Hei kaikille!
Kerron aluksi hieman elämtarinaani!
Olen siis 28-vuotias mies, jonka elämän varrella on sattunut jos jonkinlaista koettelemusta. Olen alkoholisti-perheestä, jonka vanhemmat pistivät kaiken omaisuuden kurkusta alas ja kaupan päälle vielä minut & sisarukseni huostaan.
Peruskoulussa jouduin koulukiusatuksi ja koko nuoruuteni yritin pärjätä parhaani mukaan niillä korteilla, jotka minulle oli jaettu. Tämä osoittautui aika vaikeaksi tieksi, koska olin tosiaan köyhästä perheestä ja minulla ei ollut mitään suhteita joilla hankkia esim. kesätöitä ym. koska edellämainitut menevät suhteilla rikkaiden kersoille ym.
Usko Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa saivat minut kuitenkin yrittämään parhaani ja pääsemään vaikeiden aikojen yli. Olen käynyt armeijan hyvillä arvosanoilla ja kouluttautunut myös ammattiin.
Suurin murheeni on kuitenkin ollut elämänkumppanin puuttuminen (puolison löytäminen). Olen kyllä saanut tuntea miltä tuntuu rakastuminen ja se, että ei voi ajatella mitään muuta kuin ihmistä jolle on omistanut kaikki tunteensa! Tämä sai kuitenkin hyvin onnettoman lopun kun rakkauteni ei saanut vastakaikua.
Tämän jälkeen ajatuksissani ei ole ollut muuta kuin kaksi vaihtoehtoa: Se, että Jumalaa ei ole olemassa tai, se että Jumala on ja hänellä on meille jokaiselle oma tärkeä tehtävä täällä maan päällä. Minun tehtäväni on tappaa itseni ja näyttää samalla muille, että näin siinä käy kun kohdellaan ihmisiä niin epäoikeudenmukaisesti!
Olen oikeasti halunnut uskoa Jumalaan ja kaikkeen hyvään, mutta kun valitettavasti tosiasiat alkavat puhua sitä vastaan! Kai ihmisellä nyt sentään on oikeus käyttää tervettä maalaisjärkeä? Jos paha ei saa palkkaansa ja väärintekijöitä palkitaan/Rehellisiä ja tunnollisa rangaistaan, niin mielestäni on silloin täysin tervettä miettiä Jumalan olemassaoloa?
No...onneksi tuskani ei kestä enää kauan, sillä olen päättänyt päättää päiväni oman käden kautta ja ehkä silloin ainakin joidenkin ihmisten silmät avautuvat? Niinhän sitä sanotaan: Ennen itsemurhaa ei silläkään ollut ketään läheistä, mutta sen jälkeen niitä kyllä riittää! Tämä jää nähtäväksi minun kohdalllani?
Kerron aluksi hieman elämtarinaani!
Olen siis 28-vuotias mies, jonka elämän varrella on sattunut jos jonkinlaista koettelemusta. Olen alkoholisti-perheestä, jonka vanhemmat pistivät kaiken omaisuuden kurkusta alas ja kaupan päälle vielä minut & sisarukseni huostaan.
Peruskoulussa jouduin koulukiusatuksi ja koko nuoruuteni yritin pärjätä parhaani mukaan niillä korteilla, jotka minulle oli jaettu. Tämä osoittautui aika vaikeaksi tieksi, koska olin tosiaan köyhästä perheestä ja minulla ei ollut mitään suhteita joilla hankkia esim. kesätöitä ym. koska edellämainitut menevät suhteilla rikkaiden kersoille ym.
Usko Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa saivat minut kuitenkin yrittämään parhaani ja pääsemään vaikeiden aikojen yli. Olen käynyt armeijan hyvillä arvosanoilla ja kouluttautunut myös ammattiin.
Suurin murheeni on kuitenkin ollut elämänkumppanin puuttuminen (puolison löytäminen). Olen kyllä saanut tuntea miltä tuntuu rakastuminen ja se, että ei voi ajatella mitään muuta kuin ihmistä jolle on omistanut kaikki tunteensa! Tämä sai kuitenkin hyvin onnettoman lopun kun rakkauteni ei saanut vastakaikua.
Tämän jälkeen ajatuksissani ei ole ollut muuta kuin kaksi vaihtoehtoa: Se, että Jumalaa ei ole olemassa tai, se että Jumala on ja hänellä on meille jokaiselle oma tärkeä tehtävä täällä maan päällä. Minun tehtäväni on tappaa itseni ja näyttää samalla muille, että näin siinä käy kun kohdellaan ihmisiä niin epäoikeudenmukaisesti!
Olen oikeasti halunnut uskoa Jumalaan ja kaikkeen hyvään, mutta kun valitettavasti tosiasiat alkavat puhua sitä vastaan! Kai ihmisellä nyt sentään on oikeus käyttää tervettä maalaisjärkeä? Jos paha ei saa palkkaansa ja väärintekijöitä palkitaan/Rehellisiä ja tunnollisa rangaistaan, niin mielestäni on silloin täysin tervettä miettiä Jumalan olemassaoloa?
No...onneksi tuskani ei kestä enää kauan, sillä olen päättänyt päättää päiväni oman käden kautta ja ehkä silloin ainakin joidenkin ihmisten silmät avautuvat? Niinhän sitä sanotaan: Ennen itsemurhaa ei silläkään ollut ketään läheistä, mutta sen jälkeen niitä kyllä riittää! Tämä jää nähtäväksi minun kohdalllani?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinulla on vain ja ainoastaan tämä elämä käytettävänä todistettavasti ja voit käyttää sen aivan niin kuin haluat, miksi käyttää tämä ainutlaatuinen aika olemattomia ajatellen?
Onko sittenkään oikein järkevää suunnitella sitä. mitä kerrot, pelkästään toisten ihmisten mielen pahoittamiseksi. Ensinnäkään se ei välttämättä toimi hyvin, ja itse joudut sitten katumaan sitä loppuikäsi, niinkuin suomalainen aforismi sanoo.
Hei. Asia on nyt niin, että olet sairastunut vakavasti masennukseen ja sinun tulisi ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin, esim. terveyskeskukseesi tai lähimpään mielenterveystoimistoon. Älä pelkää tai karsasta yhteydenottoa, nuo instituutiot ovat olemassa juuri auttaakseen ihmisiä tuollaisissa tilanteissa ja tuntemuksesi ja tilanteesi ovat heille tuttuja.
Muuten olen sitä mieltä, että sinun tulisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ymmärtää, että missään tapauksessa se ei ole Jumalan tahto, että riistäisit itseltäsi henkesi. Jos Jumalalla on sinulle tehtävä, niin se on se, että sinun tulee näyttää itsellesi ja muille, että huolimatta epäoikeudenmukaisesta kohtelustasi sinä kykenet nousemaan ja pärjäämään.
Miljoonat ihmiset vaihtaisivat oitis paikkaa kanssasi huolimatta menneisyyden kokemuksistasi, olet ilmeisesti masennustasi lukuunottamatta terve ammattiin valmistunut työelämässä oleva rakastamaan kykenevä järkevä nuori mies. Sinun vain pitää pitää itsestäsi huolta, kuntoilla, syödä terveellisesti, kehittää itseäsi, alkaa harrastamaan jotakin ja hankkia elämällesi päämääriä. Esim. päämääräsi voisi olla nousta alkuperäisestä köyhyydestäsi säästämällä ja hankkimalla oman asunnon. Kun tätä ryhdyt toteuttamaan, huomaat että muutaman vuoden kuluttua se elämänkumppani ei välttämättä enää puutukaan. Myös muiden ihmisten auttaminen esim. Punaisen Ristin kautta voi tuoda elämääsi mielekkyyttä.
Sinun tulisi myös yrittää kyetä antamaan anteeksi sinua väärin kohdelleille ihmisille, mutta jos se ei onnistu, niin ainakin ignooraat heidät kokonaan, et anna heidän enää liittyä mitenkään elämääsi. Ja paras kosto heille on näyttää, että sinä nousit huolimatta heidän alistusyrityksistään.
Hyvää elämän jatkoa sinulle ja oikeasti ota yhteyttä terveydenhuoltoon.
Kuoli jo:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11397494
Kummittelua vaiko ylösnousemus?
Kappas. Onpa harvinaisen ikävää trollailua siirtää tällaisia aloituksia toisille palstoille, missä aloittaja ei lue saamiaan vastauksia. Pitänee siirtää oma kirjoitukseni sinne, vaikka siellä on jo neuvoja siitä, miten toimia.
Ja koskaanhan näistä ei voi olla varma, onko siellä oikea hätä vai nauraako aloittaja partaansa koska tietää, että varmuuden vuoksi nämä aina on otettava tosissaan.
Vastauksesi oli kyllä hieno, ja ainahan on mahdollista että siitä on apua jollekulle muulle vaikka juuri tämä tapaus olisikin sairasta pilaa.
"Ja koskaanhan näistä ei voi olla varma, onko siellä oikea hätä vai nauraako aloittaja partaansa koska tietää, että varmuuden vuoksi nämä aina on otettava tosissaan.
Vastauksesi oli kyllä hieno, ja ainahan on mahdollista että siitä on apua jollekulle muulle vaikka juuri tämä tapaus olisikin sairasta pilaa."
Veikkaan ikävä kyllä että aloitus oli aito, mutta joku törkypetteri sen siirsi palstalle, jossa aloittaja ei siihen saamiaan vastauksia lue. Muutenkin tuollainen aloitusten siirtely on ihmeellistä touhua.
Tässä huomaa että ateismi kumpuua juuri henkilön omasta kapinallisuudesta, sen sijaan että olisi "tieteellistä." Jumala on olematta huolimatta siitä mitä kukin henkilö elämässään kävisi läpi. Mutta tätä voidaan luultavasti ainakin käyttää referenssinä sille, miksi ateisti syntyy: kapinallisuus omaa uskon-lahkoaan tai Jumalaa kohtaan.
>Jumala on olematta huolimatta siitä mitä kukin henkilö elämässään kävisi läpi.
Tämäkin vielä! Sepä Sestä tuli ateisti.
"Tämäkin vielä! Sepä Sestä tuli ateisti."
Liekö mennyt lopullisesti sekaisin? Veikkaan, että kohta on taas selittämässä, että ei hän tarkoita lainkaan sitä mitä kirjoittaa.
"Liekö mennyt lopullisesti sekaisin?"
No onhan hän tunnustanut uskovansa ufoihinkin.
Tuskinpa itsekään pitäisit kohtuullisena moisen metelin nostoa kirjoitusvirheestä.
Joita Sepä Selle sattuu aivan jatkuvasti, kun se ei koskaan oikolue mitään.
Ja kyllä pidän kohtuullisena myös omalla kohdallani. On käsittämätöntä jättää asiasisällön päälaelleen kääntävä virhe silleen, kun sellaisen voi korjata viimeistään yhdellä ylimääräisellä viestillä, jos välittää korjata. SS ei edes välitä, kun on niin uskonkiihkossaan.