Menetin vaimoni viime syksynä, keuhkosyöpä vei hänet n. puolessa vuodessa. Jos olisin saanut hänet pätevän lääkärin, en minkään arvauskeskus-sellaisen, vastaanotolle pari vuotta aikaisemmin niin en varmaankaan kirjoittaisi tätä tässä nyt. Ei riittänyt yksistään vaimon menetys, vaan meni myös työpaikka ja muutaman kuukauden kuluttua oma terveys. Jos sitä nyt yleensä edes olikaan. Olin lähellä päästä hengestäni äkillisen sairaskohtauksen vuoksi, mutta minut saatiin pelastettua.
Nyt on vain niin vaikeaa löytää enää voimia jatkaa elämää yksin. Minulla on lapsia aikaisemmasta parisuhteestani, mutta he asuvat äitinsä kanssa. Toimeentuloni on tiukilla, ja se taas aiheuttaa lisää henkisiä paineita. Joka ilta hiljaa mielessäni toivon, ettei aamulla tarvitsisi enää herätä. Ainoa pelkoni olisi vain, kuinka vaimoni suhtautuisi tilanteeseen sitten tuolla puolen?
Elämä on ihanaa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, jos rinnalla on se oikea ihminen. Minulle tuo suotiin mutta vain muutamaksi vuodeksi. Olen saanut elää etuoikeutettua elämää, minulle on suotu läheiset suhteet sukulaisiini, kolme ihanaa lasta ja kaikenhuipuksi rakkaus ihmiseen, jollaisesta aina lapsesta alkaen uneksin.
Vaimoni oli kiltti, hellä ja huomaavainen ihminen, enkeli maan päällä. Toki hän osasi olla tiukkakin jos tarve niin vaati! Suru on vain niin raskas kuorma kantaa yksin. Vaikka lähipiirissäni on vaimon vanhemmat ja sisarukset, uskon ettei heistä kukaan ymmärrä vieläkään millainen suhteemme oli, mille se perustui. Ehkä me kaikki emme edes koskaan saakaan kokea tällaista rakkautta ja parisuhdetta. Ehkä se toisille jää ikuisesti hämäräksi mitä ja millainen tunne rakkaus voi olla, mitä se pitää sisällään?
Nyt on vain niin vaikeaa löytää enää voimia jatkaa elämää yksin. Minulla on lapsia aikaisemmasta parisuhteestani, mutta he asuvat äitinsä kanssa. Toimeentuloni on tiukilla, ja se taas aiheuttaa lisää henkisiä paineita. Joka ilta hiljaa mielessäni toivon, ettei aamulla tarvitsisi enää herätä. Ainoa pelkoni olisi vain, kuinka vaimoni suhtautuisi tilanteeseen sitten tuolla puolen?
Elämä on ihanaa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, jos rinnalla on se oikea ihminen. Minulle tuo suotiin mutta vain muutamaksi vuodeksi. Olen saanut elää etuoikeutettua elämää, minulle on suotu läheiset suhteet sukulaisiini, kolme ihanaa lasta ja kaikenhuipuksi rakkaus ihmiseen, jollaisesta aina lapsesta alkaen uneksin.
Vaimoni oli kiltti, hellä ja huomaavainen ihminen, enkeli maan päällä. Toki hän osasi olla tiukkakin jos tarve niin vaati! Suru on vain niin raskas kuorma kantaa yksin. Vaikka lähipiirissäni on vaimon vanhemmat ja sisarukset, uskon ettei heistä kukaan ymmärrä vieläkään millainen suhteemme oli, mille se perustui. Ehkä me kaikki emme edes koskaan saakaan kokea tällaista rakkautta ja parisuhdetta. Ehkä se toisille jää ikuisesti hämäräksi mitä ja millainen tunne rakkaus voi olla, mitä se pitää sisällään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terve HTTHS
Minä menetin myös vaimoni keuhkosyövälle viisi viikkoa sitten ja tiedän mitä sinä juuri nyt käyt läpi.
Minulle on ollut äärettömän suuri apu vaimoni sisaresta ja hänen miehestään.
Jaettu suru on paljon helpompi kantaa.Myös sivustolta Nuoret Lesket.fi saa to-
della hyvää vertaistukea.
Lesken surun ja tuskan voi täysin ymmärtää vain toinen puolisonsa menettänyt.
meidän on vain yritettävä kestää ja jaksaa,sillä vaimomme varmasti toivoisivat että
pääsisimme taas jaloillemme.
Toivotan sinulle voimia.
Tulee mieleen, että sinulla on vielä surutyö ja ikävä edesmennyttä puolisioa kohtaan. Jos nyt alat hengailemaan jonkun naisen kanssa niin se on vain laastarisuhde. Et voi todella rakastua ihmiseen niin kuin normaalisti tapahtuu miehen ja naisen välillä ja kumppani olisi vain lohduttaja ja surun kanssa myötäeläjä. Vois käydä että kun surutyö aikanansa sitten loppusi niin huomaat, että sinulla ei ole yhtään tunteita kumppania kohtaan ja hänkin pettyisi.
Suru on yskilöllinen, mutta kyllä siinä vuosi pari vähintäänkin menee, jos on ollut kiintynyt mentyksen kohteeseen.
Lohduttakoon sinua että on siunaantunut ihanaa jälikasvua. Kyllä suru muuttaa muotoaan ja jaksaa jälleen elää.
leskenä voin sanoa ettei hyvä uusikaan suhde ole välttämättä laastari suhde.kaksi hyvää ihmistä voi onnistua kun toiselta ei voi kieltää mennyttä historiaa sen hyväksymällä voi onnistua löytämään uuden rakkauden.ei kieltämällä tunteitaan kun se silleen omalle kohdalle oikeaksi tuntuu
No itse oon kolmesti asunut avoliitossa ja aina lopulta nainen on jttänyt minut. Toinen yritys oli siinä mielessä se mitä eniten kaipaan että nainen oli hyvin kaunis ja empaattinen ja oikeastaan oli ihan kiva että hänellä oli n. 6v. poika, valitettavasti se avoliitto oli myös kaikkein lyhin sillä sillä naisella todella riitti varaa mistä valita, no onneksi sentään facebook-kavereina on kaikki 3 ex-avovaimoani.
Nyt asun hyvin tilavassa 39 neliön yksiössä, sijainti täällä Kuopiossa on täydellinen ja oikeastaan asuntoni on kaksio, sillä keittiö on sen verran suuri että sen voi hyvin yhdeksi huoneeksi laskea. Nykyään nautin siitä että asun yksin. En vain siksi että voin tasan tarkkaan päättää mitä syön ja milloin mutta ehkä yksi suurimmista syistä on että saan polttaa tupakkaa sisällä missä ikinä haluan. Kyllä tää oma läppäri mulle nykyaikana on paljon enemmän kuin joku yksittäinen ihminen kumppanina.
VAI N IIN