Jumalan_olemassa_olo?

Aika rankkaa tekstiä.
Kannattaisi ehkä kuitenkin hakea apua
esim. terveyskeskuksesta. Kyllä ne siellä
kuuntelevat ja järjestävät apua edelleen.

sinulle

Ystävä hyvä, ei sun kannata tappaa itseäsi sen tähden, että joidenkin toisten ihmisten silmät aukeaisivat! Sen sijaan kannattaisi miettiä omaa asennettaan toisia (ja henkivaltoja tms.) kohtaan ja lopettaa heidän syyttely, jos itse on lapioinut pelkkää 'pascaa' omaan elämäännsä. Jokainen näet saa sitä 'mitä kylvääkin'! Negatiivinen asenne elämää ja toisia kohtaan on juuri se 'voima', jolla monet vetävät puoleensa juuri niitä vastaavia kokemuksia, koska ovat tietämättömiä kaikesta siitä, miten tämä 'maailmankaikkeus' toimii.

"Ennen itsemurhaa ei silläkään ollut ketään läheistä, mutta sen jälkeen niitä kyllä riittää! "
Näin ehkä moni itsaria suunnitteleva ajattelee mielensä pimennoissa, mutta ihmisillä on taipumus surra -jonkin aikaa - kuolleita läheisiään tai jopa tuttaviaan. Sitten ne ikävyydet ja surut unohdetaan; korkeintaan viedään kynttilä haudalle. Siis kyllä itsari on kaikkein typerin keino saada arvostusta ja rakastavia läheisiä!
Eipä tässä muuta, kuin toivottavasti omat silmäsi avautuisivat näkemään itsesi ja oman vastuusi elämäsi laadusta!

Teillä miehillä näyttää olevan kova ja ylipääsemätön juttu nuo rakkaussurut. Jos siinä pettyy niin se on ylipääsemätön juttu ja sitten koko maailma romahtaa. Menetykset kuuluivat elämään ja niitä tulee meille kaikille. Kun olet noin hienosti selvinnyt kovan lapsuuden ja muuten tähän asti niin anna vielä itsellesi aikaa. Kyllä sydänsurukin helpottaa ajallaan ja sinua varten on jossain varattu "apu joka on sopiva". Eiköhän meistä usemapi joudu käymään läpi rakkaussurujakin.
Mitä itsenurhaan tulee, niin sen ratkaisun kyllä voi aina siirtää. Mikäli elämä tuntuu nyt tällä hetkellä toivottomalta niin anna itsellesi aluksi vaikka vielä vuosi ja päätä katsoa sitten.
Kun on surua ja menetystä niin ihminen vajoaa helposti itsesääliin ja katkeruuteen ja silloin vajoaa synkkyyteen ja masentuu. Jos lähdet noin, oman käden kautta, niin tekosi menee kyllä sanomasi viestinä hukkaan. Ei kukaan miellä lähtöäsi kostona Jumalalle. Paljoa surua ja epätoivoa kuolema jättää vain jälkeensä ja mikä viesti se olisi sitten ateisteille, jotka eivät olennekaan usko.
Varmaan sinua nakertaa vielä lapuusmuistot ja koulukiusaaminen. Kun pääset noiden murheiden ja vaikeuksien ylitse niin sinulla on perspektiiviä ja kokemusta ymmärtää elämää syvällisesti.
Sinun kannattaa jutella asiosita jonkun luotettavan hekilön kanssa ja jos sellaista ei ole niin hakeudu ammattilaisen puheille. Muuten kirjoittaminen huojentaa miletä jo kummasti. Tavallaan sitä työstää tuskaa ulos ja itsekkin alkaa oivaltaa ja uusia näköaloja tilanteeseensa. Olet hieno tyyppi. Ethän vielä luovuta!

Käytän outoa nimimerkkiä kun näillä palstoilla helposti kirjoitellaan toisten nimmareilla. Olen ollut joskus Hanna.

Et ole yksin siinä että olet yksin.

Sinä voisit saada vertaistukea, tukinet tai massennuspalstoilta.

"Ennen itsemurhaa ei silläkään ollut ketään läheistä, mutta sen jälkeen niitä kyllä riittää! Tämä jää nähtäväksi minun kohdalllani? "

Ei se jää. Jos teet itsemurhan, sinä et ole näkemässä mitään. Toki joku saattaa ajatella kohdelleen sinua väärin ja joku saattaa olla katkera sinua kohtaan, koska olet tehnyt raukkamaisen teon kostomielessä. Tosiasia kuitenkin on, että SINUN kannaltasi sillä ei todellisuudessa ole merkitystä, koska sinä olet kuollut. Sinä et jatka elämääsi mystisesti toisten ajatuksissa vaan olet kuollut.

Olet vielä melko nuori ja sinun on mahdollista myöhemmin kokea elämä varsin mielekkääksi. Sinun pitäisi vain jotenkin päästä sen yli, että yrität ajatuksissasi elää toisten kautta. Veikkaisin, että sinun kannaltasi olisi tärkeintä, että jättäisit nuo henkilöt, joiden koet kohdelleen kaltoin sinua, taaksesi historiaan. Vaikka kuulostaa kliseeltä, että sinulla on paljon aikaa ja mahdollisuuksia löytää elämänkumppani, on sellainen mantra olemassa, koska siinä on paljon perää.

Tuossa on minun ajatukseni asiaan. En kuitenkaan väitä näitä asioita erityisesti tietävän, mutta ehkä siitä löytyy jotain suuntia ajattelullesi.

Joku sanoi, että kannattaa hakea apua ammattilaiselta. Sitä minäkin suosittelen. Jos olet päättänyt tehdä itsemurhan, niin miksipä et voisi sitä lykätä ja kokeilla kaikenlaista sitä ennen, vaikkapa sitä ammattiapua. Et sinä mitään siinä häviä.

>>No...onneksi tuskani ei kestä enää kauan, sillä olen päättänyt päättää päiväni oman käden kautta ja ehkä silloin ainakin joidenkin ihmisten silmät avautuvat? Niinhän sitä sanotaan: Ennen itsemurhaa ei silläkään ollut ketään läheistä, mutta sen jälkeen niitä kyllä riittää! Tämä jää nähtäväksi minun kohdalllani?

Uskon menettäminen on rankka kokemus. Apua ja tukea siihen kannattaa hakea. Uskontojen uhrien tuki ry järjestää vertaistukitapaamisia ja heillä on auttava puhelin johon voi myös soittaa.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Myös terapiaan kannattaa myös hakeutua jos tuntuu oikein pahalta.

Sellaisiakin kokemusperäisiä lausuntoja olen lukenut, että avioliittoa ei kannattaisi aloittaa alle kolmekymppisenä. Silloin alkaa jo tietää mitä elämältä haluaa, ja osaa puolisoa etsiessään kysyä tarpeellisia kysymyksiä jo tutustumisen alkuvaiheessa.

Jos Jumalalta vaadit puolison järjestämistä, niin anna omaa aikaasi vastalahjaksi Jumalan käyttöön. Liity mukaan vapaaehtoistoimintaan niin samalla tutustut ihmisiin. Autettavilla vanhuksilla on lapsenlapsia, ja voihan niiden joukossa olla sinulle sopiva puoliso.

Jos haluat puolison ennen kuin aiot kiittää Jumalaa, niin sitten on parempi markkinoida itseään kaupalliseen tyyliin. Ulkonäkö kuntoon, tanssitaito haltuun vaikka youtube-videoista opettelemalla, hakuja päälle tansseissa ja nettipalstoilla.

Jumalaa arvostellessa kannattaa lukea Raamattu loppuun saakka. Ei paha vielä meidän elinaikanammekaan välttämättä saa palkkaansa. Jos pysyt hengissä ja vastaanottavaisella mielialalla, niin saatat löytää kutsumuksesi.

"Jos paha ei saa palkkaansa ja väärintekijöitä palkitaan/Rehellisiä ja tunnollisa rangaistaan, niin mielestäni on silloin täysin tervettä miettiä Jumalan olemassaoloa?"

Ymmärrän, toivoisin sinun kuitenkin ymmärtävän, että pahuudelle on annettu tietty aika ja meidän pitää olla kärsivällisiä, ei pahuuden aika kestä loputtomiin.

Jos olet uskollinen Jumalalle, hän järjestää lopulta asiat hyvin.

Aloittajalle neuvoisin vakavaa harkintaa ennen kuin tekee mitään hätiköityä. Elämää ei saa takaisin ja itsemurha on aina äärimmäinen vaihtoehto ja melkoisen itsekäs pako elämää.

Olen ateisti, koska olen rehellinen itselleni ja tiedän ettei maailma ole reilu paikka. Jumala joka pistää pahantekijät ruotuun on ihan kiva ajatus mutta mielestäni täysin perusteeton vanha uskomus. Joillekin se tuo rauhaa ja hyvää oloa- ihan ok- en tuomitse teistejä, mutta kuten aloittaja huomautti - elämä itsessään todistaa moista teoriaa vastaan. Jos Jumala olisi hyvä maailma ei olisi tällainen. Joten joko Jumala on epäreilu tai sitten olematon- muuta vaihtoehtoa ei mielestäni ole. Usko vaikuttaa tekosyyltä puolustella teismiä ja on täysin järjetöntä- mielestäni itsepetosta. Jeesus esim. lupasi pikaista maailmanloppua 2000 vuotta sitten. Selvää on ettei hän ollut oikeassa ja kaikkitietäväinen olisi ollut. Erinäiset uskonnot ovat pitkän kehityksen tulosta eivät pyhää ilmoitusta. Ne ovat tieteen edeltäjiä- yritystä ymmärtää mystistä todellisuutta. Niiden dogmit on parasta korvata tosiasiatiedolla, jota meillä (toisin kuin Jeesuksella) on käytössä paljonkin.

Kaikki eivät ole kokeneet kärsimystä joka olisi avannut heidän silmänsä maailman (ja sen teoreettisen luojan) mielivaltaisuudelle ja järjettömyydelle. Epäreiluahan se on mutta paha ja hyvä ovatkin vain näennäisyyttä joka johtuu subjektiivisesta käsityksestämme ja rajallisesta ymmärryksestämme. Olemmehan kuitenkin melkoisen sattumalta eläimistä kehittyneitä fyysisesti ja psyykkisesti kuolevaisia olentoja. (tästä on hyvät todisteet)

Jos päätät heittää elämäsi hukkaan ja tehdä itsemurhan se on oma päätöksesi...... En voi estää sinua tekemästä sitä, mutta huomautan että elämä on mahdollisuus jonka voi käyttää paremminkin. Löydät kyllä elämänkumppanin jos etsit. Se voi olla vaikeaakin, mutta kaukana mahdottomasta. Jumalaakin voi rukoilla jos haluaa, vaikka empiirisesti on todettu ettei sillä ole mitään merkitystä.

Olet mielestäni jumalauskon uhri joka on havahtunut todellisuuteen. Hanki apua jos jumalaton tosimaailma ahdistaa. Itsemurhasi ei todellisuudessa merkitsisi kenellekkään muulle niin paljon kuin itsellesi. Älä ole itsekäs marttyyri vaan auta muita samasta ongelmasta kärsiviä elämällä ja kertomalla kuinka teismi voi johtaa ongelmiin ja itsemurha-ajatuksiin. Näin autat kaikkia parhaiten. Kuolet kuitenkin joskus joten mitäpä sitä kiirehtimään- elä ennen kuolemaa :)

Hei Puoli_Ateisti,

Hyvä että päätit kirjoittaa tarinasi tänne. Joskus jo pelkkä asioista puhuminen tai kirjoittaminen helpottaa oloa ja auttaa jäsentämään ajatuksia. Kuulostaa siltä, että tilanteesi on hankala ja ulkopuolinen tuki voisi olla sinulle avuksi.

Mikäli haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit soittaa nimettömänä Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen numeroon 010 195 202. Jos kirjoittaminen sujuu sinulta luontevammin, käy tutustumassa Tukinetiin (www.tukinet.net). Tukinetissä voit keskustella kahdenkesken tukihenkilön kanssa tai löytää vertaistukea erilaisista ryhmäkeskusteluista.

Kiireellisissä asioissa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen.

Voimia kevääseen ja kaikkea hyvää sinulle,

Sos-Kriisikeskus/ Minna

Kaikkia ihmisiä on kohdeltu väärin. Sellaista täytyy vain sietää ja kestää. Suosittelen, että pyrit löytämään hyvän ruumiillisen kunnon. Hyvä hengityskin antaa mielihyvää. Hyvä ruumiillinen kunto antaa yhtä paljon hyvän olon tunnetta kuin alkoholi. Kun saat hyvää mieltä terveydestä, ihmisten mielipiteet eivät ole kovin tärkeitä.
Onhan sitä tietysti muitakin tapoja miellyttävään elämään mutta tämä on yksi.
Kriisitilanteessa sinun pitäisi saada jotain lääkitystä.
Elämä on ihanaa, ihan oikeasti.

Hei. Asia on nyt niin, että olet sairastunut vakavasti masennukseen ja sinun tulisi ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin, esim. terveyskeskukseesi tai lähimpään mielenterveystoimistoon. Älä pelkää tai karsasta yhteydenottoa, nuo instituutiot ovat olemassa juuri auttaakseen ihmisiä tuollaisissa tilanteissa ja tuntemuksesi ja tilanteesi ovat heille tuttuja.

Muuten olen sitä mieltä, että sinun tulisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ymmärtää, että missään tapauksessa se ei ole Jumalan tahto, että riistäisit itseltäsi henkesi. Jos Jumalalla on sinulle tehtävä, niin se on se, että sinun tulee näyttää itsellesi ja muille, että huolimatta epäoikeudenmukaisesta kohtelustasi sinä kykenet nousemaan ja pärjäämään.

Miljoonat ihmiset vaihtaisivat oitis paikkaa kanssasi huolimatta menneisyyden kokemuksistasi, olet ilmeisesti masennustasi lukuunottamatta terve ammattiin valmistunut työelämässä oleva rakastamaan kykenevä järkevä nuori mies. Sinun vain pitää pitää itsestäsi huolta, kuntoilla, syödä terveellisesti, kehittää itseäsi, alkaa harrastamaan jotakin ja hankkia elämällesi päämääriä. Esim. päämääräsi voisi olla nousta alkuperäisestä köyhyydestäsi säästämällä ja hankkimalla oman asunnon. Kun tätä ryhdyt toteuttamaan, huomaat että muutaman vuoden kuluttua se elämänkumppani ei välttämättä enää puutukaan. Myös muiden ihmisten auttaminen esim. Punaisen Ristin kautta voi tuoda elämääsi mielekkyyttä.

Sinun tulisi myös yrittää kyetä antamaan anteeksi sinua väärin kohdelleille ihmisille, mutta jos se ei onnistu, niin ainakin ignooraat heidät kokonaan, et anna heidän enää liittyä mitenkään elämääsi. Ja paras kosto heille on näyttää, että sinä nousit huolimatta heidän alistusyrityksistään.

Hyvää elämän jatkoa sinulle ja oikeasti ota yhteyttä terveydenhuoltoon.