Nyt jumalauta, olen kärsinyt ujoudestani koko ikäni, 17 vuotta!!! Mitä teen?? Onko siihen jotain lääkettä olemassa??? En puhu mistään lievästä ujoudesta vaan todella vakavasta ujoudesta! En jaksa enää tätä paskaa, antakaa neuvoja, olen miettinyt itsemurhaa jo pitkän aikaa ja nyt alkaa kärsivällisyys loppua......... prkele
UJOUS - ITSARI
jiferijj
20113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ujouden anatomia on itse asiassa kokemuksen puutetta ja kun on ujo, on vaikeaa saada tietyntyyppistä kokemusta. Ujous on ilmeisesti suuntautunut etupäässä vastakkaiseen sukupuoleen, jolloinka kontaktien luominen on miltei ylivoimaista. Se aiheuttaa jännittyneisyyttä ja katsekontaktien väistelyä, jolloinka eivät tyttösten silmäniskutkaan mene perille.Sen voi kuitenkin kääntää jopa vahvuudeksi ja sanotaankin, että kainous on nuorison kaunistus. Itse olen nuoruudessani ollut hyvinkin ujo ja kaiken lisäksi koulukiusauksen uhri lihavuudestakin johtuen.Siksi vasta kolmekymppisenä ensimmäiset kontaktien luonnit vastakkaiseen sukupuoleen hoidin kirjeitse luontevasti, vaikka suttura asui 5:n kilometrin päässä. Kun oli pari kuukautta kirjoiteltu, oli rohkeutta jo ehtinuyt muodostua ensi itreffien vaatimalle tasolle ja loppu olikin jo sitten pelkkää pässinlihaa. Nyt perheessä on 4 lasta ja ikää kertynyt 58v.
Tosiaan, kun kerroit, muistan nyt omakohtaisestikin, kuinka paljon jännitin suullisen esitelmän pitämistä luokan edessä lukioaikana. Siitä ei kerta kaikkiaan tahtonut tulla mitään, vaikka olisi paperistakin lukenut. Tilannetta ei yhtään helpottanut muiden oppilaiden kuiskailut ja tirskaukset sekä naurunremahdukset. Kaiken lisäksi olin aakkosissa viimeisenä, joten koko kevätlukukausi oli hyvin jännää aikaa.
ok, mut meen huomenna lääkärin vastaanotolle ja pyydän lääkettä siihen, jos siihen ei oo lääkettä tai se ei tehoo ni lupaan heittää veivit.. kts vastauksesta mut en aio oottaa noin pitkään.
Millä tavalla ujoutesi ilmenee?
Etkö puhu kennellekkään koskaan?
Itse en saanut sanaa suustania 24 vuotiaaksi asti, jos oli vastakkaisen sukupuolen edustaja kyseessä.
Se menee ohi.
en menny lääkärii, numero oli näytöllä varmaa puol tuntia mut en viittiny soittaa.. siis esimerkiksi jos vieressä on muita ihmisiä niin keskityn siihen, miltä näytän.. esimerkiksi kun menin uuteen kouluun ja opastuskierroksella keskityin vain siihen miltä näytän.. en muistanut sen jälkeen yhtään että missä mikin paikka oli kun en siihen keskittynyt.. ja kun ympärillä on muita niin yleensä alan myös hikoilemaan koska jännitän niin paljon ja suu kuivuu nopeasti.. jos koulussa tulee ryhmätyö niin lintsaan. en pysty sitä tekemään.. erosin edellisestä lukiosta ryhmätyö takia... minua on kiusattu paljon pienenä... onko elämässäni järkeä?
kyllä siis puhun tietenkin esimerkiksi siskolleni ihan normaalisti.. puhun tosi paljon siskon kans mut en muiden. tietenkin vastaan, jos kysytään mutta lyhyesti pyrin vastaamaan.. en jaksa todellakaan odottaa edes 20 vuotiaaks, että ujous lähtee.. kesällä taas alotan uuden koulun.. tarviiko johonkin ujouslääkkeeseen olla 18v? ja miten lääkäriin mennään? pitääkö sinne varata aika ensin? mun elämä on ihan hangesta, olen täysin syrjäytynyt........ joka päivä koneella päivästä toiseen.. lääkettä tai huumetta nyt ujouteen.. oisko kellään myydä pimeesti? tuplahinta.. jos ei ni sit lääkärii.. kuulostan jo varmaa narkkarilta mut mut.. muutoksen pitää tapahtua NOPEASTI.
>Olen ujo
>Olen 17 v.
>Teen itsarin
>Provit????
mikä helvetti on pointtis?
Ujoutesi johtuu kiusaamisesta.
Siihen ei ole lääkettä, ei ainokaistakaan pilleriä.
Sun täytyy puhua jonkun kanssa ongelmistasi.
Jaaha... "Siihen ei ole lääkettä, ei ainokaistakaan pilleriä." ex fukin cuse me??
Voit pitää monttus kiinni kun et tiedä asiasta mitään.. Kyllä tiedän tasan tarkkaan että siihen on lääkettä olemassa.. se on taas eri asia että saako sitä lääkettä suomesta vai pitääkö hakea ulkomailta.. ja annetaanko sitä alaikäiselle vai pitääkö odottaa et täytän 18? eli kesällä..
Helpottaa ajan mittaan jos työskentelet asian kanssa. Itse olin ujo ylä ja ala aste aikoihin enkä ikinä pystynyt viittaamaan tunnilla vaikka tiesin vastauksen. Kaikki esitelmät olivat yhtä helvettiä. En myöskään (usko tai älä) pystynyt koulu aikoina ikinä käymään koulussa vessassa jostain syystä.
Jouduin työharjoitteluissa myöhemmin sosiaalisiin tilanteisiin jossa jouduin pakottamaan itseäni puhumaan ja tekemään juttuja ihmisten lähellä. Laitan tähän listaa mikä voisivat todellakin auttaa sinua:
1. Aloita liikunta. Painojen nostelu tai lenkkeily. Saat paremman itsetunnon ja se helpottaa jonkin verran.
2. Psykologi voisi auttaa varmasti mutta hyvät ovat harvassa. Veren paine lääke nimeltä propral (ei millään tavalla vaikuta psyykkeeseen tai mihinkään) auttaa pitämään fyysiset oireet poissa.
3. Aloita tekemään tuli kokeita kuten mene käymään esim. vaate kaupassa tai jossakin missä on paljon ihmisiä ja yritä kestää jonkin aikaa siellä. Älä masennu jos menee vituiks vaan yritä myöhemmin uudestaan. Yritä sanoa jotain kun olet poistumassa kaupan kassalta. Esim "morjens" kun lähdet.
4. Mene vertaistuki ryhmään jossa on muita kaltaisiasi. Se on erittäin hyödyllistä.
Mun mielestä ujous on muiden ihmisten pelkoa tai epä luottamusta muihin ihmisiin joten onko sinulle käynyt jotakin miksi olet ujo? Esim. et uskalla sanoa mitään koska pelkäät että äänesi kuulostaa oudolta ja muut nauraa tai jotain vastaavaa.
Jos ujouteesi liittyy esim. paniikki häiriötä tai unettomuutta tai muita pelkoja on ehkä parempi että vetäydyt saikulle ja pyydät päästä psykologille (voit sanoa kavereille että olet siellä uni ongelmien takia)
Älä hyvä ihminen itseäsi sentään tapa. Lupaan että kun olet yli kaksi kymmentä niin varmasti helpottaa. Sä olet ilmeisesti turhautunut koska olet kärsinyt tästä pitkään mutta kunhan saadaan hyvät hoito metodit niin kyllä se lähtee askel askeleelta.
Ujouteni alkoi pienenä änkyttämisestä.. No se lähti pois itestään noin 10-vuotiaana, mutta olin kestänyt sitä noin 4 vuotta.. lastentarhassa aina matkittiin kun sanoin jotain.. Siitä se kaikki tais alkaa.. En uskaltanu enää sanoa mitään..
Noh.. Meinasin päästä siitä yli kun olin kolmannella luokalla, mutta sitten alkoi pilkkaaminen vinoista hampaista, hampaani olivat ihan "solmussa".. Monet sanoivat mua aina torahampaaksi.. Eikä se kivaa ollut.. Noh kyllä ne samat hampaat oli mulla vielä ylä-asteellakin, en tehnyt asialle mitään, (en tiedä miksi) Mutta nyt on raudat suussa.. ja hammasrivi todella suorassa..
olen alottanut podaamisen 4 kuukautta sitten. Sain hyvät ohjeet muskeleiden kasvattamiseen ja muutoksia on jo selvästi huomattavissa..
ärsyttää, juuri pari päivää sitten olin serkkuni synttäreillä.. Olin ihan hiljaa siellä vaikka oli tuttuja.. pystyn sanomaan jotain jos paikalla on vain yksi tai kaksi henkilöä.. mutta en paljoa.. jos avaan suuni isossa ryhmässä, alan hikoilemaan ja punastun.. kun kaikki katsoo minua, hirvein tunne maailmassa..
ja pelkään yli kaiken sitä et nolaan itteni, ja en kehtaa melkein tehdä mitään, esim en kehtaa mennä heseen tai mäkkiin, käteni alkavat hikoilla vaikka kyseisessä paikassa ei olisi muita.. mutta pelkään että joku tuttu koulustani tulee paikalle ja näkee minut siellä..
mulla oli sauma saada tyttöystävä vuosi sitte, mut kaikki meni päin helvttiä, lupasin soittaa sille mut en vaa viittiny!! prkle!!!
enkä mene vertaistukiryhmään.... jaa-a ei mun elämä miltään tunnu tälläses tilantees..
Oisko mahista saada tän ikäsenä resepti johonkin lääkkeeseen?. Alkoholia tullu testattuu mut vihaan alkoholin makua! Eikä se oikein toimi edes.. ÄÄÄÄÄÄH
Ok ymmärrän sua vähän paremmin nyt.
"ja pelkään yli kaiken sitä et nolaan itteni, ja en kehtaa melkein tehdä mitään, esim en kehtaa mennä heseen tai mäkkiin, käteni alkavat hikoilla vaikka kyseisessä paikassa ei olisi muita.. mutta pelkään että joku tuttu koulustani tulee paikalle ja näkee minut siellä.."
Toi on voimakasta pelkoa ja suosittelen todellakin sitä psykologia. Lääkettä on kyllä mutta se ei varsinaisesti ole ujouteen mutta sulla taitaa olla muutakin siinä pohjalla. Jännitykseen sun muuhun on lääkkeitä ja ne varmasti auttaa suakin. Jos tosin ehdottelevat psyykelääkkeitä niin vaihda lääkäriä. Vaikuttaa traumaperäiseltä joka on voimistunut välttämis käytöksellä. Sen takia olis hyvä olla joku lääke ja altistus samaan aikaan.
"mulla oli sauma saada tyttöystävä vuosi sitte, mut kaikki meni päin helvttiä, lupasin soittaa sille mut en vaa viittiny!! prkle!!! "
Et voi ihan toivoton tapaus olla jos kerta tytöt tykkää, heh. Jos se kerta olis sun kanssa alkanu seurustelemaan niin sittenhän se hyväksy sun änkytyksen ja ujouden. Kannattaa olla miettimättä tota enää jos sen on vuoden takainen asia, usko pois. Muuten se nakertaa sisältä pitkään jos ei voi päästää irti. Tosin jos haluat olla sen kanssa ja olet ollut yhteyksissä ja tiedät ettei se ole varattu niin lähetä sille tekstari ihan kokonaisuudessaan sun ongelmasta. Mitä hävittävää sulla olis?
Onks sulla kavereita tai sukulaisia kenen kanssa pystyisit puhumaan sun ongelmista? Jos ei niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa mennä psykologille että pääsee ääneen analysoimaan tota sun tilannetta. Jos yksin mietit koko ajan niitä niin ne kasvaa niin kauan että sekoaa ja sit tulee just itsari ajatuksia.
"Oisko mahista saada tän ikäsenä resepti johonkin lääkkeeseen?. Alkoholia tullu testattuu mut vihaan alkoholin makua! Eikä se oikein toimi edes.. ÄÄÄÄÄÄH"
On mutta sen takia sun pitää mennä psykolle. Alkoholia ei kannata lääkkeenä vetää koska sitten kun sen turruttavaan vaikutukseen mieltyy niin siiinä vaiheessa monet haistattavat pitkät todellisuudelle ja siitä se ala mäki alkaa.Tosiaan niitä ihan oikeita lääkkeitä on esim. propral on yksi joka auttaa siihen jos tärisyttää ja pulssi nousee.
Ujous sinänsä ei lähde muuten kuin itseluottamusta keräämällä ajan kanssa, mutta esim. jännityksen fyysisiin oireisiin voi reseptillä saada jotain beetasalpaajia tms jotka helpottaa oloa jännittävissä tilanteissa, jos siis oireet on ihan fyysisiä...hikoilua, sydämentykytystä, pyörytystä tms.
Ei ole kokemusta siis, mutta jotain sen tapaista olen lueskellut ja haaveillut, että joku päivä uskaltaisin varata ajan lääkäriin tämän liian jännittämisen takia... Maha on aina heti ihan kuralla, kun vähänkin jännä tilanne tulossa...
Uskopa vaan että moni piyää ujoutta söpönä, itse ainakin pidän herkistä ujostelijoista...pojista siis.
Näin ujosta et varmasti pitäis mitä minä olen
Kiltit tytöt tykkäävät ujoista pojista siksi, kun tietävät, että heihin voi luottaa. He eivät vieraisiin lähde estoistaan johtuen. Ainoa ongelma on siis siinä, miten saisi yhteyden tallaiseen sulkeutujaan alkuunpääsemisen mahdollistamiseksi. Hieman kärsivällisyyttähän se vaatii, mutta yritykset kyllä palkitaan.
onko sua kiusattu se voi johtua siit
Tosiaan, kiusatuksi tulemiseen ei tatvita muuta syytä kuin että jotenkin poikkeaa massasta. Koska itse olin varmasti luokan lihavin, mua alettiin kutsua possuksi tai putteksi. Myös tuuppailtiin, pilkattiin ja tökittiin mahaan Ehkäpä tuota eäimeksi julistamista vielä edesauttoi se seikka, että vanhempani pitivät lehmältä tuoksahtavia navettavaatteitaan samassa naulakossa kuin olivat koulussa käyttämäni ulkovaatteet.Lannan hajullahan on taipumusta tarttua esim. villavaatteisiin eivätkä pinttyneimmät pihattopiiat lakkaa haisemasta suihkussakaan. Kuten täällä joku muukin mainitsi, ettei käynyt koskaan koulun vessassa tarpeillaan, samoin oli laitani. Kun oli kotona puuceehen tottunut, eihän homma olisi mitenkään kakluunissa luonnistanut. Pahin tilanne tuli sitten armeija-aikaan, kun ensimmäisen viikon olin jo pidättänyt kaiken täyhkän sisälläni ja aloin lopulta olla niin pyöreä, ettei housujakaan enää kiinni saanut. Tällöin terveystarkastuksessa verenpaineeni huiteli jo sellaisia lukemia, että siirsivät oitus B-mieheksi rättivarastolle. Verenpainelääkkeet sitten saivat vatsan niin löysälle, ettei tarvinnut kuin istua pytylle ja jo alkoi tulla sitä itseään.
psykologia siis ettimään.. eiköhän tämä tästä lähe käyntiin ammattiopastuksella.
enköhän pääse alkuun näillä neuvoilla.
kiitokset kaikille, erityisesti 21343rwefdvc:lle..
Mulla cipralex ja yksinkertaisesti asian kanssa elämäminen on auttanut asiaan. Siinä cipralexissa on essitalopramia, joka helpottaa jotenkin sosiaalista pelkoa.