Nuori kertoo kantansa työrauhakeskustelusta

Oppilaan seisaallaan vastaamisella on pitkät perinteet. Omana kouluaikanani 1950-luvulla seisaallaan vastaamista ei koettu mitenkään nöyryyttävänä eikä fyysisesti raskaanakaan. Opettaja kysyi, oppilaat viittasivat, ja opettaja valitsi vastaajan. 35-45 oppilaan luokissa kuuluvuus olisi ollut huono, jos vastaaja olisi mumissut vastauksensa istuallaan.

Seisomaan "pakottaminen" ei siis ollut kurinpitoa, vaan käytännön sanelema tapa. Toki joillakin opettajilla oli taipumus käskeä seisomaan juuri ne hiljaiset oppilaat, jotka eivät koskaan viitanneet. Sikäli sen saattoi nähdä myös eräänlaisena rangaistuksena.

Kerron vielä että meidän suurten ikäluokkien aikana koulut olivat oppilasmäärältään sen mukaiset. Kävin kahta eri lyseota, molemmissa noin tuhat oppilasta. Järjestyksen pito vaati enemmän sääntöjä kuin nykyisten pienempien oppilasmäärien "hallitseminen".

Noin suuressa luokassa käytäntö on siis hyvin perusteltu, joten tietenkään kukaan ei sitä silloin koe ongelmaksi/alistavaksi. Nykyäänhän tilanne on aivan toinen, luokkakokojen ollessa paljon pienempiä (tosin määrärahojen puutteiden takia luokkakoot ovat suurentuneet/suurentumassa).

Nykyään ainoat tapaukset joissa olen nähnyt seisomaan pakottamista, ovat olleet kurinpitotarkoituksessa, eli häiriköivä oppilas on käsketty seisomaan.

Bloggaaja

Olet erittäin fiksu nuori ja tavattoman järkevästi ajatteleva ja kirjoittava ikäiseksesi. Itsekin olen käynyt kouluani 50-luvulla ja silloin kuului asiaan että viitattiin ja noustiin ylös ennen vastaamista. Olin etupäässä ns kiltti oppilas, mutta yläluokilla olin pari kertaa nurkassa seisomassa ja pari kertaa opettaja antoi minulle tukkapöllyä. Ei siitä hälyä nostettu. Opettajaa ei koskaan nimitelty siaksi ja läskiksi, piti hänestä tai ei.

Tuo, mitä puhuit opettajan auktoriteetista, on todellakin totta. Joku opettaja saa luokan puolelleen ilman ihmeempiä vain olemalla oma itsensä. Toinen olemalla pelottava, kolmas olemalla vanha ja neljäs olemalla nuori. Tähän sopii mielestäni se, että joku saa iän tuomaa auktoriteettia, toinen arvovallallaan, kolmas asiantuntevuudellaan, neljäs ihmistenkäsittelytaidoillaan jne. Paras on sellainen, joka osaa opettaa innoittavasti ja mukaansatempaavasti.

Itse kävin lisää kouluja 75-81, jolloin olin aikuisopiskelija ja totesin, että opettajissa on todella monenlaisia. Osa osasi opettaa hyvin, osa erittäin huonosti, osa oli erittäin sympaattisia, joiden tunnilla oli nautinto olla ja pieni osa oli niitä, jotka viis veisasivat opetustehtävästään. Opettivat viisi minuuttia tunnin alussa esim matikkaa ja lopun aikaa istuivat ja katsoivat ukkunasta ulos, pohtien, mitä illalla tekee, minkälaisen puheen pitää siellä ja siellä ja me oppilaat istuimme ja yritimme ähertää niitä yhtälöitä matriisilaskennan avulla. Reksi oli pelottavin opettaja.
Työrauha meillä oli, ei ollut kurinpidollisia ongelmia lainkaan. Kukin meistä oli siellä vapaaehtoisesti.

Hienoa, että ymmärrät pointtini =)

Toivon, että levittäisitte blogia eteenpäin ja seuraisitte sitä, jotta sen pointit saataisiin laajempaan keskusteluun, ja että saisin vähän korjattua nuorison imagoa. Nykyään (tai oikeastaan tällainen käsitys on ollut jokaisella sukupolvella vuorotellen) monet tuntuvat luulevan, että kaikki tai suurin osa nuorista ovat tottelemattomia idiootteja.

Aion myös kirjoittaa lisää ajankohtaisista asioista, joten jos pidit ensimmäisestä kirjoituksestani, seuraa toki blogia lukeaksesi lisää.

Bloggaaja

Laitanpa minäkin koulumuistojani tähän keskusteluun. Aloitin kouluni 1959 ja ei se herkkua ollut. Toisella luokalla oli tosi äreä vanhapiika opena joka kuuleman mukaan saikin hermoromahduksen. Silloin en enää ollut koulussa. Hän katkoi karttakeppejä pöydän kulmaan. Muistan aina kun koulussamme oli hiihtokilpailut ja en osannut laskea oikein ope ei antanut tulla kilpailuja katsomaan. Itse meni ja tuli välillä katsomaan ja taas oli laskuni väärin niin nosti letistä ylös ja tukisti. Hän sanoikin usein meille tumpeloille että kerran vielä kiitätte minua kun olen teistä ihmisiä tehnyt. En kiitä koskaan! Yläluokilla oli mies ope joka huusi ja ärjyi, ajoi ulos ja nurkkaan piiloon jos väärin vastas. Jos sattui oikein nurkassa vastaamaan laitto jonkun "välkyn" päätä silittämään ja kysymään halusiko tulla nurkasta pois. Oli saanut pari varoitusta ja kerran tuli tarkastaja kouluun ja kyllä oli lokoisat tunnit sinä päivänä. Aivasti kovasti että luokka kaikui niin tarkasta tuli toisesta luokasta katsomaan et onko joku hätä. Ei tämä ope virkaansa menettänyt, oli eläkkeelle asti virassaan. Oli yleisesti tiedossa mutta ei siitä koskaan sen kummempaa tullut mitä nyt vieläkin tulee karjumaan uniini.

Vastaanpa minäkin tähän; olen samaa ikäluokkaa kuin te edelliset vastaajat ja monenlaisia muistoja on koulusta, suunnilleen samanlaisia kuin teilläkin. Luokat olivat suuria ja opettajia oli monenlaisia - niinkuin ihmisiä on. Niihin muistoihin sen enempää tässä menemättä;
Tämä blogikirjoittaja tuntuu olevan sitä mieltä, että oppilas on se "pomo" koulussa, ja opettajat niitä käskytettäviä. Mitään ei saisi nykyään "pakottaa". Valitettavasti on kuitenkin VIELÄ olemassa se koulupakko, vai saako sanoa enää pakkokaan; siis mieluummin "velvollisuus"; sivistyneessä maassa kun eletään. Muuten tullaan poliisin kanssa hakemaan kouluun, jos ei ole mitään pätevää syytä olla pois koulusta.
No, ajat muuttu ja kansa tyhmistyy; näkeehän sen jo näistä reality-showohjelmista mitä kaikkea sitä telkastakin tulee.

Vähän ihmettelen että tuossa blogissa puhutaan, että oppilas pantaisiin viittaamaan seisaallaan. Ainakin minun kouluaikanani oppilaat viittasivat istualtaan, mutta se jolta kysyttiin, vastasi seisaaltaan. Jotta vastaus kuuluisi koko luokkaan.

Sehän hullua olisikin jos koko luokka huitoisi seisaallaan.

Ihan sen verran otan kantaa että tuossa Auroran mainitsemassa bloggaajan lainauksessa, olettaisin olevan selvän lapsuksen tutkimusjohtajan tarkoituksessa.

"Noustava seisomaan viitatessaan"...? Poistamaan passiivisuutta?

Aivan, kyllä meidän suurissa koululuokissa, viitattiin ja vastaamaan noustiin juuri seisten, ihan niistä syistä mitä Aurora jo mainitsi.

Enkä näe aloittajan kirjoituksessa sellaista "pyrkimystä" oppilaiden pääsemiseksi pomottamaan opettajia. Lähinnä ihan hyviä kysymyksiä vaihtoehdoista esim. oppimisrauhan saamiseksi, ja kuinka opettaja saisi olemuksellaan / käyttäytymisellään / ammattitaidollaan tilanteen pidettyä yhdessä oppilaiden kanssa siten että opiskelurauha olisi mahdollisimman hyvä, olematta kuitenkaan samaan aikaan niin "tylsistyttävää" junnaamista ja pakkopullan syömistä.

Ja kuten hän mainitsee, ongelmatapaukset ovat sitten tietysti hoidetaan toisin keinoin kuin kollektiivisella "kurmuttamisella". Näinhän se ei tule toimimaan.

Koulupakkoahan meillä ei ole, oppivelvollisuus- pykälät kuitenkin, eli minimissään peruskoulun suorittaminen.

Tietyt käyttäytymis-säännöt on mielestäni oltava sitten niin oppilailla kuin opettajillekkin yhteneväiset joka koulussa, ei siten että ne ovat aina opettaja- tai oppilaskohtaisia kulloinkin.

Kaikki me vastanneet nyt olemme aika " wanhaa" koulukuntaa, enkä tiedä saako aloittaja näistä oikein " mitään irti".

Teenpä oikaisun aiempaan kirjoitukseeni. Siis aloitin kouluni 1949 eikä 1959. Muisti näköjään heitti. Yöllä valvoessa tuli mieleen että hupsista vaan, mummeli nuorensi ikäänsä 10v. Se siitä.
Myös koulussani viitattiin ja noustiin seisomaan kun vastattiin. Sitä olen ihmetellyt kun tv:ssä on joskus koulusta jotain,istualtaan vastataan. Onkos nää nykylapset niin väsyneitä ettää ottaa voimille ylösnousu! Tokaluokan ope aina kesken tunnin huusi, eipäs nukuta ja piti lähtee juoksemaan talon ympäri. Jaksettiin eikä oltu nuutuneita.
Lapsenlapseni ovat usein ihmetelleet mummon kouluaikoja mutta kyllä mielellään kuuntelevat ja taitaa siinnä olla vähän ihmettelemistä nykyajan lapsille. Mutta sanoisin että kyllä open pitäs olla semmonen ettei tarvii pelätä.

"Tämä blogikirjoittaja tuntuu olevan sitä mieltä, että oppilas on se "pomo" koulussa, ja opettajat niitä käskytettäviä. Mitään ei saisi nykyään "pakottaa". Valitettavasti on kuitenkin VIELÄ olemassa se koulupakko, vai saako sanoa enää pakkokaan; siis mieluummin "velvollisuus"; sivistyneessä maassa kun eletään."

Olet saanut selvästi väärän kuvan kirjoituksestani. Ei, en ole sitä mieltä, että oppilaiden tulisi määrätä, mutta jos mietit tarkemmin koululaitoksen olemassaoloa, huomaat, että koulu on oppilaita varten eikä ketään muuta. Sen tarkoitus on taata tasavertaiset lähtökohdat, hyvä peruskoulutus ja turvallinen kasvuympäristö. Jotta tämä onnistuisi, täytyy olla työrauha niille oppilaille, jotka sitä tarvitsevat.

Se, mistä olen eri mieltä, on keinot työrauhan saavuttamiseksi. Kuten blogissa selitin ja muut keskustelijat ovat muistojaan kaivellessaan todenneet, hyvä opettaja saa luokan haltuunsa vain olemalla oma itsensä. Hyvä opettaja on myös kiinnostava ja osaa opettaa asiat hyvin, jolloin opetus on hyvää, oppilaat oppivat ja on työrauha. Uskon, että jos opettajille annetaan lisää oikeuksia, huonoja opettajia tulee vain lisää ja opetuksen laatu kärsii. Vaikka työrauha olisi, huonon opettajan opetuksesta ei silti ymmärrä kukaan mitään. Sen olen itse monen muun kanssa todistanut.

Tässä kohtaa olisi varmaan hyvä mainita jos joku ei sitä blogista huomannut, että aion itse kouluttautua aineenopettajaksi, ja opetan ensi syksynä Järvenpään kansalaisopistossa tietotekniikkaa. Käytännössä siis puhun tulevaisuuden itseäni vastaan, ja voin hyvin näin tehdä, koska uskon olevani oikeassa.

Bloggaaja