kyllähän siitä aikaa on jo kulunut. Monet
kyyneleet on vuodatettu ja lukemattomat
kysymykset tuuleen heitetty. On yritetty ymmärtää
ja antaa anteeksi. Välillä on rakastettu, välillä
vihattu. Enää se ei tunnu niin kipeältä. Pienet
rikkoontuneet palaset on koottu yhteen. Voimia ei
ole enää taisteluun, on vain pakko jaksaa ja
jatkaa eteenpäin. Unohtaa en voi koskaan, mutta
ylitse voin siitä päästä. On vain hiukan
annettava aikaa itselleen ja hyväksyttävä se mikä
on tapahtunut. Vaikeata se on muttei mahdotonta..
kyyneleet on vuodatettu ja lukemattomat
kysymykset tuuleen heitetty. On yritetty ymmärtää
ja antaa anteeksi. Välillä on rakastettu, välillä
vihattu. Enää se ei tunnu niin kipeältä. Pienet
rikkoontuneet palaset on koottu yhteen. Voimia ei
ole enää taisteluun, on vain pakko jaksaa ja
jatkaa eteenpäin. Unohtaa en voi koskaan, mutta
ylitse voin siitä päästä. On vain hiukan
annettava aikaa itselleen ja hyväksyttävä se mikä
on tapahtunut. Vaikeata se on muttei mahdotonta..
Vastaukset 5
Vanhimmat
...aika parantaa. Siihen on vain uskottava. Hymyjä
ja paljon voimia antavia halauksia. :) Minäkin
olen ollut samassa tilanteessa, nyt jo kuitenkin
hymy on jälleen yhtä herkessä kuin aiemmin.
olen itse juuri menettänyt poikaystäväni eli
erosimme.reilut kaksi vuotta tapeltiin ja
soviteltiin tekoja ja tekemättä jättämisiä.tänään
lähti suurin osa tavaroista. säälittävänä
rukoilin perään, että älä mene.lupasihan se että
seurustellaan sitten, mutta hänen onnensa
kustannuksella.eli emme seurustele.sydän
turtana,mieli tyhjänä,kaikki järki elämästä
tuntuu kadonneen.raskaks vuosi takana ja nyt
tämä,en jaksa kestää enkä uskoa että aika
parantaisi haavat,niin kipeää tekee.
..että onnesi odottaa sinua nurkan takana ja
hänen kanssaan ei tarvii tapella...
Niin se on aikaa se vie. mennyttä ei kannata
jäädä suremaaan.Vaan suunnata katse
tulevaan.Muisto anina jää ja ajanmyötä sille
hymylee. Uusia ihmisiä tulee ja menee joku
viihtyy ja jää.siitä ajasta kannatta ottaa kaikki
irti.jokus ihmissuhteet kestää ja toisinaan
ei.elämä vain on sen oikean etsimistä.kun sen
löytää niin sen kyllä tulee huomaamaan itse kukin.
Aikaa se vie tidella ja välillä tuntuu ettei
milään selviä. 5 vuotta yhdessä 2 vuotta erosta
mutta paljon yheteistä. Kun olen allapäin riitää
jo pelkkä lapsien kattominen siihen että minulle
tulee pahamieli ja muistelen menneitä. Tai kun
palautat lapset kotiin viikonloppusi jälkeen niin
katson perääsi ja mietin miksi me........?
Muttä kyyneleet olen kuivannut ja laitan tunteet
sivuun ja ajattelen kunnolla niin paras oli
kaikkien kannalta että tiemme erosuvat. En sinua
enään täkaisin haluaisi siis kyllä se aurinko
paistaa meille eronneillekin monta kertaa.