Vastatkaa hellarit?

Eikö kukaan vastaa!

Kiitos vastauksesta.

Murtsi hoitaa hommansa hyvin, sananvapaus rehoittaa positiivisen vapaasti täällä kuin villillä mutta kauniilla kesäisellä niityllä.

Jos tällä palstalla ei sallittaisi monenlaisia kannanottoja, tämä ei olisi aito keskustelupalsta helluntailaisuudesta

Olen ollut helluntaiseurakunnan aktiivijäsen jo vuodesta 1986 lähtein. Sitäkin ennen kävin paljon nuorten illoissa ja liikkeen tilaisuuksissa.
Nuorena jouduin valtavaan uskonkriisiin suhteessa valtionkirrkkoon, kun esim täysin jumalaton presidentti vahvistaa piispojen valinnat, poliittisin tunnuksin valitut kirkkovaltuustot (joukossa jopa uskomattomia), lapsikasteessa uudestisynyminen ym.
Rukoilin vilpittömästi Jumalalata vastausta moniin kysymyksiini ja aina hän alittoi ihmeellisesti helluntailaisen tai vapaakirkollisen tielleni. Olin sotkeutunut avoliittoon ja kysyin ongelmaa kirkon papilta, että elänkö synnissä? Pappi vastasi että et elä jos rakastat kumppania ja kun olette jo olleet noikin kauan yhdessä? Ei kehottanut menemään naimisiin? Sydämeni ei saanut rauhaa!
Myös vanhempani kuuluivat kirkkoon, mutta äitini ei mitenkään kannustanut minua nuorena hengellisiin tilaisuuksiin ja kääntyi vanhempana ateimin kannelle, joskaan ei eronnut kirksota.
Helluntaiseurakunnasta olen sitten löytänyt hengellsien kodin. Elän sinkkuna, ei lapsia, vanhemmat kuolleet ja vähän biologisia sululaisia.
Muutamat sukulaiset tekivät täydellisen pesäeron erotessani kirkosta. Tätini antoi porttikiellon, koska harahoppista pitää karttaa. Tosiaan nykyään olemme erittäin läheiset; hän harras luterilainen ja minä patahellari. Olemme menossa sovussa yhteen taivaaseen ja komme hengellistä sisaruutta.
Parhaita envankelioimiskumppanetia tällä hetkellä on pikkakuntani kirkkoherra. Teemme kolme seurakuntaa vaparit, hellarit ja luterilaiset yhdessä evankelioimistyötä.
Jumala johdatti minut helluntaiseurakuntaan koska siellä oli aktiivisin joukko, joilla oli näky evankeioida NL:ssa kun sinne ovet avautuivat 1980-luvun lopulla. Minä olin ainut (tai melkein ainut joka osasi venäjää kun kirjallisuuspostitustyö sinne avanuti. Tuli tuhansia kirjepyyntöjä lähettää Raamattuja ja kirjallisuutta NL:n maihin. ja niitä lähetettiin.
Arvostan omaa hengellisiä kotiani ja siellä on myös rakkaimmat ja läheisimmät ystävät. On toki ystäviä muissakin seruakunnissa. Kun on sellainen pieni seruakunta, noin 100 jäsentä niin syntyy perheyhteys. Totta kai kotona voi näyttää ja on sijaa kaikenlaisille tunteille. Ei ole tullut koskaan todella vaikeaa kriisiä vaikka olen aika rämäkkä ja rohkea persoona. Kuitenkin empaattisuus on myös vahva puoleni.
Ja jos rehellinen olen niin kyllä helluntailaiset ja vapaakirkolliset ovat ymmärrykseni mukaan lähimpänä teologisesti tutkiesaan Raamattua.