Vanhan päävamman tutkiminen?

Olen 28v ja vähän päälle 20-vuotiaana (enintään 21v) hyppäsin leuanvetotankoon, joka repesi irti ja tipahdin lattiaan suoraan selälleen, iskien pään melko lujaa lattiaan. Tanko ei ollut korkeallla itsessään, vaan täysin käsien ulottuvilla mutta asento oli paha.

Muistan että olin sekava muutaman sekunnin ajan ja että nousin ylös lähes välittömästi. En käynyt lääkärissä. Asia unohtui melko pian, mutta yksi oire tuntuu liittyvän tuohon tapahtumaan; aina joskus kun herkistyn nauramaan ja hymyilemään pitkäkestoisemmin ja voimakkaammin, niin takaraivon ja niskan yhtymäkohta (oikeastaan takaraivon alaosa) jotenkin kiristyy ja kivistää hivenen sekunnin tai parin ajan, kunnes kovin lihasjännitys (ainakin siihen asian yhdistän) menee ohi. Joskus samaa tuntuu myös joissakin epätavallisissa ja rasittavissa asennoissa, kuten kurkatessa sängyn alle imuroidessa.

Pari päivää sitten olin junassa ja minulla oli hengitysvaikeuksia (olin lapsena vaikea-astmainen ja joskus tällaista on edelleen) ja henkeä kovasti haukatessa tunsin taas tuon tunteen. Seuraava päivä oli OK (urheilin tosin epätavallisen rankasti) ja eilen koin lievää päänsärkyä koko päivän, joka tuntui keskittyvän tuonne kolhualueen tienoille. Nyt herättyäni pää ei vieläkään tunnu ihan normaalilta.

Puheeni on hidastunut ja muistini ehkä heikentynyt aavistuksen verran noiden vuosien aikana, mutta sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Onko ketään jolla olisi kokemusta samanlaisesta ja mitä kannattaisi tehdä? Onko vielä mahdollista pyrkiä tutkimuksiin?
383
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Varaa aika neurologilta.

Äänestä

Kannattaa tutkituttaa niin ainakin mieli kevenee ja jos on jotain niin ajoissa selviää.

Äänestä

On tietysti mahdollista tutkia asiaa !
En ole lääkäri, mutta päätä sekä vaikka niskarankaa (luustoa) voi kuvata/tutkia monin eri keinoin riippuen mitä mahdollisesti epäiltäisiin vaivojesi aiheuttajaksi.
Sanoisin samaa kuin edellinen vastaaja: Mene ihmeessä lääkäriin, pyydä tutkimaan asiaa, ettei asia vaivaisi sinua ja ehkä saisit apua vaivaan. Se ei ehkä ole mitään vakavampaa, minkä kanssa ei voisi elää, mutta jo mielenrauhasi takia tutkituta asia !
Kunnallisessa terveyskeskuksessa pitää olla sitkeä ja määrätietoinen, jopa liioitella oireitaan, että tutkimuksiin pääsee, on oma kokemukseni.
Kolme ensimmäistä kertaa tai vuotta ainakin sanotaan, että ei se mitään ole eikä kannata tutkia.
Sillä ne työllistää itsensä. Potilasta juoksutetaan saman asian takia useita kertoja, vuosiakin, sen sijaan, että tutkittaisiin asia sillä sipuli. Säästettäisiin terveyskeskusten, lääkärin ja asiakkaan aikaa ja rahaa. Veronmaksajat maksaa terveyskeskusten ja niitten henkilökunnan ylläpidon. Vastapalvelua ei tarvittaessa vaan tahdo saada !
Ole sitkeä !

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Potilas 28v kirjoitti:

Olen 28v ja vähän päälle 20-vuotiaana (enintään 21v) hyppäsin leuanvetotankoon, joka repesi irti ja tipahdin lattiaan suoraan selälleen, iskien pään melko lujaa lattiaan. Tanko ei ollut korkeallla itsessään, vaan täysin käsien ulottuvilla mutta asento oli paha.

Muistan että olin sekava muutaman sekunnin ajan ja että nousin ylös lähes välittömästi. En käynyt lääkärissä. Asia unohtui melko pian, mutta yksi oire tuntuu liittyvän tuohon tapahtumaan; aina joskus kun herkistyn nauramaan ja hymyilemään pitkäkestoisemmin ja voimakkaammin, niin takaraivon ja niskan yhtymäkohta (oikeastaan takaraivon alaosa) jotenkin kiristyy ja kivistää hivenen sekunnin tai parin ajan, kunnes kovin lihasjännitys (ainakin siihen asian yhdistän) menee ohi. Joskus samaa tuntuu myös joissakin epätavallisissa ja rasittavissa asennoissa, kuten kurkatessa sängyn alle imuroidessa.

Pari päivää sitten olin junassa ja minulla oli hengitysvaikeuksia (olin lapsena vaikea-astmainen ja joskus tällaista on edelleen) ja henkeä kovasti haukatessa tunsin taas tuon tunteen. Seuraava päivä oli OK (urheilin tosin epätavallisen rankasti) ja eilen koin lievää päänsärkyä koko päivän, joka tuntui keskittyvän tuonne kolhualueen tienoille. Nyt herättyäni pää ei vieläkään tunnu ihan normaalilta.

Puheeni on hidastunut ja muistini ehkä heikentynyt aavistuksen verran noiden vuosien aikana, mutta sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Onko ketään jolla olisi kokemusta samanlaisesta ja mitä kannattaisi tehdä? Onko vielä mahdollista pyrkiä tutkimuksiin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu