Elämän nurjemman puolen puisto-sissit

Kirkkopuisto aika hyvä. Tutun ja turvallisen männyn alla aikaani vietän simassa. Se miljöö suo luonnonrauhan ja Jumalakin on lähellä kun kirkko vieressä. Pikku pierussa ihmisen on niin hyvä siinä nurtsilla trallatella lallallaa. Alko turvallisen lähellä. Ainoa miinus on ollut viime kesinä, kun toiset ryyppy-remmit samassa puistikossa tulleet enemmän ns. reviiritietoisiksi. Paha maailma valtiorajoineen on siis saapunut ehkä jo tähänkin Paratiisiin. No luotan siihen että olen Herran halussa kuitenkin kun kirkkopuistossa sentään juomaani juon.

Donnerinpatsas on kesäisin oiva paikka nauttia virvokkeita ja polttaa käsinkäärittyjä
sätkiä (katoava käsityötaide). Nahkakin palaa kummasti punaisen puolelle jos sattuu olemaan mukava päivä ja vielä mukavampi seura. Donnerinpatsas on
pitänyt paikkaansa alan-miesten ja alan-naisten keskuudessa jo usean vuosikymenen. 90-luvun alussa ja vielä loppuunkin saakka suosio oli parhaimmillaan.
Kiitos tästä kuulunee ainakin osittain valtion virvoitusjuoma putiikille, joka oli aivan
nurkalla.

Mä oo katellu uuden kappakeskuksen parkkiksia ja kulmien kusiloukkoja jo ammattilaise silmil. On nii perhana iso vaa toi Willa, et känäs sinne voi eksyy. No hukas mä oo jokatapaukses. Pikku pameis ja kaltsus kamujen kans tää Willan kauppakeskus kulmineen vois toimii loistavasti Big Brother talona meille. Saatte saakeli ylempi luokka alemmalta luokalta kunnon sosiaalipornoa ku tullaan parin kamun kans rusetti luisteleen sinne pihalle. Alko on paraati paikalla. Piiri pieni pyörii sen ympäril.

Hangon silta tarkemmin ottan sillan alapuoli on myös ollut ahkerassa käytössä
90-luvun puoleen väliin saakka. Voi olla että jopa pidenpäänkin.
Sielä sai nauttia rauhassa muiden katseilta virvoitusjuomia ja elää omalla tavallaan
kiertolaiselämää. Jos muissa paikoissa alkoivat tungettelevat ja pahansuopaiset ns. paremmanväen katseet ahdistamaan oli hyvä mennä välillä jäähdyttelemään sillan alle ja tietää paikkansa tässä yhteiskunnassa. Kuten monessa muussakin vastaavanlaisessa paikassa täälläkin oli iloista ja hilpeää menoa ja solidaarisuutta löytyi mitä et sitten löydä ns. paremmanväen keskuudesta.

Itse vietän aikaani vesihiiva kiljun voimin yksin Omppu kujalla. Olen tarkkaillut jo useamman kesän Hitsaajat-patsaan ryyppyjengiä, josko tekisin ratkaisevan askeleen ja yrittäisin mukaan jengiin. Olen vaan kuullut huhuja tän ryyppy-remmin johtajasta, että on hyvin tarkka jengiläistensä miesten pukeutumisesta. Kuulemma kauluspaidat ja liian siistit vaatteet on kiellettyjä. Itse taas vetelen Omppu kujan puolella ykköset päällä keittoa naamaan. Lisäksi olen ihmetellyt kun sieltä Hitsaajat-patsaan suunnalta ryyppyremmin johtajalta kuuluu välillä kummallista ääntelyä: Zim, Zim... Siksi olenkin toistaiseksi päättänyt pitäytyä asemissa Ompun puolella.

Hihii hih, hih, hih... Taas omat kurat housuissa heräsin. Räkä on poskessa joka päivä. Soppaa naamaan ja Toimarista ilmaista leipää. Aikanaan teininä Jussaria ympäri kierrettiin. Nyt on aikuisempi meno Jussinmäellä. Kuulun ns. akateemisiin juoppoihin. Elämääni juon kurkusta alas Jussinmäellä kesäisin. Hutikassa käyn välillä kirjastossa lukemassa kirjoja. Ympäristön muille deguille toimin besserwisser-kaikkitietäjänä. Välillä tulee pataan, kun heikommin kouluttautunut aines ympärilläni ei voi sietää viisauksiani. On vaikeaa olla räkä juoppo ja sivistynyt, lukenut herrasmies retku samassa paketissa.

Näkyy se jollain yö kuluneen noinkin.Kun itsensä kanssa keskustelee niin ei tule riitaa.Tarkkailukohteensa on jokaisella omanlaisensa.

Väitöskirjako ? ...No itseasiassa, mitä sitten? Pidä huoli omista asioistasi ja älä päätäs vaivaa liikaa muiden jutuilla.