Pyhiinvaelluksista yms. hyvitysteoista

Nykyäänkin harrastetaan pyhiinvaellusta (jopa luterilaisissa kirkoissa...)


http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XIIr.html
->
// Vielä kauemmas Jumalan käskyistä etääntyvät pyhiinvaellukset, joita on hyvin monenlaisia: yksi vaeltaa haarniskoituna, toinen avojaloin. Tällaista (Matt. 15:9) Kristus sanoo turhaksi palvelemiseksi, eikä siitä näin ollen ole mitään hyötyä Jumalan vihan lepyttämiseen, vaikka vastustajamme niin sanovat. Kaikesta huolimatta näitä tekoja kaunistetaan suurenmoisin nimityksin: niitä sanotaan ylimääräiseksi teoiksi ja niille annetaan se kunnia, että ne ovat hinta, joka kelpaa vapauttamaan iankaikkisesta kuolemasta. Näin ne asetetaan Jumalan käskyyn perustuvien tekoja edelle. Tällä tavoin pimennetään Jumalan laki kaksin kerroin: toisaalta siten, että katsotaan Jumalan lain tulevan tyydytetyksi ulkonaisilla, yhteiskunnallisilla teoilla, toisaalta siten, että sen oheen lisätään inhimillisiä perinnäissääntöjä, joiden noudattamista pidetään Jumalan lakiin perustuvia tekoja arvokkaampana.

Pimentoon jäävät sitten myös parannus ja armo. Iankaikkista kuolemaa ei näet torjuta tuomalla sen vastineeksi noita tekoja, joita he esittävät. Ne ovat joutavia eivätkä ihmiset niitä suorittaessaan yhtään maista kuolemaa. Kun kuolema panee meidät ahtaalle, sitä vastaan on asetettava jotain vallan muuta. Samoin kuin Jumalan viha voitetaan uskomalla Kristukseen, voitetaan kuolemakin uskomalla Kristukseen. (1 Kor. 15:57) Sanoohan Paavali: "Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." Hän ei sano: "Joka antaa meille voiton, jos kuolemaa vastaan asetamme omat hyvitystekomme." Vastustajamme tutkistelevat joutavanpäiväisyyksiin takertuen syynalaisuuden anteeksi antamista huomaamatta lainkaan, millä tavoin sydän syntien anteeksiantamuksessa Kristukseen uskomalla pääsee vapaaksi Jumalan vihasta ja iankaikkisesta kuolemasta. Onhan Kristuksen kuolema hyvitys, joka vapauttaa iankaikkisesta kuolemasta, ja myöntäväthän vastustajamme itsekin, että puheena olevat hyvitysteot ovat tekoja, joita emme ole velvolliset tekemään vaan jotka perustuvat inhimillisiin perinnäissääntöihin ja joita Kristus sanoo turhiksi palvontamenoiksi. Näin ollen voimme huolehti väittää, etteivät kirkkolain määräämät hyvitysteot ole jumalallisen oikeuden nojalla välttämättömiä syyllisyyden eivätkä iankaikkisen rangaistuksen eivätkä edes kiirastulen rangaistuksen anteeksi antamiseksi. //