Kuuntelin Yle I:n Tiede-kvarttiohjelmaa radiosta maailamn makeista vesivarannoista. Siinä professori Markku Löytönen totesi, että usein oletettujen uskonnonsotien taustalla nykyään onkin taistelu yhä hupenevista makean veden varannoista.
Joten ei uskonto ole aina se kompastuskivi.
Joten ei uskonto ole aina se kompastuskivi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ooooooooooooooo!
Todellakin!
Uskonto on helppo apu saada typerykset vallanpitäjien pihteihin pikkuisen lujemmin.
Varsinkin lahjattomimpiin se puree, kuin häkä.
Aivan eivät uskonnot vaan ne uskovat, kas siinä pulma.
Juuri näin. Usko ei ole välttämättä syy, mutta Erittäin hyvä väline.
Kun rivimies uskoo ikuiseen hel'vettiin tai palkintoon tuonpuoleisessa, niin hänet on helpompi saada uhrautumaan fiksumpien idioottien puolesta.
Tämä on asia jota en juurikaan tunne, joten minun on hyvä lausua asiasta käsitykseni.
Sotiminen on kallista puuhaa. Kyllä sille yleensä lasketaan jokin hyötysuhde ja useimmat sodat ovat jonkinlaisia resurssisotia: halutaan maaperän rikkauksia, parempaa turvallisuusasetelmaa, omalle kulttuurille/kansalle elintilaa jne. Sodan käynnin perusteena on arvio siitä, että lopussa sodan tulos on plussan puolella talodellisesti tai poliittisesti.
Kun yritän itse pohtia, en muista ilman googletusta puhtaita uskonsotia. Olivatko ristiretket pyhälle maallekaan uskonsotia, vai olivatko nekin uskonnolliseen kaapuun verhottuja resurssisotia? Nykyajassa ja lähihistoriassa ehkä talebanien suorittama valloitus Afganistanissa oli uskonsota.
Uskonto limittyy yleensä muun kulttuurin kanssa, joten sodat ovat usein kahden eri kulttuurin tai imperiumin välisiä sotia ja usein ne myös edustavat eri uskontoja.
Sodan onnistumisessa olennaista on viholiiskuvan luominen: siinä käytetään hyväksi niitä vihollisen ominaisuuksia, joille viholliskuvaa on helpoin rakentaa. Usein uskonnollisen viholliskuvan luominen on tehokasta. Resurssisota saattaa näyttäytyä uskonsotana, jos kansa saadaan mobilisoitua uskonnollista viholliskuvaa hyväksikäyttäen.
Otetaan Kompastuskivi ja heitetään se Jumalan päähän. Jumala sätkii lattalla koristen kun me Kristityt aloitetaan ruokailu! LIHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA erottuu veitsellä armoveret roiskuu mukiin juotavaksi.
"Markku Löytönen totesi, että usein oletettujen uskonnonsotien taustalla nykyään onkin taistelu yhä hupenevista makean veden varannoista.
Joten ei uskonto ole aina se kompastuskivi."
Niin. Eli uskonto on kuin onkin kuitenkin osa ongemaa.
Olettaisin, että täysin puhtaita uskonsotia ei ole. Siis siinä mielessä, että sotimisen ainoa syy olisi uskonto. Jopa Muhammedin aikoinaan käymien sotien taustalle varmaan voisi löytää taustalle syitä heimojen ja sukujen välisestä kilpailusta ja erimielisyyksistä, vallanhalusta, ym.
Sodissa uskonto onkin mielestäni enemmän väline, kuin syy. Uskonnolla motivoidaan massat, aivan samoin kuin poliittisilla aatteilla. Tähän massojen motivointiin uskonto onkin aivan erinomainen väline ja se on ehkä uskontojen suurin haittapuoli. Uskonnolla saadaan tavallinen rauhallinen ihminen täysin hullaantumaan ja tappamaan kenet tahansa vääräuskoiseksi julistettu.
O'ou
kommentoi
>>> Olettaisin, että täysin puhtaita uskonsotia ei ole.
"Mutta onko ne vallanpitäjät oikeasti siinä uskossaan, vai käyttääkö he sitä vain hyväkseen."
Siinäpä onkin kysymys, johon on jokseenkin mahdotonta keksiä vastausta pääsemättä sen vallanpitäjän pään sisään. Kyllähän usein tulee sellainen mielikuva, ettei se vallanpitäjä välttämättä aivan uskonnollisten tunteidensa motivoimana toimi. Olen samaa mieltä, että kun hyvä ja koeteltu työkalu on käytettävissä, niin sitä luonnollisesti käytetään.
Poliittisen johtajan, joka vain käyttää uskontotyökalua, voisi olettaa toimivan kuitenkin jotenkin rationaalisesti. Aito fundamentalisti taas on vaarallisempi arvaamattomuudessaan. Hän voi lähteä taisteluun siinäkin tilanteessa, jossa sodan aloittaminen on täysin järjetöntä.
Mutta kun emme tiedä, kuka on fundis oikeasti ja kuka toimii muista syistä...
O'ou
Omat piispamme ovat mielestäni erittäin harkitsevia ja siis erittäin vähän arvaamattomia.
Pahimmillaan "uskonnollinen_kauhukakaramme", eli piispa Jari "jääräpää" Jolkkonen "ärähtää" Richard Dawkinsille jostakin olemattomasta, josta Dawkins edes tuskin saa tietää. Aika pliisua siis.
Jari laskee varmaankin sen varaan, ettei jonkun pienen suomalaisen luterilaisen kirkon vähäarvoisen piispan kiukuttelua edes huomata.
Siinä Jari on oikeassa!
Uskonto tai ideologia tai sellaisen vastustaminen onkin usein historiasa ollut keppihevonen sodan syynä, kun ei ole kehdattu tunnustaa ahnaita taloudellisia motiiveja.
Esim. Hitlerillä kommunismin vastustaminen elintilanvalloitusretkellä itään.