Täytän pian 50. Muistan kuin eilisen päivän, sen yhden, kuudennelta luokalta.
Häiritsin tunnilla, pelleilin ja nauratin muita. Kun opettaja käski rauhoittumaan, lopetin, mutta jatkoin pian. Kun muut tirskuivat taas tempuilleni opettajan kirjoittaessa taululle, kääntyi hän äkisti, tuli ja otti minua niskasta kiinni puristaen tiukasti. Sitten hän nosti minut ilmaan ja kantoi luokasta ulos. Jalat kohtasivat lattian vasta kun laskeuduin käytävälle luokan ulkopuolella. "Odotat siinä! Jos vielä jatkat häiriköintiä, niin löylytän sinut kunnolla!", Ja se ääni oli ankara. Sitten hän meni jatkamaan opetusta. Odotin paikoillani seuraavan oppitunnin alkuun. V–tti ja niskaa jomotti kuin joku vieläkin puristaisi. Silti tajusin, että oma vika. Olinhan tuota harrastanut tunneilla aiemminkin.
Kun sitten kotona kerroin kovasta kohtelusta ja valitin niskakipua, eipä tullutkaan sympatiaa. Äiti tutki niskan ja totesi; ”Eipä täälä isompia jälkiä näy. ...Ja hyvin näkkyy toimivan. Muistakki se, ettet ennää häiritte tunnila.”
Vasta jälkeen päin ymmärsin, kuinka oikea ja oikeuteuttu oli tuo keino oppimisrauhan turvaamiseksi sillä hetkellä ja jatkossakin. Ei opettaja minua halunnut vahingoittaa sen enempää fyysysesti kuin henkisestikkän. Työrauhan hän halusi. Enkä sen jälkeen häiriköinyt tunneilla tai välitunneillakaan. Kun vanhempani vielä nuhtelivat minua terveellä maalaisjärjellä, ymmärsin, että en voi aina tehdä mitä huvittaa muista piittamatta. Tuona päivänä häirköinti loppui, ja paljon tuon luokasta ulosheittämisen ansiosta ei myöhemissä opinnoissa ole tarvinnut todistuksia hävetä.
Mielestäni ei yhdellekään oppilaalle tänä päivänäkään pitäisi antaa oikeutta häiritä tahallaan ja törkeästi opettajien työtä ja samalla estää muiden oikeutta oppimiseen tai hyvään oppimisympäristöön.
Tämä kohu toi muistot mieleen. Mitä suurimmalla kiitollisuudella muistelen sopivan ankaraa ja viisasta opettajaa vuonna 1975 Lapin raukoilla rajoilla.
Häiritsin tunnilla, pelleilin ja nauratin muita. Kun opettaja käski rauhoittumaan, lopetin, mutta jatkoin pian. Kun muut tirskuivat taas tempuilleni opettajan kirjoittaessa taululle, kääntyi hän äkisti, tuli ja otti minua niskasta kiinni puristaen tiukasti. Sitten hän nosti minut ilmaan ja kantoi luokasta ulos. Jalat kohtasivat lattian vasta kun laskeuduin käytävälle luokan ulkopuolella. "Odotat siinä! Jos vielä jatkat häiriköintiä, niin löylytän sinut kunnolla!", Ja se ääni oli ankara. Sitten hän meni jatkamaan opetusta. Odotin paikoillani seuraavan oppitunnin alkuun. V–tti ja niskaa jomotti kuin joku vieläkin puristaisi. Silti tajusin, että oma vika. Olinhan tuota harrastanut tunneilla aiemminkin.
Kun sitten kotona kerroin kovasta kohtelusta ja valitin niskakipua, eipä tullutkaan sympatiaa. Äiti tutki niskan ja totesi; ”Eipä täälä isompia jälkiä näy. ...Ja hyvin näkkyy toimivan. Muistakki se, ettet ennää häiritte tunnila.”
Vasta jälkeen päin ymmärsin, kuinka oikea ja oikeuteuttu oli tuo keino oppimisrauhan turvaamiseksi sillä hetkellä ja jatkossakin. Ei opettaja minua halunnut vahingoittaa sen enempää fyysysesti kuin henkisestikkän. Työrauhan hän halusi. Enkä sen jälkeen häiriköinyt tunneilla tai välitunneillakaan. Kun vanhempani vielä nuhtelivat minua terveellä maalaisjärjellä, ymmärsin, että en voi aina tehdä mitä huvittaa muista piittamatta. Tuona päivänä häirköinti loppui, ja paljon tuon luokasta ulosheittämisen ansiosta ei myöhemissä opinnoissa ole tarvinnut todistuksia hävetä.
Mielestäni ei yhdellekään oppilaalle tänä päivänäkään pitäisi antaa oikeutta häiritä tahallaan ja törkeästi opettajien työtä ja samalla estää muiden oikeutta oppimiseen tai hyvään oppimisympäristöön.
Tämä kohu toi muistot mieleen. Mitä suurimmalla kiitollisuudella muistelen sopivan ankaraa ja viisasta opettajaa vuonna 1975 Lapin raukoilla rajoilla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jotkut opettajat savat oppilaat toimimaan oikein, luonnostaan,
en tiedä mistä se johtuu.
Tyttäreni kertoi omasta kouluajastaan, ja sanoi jostain opesta,
että sen tunnilla oli mukavin olla kun siellä ei häiriköity,
ja silloin voi keskittyä opiskeluun.
Toinen ope oli usein itkenyt tunnilla, kun kaikki häiriköivät,
ja lapset olivat sitä mieltä ettei sellainen sovi opettajaksi,
vaan on turhan herkkähipiäinen.
Pitäisikö opettajiksi pyrkiville opettaa myös se miten kauhukakaroita
kohdellaan, nuoret ei aina ole mitään herran enkeleitä,
jokainen tietää sen ihan kotielämästään.
No milläs meinasit opettaa nopeaa ajattelua tilanteessa?
Mutta. Mä olen itse kärsinyt 80's koulussa eniten siitä, että opettajat olivat TODELLA kädetöntä sakkia. (Voisin ampua kaikki. Elävätkin. Ja kusta hautakivelle, jotta sammaloituisi nopeammin)
Nykyään opettajia sentään yritetään kouluttaa.
Mutta "oikeudet on samalla karsittu pois" -ongelma johtuu mielestäni siitä, että taidot asioiden hoitamiseen etenkin kriisitilanteessa eivät ole riittävällä tasalla kouluttamisesta huolimatta.
Aina on enemmän vaihtoehtoja kuin kuvittelemme olevan.
On pieni ero antaa välittömästi tukkapöllyä ja jälki-istuntoa, tai käskeä tunnin/koulun jälkeen keskustelemaan asiasta (rauhallisesti).
Siinä hetkessä kun on suurin vaahto päällä, ei ole mitään mahdollisuuksia saada minkäänlaista positiiviseen lopputulokseen johtavaa kontaktia aikaan.
Keskustelu EI tarkoita sitä, että opettaja kyselisi lapsen mielipidettä tapahtuneesta käytöksestä, ja näkemystä muiden oppilaiden perspektiivistä, vaan
juurikin omasta vinkkelistä kertoen, ja sitä kautta toisten oppilaiden puolesta.
Olen siis sitä mieltä, että niskasta ei tarvitse roikottaa ketään.
Ehdotan että luokanopettajiksi otetaan vain joko vartjakoulutuksen tai armeijassa upseerikoulutuksen saaneet tai poliisin perustutkinnon suorittaneet.
Se on nyt vaan niin että kuri ja järjestys saadaan aikaan kun on hyvä koulutus ja välineet. Opettajille ehdotan lisäavuksi etälamautinta jolla pikkupirut saadaan järjestykseen.
Toinen ja todennäköisempi tie on vartijoiden käyttö järjestyksen pitoon koska opettajat tuskin uskaltavat enää koskea oppilaisiin vaikka nämä hakkaisivat toisiaan.
Jotenkin tulee mieleen että suomalainen koululaitos on suuri huijaus kun maassa vaikuttaa olevan kymmeniä tuhansia mielisairaita häirikköoppilaita joista tulee ilmeisesti rikollisia ja syrjäytyneitä.
KURI TAKAISIN KOULUIHIN. Opettajat ovat kyllä olleet koulukiusaajiakin ja se tosiasia on tunnustettava. Ei lähes aikuinen ihminen siitä traumoja saa, jos hänet työnnetään pois provosoidusta tilanteesta.
Henkinen väkivalta on pahinta ja on turha kieltää, että sitä ei ole, tai ei olisi ollut. Äärimmillään pilkkaaminen ja mollaaminen johtavat äärimmäisiin tekoihin.
Samantapaiset kokemukset täällä. Kerran tai kaksi ala-asteella ja kerran yläasteella jouduin oven taakse seisomaan. Niskasta talutettiin ja molemmilla kerroilla eri käsityön opettaja. Ei kyllä sattunut, täysin ilman väkivaltaa tai voimaa siinä lähdettiin. Mutta kyllä se hävetti ja kai pelottikin että mitäs nyt seuraa? Aika nössykkä olin kuitenkin.
Ja se tehosi mielestäni. Tai ainakin suulliset ojennukset on aina menneet kaaliin, ettei selvää kieltoa vastaan tullut mieleen pullikoida. Eikä se uskalluksesta ole lopulta kiinni vaan käytöstavoista ja toisten kunnioittamisesta. Sitä ei vaan halunnut näyttää tyhmältä öykkäriltä.
Lopetin keskikoulun, koska opettajani mollasi minua alusta alkaen juuri siinä, missä olin oikeasti hyvä. En protestoinut mitenkään, vaan yksinkertaisesti lopetin koulun ja valehtelin vanhemmilleni ja salasin todellisen syyn.
Olen tehnyt elämäntyöni juuri sillä alalla, jonka idut luokanvalvojaopettajani halusi tuhota heti alkuunsa.
Se oli sitä aikaa, kun mistään ei puhuttu. nykyään opettajat joutuvat pelkäämään huumehörhöisiä vandaaleja ja nöyristelemään hedän edessään.
Pielessä oli jotain ennen ja nyt on heiluri mennyt toiseen äärilaitaan.
Kyllä opettjien oikea ja rehti auktoriteetti on palautettava.
Opettajalla pitää olla oikeus näyttää kaapinpaikka, mutta oppilastaan mollaamatta.
korvista vedettin ja niskasta nostettiin naulakkoon roikkumaan. Karttakepit katkesivat, kun kovakalloisia koulutettiin. Kaikki vanhanajan opettajat saisivat lopputilin nykyään.
Samat sanat, opettaja löi kirjalla päähän ja heitti tunnilta ulos.
Koskaan enää en häirinnyt.
Kerroin isälle se sanoi että ole kunnolla niin tuskin tapahtuu uudestaan, eikä tapahtunut.
Koulukuri takaisin.
Meillä 70-luvulla seisottiin nurkassa kun open pinna ei enää venynyt...Jostakin kumman syystä arvostan sitä opettajaa eniten koko peruskouluajalta, yhä moikataan jos satutaan törmäilemään.
Meillä samanlaista joku vuosi aiemmin. Opellakin käämit. Eikä enää muistella kuin hyvällä, kun elämään opetti ja tultu jotenkin vuosikymmenten läpi. Hauskaakin on ollut. Puurtaakin on kyllä pitänyt.
Voimisiin, varo liikakiloja.
heh... muutamalle opettajalle olen opettanut tietotekniikan saloja ja kiitosta on myös tullut...
Puurtaa on joskus tosiaan saanut, ja saa jatkossakin, muutoin oltaisiin istumme siellä ihan turhaan. eller hur?
Ennen opettaja saattoi todella mollata ja laittaa sijaiskärjijäksi, kun oli köyhempää lähtöä, tai vanhempien uskontokin saattoi olla yksi syy, olivat tosi julmia, huutivat ja uhkailivat, olisi vielä ymmärtänyt jos olisi ollut aihetta, sellaista ei toivottavasti ole
Metsätausopettaja, sotajermu laittoi pojan jatkoluokalla nurkaan seisomaan kädet levällään metrinen halko molemmissa käsissä. ei ehkä menisi läpi