Tarkoitan sellaista syrjäytymistä kun ympärillä oleva yhteiskunta ei enää palveluineen ole saatavissasi ja istut pimeässä huoneessa etkä käy kuin kaupasssa ja sielläkin vaikeasti. Sinulla on maksimissaan 1-3 kaveria joita tapaat niinnä hetkinä kun, et ole siellä asunnossasi ja nämäkin ovat jäämässä pois.
Tarkoitan sellaista syrjäytymistä kun et mieti enää: ruokaa, seksiä, rahaa, koulua, työtä tai muutakaan koska ne ovat selllaisten ihmisten sanoja joilla vielä on elämä.
Ymmärtääkseni olen nyt sillä pohjalla mihin absolutisti voi päästä,
eikä hyvältä näytä. Siinä kohtaa kun oma terveys lakkaa kiinnostamasta
ihmistä alkaa se olemaan aika heikoilla.
Tarkoitan sellaista syrjäytymistä kun et mieti enää: ruokaa, seksiä, rahaa, koulua, työtä tai muutakaan koska ne ovat selllaisten ihmisten sanoja joilla vielä on elämä.
Ymmärtääkseni olen nyt sillä pohjalla mihin absolutisti voi päästä,
eikä hyvältä näytä. Siinä kohtaa kun oma terveys lakkaa kiinnostamasta
ihmistä alkaa se olemaan aika heikoilla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin no yli kolmekymppisenä asun vanhempien luona, en käy kaupassa tai missään, ulkoilen ihmisiä ja valoa vältellen, kavereita ei ole ollut koskaan vaan vain kiusaajia koulussa, jne jne. toimeentulotuenkin sain vasta hiljattain ensimmäistä kertaa.
eli olen "kateellinen" sinulle siitä että asut omillasi, uskallat käydä kaupassa ja sinulla on kavereita. :D
En asu,olen yli 30 ja vanhempasi maksavat myös mun asumisen..välillisesti.
Itse hakkasin kaikki kiusaajani 9 vuotta myöhemmin..Hakkasin ne hyvin.
Mutta ne on siellä missä pitääkin eli raksalla.
Ei muo ihmiset enää pelota..Itteäni pelkään.