Helluntailaiset pelottelevat aina pimeydellä ja pimeällä ja pimeyden voimilla. Minäpä koin mökillä aidosti sysipimeässä eräänä elokuisena yönä varsinaisen ahaa-elämyksen: eteensä näki juuri sen verran, että lähipuiden runkojen alosat näkyivät, muuten vastassa oli pimeä metsä jonka reunassa jököttää paskahuusi. Jos en itse näe eteeni pimeässä kuin pari metriä niin olen yhtälailla turvassa koska kukaan muukaan ei näe minua. Pimeys on siis liittolainen eikä asia jota pitäisi pelätä. Pimeys sulkee syliinsä ja huolehtii ihmisestä pitämällä hänet turvassa nähdyksi tulemiselta.
Pimeyden ainoa voima on sen kyky suojata ja peitellä ihminen pimeyteen turvaan. Näin ollen pimeys on taktinen liittolainen.
Tuohon ahaa-elämykseen saakka kannoin aina mukanani paskahuusiin yöllä käydessäni joko isohkon veitsen tai sitten saman kirveen jolla pilkon klapeja. Sen jälkeen en ole pimeyden takia tarvinnut paskahuusireissulla aseita turvakseni. Pimeys itsessään on se turva jonka tarvitsen.
Miksi pimeää pitäisi pelätä?
Pimeyden ainoa voima on sen kyky suojata ja peitellä ihminen pimeyteen turvaan. Näin ollen pimeys on taktinen liittolainen.
Tuohon ahaa-elämykseen saakka kannoin aina mukanani paskahuusiin yöllä käydessäni joko isohkon veitsen tai sitten saman kirveen jolla pilkon klapeja. Sen jälkeen en ole pimeyden takia tarvinnut paskahuusireissulla aseita turvakseni. Pimeys itsessään on se turva jonka tarvitsen.
Miksi pimeää pitäisi pelätä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta entäs jo pimeydessä seisoo ukkeli sellaiset pimeänkiikarit silmillään, hälläkin kirves kädessään? Hän ajattelee: "vai luulee tuo hölmöläinen olevansa turvassa? Minäpä hiivin tuon hömötiaisen selän taakse, heilautan kirvestä... noin...ja hiivin sitten keittämään kahvikupposen hölmöläisen majaan".
Yökiikari on siitä huono laite, että se sitten paljastaa käyttäjänsä sijainnin heti. Huono laite käyttää muuta kuin hetkittäin ja harkitusti.
Ihmisellä voi olla eri elämänvaiheissa erilaisia pelkoja, jotka jälkikäteen kummastuttavat.