimmista koneista.
Se oli rakenteeltaan erikoinen, mutta erittäin nopea, hyvin aseistettu ja omasi pitkän toimintasäteen.

Sen suorituskyky oli erinomainen, mutta monipuolisuudessa sen kanssa kilpaili Ju88.

Vasen laita kirjoitti:

Vaneri ei taida olla kovinkaan hyvä materiaali lentokoneiden tekoon Vuonna 1944 Suomi rakensi raaka-ainepulassaan sarjan vaneripohjaisia Myrsky-nimisiä hävittäjäkoneita. Se oli pettymys, sillä vanerisaumojen liimaukset eivät kestäneet. Lisäksi kone oli jo valmistuessaan vanhanaikainen suoritusarvoiltaan. Mahtoivatko Britit osata tehdä Mosquiton saumat kestävimmiksi?

Lue lisää

De Havilland D.H.98 Mosquito on toisen maailmansodan aikainen brittiläinen kaksimoottorinen sotilaslentokone. Mosquitoa valmistettiin vuosien 1940 ja 1950 välillä kaikkiaan 7 781 kappaletta.[1] Britannian lisäksi sitä valmistettiin myös Kanadassa ja Australiassa.[1] Koneen useita eri malleja käytettiin muun muassa päivä- ja yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, pommittajana ja tiedustelukoneena. Se oli erinomainen lentokone ja suoriutui useimmista tehtävistä erittäin hyvin.[2][3]

Mosquiton rakenteen erikoisuus oli, että se oli valmistettu pääosin vanerista; syynä oli sodan aikainen alumiinipula. Koneeseen käytettiin koivusta ja balsasta tehtyä erikoisvaneria, joka oli kevyempää ja vahvempaa kuin normaali vaneri[4][5]. Varsin edistyksellisessä menetelmässä rungon puolikkaat valmistettiin liimaamalla muotin päällä[6][7] ja varusteltiin koneen järjestelmillä ennen yhteenliittämistä. Tällainen runkovalmistus voitiin hajauttaa jopa kalustetehtaisiin.

Moottoreina koneessa oli Rolls-Royce Merlin-V12-moottorit. Parasta Mosquitossa oli sen suorituskyky. Kone oli erittäin nopea, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska se pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Ensilennolla kone osoittautui jopa sen aikaista Spitfirea nopeammaksi[8][9][10]. Toimiessaan yösaattohävittäjänä pommikoneille, sillä oli myös nopeutensa ansiosta etulyöntiasema hitaampiin saksalaisiin yöhävittäjiin. Luftwaffen johtoa ärsyttivät Mosquitojen häirintäoperaatiot, joita varten varattiin tuloksetta hävittäjälaivueita.[11]
Kone lensi ensilentonsa 25. marraskuuta 1940.[12] Se oli alussa halpa, sekä yksityisenä kokeiluna synnytetty. Siipirakenne oli liimattua koivu-balsapuuta, mikä teki siivestä kevyen mutta kestävän. Alussa sitä ei edes hyväksytty RAF:n ylempien upseerien taholta.[13] Lentokone osoitti lopulta monikäyttöisyytensä: niin hävittäjän, pommittajan, kuin tiedustelukoneenkin roolissa. Se riitti tekemään siitä Luftwaffen taholta vihaituimman brittien lentokoneen. Koneeseen asennettiin Oboe-tarkkuussuuntimet, joilla se pystyi Pathfinder-toimintaan. Kone merkitsi perässä seuraaville pommittajavirroille sopivat pommituskohteet merkkisoihtujen

Vähän ininää kirjoitti:

De Havilland D.H.98 Mosquito on toisen maailmansodan aikainen brittiläinen kaksimoottorinen sotilaslentokone. Mosquitoa valmistettiin vuosien 1940 ja 1950 välillä kaikkiaan 7 781 kappaletta.[1] Britannian lisäksi sitä valmistettiin myös Kanadassa ja Australiassa.[1] Koneen useita eri malleja käytettiin muun muassa päivä- ja yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, pommittajana ja tiedustelukoneena. Se oli erinomainen lentokone ja suoriutui useimmista tehtävistä erittäin hyvin.[2][3]

Mosquiton rakenteen erikoisuus oli, että se oli valmistettu pääosin vanerista; syynä oli sodan aikainen alumiinipula. Koneeseen käytettiin koivusta ja balsasta tehtyä erikoisvaneria, joka oli kevyempää ja vahvempaa kuin normaali vaneri[4][5]. Varsin edistyksellisessä menetelmässä rungon puolikkaat valmistettiin liimaamalla muotin päällä[6][7] ja varusteltiin koneen järjestelmillä ennen yhteenliittämistä. Tällainen runkovalmistus voitiin hajauttaa jopa kalustetehtaisiin.

Moottoreina koneessa oli Rolls-Royce Merlin-V12-moottorit. Parasta Mosquitossa oli sen suorituskyky. Kone oli erittäin nopea, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska se pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Ensilennolla kone osoittautui jopa sen aikaista Spitfirea nopeammaksi[8][9][10]. Toimiessaan yösaattohävittäjänä pommikoneille, sillä oli myös nopeutensa ansiosta etulyöntiasema hitaampiin saksalaisiin yöhävittäjiin. Luftwaffen johtoa ärsyttivät Mosquitojen häirintäoperaatiot, joita varten varattiin tuloksetta hävittäjälaivueita.[11]
Kone lensi ensilentonsa 25. marraskuuta 1940.[12] Se oli alussa halpa, sekä yksityisenä kokeiluna synnytetty. Siipirakenne oli liimattua koivu-balsapuuta, mikä teki siivestä kevyen mutta kestävän. Alussa sitä ei edes hyväksytty RAF:n ylempien upseerien taholta.[13] Lentokone osoitti lopulta monikäyttöisyytensä: niin hävittäjän, pommittajan, kuin tiedustelukoneenkin roolissa. Se riitti tekemään siitä Luftwaffen taholta vihaituimman brittien lentokoneen. Koneeseen asennettiin Oboe-tarkkuussuuntimet, joilla se pystyi Pathfinder-toimintaan. Kone merkitsi perässä seuraaville pommittajavirroille sopivat pommituskohteet merkkisoihtujen

Lue lisää

tahi palopommien avulla.

LaD kirjoitti:

"Parhaita koneita"
Eivät olleet parhaita, koska "paras" on vaikea määrittää.

Me109:ä voidaan pitää kokonaisuutena spittiä menestyksellisempänä koneena.
(K-sarja plisi kääntänyt edun jälleen mersulle, eikä Gustav- sarja koskaan Spitille hävinnyt kuin kääntymisessä, mikä ei ole läheskään hävittäjän tärkein ominaisuus)


Mosquito oli kyllä nopea, mutta Saksan yksimoottoriset ja tietysti suihkuhävittäjät hävittäjät pysyivät sen mukana v.1944 lähtien. Vanerikone kun ei osumia kestänyt.

Lancasterin kaltaista ei USA:a lukuunottamatta kukaan edes yrittänyt rakentaa samanlaista pommittajaa. Junkersin 188, Heinkelin 111 ja Dornierin 217 ja 17 olivat tarkoitettu sekä taktiseen että strategiseen pommitukseen. Heinkel He 177 Greif taas kärsi moottoriongelmista monimutkaisen voimansiirron vuoksi.

Tempest nyt ei mikään ihme edes ollut.

Erikoispanssareita rakensi myös saksa, ja AVRE on ehdottomasti Brittien onnistunein kokeilu.

Lue lisää

"Mosquito oli kyllä nopea, mutta Saksan yksimoottoriset ja tietysti suihkuhävittäjät hävittäjät pysyivät sen mukana v.1944 lähtien. Vanerikone kun ei osumia kestänyt"

Mossien yksi varsin tunnettu hyvä puoli oli nimenomaan se että se kesti taisteluvaurioita hyvin ja moni pahemminkin rusikoitu kone palasi taistelusta kotiinsa.

Ei se parin kaljatölkin seinän vahvuinen "perinteinen" dural sen kummemmin osumia vastusta, tuohon "vaneriin" verraten.

Sama pätee esim venäläisten LaGG-3 :een, kesti erinomaisesti taisteluvaurioita puu/vaneritakenteensa takia.

Myllyyn jos pamahtaa osumia niin ei sitten paljon väliä mitä rakennetta kone on, alas mennään. Varsinkin nestejäähdytteinen moottori ei kauaa kuku siinä vaiheessa kun jäähdytysnesteet suihkivat taivaalle. Ilmajäähdytteinen usein siinä suhteessa parempi kun ns "omissa soi". Itärintamalla muistan että Focke-Wulfeja palasi lennolta jopa niin että oli yksi tai useampi sylinteri ammuttu tähtimoottorista kokonaan veke. Voi jo "pientä sivuääntä" käynnissä olla kuultavissa tuossa vaiheessa.. :)

BocksCar kirjoitti:

"Mosquito oli kyllä nopea, mutta Saksan yksimoottoriset ja tietysti suihkuhävittäjät hävittäjät pysyivät sen mukana v.1944 lähtien. Vanerikone kun ei osumia kestänyt"

Mossien yksi varsin tunnettu hyvä puoli oli nimenomaan se että se kesti taisteluvaurioita hyvin ja moni pahemminkin rusikoitu kone palasi taistelusta kotiinsa.

Ei se parin kaljatölkin seinän vahvuinen "perinteinen" dural sen kummemmin osumia vastusta, tuohon "vaneriin" verraten.

Sama pätee esim venäläisten LaGG-3 :een, kesti erinomaisesti taisteluvaurioita puu/vaneritakenteensa takia.

Myllyyn jos pamahtaa osumia niin ei sitten paljon väliä mitä rakennetta kone on, alas mennään. Varsinkin nestejäähdytteinen moottori ei kauaa kuku siinä vaiheessa kun jäähdytysnesteet suihkivat taivaalle. Ilmajäähdytteinen usein siinä suhteessa parempi kun ns "omissa soi". Itärintamalla muistan että Focke-Wulfeja palasi lennolta jopa niin että oli yksi tai useampi sylinteri ammuttu tähtimoottorista kokonaan veke. Voi jo "pientä sivuääntä" käynnissä olla kuultavissa tuossa vaiheessa.. :)

Lue lisää

Miinalaukaus teki vanerista sahanpurua, siipeen osuessaan kolahti monesti koko koöksä irti.
Juju onkin siinä että Saksa asetti usein tykkinsä moottoriasetelmaan, jolloin ammuksetkin pamahtivat runkoon ja pyrstöön.

LaD kirjoitti:

Miinalaukaus teki vanerista sahanpurua, siipeen osuessaan kolahti monesti koko koöksä irti.
Juju onkin siinä että Saksa asetti usein tykkinsä moottoriasetelmaan, jolloin ammuksetkin pamahtivat runkoon ja pyrstöön.

Lue lisää

Ja mikäli vanerikone syttyy liekkeihin, se leviää alumiinirunkoista perkeleesti nopeammin muualle runkoon

LaD kirjoitti:

Miinalaukaus teki vanerista sahanpurua, siipeen osuessaan kolahti monesti koko koöksä irti.
Juju onkin siinä että Saksa asetti usein tykkinsä moottoriasetelmaan, jolloin ammuksetkin pamahtivat runkoon ja pyrstöön.

Lue lisää

"Miinalaukaus teki vanerista sahanpurua, siipeen osuessaan kolahti monesti koko koöksä irti."

No jos sakun kolmekymppinen räjähtää siiven sisällä niin ei kyllä mitään väliä oliko kone vaneria tai alumiinia. "Sahanpuru" tai "alumiinipuru" lienevät lopputuloksen kannalta ihan sama asia.

BocksCar kirjoitti:

"Miinalaukaus teki vanerista sahanpurua, siipeen osuessaan kolahti monesti koko koöksä irti."

No jos sakun kolmekymppinen räjähtää siiven sisällä niin ei kyllä mitään väliä oliko kone vaneria tai alumiinia. "Sahanpuru" tai "alumiinipuru" lienevät lopputuloksen kannalta ihan sama asia.

Lue lisää

se on kyllä totta

Mopsquitoa pidettiin kirjoitti:

yhtenä sodan monipuolisimmista ja onnistuneimmista koneista.
Se oli rakenteeltaan erikoinen, mutta erittäin nopea, hyvin aseistettu ja omasi pitkän toimintasäteen.

Tiedän toki tuon kaiken. Ihmettelin vain itsekseni, että hallitsivatko engelsmannit vanerin käytön meitä paremmin?

Vasen laita kirjoitti:

Tiedän toki tuon kaiken. Ihmettelin vain itsekseni, että hallitsivatko engelsmannit vanerin käytön meitä paremmin?

Tottakai suurella imperiumilla oli Pohjoisbalttilaista takapajulaa enemmän ammattitaitoa

Vähän ininää kirjoitti:

De Havilland D.H.98 Mosquito on toisen maailmansodan aikainen brittiläinen kaksimoottorinen sotilaslentokone. Mosquitoa valmistettiin vuosien 1940 ja 1950 välillä kaikkiaan 7 781 kappaletta.[1] Britannian lisäksi sitä valmistettiin myös Kanadassa ja Australiassa.[1] Koneen useita eri malleja käytettiin muun muassa päivä- ja yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, pommittajana ja tiedustelukoneena. Se oli erinomainen lentokone ja suoriutui useimmista tehtävistä erittäin hyvin.[2][3]

Mosquiton rakenteen erikoisuus oli, että se oli valmistettu pääosin vanerista; syynä oli sodan aikainen alumiinipula. Koneeseen käytettiin koivusta ja balsasta tehtyä erikoisvaneria, joka oli kevyempää ja vahvempaa kuin normaali vaneri[4][5]. Varsin edistyksellisessä menetelmässä rungon puolikkaat valmistettiin liimaamalla muotin päällä[6][7] ja varusteltiin koneen järjestelmillä ennen yhteenliittämistä. Tällainen runkovalmistus voitiin hajauttaa jopa kalustetehtaisiin.

Moottoreina koneessa oli Rolls-Royce Merlin-V12-moottorit. Parasta Mosquitossa oli sen suorituskyky. Kone oli erittäin nopea, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska se pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Ensilennolla kone osoittautui jopa sen aikaista Spitfirea nopeammaksi[8][9][10]. Toimiessaan yösaattohävittäjänä pommikoneille, sillä oli myös nopeutensa ansiosta etulyöntiasema hitaampiin saksalaisiin yöhävittäjiin. Luftwaffen johtoa ärsyttivät Mosquitojen häirintäoperaatiot, joita varten varattiin tuloksetta hävittäjälaivueita.[11]
Kone lensi ensilentonsa 25. marraskuuta 1940.[12] Se oli alussa halpa, sekä yksityisenä kokeiluna synnytetty. Siipirakenne oli liimattua koivu-balsapuuta, mikä teki siivestä kevyen mutta kestävän. Alussa sitä ei edes hyväksytty RAF:n ylempien upseerien taholta.[13] Lentokone osoitti lopulta monikäyttöisyytensä: niin hävittäjän, pommittajan, kuin tiedustelukoneenkin roolissa. Se riitti tekemään siitä Luftwaffen taholta vihaituimman brittien lentokoneen. Koneeseen asennettiin Oboe-tarkkuussuuntimet, joilla se pystyi Pathfinder-toimintaan. Kone merkitsi perässä seuraaville pommittajavirroille sopivat pommituskohteet merkkisoihtujen

Lue lisää

Nopeus oli varmaan hyvä, mutta ainakin Heinz Knoke kertoo kirjassaan 'Suuri metsästys' kuinka hän ajoi sadesäällä Bf-109:llä Mosquiton kiinni ja ampui sen mereen.

BocksCar kirjoitti:

"Mosquito oli kyllä nopea, mutta Saksan yksimoottoriset ja tietysti suihkuhävittäjät hävittäjät pysyivät sen mukana v.1944 lähtien. Vanerikone kun ei osumia kestänyt"

Mossien yksi varsin tunnettu hyvä puoli oli nimenomaan se että se kesti taisteluvaurioita hyvin ja moni pahemminkin rusikoitu kone palasi taistelusta kotiinsa.

Ei se parin kaljatölkin seinän vahvuinen "perinteinen" dural sen kummemmin osumia vastusta, tuohon "vaneriin" verraten.

Sama pätee esim venäläisten LaGG-3 :een, kesti erinomaisesti taisteluvaurioita puu/vaneritakenteensa takia.

Myllyyn jos pamahtaa osumia niin ei sitten paljon väliä mitä rakennetta kone on, alas mennään. Varsinkin nestejäähdytteinen moottori ei kauaa kuku siinä vaiheessa kun jäähdytysnesteet suihkivat taivaalle. Ilmajäähdytteinen usein siinä suhteessa parempi kun ns "omissa soi". Itärintamalla muistan että Focke-Wulfeja palasi lennolta jopa niin että oli yksi tai useampi sylinteri ammuttu tähtimoottorista kokonaan veke. Voi jo "pientä sivuääntä" käynnissä olla kuultavissa tuossa vaiheessa.. :)

Lue lisää

"Myllyyn jos pamahtaa osumia niin ei sitten paljon väliä mitä rakennetta kone on, alas mennään. Varsinkin nestejäähdytteinen moottori ei kauaa kuku siinä vaiheessa kun jäähdytysnesteet suihkivat taivaalle."

Helmut Lipfert kertoi muistelmakirjassaan 'Hävittäjälentäjänä itärintamalla', että jos Bf-109 sai osuman jäähdytysjärjestelmään niin lentäjä tiesi, että normaalilentämisellä moottori leikkaa kiinni n. 4 minuutin kuluttua. Jos lentäjä oli taitava ja kone omasi korkeutta saattoi yrittää sseuraavaa: sammuta moottori ja lennä liukulentoa. Kun korkeus väheni liikaa niin käysnnistä moottori ja ota pikaisesti korkeutta ja sammuta taas moottorin. Näin kiukkailemalla Lipfert pääsi muutaman kerran onnekkaasti laskeutumaan kotikentälle jäähdyttäjäosuman jälkeen. Hän lensi koko sodan pelkästään Bf-109:llä ja saavutti 203 ilmavoittoa.

Ilmeisesti esim. todella pitkän lentosäteen omaavalla nestejäähdytteisellä P-51 Mustangilla oli sama pulma: jos se sai pitkällä Berliinin saattolennolla pienenkin osuman jäähdytysjärjerstelmään niin kotiin ei koneella enää päässyt.

Vasen laita kirjoitti:

"Myllyyn jos pamahtaa osumia niin ei sitten paljon väliä mitä rakennetta kone on, alas mennään. Varsinkin nestejäähdytteinen moottori ei kauaa kuku siinä vaiheessa kun jäähdytysnesteet suihkivat taivaalle."

Helmut Lipfert kertoi muistelmakirjassaan 'Hävittäjälentäjänä itärintamalla', että jos Bf-109 sai osuman jäähdytysjärjestelmään niin lentäjä tiesi, että normaalilentämisellä moottori leikkaa kiinni n. 4 minuutin kuluttua. Jos lentäjä oli taitava ja kone omasi korkeutta saattoi yrittää sseuraavaa: sammuta moottori ja lennä liukulentoa. Kun korkeus väheni liikaa niin käysnnistä moottori ja ota pikaisesti korkeutta ja sammuta taas moottorin. Näin kiukkailemalla Lipfert pääsi muutaman kerran onnekkaasti laskeutumaan kotikentälle jäähdyttäjäosuman jälkeen. Hän lensi koko sodan pelkästään Bf-109:llä ja saavutti 203 ilmavoittoa.

Ilmeisesti esim. todella pitkän lentosäteen omaavalla nestejäähdytteisellä P-51 Mustangilla oli sama pulma: jos se sai pitkällä Berliinin saattolennolla pienenkin osuman jäähdytysjärjerstelmään niin kotiin ei koneella enää päässyt.

Lue lisää

"Näin kiukkailemalla Lipfert pääsi muutaman kerran onnekkaasti laskeutumaan kotikentälle jäähdyttäjäosuman jälkeen"

Itsellänikin kulunut vuosien mittaan hiirenkorville tuo Lipfertin kirja. Aika monta kertaa tosiaan palasi lämmöt uhkaavasti tapissa hajoamispisteessä olevine moottoreineen pikkuhiljaa liitelemällä omalle puolelleen. Lipfert mielestäni mainio kuvaamaan ilmataisteluja, tuntee lukiessa todella aika ajoin G-voimien rutistavan olkkarin nojatuoliin.

Ässä nro 1 eli Erich Hartmann putosi uransa alkupuolelle venäläisten puolelle ja jäi vangiksi onnistuen muistini mukaan pakenemaan häntä kuljettaneesta ajoneuvosta vapauteen ja takaisin Messerschmittin ohjaamoon. Vähän valppaammat vartiomiehet ja olisi monen monta neukkukonetta jäänyt jatkossa pudottamatta. Heh. Pienestä kiinni..

BocksCar kirjoitti:

"Näin kiukkailemalla Lipfert pääsi muutaman kerran onnekkaasti laskeutumaan kotikentälle jäähdyttäjäosuman jälkeen"

Itsellänikin kulunut vuosien mittaan hiirenkorville tuo Lipfertin kirja. Aika monta kertaa tosiaan palasi lämmöt uhkaavasti tapissa hajoamispisteessä olevine moottoreineen pikkuhiljaa liitelemällä omalle puolelleen. Lipfert mielestäni mainio kuvaamaan ilmataisteluja, tuntee lukiessa todella aika ajoin G-voimien rutistavan olkkarin nojatuoliin.

Ässä nro 1 eli Erich Hartmann putosi uransa alkupuolelle venäläisten puolelle ja jäi vangiksi onnistuen muistini mukaan pakenemaan häntä kuljettaneesta ajoneuvosta vapauteen ja takaisin Messerschmittin ohjaamoon. Vähän valppaammat vartiomiehet ja olisi monen monta neukkukonetta jäänyt jatkossa pudottamatta. Heh. Pienestä kiinni..

Lue lisää

Aivan. Itse pidän Lipfertin opusta yhtenä parhaista ilmasotakirjoista. Valitettavan usein näillä 'ässillä' ei ole kertojan lahjoja ja niinpä esim. Suomesta ei ilmestynyt yhtään ainoaa korkean tason omakohtaista ilmasotakirjaa!

Clostermann on toinen suosikkini.

Vasen laita kirjoitti:

Aivan. Itse pidän Lipfertin opusta yhtenä parhaista ilmasotakirjoista. Valitettavan usein näillä 'ässillä' ei ole kertojan lahjoja ja niinpä esim. Suomesta ei ilmestynyt yhtään ainoaa korkean tason omakohtaista ilmasotakirjaa!

Clostermann on toinen suosikkini.

Lue lisää

Samaa mieltä Lipfertistä, on todella elävä kuvaaja mitä tulee sotalentojen kokemuksiinsa. Toinen hyvä kertoja on mielestäni Saburo Sakai. Gallandin "Ensimmäiset ja viimeiset" myös hyvä mielestäni, todelliselta näköalapaikalta kirjoitettu katsaus Luftwaffesta vihollisen ja omien päättääjien puristuksessa.

Aika pilvin pimein noita ässäkirjoja on viime vuosikymmenenä ilmestynyt ja aika nipun itsekin lukenut, enemmän vain trendinä tuo "elämänkerrallinen" ote ja itse ilmataistelukertomukset usein aikasen vähällä.

Älä hyvä mies kuitenkaan unohda Juutilaisen "Punalentäjien kiusana", Illulla ihan rempseän hauska kirjallinen ote kuvailla noita kahinoitaan.

Karhusen loimuavaan paatokseen jo vähän suhtautuu tässä iässä aika ajoin huvittuneesti. Kaikki kunnia Jopelle pudotuksistaan ja lentourastaan mutta kertojana aika puiseva ja ylihypetys menee yli aika usein. IMHO.

BocksCar kirjoitti:

Samaa mieltä Lipfertistä, on todella elävä kuvaaja mitä tulee sotalentojen kokemuksiinsa. Toinen hyvä kertoja on mielestäni Saburo Sakai. Gallandin "Ensimmäiset ja viimeiset" myös hyvä mielestäni, todelliselta näköalapaikalta kirjoitettu katsaus Luftwaffesta vihollisen ja omien päättääjien puristuksessa.

Aika pilvin pimein noita ässäkirjoja on viime vuosikymmenenä ilmestynyt ja aika nipun itsekin lukenut, enemmän vain trendinä tuo "elämänkerrallinen" ote ja itse ilmataistelukertomukset usein aikasen vähällä.

Älä hyvä mies kuitenkaan unohda Juutilaisen "Punalentäjien kiusana", Illulla ihan rempseän hauska kirjallinen ote kuvailla noita kahinoitaan.

Karhusen loimuavaan paatokseen jo vähän suhtautuu tässä iässä aika ajoin huvittuneesti. Kaikki kunnia Jopelle pudotuksistaan ja lentourastaan mutta kertojana aika puiseva ja ylihypetys menee yli aika usein. IMHO.

Lue lisää

Eino Luukkasen "Hävittäjälentäjänä kahdessa sodassa" on mielestäni edelleen lukemisen arvoinen. Voisi täyttää jopa tuon korkeatasoisuuden kriteerin.

Ja takaisin asiaan. Juuri tuo shrapnelin käyttö yllätti britit sodan alussa koska heillä ei ollut
käytössään kypäröitä. Jostain historian kätköistä kaivettiin tuo puurolautasen mallinen potta
käyttöön. Saksalaisten piikkikypärä tosiaan oli enempi paraati käyttöön tarkoitettu pellistä
naputeltu kapistus. Sittemmin siirryttiin teräksestä tehtyyn piikkipottaan joka harmillisesti
tuppasi kopsahdella taisteluhaudan tukipuihin ja takertua piikkilankaesteisiin joskus kantajalleen
kuolettavin seurauksin. Sitten vaihdettiin noihin hiilipannuihin.

Viheltää.. kirjoitti:

Ja takaisin asiaan. Juuri tuo shrapnelin käyttö yllätti britit sodan alussa koska heillä ei ollut
käytössään kypäröitä. Jostain historian kätköistä kaivettiin tuo puurolautasen mallinen potta
käyttöön. Saksalaisten piikkikypärä tosiaan oli enempi paraati käyttöön tarkoitettu pellistä
naputeltu kapistus. Sittemmin siirryttiin teräksestä tehtyyn piikkipottaan joka harmillisesti
tuppasi kopsahdella taisteluhaudan tukipuihin ja takertua piikkilankaesteisiin joskus kantajalleen
kuolettavin seurauksin. Sitten vaihdettiin noihin hiilipannuihin.

Lue lisää

Oliko sille saksalaisten kypärän piikille suunniteltu joku tietty tehtävä, kun laitettiin vielä teräskypäröihinkin? Lähinnä mieleen tulee, että sitä olisi ajateltu käyttää kuin pistintä lähitaisteluissa. Säilykepurkin avaajanakin se olisi ehkä voinut käydä.

Entä käyttivätkö britit lautasmalliaan oikeasti lautasena?

Tyhmiä kysymyksiä kirjoitti:

Oliko sille saksalaisten kypärän piikille suunniteltu joku tietty tehtävä, kun laitettiin vielä teräskypäröihinkin? Lähinnä mieleen tulee, että sitä olisi ajateltu käyttää kuin pistintä lähitaisteluissa. Säilykepurkin avaajanakin se olisi ehkä voinut käydä.

Entä käyttivätkö britit lautasmalliaan oikeasti lautasena?

Lue lisää

Ei Stahlhelmin perusmalliin kuulunut missään vaiheessa minkäänlaista piikkiä. Se oli suunniteltu suojaamaan maksimaalisesti päätä mutta jättämään näkökentän vapaaksi. Lisäksi lippa edessä varjosti silmiä ja suojasi kasvoja sateelta, kuten myös takareunan "räystäs". Se haittasi jonkin verran muualta kuin edestä tulevien äänien kuuluvuutta, minkä vuoksi tehtiin myös erikoismalleja, joissa oli pieniä aukkoja korvien kohdalla.

Amerikkalainen II MS kypärä tehtiin muuten samoilla periaatteilla, mutta takareunan räystäs puuttui, jonka takia kypärä ohjasi sateen suoraan kauluksesta sisään, mitä moni GI Joe ehti kirota sotilasuransa aikana.

G C kirjoitti:

Ei Stahlhelmin perusmalliin kuulunut missään vaiheessa minkäänlaista piikkiä. Se oli suunniteltu suojaamaan maksimaalisesti päätä mutta jättämään näkökentän vapaaksi. Lisäksi lippa edessä varjosti silmiä ja suojasi kasvoja sateelta, kuten myös takareunan "räystäs". Se haittasi jonkin verran muualta kuin edestä tulevien äänien kuuluvuutta, minkä vuoksi tehtiin myös erikoismalleja, joissa oli pieniä aukkoja korvien kohdalla.

Amerikkalainen II MS kypärä tehtiin muuten samoilla periaatteilla, mutta takareunan räystäs puuttui, jonka takia kypärä ohjasi sateen suoraan kauluksesta sisään, mitä moni GI Joe ehti kirota sotilasuransa aikana.

Lue lisää

käytettiin 1.MS:n alussa. Sitten siirryttiin uuteen malliin, jota lännessä kutsuttiin hiilisangoksi. Piikkikypärä jäi upseeripäähineeksi.

Piikkikypärää siis kirjoitti:

käytettiin 1.MS:n alussa. Sitten siirryttiin uuteen malliin, jota lännessä kutsuttiin hiilisangoksi. Piikkikypärä jäi upseeripäähineeksi.

Pickelhaube otettiin käyttöön 1840-luvulla, suunnilleen samaan aikaan sekä Preussissa että Venäjällä. Jälkimmäisessä se oli ratsuväen kypärä, jossa pikkiin kiinnitettiin töyhtö. Saksan-Ranskan sodan 1870-71 jälkeen se levisi muoti-ilmiönä useisiin Euroopan ja Amerikan maihin ja on edelleen käytössä esim. Ruotsin kuninkaallisessa henkivartiostossa.

Saksan armeija korvasi Pickelhaubet Stahlhelmeillä vuoden 1916 aikana. Jälkimmäisen käyttöönotto vähensi kuolettavien päähaavojen määrää 70%.

Viheltää.. kirjoitti:

Ja takaisin asiaan. Juuri tuo shrapnelin käyttö yllätti britit sodan alussa koska heillä ei ollut
käytössään kypäröitä. Jostain historian kätköistä kaivettiin tuo puurolautasen mallinen potta
käyttöön. Saksalaisten piikkikypärä tosiaan oli enempi paraati käyttöön tarkoitettu pellistä
naputeltu kapistus. Sittemmin siirryttiin teräksestä tehtyyn piikkipottaan joka harmillisesti
tuppasi kopsahdella taisteluhaudan tukipuihin ja takertua piikkilankaesteisiin joskus kantajalleen
kuolettavin seurauksin. Sitten vaihdettiin noihin hiilipannuihin.

Lue lisää

menikö sakut pää edellä vai voisiko sanoa että pää kolmantena jalkana.

G C kirjoitti:

Ei Stahlhelmin perusmalliin kuulunut missään vaiheessa minkäänlaista piikkiä. Se oli suunniteltu suojaamaan maksimaalisesti päätä mutta jättämään näkökentän vapaaksi. Lisäksi lippa edessä varjosti silmiä ja suojasi kasvoja sateelta, kuten myös takareunan "räystäs". Se haittasi jonkin verran muualta kuin edestä tulevien äänien kuuluvuutta, minkä vuoksi tehtiin myös erikoismalleja, joissa oli pieniä aukkoja korvien kohdalla.

Amerikkalainen II MS kypärä tehtiin muuten samoilla periaatteilla, mutta takareunan räystäs puuttui, jonka takia kypärä ohjasi sateen suoraan kauluksesta sisään, mitä moni GI Joe ehti kirota sotilasuransa aikana.

Lue lisää

"Amerikkalainen II MS kypärä tehtiin muuten samoilla periaatteilla, mutta takareunan räystäs puuttui, jonka takia kypärä ohjasi sateen suoraan kauluksesta sisään, mitä moni GI Joe ehti kirota sotilasuransa aikana."

Amerikkalainen II MS kypärä oli erikoinen rakenteeltaan. Siinähän on erillinen sisäosa, josta varsinaisen kmetallisen ypäräosan pystyi helposti irroittamaan. Tämä johti siihen, että kypärällä pystyi vaivatta lämmittämään vettä nuotiolla erinäisiin tarkoituksiin. Metallinen ulkokuori oli lukittu sisäosaan pienillä nahkaremmeillä. Olen joskus miettinyt, että riittivätköhän ne pitämään kypärän kasassa esim räjähdysten aiheuttamissa ilmanpainevaihteluissa?

Vasen laita kirjoitti:

"Amerikkalainen II MS kypärä tehtiin muuten samoilla periaatteilla, mutta takareunan räystäs puuttui, jonka takia kypärä ohjasi sateen suoraan kauluksesta sisään, mitä moni GI Joe ehti kirota sotilasuransa aikana."

Amerikkalainen II MS kypärä oli erikoinen rakenteeltaan. Siinähän on erillinen sisäosa, josta varsinaisen kmetallisen ypäräosan pystyi helposti irroittamaan. Tämä johti siihen, että kypärällä pystyi vaivatta lämmittämään vettä nuotiolla erinäisiin tarkoituksiin. Metallinen ulkokuori oli lukittu sisäosaan pienillä nahkaremmeillä. Olen joskus miettinyt, että riittivätköhän ne pitämään kypärän kasassa esim räjähdysten aiheuttamissa ilmanpainevaihteluissa?

Lue lisää

"Amerikkalainen II MS kypärä oli erikoinen rakenteeltaan. Siinähän on erillinen sisäosa, josta varsinaisen kmetallisen ypäräosan pystyi helposti irroittamaan. Tämä johti siihen, että kypärällä pystyi vaivatta lämmittämään vettä nuotiolla erinäisiin tarkoituksiin. Metallinen ulkokuori oli lukittu sisäosaan pienillä nahkaremmeillä. Olen joskus miettinyt, että riittivätköhän ne pitämään kypärän kasassa esim räjähdysten aiheuttamissa ilmanpainevaihteluissa? "

Tuo omissa kokelmissani oleva jenkkikypärä lienee "uudelleenrakennettu" vehje jostain NATO -aikakaudelta, siinä ainakin on muovia tuo sisäkypärä. Kuorestahan ei tiedä missä ollut aikanaan mukana jos aito wanha koppa joka vain "refurbished" myöhemmin.

Sisäpotalle on oma hihnansa ja ainakin kerran jysähti lattiaan koko kypärän ulkokuori kun erehdyin nostamaan peltihattua sisäkypärän hihnasta roikottaen. Ei ainakaan uudemmassa mallissa mitenkään kovin tiukka sovitus siis. Lienee kuitenkin niin että siinä vaiheessa kun ilmanpaine irrottaisi potat toisistaan niin aika heikoilla on se kypärän käyttäjäkin......

Muistini mukaan tuota pelkkää "sisäkuorta" on käytetty palveluskäytössä päähineenä hommissa missä suojausvaikutukselle ei ole ollut niinkään tarvetta mutta kypärä kuulunut "särmään sotilaalliseen ulkoasuun". Esim sotilaspoliisit ym. Rauhan aikana kivempi päähine kun jäpitetään tuntitolkulla patsasta esittäen jonkun suurlähetystön edessä. Heh.

BocksCar kirjoitti:

"Amerikkalainen II MS kypärä oli erikoinen rakenteeltaan. Siinähän on erillinen sisäosa, josta varsinaisen kmetallisen ypäräosan pystyi helposti irroittamaan. Tämä johti siihen, että kypärällä pystyi vaivatta lämmittämään vettä nuotiolla erinäisiin tarkoituksiin. Metallinen ulkokuori oli lukittu sisäosaan pienillä nahkaremmeillä. Olen joskus miettinyt, että riittivätköhän ne pitämään kypärän kasassa esim räjähdysten aiheuttamissa ilmanpainevaihteluissa? "

Tuo omissa kokelmissani oleva jenkkikypärä lienee "uudelleenrakennettu" vehje jostain NATO -aikakaudelta, siinä ainakin on muovia tuo sisäkypärä. Kuorestahan ei tiedä missä ollut aikanaan mukana jos aito wanha koppa joka vain "refurbished" myöhemmin.

Sisäpotalle on oma hihnansa ja ainakin kerran jysähti lattiaan koko kypärän ulkokuori kun erehdyin nostamaan peltihattua sisäkypärän hihnasta roikottaen. Ei ainakaan uudemmassa mallissa mitenkään kovin tiukka sovitus siis. Lienee kuitenkin niin että siinä vaiheessa kun ilmanpaine irrottaisi potat toisistaan niin aika heikoilla on se kypärän käyttäjäkin......

Muistini mukaan tuota pelkkää "sisäkuorta" on käytetty palveluskäytössä päähineenä hommissa missä suojausvaikutukselle ei ole ollut niinkään tarvetta mutta kypärä kuulunut "särmään sotilaalliseen ulkoasuun". Esim sotilaspoliisit ym. Rauhan aikana kivempi päähine kun jäpitetään tuntitolkulla patsasta esittäen jonkun suurlähetystön edessä. Heh.

Lue lisää

Tuo USA:n lanseeraama M1-kypärä eri versioineen on maailmanhistorian parhaimpia kypäriä ja ylivoimainen ykkönen aikalaisiinsa verrattuna. On todella mukava käyttää ja suojaa hyvin. Hyvänä ominaisuutena myös se, ettei niskaosaa ole pilattu ylimääräisillä ulokkeilla kuten esim. saksalaisten yliarvostetussa hiilisangossa: näin kypärä ei valu silmille kun pää on takakenossa esim. makuuasennossa, varsinkin jos selässä on tavaraa tai päällä korkeakauluksiset suojaliivit.

M1 helmet kirjoitti:

Tuo USA:n lanseeraama M1-kypärä eri versioineen on maailmanhistorian parhaimpia kypäriä ja ylivoimainen ykkönen aikalaisiinsa verrattuna. On todella mukava käyttää ja suojaa hyvin. Hyvänä ominaisuutena myös se, ettei niskaosaa ole pilattu ylimääräisillä ulokkeilla kuten esim. saksalaisten yliarvostetussa hiilisangossa: näin kypärä ei valu silmille kun pää on takakenossa esim. makuuasennossa, varsinkin jos selässä on tavaraa tai päällä korkeakauluksiset suojaliivit.

Lue lisää

Toisaalta mielestäni sen erikoisin piirre oli se, että metallisen ulko-osan saattoi irroittaa ja käyttää jonkinlaisena keittoastiana. Lienee tässä suhteessa ainoa lajissaan toisen maailmansodan kypöristä?

Omituista oli se, että britit käyttivät omaa 'lautasmalliaan' vielä koko toisen maailmansodan ajan. Ainoastaan brittien laskuvarjojoukoilla oli käytössy syvempi kypäräversio.

Vasen laita kirjoitti:

Toisaalta mielestäni sen erikoisin piirre oli se, että metallisen ulko-osan saattoi irroittaa ja käyttää jonkinlaisena keittoastiana. Lienee tässä suhteessa ainoa lajissaan toisen maailmansodan kypöristä?

Omituista oli se, että britit käyttivät omaa 'lautasmalliaan' vielä koko toisen maailmansodan ajan. Ainoastaan brittien laskuvarjojoukoilla oli käytössy syvempi kypäräversio.

Lue lisää

Brittien kypärä muistutti teevatia vielä 80-luvullakin. Toki mallia oli kehitetty mutta kuiteskin.

Vasen laita kirjoitti:

Toisaalta mielestäni sen erikoisin piirre oli se, että metallisen ulko-osan saattoi irroittaa ja käyttää jonkinlaisena keittoastiana. Lienee tässä suhteessa ainoa lajissaan toisen maailmansodan kypöristä?

Omituista oli se, että britit käyttivät omaa 'lautasmalliaan' vielä koko toisen maailmansodan ajan. Ainoastaan brittien laskuvarjojoukoilla oli käytössy syvempi kypäräversio.

Lue lisää

Mieleeni tuli mahdollisuus, että metallista ulko-osaa käytettiin yöastianakin. Kätevän kypäränsä ansiosta jenkkisotilaiden ei tarvinnut lähteä pimeästä teltasta harhailemaan pimeään ja sateiseen yöhön löytääkseen riu'ulle. Matkalla oli alttiina vaaroille, pahimmassa tapauksessa tarpeilleen lähtenyt osui vihollisen puolelle tai myös omalla puolella vihollissotilaiden sieppaamaksi tai puukottamaksi.

Mutta kun teltassa oli työastia, ei tuollaisia retkiä tarvinnut tehdä. Riitti kun aamun sarastaessa juoksutti kypärän sisällön käymälään.

Saattoihan kypärä toki toimia myös keittoastiana. Eivät nämä ole toisiaan pois sulkevia asioita. Pitihän kypärä pestä niin potta- kuin kattilakäytönkin jälkeen.

Monitoimiastia? kirjoitti:

Mieleeni tuli mahdollisuus, että metallista ulko-osaa käytettiin yöastianakin. Kätevän kypäränsä ansiosta jenkkisotilaiden ei tarvinnut lähteä pimeästä teltasta harhailemaan pimeään ja sateiseen yöhön löytääkseen riu'ulle. Matkalla oli alttiina vaaroille, pahimmassa tapauksessa tarpeilleen lähtenyt osui vihollisen puolelle tai myös omalla puolella vihollissotilaiden sieppaamaksi tai puukottamaksi.

Mutta kun teltassa oli työastia, ei tuollaisia retkiä tarvinnut tehdä. Riitti kun aamun sarastaessa juoksutti kypärän sisällön käymälään.

Saattoihan kypärä toki toimia myös keittoastiana. Eivät nämä ole toisiaan pois sulkevia asioita. Pitihän kypärä pestä niin potta- kuin kattilakäytönkin jälkeen.

Lue lisää

tuossa sinun sotilaselämän tuntemuksessasi. Ruuanlaitossahan kjypärä puhdistui yöastiakäytön jälkeen ilman mitään pesujakin. Kannattiko sitä edes tyhjentää?

Ei ole kehumista kirjoitti:

tuossa sinun sotilaselämän tuntemuksessasi. Ruuanlaitossahan kjypärä puhdistui yöastiakäytön jälkeen ilman mitään pesujakin. Kannattiko sitä edes tyhjentää?

Ja K-annosten kanssa ei pieni makuhaitta häirinnyt?