1.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt' turvan hädässänsä sielu sais.
2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
Henry Francis Lyte 1847. Suom. Rauhansäveliä 1894, Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1938.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt' turvan hädässänsä sielu sais.
2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
Henry Francis Lyte 1847. Suom. Rauhansäveliä 1894, Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1938.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On eräs kauneimpia virsiä maailmassa.
Olen laulanut tämän niin, niin monessa hautajaisessa. Äitini esimerkiksi, hän toivoi juuri tätä ja opettikin tämän minulle.
Tämä on jo melkein jo perinne eräässä veteraaneille tarkoitetussa laitoksessa, jossa me helluntailaiset käymme pitämässä iltahartauksen kahden viikon välein. Tätä loppuvirtenä toivonut henkilö kyllä kuoli äskettäin, mutta kyllä virsi edelleenkin pysyy vakiolaulunamme.
Iki-ihana virsi,sävel ja sanat niin koskettavat ja mukaansa tempaavia,sanat suoraa rukousta.
Smack!´
Laulut on Luojan lahja.
Minulla oli vaikea päivä tiedossa, ja menin rukouskokoukseen.
Mennessäni rukoilin: Herra, sä näet että huominen pelottaa mua! Anna Sana johon tarttua.
Ihan hyvä sana oli, ilmestyskirjasta, ja rukoukset ok, vaikkei mitään profetaalisuutta ollutkaan. Totesin mielessäni, että kun kerran Sana on Raamatussa annettu: älkää mistään murehtiko, niin mitäs sitä nyt pyytää erikseen, tartun sitten siihen.
Loppulauluksi laulettiin:
Huomispäivää en pelkää,
Katson yksin Kristukseen,
Hän on turva ikuinen,
Huolet vaihtuu kiitokseen!
Herraa ylistää tahdon, Herraa ainoastaan,
Kuuli heikon huudon,
Riensi auttamaan!
Soi mielessäni koko illan, ja aamun ja töissä.
Kaikki mitä pelkäsin, kääntyi kiitokseksi:)
Herra on uskollinen, ja NIIIN ihana!