Koirat kouluun - silminnäkijä

Koira haluaa miellyttää ihmistä, koira haluaa tehdä ruokansa eteen töitä eli koira haluaa ansaita ruokansa = nameilla koulutus menee perille. Nameilla koulutetut koirat ovat tasapainoisempia eivätkä vihaisia toisille koirille, nämä kovemma kurin koirat ovat vihaisia voivat käydä toisten päälle herkemmin ja kyllä niitä käskytetään aina, niille pitää aina koko koiran eliniän isoon ääneen möykätä.

Huomasitko, että nameilla koulutettu koira kulki häntä ylhäällä ja iloisena. Tämän toisen koulukunnan koirat vetivät niskaa kyyryyn kun tuli koira vastaan, odottivat heitä aletaan heittelemään pussilla ja revitään remmistä samalla huutaen. Eivät olleet lenkillä onnellisia vaan pelokkaita.

katso ympärillesi kirjoitti:

Koira haluaa miellyttää ihmistä, koira haluaa tehdä ruokansa eteen töitä eli koira haluaa ansaita ruokansa = nameilla koulutus menee perille. Nameilla koulutetut koirat ovat tasapainoisempia eivätkä vihaisia toisille koirille, nämä kovemma kurin koirat ovat vihaisia voivat käydä toisten päälle herkemmin ja kyllä niitä käskytetään aina, niille pitää aina koko koiran eliniän isoon ääneen möykätä.

Huomasitko, että nameilla koulutettu koira kulki häntä ylhäällä ja iloisena. Tämän toisen koulukunnan koirat vetivät niskaa kyyryyn kun tuli koira vastaan, odottivat heitä aletaan heittelemään pussilla ja revitään remmistä samalla huutaen. Eivät olleet lenkillä onnellisia vaan pelokkaita.

Lue lisää

Voi, voi. "koira haluaa miellyttää ihmistä" ja "koira haluaa ansaita ruokansa" joopa, joo. Ei muuta kuin koira ansiotyöhön ja päivän päätteeksi ruokapöytään ja haarukka käteen. Laitappas koiralle ruokakuppi nenän eteen ja katso käykö se ajamassa nurmikon tai pesemässä auton ennen syömistä. Sehän haluaa ansaita ruokansa.

Namikoulutus esimerkiksi ohitustilanteessa on tempun opettamista, suurin osa koirista haluaa ennemmin syödä namia kuin rähistä vastaantulevalle. Haluaisin nähdä nämä kouluttajat tilanteessa missä koira ei aktivoidukaan ruualla, mitä sitten tehdään? Eipä sitä koulutuksen tehoa ohjelmassa näytetty.

Pevi-koulutusta jatketaan vain sen ajan, että koira on oppinut kohtaamaan muut koirat ohitustilanteessa, ei sitä elinikää jatketa, toisinkuin namittaminen.

Koira=ihminen kirjoitti:

Voi, voi. "koira haluaa miellyttää ihmistä" ja "koira haluaa ansaita ruokansa" joopa, joo. Ei muuta kuin koira ansiotyöhön ja päivän päätteeksi ruokapöytään ja haarukka käteen. Laitappas koiralle ruokakuppi nenän eteen ja katso käykö se ajamassa nurmikon tai pesemässä auton ennen syömistä. Sehän haluaa ansaita ruokansa.

Namikoulutus esimerkiksi ohitustilanteessa on tempun opettamista, suurin osa koirista haluaa ennemmin syödä namia kuin rähistä vastaantulevalle. Haluaisin nähdä nämä kouluttajat tilanteessa missä koira ei aktivoidukaan ruualla, mitä sitten tehdään? Eipä sitä koulutuksen tehoa ohjelmassa näytetty.

Pevi-koulutusta jatketaan vain sen ajan, että koira on oppinut kohtaamaan muut koirat ohitustilanteessa, ei sitä elinikää jatketa, toisinkuin namittaminen.

Lue lisää

Täällä yksi tapaus jota ei kiinnosta lelut/namit kun tulee koirakko vastaan.

Täällä onkin sitten opittu tuolla "jääkausi/kolinapurkki" -tädin "opeilla" - tosin en käyttänyt jääkautta saatika mitään purkkeja, mutta hihnan nykäsyä kyllä ja "ärähtävä" ei ja on päästy ohittamaan. Ei ole häntä koipien välissä, katsoo korvat höröllä koiraa häntä kauniisti kaarella selän päällä, mutta ei kyllä enään riuhdokkaan sen toisen luokse vaikka huomaa että haluja olisi

Koira=ihminen kirjoitti:

Voi, voi. "koira haluaa miellyttää ihmistä" ja "koira haluaa ansaita ruokansa" joopa, joo. Ei muuta kuin koira ansiotyöhön ja päivän päätteeksi ruokapöytään ja haarukka käteen. Laitappas koiralle ruokakuppi nenän eteen ja katso käykö se ajamassa nurmikon tai pesemässä auton ennen syömistä. Sehän haluaa ansaita ruokansa.

Namikoulutus esimerkiksi ohitustilanteessa on tempun opettamista, suurin osa koirista haluaa ennemmin syödä namia kuin rähistä vastaantulevalle. Haluaisin nähdä nämä kouluttajat tilanteessa missä koira ei aktivoidukaan ruualla, mitä sitten tehdään? Eipä sitä koulutuksen tehoa ohjelmassa näytetty.

Pevi-koulutusta jatketaan vain sen ajan, että koira on oppinut kohtaamaan muut koirat ohitustilanteessa, ei sitä elinikää jatketa, toisinkuin namittaminen.

Lue lisää

"Vanhentuneet ajatukset siitä, että koira yrittää päästä alfaksi alfan paikalle, kannattaa heittää romukoppaan. Koira on mukavuudenhaluinen opportunisti, joka käyttää kaikki mahdollisuudet päästäkseen helpompaan elämään ja joka puolustaa saamiaan etuuksia. Rehellisyyden nimissä, kyllä minäkin näyttäisin hammasta ja murisisin, jos joku tulisi potkimaan minut hereille kesken unieni ja heittäisi minut alas sängystäni ilman syytä ja juoksisin karkuun, jos joku yrittäisi ottaa minulta pois kovalla työllä ansaitsemaani suklaapatukkaa." Suora lainaus täältä http://training.defines.us/?p=36, kannattaa lukaista.

Koira=ihminen kirjoitti:

Voi, voi. "koira haluaa miellyttää ihmistä" ja "koira haluaa ansaita ruokansa" joopa, joo. Ei muuta kuin koira ansiotyöhön ja päivän päätteeksi ruokapöytään ja haarukka käteen. Laitappas koiralle ruokakuppi nenän eteen ja katso käykö se ajamassa nurmikon tai pesemässä auton ennen syömistä. Sehän haluaa ansaita ruokansa.

Namikoulutus esimerkiksi ohitustilanteessa on tempun opettamista, suurin osa koirista haluaa ennemmin syödä namia kuin rähistä vastaantulevalle. Haluaisin nähdä nämä kouluttajat tilanteessa missä koira ei aktivoidukaan ruualla, mitä sitten tehdään? Eipä sitä koulutuksen tehoa ohjelmassa näytetty.

Pevi-koulutusta jatketaan vain sen ajan, että koira on oppinut kohtaamaan muut koirat ohitustilanteessa, ei sitä elinikää jatketa, toisinkuin namittaminen.

Lue lisää

Millai lähtisit kouluttamaan vaikka kanaa tai jotain muuta hiemna tyhmempää eläintä?
En tiiä miten opettaisin rankaisemalla koiran ajaan nurmikkoa tai pesemään auton, mutta positiivisella koulutuksella koirasta saa ainakin apurin myös sellaseen hommaan. Voitko rankaista koiraa siitä ettei se tajua iha omatoimisesti tajua kun sanon et pese auto?

ihminen=eläin kirjoitti:

Millai lähtisit kouluttamaan vaikka kanaa tai jotain muuta hiemna tyhmempää eläintä?
En tiiä miten opettaisin rankaisemalla koiran ajaan nurmikkoa tai pesemään auton, mutta positiivisella koulutuksella koirasta saa ainakin apurin myös sellaseen hommaan. Voitko rankaista koiraa siitä ettei se tajua iha omatoimisesti tajua kun sanon et pese auto?

Lue lisää

Siis mitenhän ajattelit opettaa koiran ylipäätään ajamaan nurmikon? Edes posetiivisella menetelmälläsi. Eipä taia kuule onnistua, ja mitään apua siitä ei ole että se siinä kaverina häslää komentelemassa sitä kovaäänistä hirviötä. Pahassa tapauksessa jättää tassun sen alle ja menee poikki. Parempi on pitää rekku sisällä kun nurtsia parturoi.

Ja ihan sama autonpesun kanssa. Ei mitään hyötyä häsläristä, edes opetettuna ei pysty pesemään autoa. Mutta kun juo sitä samppoovettä jossa on tiedä mitä liuottimia niin pahassa tapauksessa henki veks.

Ja kana on kyllä parhaimmillaan uunissa 200 astetta celsiuksen asteikolla paistettuna.

Otetaan kyseisestä ohjelmasta faktat, jotka jokainen voi käydä tarkistamassa edellisen viestin linkistä.

Pevi-koulutukselle sekä kouluttajalle ISOT pisteet siitä, että koulutuksen jälkeen näytettiin ohitustilanne useaan kertaan sekä miten koira tilanteessa käyttäytyy. Koulutuksen hinta oli muistaakseni noin 200 euroa, eikä ilmeisesti tarvitse lisäkoulututusta vaan voi jatkaa annetuilla ohjeilla.

Kertaakaan ei näytetty "rakkaat haukut" -koulutuksen jälkeen miten koira koulutuksen jälkeen käyttäytyi, tämä sama on ollut nähtävissä Tanja Karpelan koiraohjelmassa. Siitä ei voi kuin vetää johtopäätöksen, ettei se koulutus tuota toivottua tulosta. Miksi ihmeessä kuvausryhmä ei saanut kuvata kahta yksityistuntia? Hinta koulutukselle 280 euroa ja koulutus edelleen jatkui. Rahastuksen makua.

En lähde tässä puolustelemaan kumpaakaan koulutustapaa, sen varmasti tekevät useat tänne kirjoittavat. Mielestäni koulutuksessa lopputuloksella on suuri osuus koulutuksen merkitykseen ja vain toisella sitä näytettiin.

Itse käytän kyllä nameja, ja tuntisin oloni jotenkin tyhmäksi jos riehuisin purkkejen ja pussejen kanssa julkisesti. Ei ne namit tosin "sata varma" keino ole, ja joissain tilanteissa oma koirani ei tottele edelleenkään eikä ole nameista kiinnostunut, jos se kokee jonkun muun asian palkitsevammaksi. En nyt vaan tiedä ja osaa ratkaista meidän ongelmaa nameilla tai muutenkaan... Huokaus.

Ongelma meillä on se, että oma koirani pitää muista koirista tosi paljon ja innostuu liikaa. Yleensä ohitukset onnistuu, mutta jos toinen koirakko alkaa puhua meille, tai ihan vaan pysähtyy keskelle tietä odottamaan meidän menevän ohi (tällöin toisellakin huonosti käyttäytyvä koira, ilmeisesti helpompi omistajalleen jättää tilanteiden handlaaminen ja ratkaisut minulle, mitä pidän epäreiluna ja suoraan sanoen v -mäisenä käytöksenä joiltain ihmisiltä toista koiranomistajaa kohtaan..), niin omani alkaa riehua ja kiskoa koska luulee pääsevänsä toisen luo.

Ei siihen silloin tehoa namit ja mikään, vaan se vetää minut vaikka kumoon, jos vain onnistuu... Toisinaan on onnistunutkin, ja saanut sitten tavallaan palkintonsa kun on päässyt toisen koiran luo.

Kuitenkin asia, mitä en ole koskaan ymmärtänyt nami -koulukunnassa on tuo ettei koiraa saa kieltää missään asiassa. Kyllähän koiratkin kieltää toisiaan murahtamalla, niin mikä ero siinä on jos ihminen kieltää? En tosin kiellä noissa kiskomistilanteissa, kun ei se siinä kuule edes mitään, mutta kyllä minä kotona kiellän jos se meinaa vaikka ottaa jotain lattialle tiputtamaani, eikä se tunnu siitä pahastuvan - tietääpähän vaan, että tavaraa ei ollutkaan tarkoitettu sille.

Siinä namitädissä myös vähän ärsytti se tyyli miten hän toi itseään esiin ja miten puhui. Jotenkin niin helkkarin imelää ja sellaista "oi voiii... onpa kaikki nyt niin namipusi -ihanaa!" ja kaikki on vaan niin hienoa! Tuo yli-imelyys voi olla monellekin se mikä nostattaa karvat pystyyn, ja siksi ei edes halua perehtyä siihen koulutustapaan, kun itse en halua sen enempää kuin riehua kolinapurkkejen kanssa myöskään hillua maailmaa syleilevän sokerisen imelänä - tuntisin oloni myös silloin tosi typeräksi ja näin voi olla monen muunkin ihmisen kohdalla.

Itse kannatan pehmeää koulutusta, mutta ehkä jotain välimuotoa, tai vähemmän sokerista - ja olisi tosiaan ollut kiva jos ohjelmassa sellainenkin olisi esitetty ja myös vaikka puolen vuoden päästä käyty katsomassa miten koirakoilla menee...

Itselle lähinnä toivon, että joku kertoisi miten saan koiran kuuntelemaan itseäni silloin kun se liikaa innostuu toisesta koirasta...? Olen tuollaisen positiivisesti kouluttavan kouluttajan kanssa koiraa kouluttanut, ja ainut neuvo oli etten saa päästää koiraani niin pitkään aikaan muiden koirien luokse, kun se ei osaa rauhoittua. Alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että se päivä ei koita ikinä, varsinkin kun takapakkeja tulee jatkuvasti toisten ehkä ajattelemattomien koiranomistajien vuoksi.

Ja siis vielä sanon, että en päästä koiraani muiden luokse, se vain olettaa pääsevänsä sinne toisen koirakon käytöksen vuoksi (toinen alkaa jutella, koirakko pysähtyy keskelle tietä), mistä voidaan päätellä että se viis veisaa minusta (ja nameista) noissa tilanteissa, koska sitä ei kiinnosta mikä minun kantani asiaan on. Juttelu -tilanteissa pyrin pitämään välimatkaa toiseen koirakkoon, mutta jos toinen koira tekee pientäkään elettä lähestyäkseen, koirani hyökkää sitä kohti "sata lasissa", vaikka olisi saattanut näyttää ihan rauhalliselta sitä ennen. Ja koirani siis ei ole vihainen vaan ylivilkas ja leikkisä. Tiedän että syy on minussa, mutten tiedä enää miten muuttaa itseäni oikeaan suuntaan...

Semisti namitäti kirjoitti:

Itse käytän kyllä nameja, ja tuntisin oloni jotenkin tyhmäksi jos riehuisin purkkejen ja pussejen kanssa julkisesti. Ei ne namit tosin "sata varma" keino ole, ja joissain tilanteissa oma koirani ei tottele edelleenkään eikä ole nameista kiinnostunut, jos se kokee jonkun muun asian palkitsevammaksi. En nyt vaan tiedä ja osaa ratkaista meidän ongelmaa nameilla tai muutenkaan... Huokaus.

Ongelma meillä on se, että oma koirani pitää muista koirista tosi paljon ja innostuu liikaa. Yleensä ohitukset onnistuu, mutta jos toinen koirakko alkaa puhua meille, tai ihan vaan pysähtyy keskelle tietä odottamaan meidän menevän ohi (tällöin toisellakin huonosti käyttäytyvä koira, ilmeisesti helpompi omistajalleen jättää tilanteiden handlaaminen ja ratkaisut minulle, mitä pidän epäreiluna ja suoraan sanoen v -mäisenä käytöksenä joiltain ihmisiltä toista koiranomistajaa kohtaan..), niin omani alkaa riehua ja kiskoa koska luulee pääsevänsä toisen luo.

Ei siihen silloin tehoa namit ja mikään, vaan se vetää minut vaikka kumoon, jos vain onnistuu... Toisinaan on onnistunutkin, ja saanut sitten tavallaan palkintonsa kun on päässyt toisen koiran luo.

Kuitenkin asia, mitä en ole koskaan ymmärtänyt nami -koulukunnassa on tuo ettei koiraa saa kieltää missään asiassa. Kyllähän koiratkin kieltää toisiaan murahtamalla, niin mikä ero siinä on jos ihminen kieltää? En tosin kiellä noissa kiskomistilanteissa, kun ei se siinä kuule edes mitään, mutta kyllä minä kotona kiellän jos se meinaa vaikka ottaa jotain lattialle tiputtamaani, eikä se tunnu siitä pahastuvan - tietääpähän vaan, että tavaraa ei ollutkaan tarkoitettu sille.

Siinä namitädissä myös vähän ärsytti se tyyli miten hän toi itseään esiin ja miten puhui. Jotenkin niin helkkarin imelää ja sellaista "oi voiii... onpa kaikki nyt niin namipusi -ihanaa!" ja kaikki on vaan niin hienoa! Tuo yli-imelyys voi olla monellekin se mikä nostattaa karvat pystyyn, ja siksi ei edes halua perehtyä siihen koulutustapaan, kun itse en halua sen enempää kuin riehua kolinapurkkejen kanssa myöskään hillua maailmaa syleilevän sokerisen imelänä - tuntisin oloni myös silloin tosi typeräksi ja näin voi olla monen muunkin ihmisen kohdalla.

Itse kannatan pehmeää koulutusta, mutta ehkä jotain välimuotoa, tai vähemmän sokerista - ja olisi tosiaan ollut kiva jos ohjelmassa sellainenkin olisi esitetty ja myös vaikka puolen vuoden päästä käyty katsomassa miten koirakoilla menee...

Itselle lähinnä toivon, että joku kertoisi miten saan koiran kuuntelemaan itseäni silloin kun se liikaa innostuu toisesta koirasta...? Olen tuollaisen positiivisesti kouluttavan kouluttajan kanssa koiraa kouluttanut, ja ainut neuvo oli etten saa päästää koiraani niin pitkään aikaan muiden koirien luokse, kun se ei osaa rauhoittua. Alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että se päivä ei koita ikinä, varsinkin kun takapakkeja tulee jatkuvasti toisten ehkä ajattelemattomien koiranomistajien vuoksi.

Ja siis vielä sanon, että en päästä koiraani muiden luokse, se vain olettaa pääsevänsä sinne toisen koirakon käytöksen vuoksi (toinen alkaa jutella, koirakko pysähtyy keskelle tietä), mistä voidaan päätellä että se viis veisaa minusta (ja nameista) noissa tilanteissa, koska sitä ei kiinnosta mikä minun kantani asiaan on. Juttelu -tilanteissa pyrin pitämään välimatkaa toiseen koirakkoon, mutta jos toinen koira tekee pientäkään elettä lähestyäkseen, koirani hyökkää sitä kohti "sata lasissa", vaikka olisi saattanut näyttää ihan rauhalliselta sitä ennen. Ja koirani siis ei ole vihainen vaan ylivilkas ja leikkisä. Tiedän että syy on minussa, mutten tiedä enää miten muuttaa itseäni oikeaan suuntaan...

Lue lisää

Ilmoitat tuntevasi olosi tyhmäksi mikäli viskelet purkkeja tai pusseja julkisesti. Kerrot myös ettet osaa ongelmaa ratkaista nameilla etkä muutenkaan..... Mitä ovat olleet ne muut keinot? Toivot että saisit koirasi kuuntelemaan sinua. Katsoppas areenasta esitetty ohjelma uudelleen, mitähän sen purkin tarkoitus on? Saada koira kuuntelemaan sinua.

Olipas yllättävä neuvo nami-nami-kouluttajalta. Kun homma ei toiminut ja koiraa ei saatu koulutettua, ainoa neuvo oli ettet saa päästää koiraa muiden koirien luokse. Toivottavasti ymmärsit vaatia koulutukseen menneet rahat takaisin.

Niinpä niin... kirjoitti:

Ilmoitat tuntevasi olosi tyhmäksi mikäli viskelet purkkeja tai pusseja julkisesti. Kerrot myös ettet osaa ongelmaa ratkaista nameilla etkä muutenkaan..... Mitä ovat olleet ne muut keinot? Toivot että saisit koirasi kuuntelemaan sinua. Katsoppas areenasta esitetty ohjelma uudelleen, mitähän sen purkin tarkoitus on? Saada koira kuuntelemaan sinua.

Olipas yllättävä neuvo nami-nami-kouluttajalta. Kun homma ei toiminut ja koiraa ei saatu koulutettua, ainoa neuvo oli ettet saa päästää koiraa muiden koirien luokse. Toivottavasti ymmärsit vaatia koulutukseen menneet rahat takaisin.

Lue lisää

Tiedän kyllä, että purkkejen tarkoitus on saada koira kuuntelemaan, mutta tuossakin ohjelmassahan se kouluttaja testasi koirien hermorakenteen ja miten ne suhtautuu purkkiin. Nehän piti sitä lähinnä leluna alun perin, eikä ainakaan säikähtäneet ja pelänneet.

Oma koirani taas on herkkä ja paukkuarka, ja siitäkin pääsemiseksi on töitä tehty. Kun se aiemmin säikkyi kaikenlaisia kovia ääniä esim. aurauskalustosta tulevia tai jos auton peräkärry romisi tai muuta vastaavaa, niin nyt ollaan päästy siihen tilanteeseen että pelkää lähinnä ilotulitusta. En siis uskaltaisi alkaa tähän kolinapurkkeja käyttämään ettei ala taas pelätä kovia ääniä - ja luulen ettei tuo ohjelmassa esiintynyt kouluttajakaan sitä suosittelisi tälle koiralle.

Namikoulutuksellakin on kuitenkin saatu muuten hyviä tuloksia, eli enää ei tarvi olla nami kädessä koiran kuonon edessä kun toinen ohitetaan, vaan ohi mennään jo ilman hillumisia ja nameja - paitsi siis noissa tietyissä tilanteissa, kun koira luulee pääsevänsä toisen luokse ja innostuu liikaa.

Toivoisin kyllä namikouluttajiltakin jotain ratkaisua ja neuvoa näihän tämän kaltaisiin ongelmiin, jotka ei katoa sillä että välttelee tilanteita tai jättää huomiotta, tai pikemmin yrittää jättää huomiotta - hieman vaikeaahan se on olla huomaamatta kun makaa rähmällään maassa... Lähinnä mun ongelma on se, että miten saada koiran huomio takaisin silloin kun se liikaa innostuu jostain... Eli toivon jotain "kultaista keskitietä" koirankoulutukseen, kun luulen vähän että läheskään aina joku tarkka yhden ja tietyn kaavan noudattaminen ei tuo toivottuja tuloksia.

Tulos ratkaisee kirjoitti:

Otetaan kyseisestä ohjelmasta faktat, jotka jokainen voi käydä tarkistamassa edellisen viestin linkistä.

Pevi-koulutukselle sekä kouluttajalle ISOT pisteet siitä, että koulutuksen jälkeen näytettiin ohitustilanne useaan kertaan sekä miten koira tilanteessa käyttäytyy. Koulutuksen hinta oli muistaakseni noin 200 euroa, eikä ilmeisesti tarvitse lisäkoulututusta vaan voi jatkaa annetuilla ohjeilla.

Kertaakaan ei näytetty "rakkaat haukut" -koulutuksen jälkeen miten koira koulutuksen jälkeen käyttäytyi, tämä sama on ollut nähtävissä Tanja Karpelan koiraohjelmassa. Siitä ei voi kuin vetää johtopäätöksen, ettei se koulutus tuota toivottua tulosta. Miksi ihmeessä kuvausryhmä ei saanut kuvata kahta yksityistuntia? Hinta koulutukselle 280 euroa ja koulutus edelleen jatkui. Rahastuksen makua.

En lähde tässä puolustelemaan kumpaakaan koulutustapaa, sen varmasti tekevät useat tänne kirjoittavat. Mielestäni koulutuksessa lopputuloksella on suuri osuus koulutuksen merkitykseen ja vain toisella sitä näytettiin.

Lue lisää

Lopputuloksesta puhuttaessa ei kannata unohtaa,e ttä alussa nuo kaksi koiraa olivat sentään vielä elämäniloisia ja reippaasti käyttätyviä. lopussa sen naisen kaksi koiraa olivat selkeästi pelokkaita ja elämänhaluttomia.

eli mikä on haluttu lopputulos? kolmen viikon pikakuurilla toisia ohittamaan kykenevä pelokas koira vai pidemmän aikaa ohitusharjoitteluun uhratun ajan jälkeen onnellinen hiensoti ohittava koira.

ja lopussa by the way, näytettiin kuinka alussa molempien ihmisten koirat kulkivat ja kuinka ne kulkivat jälkeen kolmen viikon (?) koulutuksen.

Positiivisesti vahvistamalla koiraa kouluttaen ei todellakaan mennä vielä kolmen viikon jälkeen keskelle koirakujaa, koiran kanssa jolla on olltu ohittamisen vaikuksia. Pelokkaan koiran kanssa toki voi mennä minne tahansa, sillä ei se uskalla reakoida.

Minusta olisi ollut hienoa jos ohjelmassa olevat kouluttajat olisivat vähän kertoneet omista koiristaan ja harrastustaustoistaan. Varsinkin tämä PEVIstä vielä raaemman vääntäneen naisihmisen koiranharrastustausta olisi kovasti kiinnostanut, kun puhui ettei koskaan koiraa kouluttaessa tulisi mieleenkään käyttää makupalaa. Ja jos hän omienkin koirien kohdalla hakee noin pelokkaasti käyttäytyvää koiraa, siinä ei varmaan olla kilpakentillä mitenkään loistettu?

Semisti namitäti kirjoitti:

Itse käytän kyllä nameja, ja tuntisin oloni jotenkin tyhmäksi jos riehuisin purkkejen ja pussejen kanssa julkisesti. Ei ne namit tosin "sata varma" keino ole, ja joissain tilanteissa oma koirani ei tottele edelleenkään eikä ole nameista kiinnostunut, jos se kokee jonkun muun asian palkitsevammaksi. En nyt vaan tiedä ja osaa ratkaista meidän ongelmaa nameilla tai muutenkaan... Huokaus.

Ongelma meillä on se, että oma koirani pitää muista koirista tosi paljon ja innostuu liikaa. Yleensä ohitukset onnistuu, mutta jos toinen koirakko alkaa puhua meille, tai ihan vaan pysähtyy keskelle tietä odottamaan meidän menevän ohi (tällöin toisellakin huonosti käyttäytyvä koira, ilmeisesti helpompi omistajalleen jättää tilanteiden handlaaminen ja ratkaisut minulle, mitä pidän epäreiluna ja suoraan sanoen v -mäisenä käytöksenä joiltain ihmisiltä toista koiranomistajaa kohtaan..), niin omani alkaa riehua ja kiskoa koska luulee pääsevänsä toisen luo.

Ei siihen silloin tehoa namit ja mikään, vaan se vetää minut vaikka kumoon, jos vain onnistuu... Toisinaan on onnistunutkin, ja saanut sitten tavallaan palkintonsa kun on päässyt toisen koiran luo.

Kuitenkin asia, mitä en ole koskaan ymmärtänyt nami -koulukunnassa on tuo ettei koiraa saa kieltää missään asiassa. Kyllähän koiratkin kieltää toisiaan murahtamalla, niin mikä ero siinä on jos ihminen kieltää? En tosin kiellä noissa kiskomistilanteissa, kun ei se siinä kuule edes mitään, mutta kyllä minä kotona kiellän jos se meinaa vaikka ottaa jotain lattialle tiputtamaani, eikä se tunnu siitä pahastuvan - tietääpähän vaan, että tavaraa ei ollutkaan tarkoitettu sille.

Siinä namitädissä myös vähän ärsytti se tyyli miten hän toi itseään esiin ja miten puhui. Jotenkin niin helkkarin imelää ja sellaista "oi voiii... onpa kaikki nyt niin namipusi -ihanaa!" ja kaikki on vaan niin hienoa! Tuo yli-imelyys voi olla monellekin se mikä nostattaa karvat pystyyn, ja siksi ei edes halua perehtyä siihen koulutustapaan, kun itse en halua sen enempää kuin riehua kolinapurkkejen kanssa myöskään hillua maailmaa syleilevän sokerisen imelänä - tuntisin oloni myös silloin tosi typeräksi ja näin voi olla monen muunkin ihmisen kohdalla.

Itse kannatan pehmeää koulutusta, mutta ehkä jotain välimuotoa, tai vähemmän sokerista - ja olisi tosiaan ollut kiva jos ohjelmassa sellainenkin olisi esitetty ja myös vaikka puolen vuoden päästä käyty katsomassa miten koirakoilla menee...

Itselle lähinnä toivon, että joku kertoisi miten saan koiran kuuntelemaan itseäni silloin kun se liikaa innostuu toisesta koirasta...? Olen tuollaisen positiivisesti kouluttavan kouluttajan kanssa koiraa kouluttanut, ja ainut neuvo oli etten saa päästää koiraani niin pitkään aikaan muiden koirien luokse, kun se ei osaa rauhoittua. Alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että se päivä ei koita ikinä, varsinkin kun takapakkeja tulee jatkuvasti toisten ehkä ajattelemattomien koiranomistajien vuoksi.

Ja siis vielä sanon, että en päästä koiraani muiden luokse, se vain olettaa pääsevänsä sinne toisen koirakon käytöksen vuoksi (toinen alkaa jutella, koirakko pysähtyy keskelle tietä), mistä voidaan päätellä että se viis veisaa minusta (ja nameista) noissa tilanteissa, koska sitä ei kiinnosta mikä minun kantani asiaan on. Juttelu -tilanteissa pyrin pitämään välimatkaa toiseen koirakkoon, mutta jos toinen koira tekee pientäkään elettä lähestyäkseen, koirani hyökkää sitä kohti "sata lasissa", vaikka olisi saattanut näyttää ihan rauhalliselta sitä ennen. Ja koirani siis ei ole vihainen vaan ylivilkas ja leikkisä. Tiedän että syy on minussa, mutten tiedä enää miten muuttaa itseäni oikeaan suuntaan...

Lue lisää

Tuo oli muuten ihan totta tuo mitä puhuit tuosta puhumisen imelyydestä.

Muistan kun joskus aikoinani olin kovasti koiratohkeissani, koirani olivat nuoria ja uskoin vakaasti johtajuuteen koiran kouluttamisessa. Minulla on ystävä, jolla oli myös koiria ja minua ärsytti aivan helkutisti se lässytys ja koko ajan tekopirteä ylistäminen... Ajattelin; joo no tuli sinun luokse, onpa se taas ihme, kun yksi hyppi yläpystyä ja lässytti hirveän tekonaurun kanssa miten" mahtavaa ja ihanaa, hyvä sessukka mussukka.." puheessa oli hirveesti yliimeliä korsotuksia; "Jee", "tui-tui-tui", "näppärää (ylä äällä)" ja kaikkia muita dilpatuksia.

No sitten tuli se päivä, että jouduin alkamaan miettiä koiran motivaatiota uudesta näkökulmasta, kun johtajuuden tajusin olevan puuta-heinää ja tässä on vuosien mittaan kasvanut itsekin varmasti pahemmaksi lässyttäjäksi kuin kaverini aikoinaan oli. Toki hänelläkin on ollut tässä vuosia aikaa kehittyä alalla. Nyt tiedän tasan tarkkaan sen tunteen mitä joillakin ihmisillä on päässä kun katson heidän ilmeitään, kun harjoittelen koirani kanssa... Mä tiedän... Ja kyllä jokapäivä voi keksiä neljä-viisi uutta ylistyssanaa, tärkeintä on äänenpaino ei suinkaan se että sanoissa on mitään järkeä...

tuohon itse kysymykseesi... Olet saanut hyvän neuvon, niin kauan kun koira ei voi keskittyä sinuun, ei sitä kannata viedä toisten lähelle. puuhaile siis koko ajan siellä koiran ärsykekynnyksen alapuolella ja pikkuhiljaa tuupit hartiavoimin aktiivisesti työtä tehden sitä ärsykekynnystä korkeammalle ja korkeammalle. Jos mennään ärsykekynnyksen ylitse, siis koira jo reakoi, ei kouluttamisesta ole enää mitään hyötyä ja jos koiran aikoo saada jotain tajuamaan siinä tilanteessa on palautteen oltava sitten todella voimakas, kuten edellisessä pätkässä kaikki käytetty pelottelu ja satuttaminen.

Hidasta? No joo. Itselläni koira on sellaiset 15 kuukautta ja edelleen harjoitellaan, aloitettu kuitenkin jo luovutusiässä... Meillä on muutamia pahoja paikkoja joissa ei vielä lähde ja niitäkin tuntuu uusia putkahtelevan vähän väliä (uusimpana en voinut arvatakaan, että koirani kammoksuu kirkonkelloja ja on aivan holtiton hihnassa kellojen pauhatessa...). Me ollaan kuitenkin jo noiden toisten koirien ohittamisen ongelmista päästy, mutta oli muuten pirun sitkeässä sekin...

Semisti namitäti kirjoitti:

Tiedän kyllä, että purkkejen tarkoitus on saada koira kuuntelemaan, mutta tuossakin ohjelmassahan se kouluttaja testasi koirien hermorakenteen ja miten ne suhtautuu purkkiin. Nehän piti sitä lähinnä leluna alun perin, eikä ainakaan säikähtäneet ja pelänneet.

Oma koirani taas on herkkä ja paukkuarka, ja siitäkin pääsemiseksi on töitä tehty. Kun se aiemmin säikkyi kaikenlaisia kovia ääniä esim. aurauskalustosta tulevia tai jos auton peräkärry romisi tai muuta vastaavaa, niin nyt ollaan päästy siihen tilanteeseen että pelkää lähinnä ilotulitusta. En siis uskaltaisi alkaa tähän kolinapurkkeja käyttämään ettei ala taas pelätä kovia ääniä - ja luulen ettei tuo ohjelmassa esiintynyt kouluttajakaan sitä suosittelisi tälle koiralle.

Namikoulutuksellakin on kuitenkin saatu muuten hyviä tuloksia, eli enää ei tarvi olla nami kädessä koiran kuonon edessä kun toinen ohitetaan, vaan ohi mennään jo ilman hillumisia ja nameja - paitsi siis noissa tietyissä tilanteissa, kun koira luulee pääsevänsä toisen luokse ja innostuu liikaa.

Toivoisin kyllä namikouluttajiltakin jotain ratkaisua ja neuvoa näihän tämän kaltaisiin ongelmiin, jotka ei katoa sillä että välttelee tilanteita tai jättää huomiotta, tai pikemmin yrittää jättää huomiotta - hieman vaikeaahan se on olla huomaamatta kun makaa rähmällään maassa... Lähinnä mun ongelma on se, että miten saada koiran huomio takaisin silloin kun se liikaa innostuu jostain... Eli toivon jotain "kultaista keskitietä" koirankoulutukseen, kun luulen vähän että läheskään aina joku tarkka yhden ja tietyn kaavan noudattaminen ei tuo toivottuja tuloksia.

Lue lisää

"Lähinnä mun ongelma on se, että miten saada koiran huomio takaisin silloin kun se liikaa innostuu jostain.."

Pakittamalla niin kauaksi siitä innostumisen aiheuttajasta, että koira kykenee taas keskittymään sinuun. Sitten metri metriltä lähemmäksi pikkuhiljaa.

Jos olet opettanut koirasi kulkemaan hihnassa, niin siinä vaiheessa kun hihna on tiukka, hallinta on menetetty ja silloin on ihan sama mitä koiralle teet, mitään et sille kykene kuitenkaan opettamaan, ellet käytä kipua tai pelkoa, eli vetoa koiran (kaikkien eläinten) vieteistä voimakkaimpaan; tarpeeseen henkiin jäämiseen. Opetat jälleen vasta sitten kun koira on kontaktissa sinuun. Siksi koirilla, jotka edelleen menevät pois hallinnasta silloin tällöin tai jatkuvasti, suositellaan käytettäväksi valjaita, jotta voit vetää koiran kivuttomasti pois tilanteesta silloin kun se ei ole enää hallinnassasi.

Se on varmasti ongelma jos koira fyysisen kokonsa vuoksi vetää mielumin sinua kuin sinä sitä...

... kirjoitti:

"Lähinnä mun ongelma on se, että miten saada koiran huomio takaisin silloin kun se liikaa innostuu jostain.."

Pakittamalla niin kauaksi siitä innostumisen aiheuttajasta, että koira kykenee taas keskittymään sinuun. Sitten metri metriltä lähemmäksi pikkuhiljaa.

Jos olet opettanut koirasi kulkemaan hihnassa, niin siinä vaiheessa kun hihna on tiukka, hallinta on menetetty ja silloin on ihan sama mitä koiralle teet, mitään et sille kykene kuitenkaan opettamaan, ellet käytä kipua tai pelkoa, eli vetoa koiran (kaikkien eläinten) vieteistä voimakkaimpaan; tarpeeseen henkiin jäämiseen. Opetat jälleen vasta sitten kun koira on kontaktissa sinuun. Siksi koirilla, jotka edelleen menevät pois hallinnasta silloin tällöin tai jatkuvasti, suositellaan käytettäväksi valjaita, jotta voit vetää koiran kivuttomasti pois tilanteesta silloin kun se ei ole enää hallinnassasi.

Se on varmasti ongelma jos koira fyysisen kokonsa vuoksi vetää mielumin sinua kuin sinä sitä...

Lue lisää

"Pakittamalla niin kauaksi siitä innostumisen aiheuttajasta, että koira kykenee taas keskittymään sinuun. Sitten metri metriltä lähemmäksi pikkuhiljaa"

Miten koiraa tulisi sitten hallita esim puistossa, tai minkätahansa kiinnostavam ynpärillä??????

Ai hähh kirjoitti:

"Pakittamalla niin kauaksi siitä innostumisen aiheuttajasta, että koira kykenee taas keskittymään sinuun. Sitten metri metriltä lähemmäksi pikkuhiljaa"

Miten koiraa tulisi sitten hallita esim puistossa, tai minkätahansa kiinnostavam ynpärillä??????

Lue lisää

Tarkennatko kysymystäsi, meni mahdollisesti hiukan ohi minulta.

Tai yritän jotain, voi olla ihan muusta aiheesta kun kysyit...

Koira on hallinnassa silloin kun se kulkee yhtämatkaa ja niinkuin se on opetettu hihnassa kulkemaan. Minun koirani esimerkiksi on opettu kulkemaan mukanani löysällä kahden metrin hihnalla, sen ei tarvitse pitää näköyhteyttä silmiini, riittää kun se koko ajan huomioi sen missä liikun, jotta osaa sovittaa oman vauhtinsa ja etenemisensä samaan tahtiin. Se saa haistella mielinmäärin, jos se on hinassa minulla on kyllä aikaa odotella, myös silloin on hihna löysänä. Olen nähnyt myös monen muunlaisesti hihnassa kulkemaan opetettuja koiria. Jotkut pitävät jatkuvan katsekontaktin (nämä usein ulkoilevat paljon vapaana ja hihnassa oleminen on heille ns. seuraamista). Joillakin koirat kulkevat rinnalla katsomatta kohden, eivät saa haistella kuin erillisestä vapautuksesta. Joillakin koira kulkee puolimetriä omistajan perässä jne... Jotkut taas ovat opettaneet koiransa vetämään ja heille koiran perässä raahautuminen on koiran kanssa ulkoilua.

Jos koira reakoi kiinnostaviin ärsykkeisiin ympärillä sen kontakti (oli se kontakti opetettu millaiseksi tahansa) ihmiseensä katkeaa ja tällöin on hallintaongelma.

... kirjoitti:

Lopputuloksesta puhuttaessa ei kannata unohtaa,e ttä alussa nuo kaksi koiraa olivat sentään vielä elämäniloisia ja reippaasti käyttätyviä. lopussa sen naisen kaksi koiraa olivat selkeästi pelokkaita ja elämänhaluttomia.

eli mikä on haluttu lopputulos? kolmen viikon pikakuurilla toisia ohittamaan kykenevä pelokas koira vai pidemmän aikaa ohitusharjoitteluun uhratun ajan jälkeen onnellinen hiensoti ohittava koira.

ja lopussa by the way, näytettiin kuinka alussa molempien ihmisten koirat kulkivat ja kuinka ne kulkivat jälkeen kolmen viikon (?) koulutuksen.

Positiivisesti vahvistamalla koiraa kouluttaen ei todellakaan mennä vielä kolmen viikon jälkeen keskelle koirakujaa, koiran kanssa jolla on olltu ohittamisen vaikuksia. Pelokkaan koiran kanssa toki voi mennä minne tahansa, sillä ei se uskalla reakoida.

Minusta olisi ollut hienoa jos ohjelmassa olevat kouluttajat olisivat vähän kertoneet omista koiristaan ja harrastustaustoistaan. Varsinkin tämä PEVIstä vielä raaemman vääntäneen naisihmisen koiranharrastustausta olisi kovasti kiinnostanut, kun puhui ettei koskaan koiraa kouluttaessa tulisi mieleenkään käyttää makupalaa. Ja jos hän omienkin koirien kohdalla hakee noin pelokkaasti käyttäytyvää koiraa, siinä ei varmaan olla kilpakentillä mitenkään loistettu?

Lue lisää

Itse en ole koskaan halunnut pelokasta koiraa, se on tikittävä aikapommi. Enkä halua että koirani kulkee toisten tullessa vastaan niskat kyyryssä ja odottaa että jotain lentää.

Meillä on toiminut jos tai kun koira vetää, jään paikoilleni ja odotan että koira tulee minun luokse ja sitten kehun ja sanon että nätisti mennään ja niin on menty muutaman ensimmäisen kerran jälkeen. Koira reagoi vastaan tuleviin esim. häntä heiluu ja vinkuu kun haluaa tutustuun, mutta ohi päästään tutustumatta. Ei ole siis remmirähjä, kun koiran ollessa pentu otin syliin kun pelkäsi toisia, sitten tutustuttiin alkuun rauhallisiin koiriin ja siitä edettiin.

Meillä ei siis ole ongelmia, vaikken ole koskaan purkkeja heitellyt, en remmistä repinyt ja koiralla on valjaat ja flexi metsässä irti. Ei ole koskaan mennyt ihmisten eikä koirien luo irti ollessaan, paitsi parhaan kaverinsa luo. Ja meidän koiralle riittää kehut.

... kirjoitti:

Tuo oli muuten ihan totta tuo mitä puhuit tuosta puhumisen imelyydestä.

Muistan kun joskus aikoinani olin kovasti koiratohkeissani, koirani olivat nuoria ja uskoin vakaasti johtajuuteen koiran kouluttamisessa. Minulla on ystävä, jolla oli myös koiria ja minua ärsytti aivan helkutisti se lässytys ja koko ajan tekopirteä ylistäminen... Ajattelin; joo no tuli sinun luokse, onpa se taas ihme, kun yksi hyppi yläpystyä ja lässytti hirveän tekonaurun kanssa miten" mahtavaa ja ihanaa, hyvä sessukka mussukka.." puheessa oli hirveesti yliimeliä korsotuksia; "Jee", "tui-tui-tui", "näppärää (ylä äällä)" ja kaikkia muita dilpatuksia.

No sitten tuli se päivä, että jouduin alkamaan miettiä koiran motivaatiota uudesta näkökulmasta, kun johtajuuden tajusin olevan puuta-heinää ja tässä on vuosien mittaan kasvanut itsekin varmasti pahemmaksi lässyttäjäksi kuin kaverini aikoinaan oli. Toki hänelläkin on ollut tässä vuosia aikaa kehittyä alalla. Nyt tiedän tasan tarkkaan sen tunteen mitä joillakin ihmisillä on päässä kun katson heidän ilmeitään, kun harjoittelen koirani kanssa... Mä tiedän... Ja kyllä jokapäivä voi keksiä neljä-viisi uutta ylistyssanaa, tärkeintä on äänenpaino ei suinkaan se että sanoissa on mitään järkeä...

tuohon itse kysymykseesi... Olet saanut hyvän neuvon, niin kauan kun koira ei voi keskittyä sinuun, ei sitä kannata viedä toisten lähelle. puuhaile siis koko ajan siellä koiran ärsykekynnyksen alapuolella ja pikkuhiljaa tuupit hartiavoimin aktiivisesti työtä tehden sitä ärsykekynnystä korkeammalle ja korkeammalle. Jos mennään ärsykekynnyksen ylitse, siis koira jo reakoi, ei kouluttamisesta ole enää mitään hyötyä ja jos koiran aikoo saada jotain tajuamaan siinä tilanteessa on palautteen oltava sitten todella voimakas, kuten edellisessä pätkässä kaikki käytetty pelottelu ja satuttaminen.

Hidasta? No joo. Itselläni koira on sellaiset 15 kuukautta ja edelleen harjoitellaan, aloitettu kuitenkin jo luovutusiässä... Meillä on muutamia pahoja paikkoja joissa ei vielä lähde ja niitäkin tuntuu uusia putkahtelevan vähän väliä (uusimpana en voinut arvatakaan, että koirani kammoksuu kirkonkelloja ja on aivan holtiton hihnassa kellojen pauhatessa...). Me ollaan kuitenkin jo noiden toisten koirien ohittamisen ongelmista päästy, mutta oli muuten pirun sitkeässä sekin...

Lue lisää

Oma koira on jo 4 -vuotias, että ei tuo tietyissä tilanteissa riehuminen sitten taida loppua koskaan - varsinkin kun ne on tilanteita joihin ei hirveästi pysty varautumaan... Jos siis peli on joka tapauksessa menetetty siinä vaiheessa kun koiralla on jo hihna kireällä, eikä mikään enää auta. Kai sitten pitää tottua ajatukseen, että tämän koiran kanssa se on sitten tällaista... No onhan se kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvin käyttäytyvä, että ei meillä niin hankalaa tämä elämä ole kuitenkaan.

Meillä tuo hihnakävely menee niin, että yleensä hihnan pituus on noin 1,5 m mikä minusta on sopiva kaupunkiymäristössä muun liikenteen kannalta. Koira saa kulkea joko sivullani, edessäni tai takanani miten nyt itse tykkää niin kauan kun hihna pysyy löysällä, ja yleensä se pysyy. Se saa nuuhkia ohimennen muttei se saa pysähtyä mihinkään, mutta välillä kun näkyy varmasti kiinnostava pusikko vien sen itse haistelemaan sinne pitemmäksi aikaa. Tuo miksi en anna sen omasta halustaan pysähdellä joka puskaan ja tolppaan niin pitkäksi aikaa kun tahtoo, oli neuvo samaiselta kouluttajalta jonka kanssa koiraa koulutin. Hän sanoi että minun pitää olla se, joka päätän milloin pysähdytään ja milloin jatketaan matkaa. Ruuhkaisemmissa paikoissa otan sen ihan jalkani viereen tosi lyhyelle hihnalle ja silloin kun kohtaamme toisia koiria otan myös viereen mutta en ihan niin lyhyelle hihnaa, ja kaikissa tilanteissa hihna pysyy löysällä, jos ei meinaa pysyä pysähdyn ja jatkan kun koira vilkaisee minuun.

Nuo tilanteet joissa koira alkaa riehua on yleensä sellaisia että kävelemme pitkin tietä ja vastaan tulee toinen koirakko. Sitten toinen koirakko pysähtyy lähes kohdallamme keskelle tietä. Tähän asti kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, mutta kun koirani huomaa toisen pysähtyvän, se sinkoaa - siis hyppää oikein kunnon loikan kohti toista, ja minä lennän perässä jos en ehdi reagoida. Sitten seuraa ulinaa ja hyppimistä ja kiskomista ja äheltämällä päästään toisesta ohi ja matka jatkuu ja koira rauhoittuu. Edes remmirähjien ohittaminen ei ole vaikeaa, koira reagoi niihin vain lievästi ja saan sen huomion itselle, mutta se on paha jos toinen pysähtyy...

Tuo imelä kailotus on myös minun havaintojeni mukaan toisten koirakkojen kannalta vähän inhottava... Ainakin oma koirani reagoi siihen tosi vahvasti jos joku kiekuu isoon ääneen koiralleen, ja saattaa yrittää alkaa kiskoa kohti, koska luulee ihmisen kutsuvan sitä luokseen... Aiemmin kun se oli pentu vieraat ihmiset kutsuivat sitä luokseen jos se oli irti ja koirahan meni heidän luo. Enää en päästäkään sitä irti koskaan (kuin vain aidatulla alueella), sillä tiedän ettei se ole hallinnassani silloin. Myös kolinapurkkia pitäisin ongelmallisena noissa tilanteissa siksi, että en tiedä miten vastaan tuleva koira siihen reagoisi, voisihan se joko pelätä isoja ääniä tai sitten raivostua siitä, mistäs minä sitä voisin tietää... Kyllä minä omaa koiraani kehun, ja juttelen, lässytän ja höpötän sille, mutta sen verran pieneen ääneen etteivät muut kuule ja häiriinny. Koirani kuitenkin ymmärtää kehuni, joten se kai riittää. Namejakin annan sille vielä toisinaan ja aina se pussi on taskussa matkassa.

Semisti namitäti kirjoitti:

Oma koira on jo 4 -vuotias, että ei tuo tietyissä tilanteissa riehuminen sitten taida loppua koskaan - varsinkin kun ne on tilanteita joihin ei hirveästi pysty varautumaan... Jos siis peli on joka tapauksessa menetetty siinä vaiheessa kun koiralla on jo hihna kireällä, eikä mikään enää auta. Kai sitten pitää tottua ajatukseen, että tämän koiran kanssa se on sitten tällaista... No onhan se kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvin käyttäytyvä, että ei meillä niin hankalaa tämä elämä ole kuitenkaan.

Meillä tuo hihnakävely menee niin, että yleensä hihnan pituus on noin 1,5 m mikä minusta on sopiva kaupunkiymäristössä muun liikenteen kannalta. Koira saa kulkea joko sivullani, edessäni tai takanani miten nyt itse tykkää niin kauan kun hihna pysyy löysällä, ja yleensä se pysyy. Se saa nuuhkia ohimennen muttei se saa pysähtyä mihinkään, mutta välillä kun näkyy varmasti kiinnostava pusikko vien sen itse haistelemaan sinne pitemmäksi aikaa. Tuo miksi en anna sen omasta halustaan pysähdellä joka puskaan ja tolppaan niin pitkäksi aikaa kun tahtoo, oli neuvo samaiselta kouluttajalta jonka kanssa koiraa koulutin. Hän sanoi että minun pitää olla se, joka päätän milloin pysähdytään ja milloin jatketaan matkaa. Ruuhkaisemmissa paikoissa otan sen ihan jalkani viereen tosi lyhyelle hihnalle ja silloin kun kohtaamme toisia koiria otan myös viereen mutta en ihan niin lyhyelle hihnaa, ja kaikissa tilanteissa hihna pysyy löysällä, jos ei meinaa pysyä pysähdyn ja jatkan kun koira vilkaisee minuun.

Nuo tilanteet joissa koira alkaa riehua on yleensä sellaisia että kävelemme pitkin tietä ja vastaan tulee toinen koirakko. Sitten toinen koirakko pysähtyy lähes kohdallamme keskelle tietä. Tähän asti kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, mutta kun koirani huomaa toisen pysähtyvän, se sinkoaa - siis hyppää oikein kunnon loikan kohti toista, ja minä lennän perässä jos en ehdi reagoida. Sitten seuraa ulinaa ja hyppimistä ja kiskomista ja äheltämällä päästään toisesta ohi ja matka jatkuu ja koira rauhoittuu. Edes remmirähjien ohittaminen ei ole vaikeaa, koira reagoi niihin vain lievästi ja saan sen huomion itselle, mutta se on paha jos toinen pysähtyy...

Tuo imelä kailotus on myös minun havaintojeni mukaan toisten koirakkojen kannalta vähän inhottava... Ainakin oma koirani reagoi siihen tosi vahvasti jos joku kiekuu isoon ääneen koiralleen, ja saattaa yrittää alkaa kiskoa kohti, koska luulee ihmisen kutsuvan sitä luokseen... Aiemmin kun se oli pentu vieraat ihmiset kutsuivat sitä luokseen jos se oli irti ja koirahan meni heidän luo. Enää en päästäkään sitä irti koskaan (kuin vain aidatulla alueella), sillä tiedän ettei se ole hallinnassani silloin. Myös kolinapurkkia pitäisin ongelmallisena noissa tilanteissa siksi, että en tiedä miten vastaan tuleva koira siihen reagoisi, voisihan se joko pelätä isoja ääniä tai sitten raivostua siitä, mistäs minä sitä voisin tietää... Kyllä minä omaa koiraani kehun, ja juttelen, lässytän ja höpötän sille, mutta sen verran pieneen ääneen etteivät muut kuule ja häiriinny. Koirani kuitenkin ymmärtää kehuni, joten se kai riittää. Namejakin annan sille vielä toisinaan ja aina se pussi on taskussa matkassa.

Lue lisää

Älä luovuta. Aina kannattaa pyrkiä siihen tilanteeseen, että hihna ei kiristy milloinkaan.

Minusta kuulostaisi siltä, että teillä on asiat aika mallikkasti, jäänyt vain yksi häiriö treenaamaatta, eli pysähtyneen koiran tuojotuksen noteeraamattomuus...

Mää lähtisin -muiden vihat niskaani saaden: älä stressaa vieraita koiria!- norkoilemaan kauppojen edustalle. Ja kun sinne jätetään koíra narun jatkoksi odottamaan, niin sittenpähän pyörähtelisin siinä. Koira joka on paikoillaan ja tuijottaa melko varmastikin teitä kun ohittelette, siinä oiva kaveri harjoitteluun. Muutama pyörähdys, ensin tietenkin vain kohden kävellen ja ennen oman koiran reakointia iloinen pakitus, runsaasti kehuja ja makupaloja. uusi pyörähdys vähän lähemmäksi ja taas ennen oman koiran reakointia, reipas pakitus koiraa leikkiin kutsuen, kehuen ja palkiten... Ja jos tuntuu varmalta niin sitten ohitus. Muutamia harjoituksia vain per kaupan edessä odottava koira, koska tarkoitushan on harjoitella vieraan tuijottavan koiran kohtaamista, jos liikaa yhtä käyttää, alkaa vieraus tilanteesta karista...

Koirakenttäkin on hyvä paikka, mutta... en lähtisi niinkään hehkuttamaan että siellä oppisi kadulla käyttätymisen sääntöjä, koska sehän on tietty paikka ja tilanne ja se on ihan eri tilanne kun olette kaupungilla lenkillä. Toki koirakentästä hyötyy paljon toisten koirien sietämiseen, mutta kun se ei teilläkään tunnu ongelmana olevan.

... kirjoitti:

Älä luovuta. Aina kannattaa pyrkiä siihen tilanteeseen, että hihna ei kiristy milloinkaan.

Minusta kuulostaisi siltä, että teillä on asiat aika mallikkasti, jäänyt vain yksi häiriö treenaamaatta, eli pysähtyneen koiran tuojotuksen noteeraamattomuus...

Mää lähtisin -muiden vihat niskaani saaden: älä stressaa vieraita koiria!- norkoilemaan kauppojen edustalle. Ja kun sinne jätetään koíra narun jatkoksi odottamaan, niin sittenpähän pyörähtelisin siinä. Koira joka on paikoillaan ja tuijottaa melko varmastikin teitä kun ohittelette, siinä oiva kaveri harjoitteluun. Muutama pyörähdys, ensin tietenkin vain kohden kävellen ja ennen oman koiran reakointia iloinen pakitus, runsaasti kehuja ja makupaloja. uusi pyörähdys vähän lähemmäksi ja taas ennen oman koiran reakointia, reipas pakitus koiraa leikkiin kutsuen, kehuen ja palkiten... Ja jos tuntuu varmalta niin sitten ohitus. Muutamia harjoituksia vain per kaupan edessä odottava koira, koska tarkoitushan on harjoitella vieraan tuijottavan koiran kohtaamista, jos liikaa yhtä käyttää, alkaa vieraus tilanteesta karista...

Koirakenttäkin on hyvä paikka, mutta... en lähtisi niinkään hehkuttamaan että siellä oppisi kadulla käyttätymisen sääntöjä, koska sehän on tietty paikka ja tilanne ja se on ihan eri tilanne kun olette kaupungilla lenkillä. Toki koirakentästä hyötyy paljon toisten koirien sietämiseen, mutta kun se ei teilläkään tunnu ongelmana olevan.

Lue lisää

Kiitos vinkistä, enpä olisi tuota ikinä tullut itse huomanneeksi! Pitääpä yrittää sitten kauppoja kierrellä, että josko siellä joskus koiria olisi odottelemassa. :)

Meillä tosiaankin ongelma on se, että koirani tykkää toisista koirista ja on niin leikkisä, että menee totaalisesti pähkinöiksi, kun luulee pääsevänsä leikkimään. Se ei noissa tilanteissa tunnu edes tajuavan, että yleensä se pysähtyvä vastapuoli ei olekaan mikään leikkisä, vaan pikemmin valmistautuu reagoimaan aggressiivisesti. Jotkut tosin saattaa olla myös yhtälailla leikkisiä kuin tämä ja jumittavat paikalleen odottamaan että me tullaan kohdalle, ja sitten kohdalla tullaan häntä heiluen vastaan. Harvemmin kuitenkaan kellään muulla koiralla on niin yli-riehakasta ja kovavauhtista tuo toisen moikkaaminen kuin tällä, ja tämä saattaa ystävällisetkin koirat säikyttää kun paukaisee täysillä kohti.

Semisti namitäti kirjoitti:

Kiitos vinkistä, enpä olisi tuota ikinä tullut itse huomanneeksi! Pitääpä yrittää sitten kauppoja kierrellä, että josko siellä joskus koiria olisi odottelemassa. :)

Meillä tosiaankin ongelma on se, että koirani tykkää toisista koirista ja on niin leikkisä, että menee totaalisesti pähkinöiksi, kun luulee pääsevänsä leikkimään. Se ei noissa tilanteissa tunnu edes tajuavan, että yleensä se pysähtyvä vastapuoli ei olekaan mikään leikkisä, vaan pikemmin valmistautuu reagoimaan aggressiivisesti. Jotkut tosin saattaa olla myös yhtälailla leikkisiä kuin tämä ja jumittavat paikalleen odottamaan että me tullaan kohdalle, ja sitten kohdalla tullaan häntä heiluen vastaan. Harvemmin kuitenkaan kellään muulla koiralla on niin yli-riehakasta ja kovavauhtista tuo toisen moikkaaminen kuin tällä, ja tämä saattaa ystävällisetkin koirat säikyttää kun paukaisee täysillä kohti.

Lue lisää

kyllä yksi vajakein idis mitä hetkeen kuullut. Älä mene ärsyttämään toisten koiria kauppojen pihaan. Niissä saattaa olla joku sellainen joukossa joka todellakaan ei kaipaa mitään häiriötä odotellessaan. Se samainen joku saattaa olla myös sidottu huonosti paikalleen. Ja silloin...

On todella mieltäylentävää pitää kahta toisensa murhaamaan pyrkivää sessua erossa toistensa kurkuista.

Nimim. Kokemusta tästäkin.

Tuossa oli kirjoitti:

kyllä yksi vajakein idis mitä hetkeen kuullut. Älä mene ärsyttämään toisten koiria kauppojen pihaan. Niissä saattaa olla joku sellainen joukossa joka todellakaan ei kaipaa mitään häiriötä odotellessaan. Se samainen joku saattaa olla myös sidottu huonosti paikalleen. Ja silloin...

On todella mieltäylentävää pitää kahta toisensa murhaamaan pyrkivää sessua erossa toistensa kurkuista.

Nimim. Kokemusta tästäkin.

Lue lisää

Ei mun koiran kanssa niin lähelle edes pääsisi varmaan toista, että se kaupan edessä odotteleva häiriintyisi - sillä välimatkaa täytyisi pitää jo sen vuoksi, että oma koirani ei vielä mene niin sekaisin innosta, ettei enää tajua mitään. Toinen koira varmaan katselisi sieltä kauempaa, että mitä nuo tuolla pelleilee... Ja siis pitkäänhän en joka tapauksessakaan sitä "pelleilyä" jatkaisi, vaan muutama toisto. Ja en ylipäänsä yrittäisi koko hommaa edes, jos huomaisin että toinen koira ärsyyntyy ja alkaa rähistä.

näin toimii kirjoitti:

Itse en ole koskaan halunnut pelokasta koiraa, se on tikittävä aikapommi. Enkä halua että koirani kulkee toisten tullessa vastaan niskat kyyryssä ja odottaa että jotain lentää.

Meillä on toiminut jos tai kun koira vetää, jään paikoilleni ja odotan että koira tulee minun luokse ja sitten kehun ja sanon että nätisti mennään ja niin on menty muutaman ensimmäisen kerran jälkeen. Koira reagoi vastaan tuleviin esim. häntä heiluu ja vinkuu kun haluaa tutustuun, mutta ohi päästään tutustumatta. Ei ole siis remmirähjä, kun koiran ollessa pentu otin syliin kun pelkäsi toisia, sitten tutustuttiin alkuun rauhallisiin koiriin ja siitä edettiin.

Meillä ei siis ole ongelmia, vaikken ole koskaan purkkeja heitellyt, en remmistä repinyt ja koiralla on valjaat ja flexi metsässä irti. Ei ole koskaan mennyt ihmisten eikä koirien luo irti ollessaan, paitsi parhaan kaverinsa luo. Ja meidän koiralle riittää kehut.

Lue lisää

Juuri niinhän sen pitäisi mennä että luodaan pennulle hyvä itsetunto, eikä pakoiteta pelottaviin asioihin, saati sitten vielä vahvisteta pelkoa huutamalla.

Eli siis PEVIssä ei hoideta ongelman syytä mitenkään. Osa ei varmasti edes ymmärrä syitä. Kunhan vain pelottelee koiraansa, joka jo on epävarma tai pelokas kohtaamaan vastaan tulevia koiria.

Fiksua???

No kerros sitten omalla maalaisjärjelläsi, miten koulutat koiran, joka ei motivoidu herkuista, leluista tai muistakaan kehuista ja lepertelyistä?? Mielenkiinnolla odotan vastausta

namit turhia kirjoitti:

No kerros sitten omalla maalaisjärjelläsi, miten koulutat koiran, joka ei motivoidu herkuista, leluista tai muistakaan kehuista ja lepertelyistä?? Mielenkiinnolla odotan vastausta

Lue lisää

No jo on outo koira, jos ei edes kehut kelpaa.

on täysin luvallista ja jopa suotavaa sitä hämätä. Näin säästyy takin hihat. Heitä keppi tai muu kiinnostava esine huitsin nevadaan ja kehota hakemaan se. Vähäinen vaiva on pieni hinta säästyneistä vaatteista.

Kun koira riekkuu kirjoitti:

on täysin luvallista ja jopa suotavaa sitä hämätä. Näin säästyy takin hihat. Heitä keppi tai muu kiinnostava esine huitsin nevadaan ja kehota hakemaan se. Vähäinen vaiva on pieni hinta säästyneistä vaatteista.

Lue lisää

eikös koira voita siinä vaiheessa?? Huomaa, että kun riekkuu, niin sen kanssa leikitään

palkka riehumisesta kirjoitti:

eikös koira voita siinä vaiheessa?? Huomaa, että kun riekkuu, niin sen kanssa leikitään

siitä kuinka paljon arvostaa ehjiä vaatteita. Onko koiran kanssa leikkiminen mielestäsi jotenkin häpeällistä? Miksi otat koiran ellet leiki, pelaa ja pidä hauskaa sen kanssa?

Enivei, häröily on pääsääntöisesti merkki siitä että koira kaipaa tekemistä. Ja omistajan tehtävä on ohjata tekeminen järkevään ja luvalliseen.

Riippuu ihan kirjoitti:

siitä kuinka paljon arvostaa ehjiä vaatteita. Onko koiran kanssa leikkiminen mielestäsi jotenkin häpeällistä? Miksi otat koiran ellet leiki, pelaa ja pidä hauskaa sen kanssa?

Enivei, häröily on pääsääntöisesti merkki siitä että koira kaipaa tekemistä. Ja omistajan tehtävä on ohjata tekeminen järkevään ja luvalliseen.

Lue lisää

minä en IKINÄ leiki koiran kanssa, jos koira sitä itse pyytää/vaatii. Leikkimiset ja muut aktiviteetit tapahtuu minun toimesta, minun ehdoilla, MINUN säännöillä - ei koiran. En todellakaan alkaisi koiran riekkuessa heittelemään sille keppiä tai muuta vastaavaa, että jättäisi vaatteeni rauhaan. Koirahan vain oppii siitä, et kun teen näin, niin kanssani leikitään, ja sitten se on aina riekkumassa tmv kun haluaa leikkiä.

namit turhia kirjoitti:

minä en IKINÄ leiki koiran kanssa, jos koira sitä itse pyytää/vaatii. Leikkimiset ja muut aktiviteetit tapahtuu minun toimesta, minun ehdoilla, MINUN säännöillä - ei koiran. En todellakaan alkaisi koiran riekkuessa heittelemään sille keppiä tai muuta vastaavaa, että jättäisi vaatteeni rauhaan. Koirahan vain oppii siitä, et kun teen näin, niin kanssani leikitään, ja sitten se on aina riekkumassa tmv kun haluaa leikkiä.

Lue lisää

todellakaan huomaa että aloittaessasi leikkiä koiran kanssa, teet sen omasta aloitteestasi. Ja lopettaessasi leikin teet myös sen omasta aloitteestasi. Ei sitä tarvitse jatkuvasti leikkiä, vaan lopetat sillä sen riekkumisen. Usko pois, helppoa kun oppii...

No etkö kirjoitti:

todellakaan huomaa että aloittaessasi leikkiä koiran kanssa, teet sen omasta aloitteestasi. Ja lopettaessasi leikin teet myös sen omasta aloitteestasi. Ei sitä tarvitse jatkuvasti leikkiä, vaan lopetat sillä sen riekkumisen. Usko pois, helppoa kun oppii...

Lue lisää

Voihan se koira lopettaa sillä hetkellä sen riekkumisen, mutta seuraavan kerran kun haluaa taas leikkiä niin tekee samoin kuin mitä viimeksi, huomasi isännän/emännän alkavan leikkimään kun vähän hihasta repi ja hyppi päälle

namit turhia kirjoitti:

Voihan se koira lopettaa sillä hetkellä sen riekkumisen, mutta seuraavan kerran kun haluaa taas leikkiä niin tekee samoin kuin mitä viimeksi, huomasi isännän/emännän alkavan leikkimään kun vähän hihasta repi ja hyppi päälle

Lue lisää

isokin vaiva heittä kerran pari lenkillä keppiä koiralle jos se sitä haluaa? Ei ainakaan minusta. Matka jatkuu sen jälkeen kun meno taas maittaa.

Onko se kirjoitti:

isokin vaiva heittä kerran pari lenkillä keppiä koiralle jos se sitä haluaa? Ei ainakaan minusta. Matka jatkuu sen jälkeen kun meno taas maittaa.

Ja ennenkaikkea kaikki ovat iloisia ja onnellisia..

Suuret filosofit ovat miettineet pitkän historian mikä on elämän tarkoitus. Yleisin annettu vastaus on ollut se onnellisuus.

Toki filosofia on kovin ihmislähtöistä. Ehkä joku voi olla onnellisimmillaan katselleessaan omana rakkaana lemmikkinään mahdollismman onnetonta elukkaa. Koira-parka yrittää saada leikkiä, muttei edes sitä saa ja siitä se ihmisen hymy vasta leviää...

Onnellisuus juu, se on että saa toteuttaa omia luonnollisia tarpeitaan. Kanat saavat olla onnellisia, turkiseläimille sitä haetaan kovasti, sioille, lehmille jne tuotantoelukoille, mutta ne eläimistä monille läheisimmät, niille oikein vääntämällä väännetään vastavirtaan yleistä trendiä. On must, että koira ei vain saa ilmaista luontaisia tarpeitaan, kauhein rikos olisi antaa sen toteuttaa ne tarpeensa...

Onneksi me jokainen saamme valita itse. Aloitus hyvin esittelikin ääripäät vaihtoehdoista...

Onko se kirjoitti:

isokin vaiva heittä kerran pari lenkillä keppiä koiralle jos se sitä haluaa? Ei ainakaan minusta. Matka jatkuu sen jälkeen kun meno taas maittaa.

Kyllä on. Edelleenkään ei mennä koiran ehdoilla, meillä ei tehdä sitä mitä koira haluaa, vaan sitä mitä isäntäväki haluaa. Näin kaikki pysyy tyytyväisenä, koira ei rieku ja remua vaatimassa/kinuamassa leikkimistä. Osaa olla rauhallinen, kun tietää, ettei sillä riehumisella saa mitään hyvää vaan vähintään/korkeintaan eristystä/paikalle käskettämistä. Meillä ei pelätä käyttää sanaa EI eikä pelätä rankaista ei toivotusta asiasta - ei kyllä sen puoleen koiratkaan tee mitään ei-toivottua, vaan ovat rauhallisia

Kuten kouluttaja ohjelmassa sanoi, hänellä on oma koulutusmetodinsa, PeViä ei hommaan kannata sotkea.

Olen Pertti vilanderin kurssilla minäkin käynyt ja sentään ihan noin ei hän koiria kohtele. Eli ensinnäkin PeVi:n ongelmakoirakoulutukseen ei koskaan oteta pehmeitä koiria. Tämä ohjelman kouluttaja taas selkeästi olisi toivonut koirien olevan pehmeitä, koska harmistui, että koira piti kolinapurkkia leluna. Toisekseen Pertti vilander on käsittämättömän hyvä lajikoulutusohjaaja ja kaikki hänen toimintansa lajien parissa perustuu vain ja ainoastaan koirien jatkuvaan palkkaamiseen makupaloilla tai leluilla. Pevi kouluttaja ei siis sanoisi, että ei käyttäisi milloinkaan koiran kouluttamiseen makupaloja, koska Pevi ideologiassa makupaloja käytetään kyllä ja paljon ja jatkuvasti, mutta ei ongelmakoirien kanssa, kun ne ovat kolmen viikon maan-pinnalle-pudotus-kurssillaan.

... kirjoitti:

Kuten kouluttaja ohjelmassa sanoi, hänellä on oma koulutusmetodinsa, PeViä ei hommaan kannata sotkea.

Olen Pertti vilanderin kurssilla minäkin käynyt ja sentään ihan noin ei hän koiria kohtele. Eli ensinnäkin PeVi:n ongelmakoirakoulutukseen ei koskaan oteta pehmeitä koiria. Tämä ohjelman kouluttaja taas selkeästi olisi toivonut koirien olevan pehmeitä, koska harmistui, että koira piti kolinapurkkia leluna. Toisekseen Pertti vilander on käsittämättömän hyvä lajikoulutusohjaaja ja kaikki hänen toimintansa lajien parissa perustuu vain ja ainoastaan koirien jatkuvaan palkkaamiseen makupaloilla tai leluilla. Pevi kouluttaja ei siis sanoisi, että ei käyttäisi milloinkaan koiran kouluttamiseen makupaloja, koska Pevi ideologiassa makupaloja käytetään kyllä ja paljon ja jatkuvasti, mutta ei ongelmakoirien kanssa, kun ne ovat kolmen viikon maan-pinnalle-pudotus-kurssillaan.

Lue lisää

Tuolla keskustelua pevi-ideologiasta

http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=12264&start=45

... kirjoitti:

Kuten kouluttaja ohjelmassa sanoi, hänellä on oma koulutusmetodinsa, PeViä ei hommaan kannata sotkea.

Olen Pertti vilanderin kurssilla minäkin käynyt ja sentään ihan noin ei hän koiria kohtele. Eli ensinnäkin PeVi:n ongelmakoirakoulutukseen ei koskaan oteta pehmeitä koiria. Tämä ohjelman kouluttaja taas selkeästi olisi toivonut koirien olevan pehmeitä, koska harmistui, että koira piti kolinapurkkia leluna. Toisekseen Pertti vilander on käsittämättömän hyvä lajikoulutusohjaaja ja kaikki hänen toimintansa lajien parissa perustuu vain ja ainoastaan koirien jatkuvaan palkkaamiseen makupaloilla tai leluilla. Pevi kouluttaja ei siis sanoisi, että ei käyttäisi milloinkaan koiran kouluttamiseen makupaloja, koska Pevi ideologiassa makupaloja käytetään kyllä ja paljon ja jatkuvasti, mutta ei ongelmakoirien kanssa, kun ne ovat kolmen viikon maan-pinnalle-pudotus-kurssillaan.

Lue lisää

"Eli pevin ongelmakoirakoulutukseen..."Miten tämä on varmistettu?Onko kaikki koirat joutuneet ensin käymään virallisen luonnetestin?
Minun tietääkseni ei.Ja tiedän itsekkin jokusenkin koiraa,jotka on luonnetestissä testattu niin hieman pehmeäksi,kuin pehmeäksikin...

molossi kirjoitti:

"Eli pevin ongelmakoirakoulutukseen..."Miten tämä on varmistettu?Onko kaikki koirat joutuneet ensin käymään virallisen luonnetestin?
Minun tietääkseni ei.Ja tiedän itsekkin jokusenkin koiraa,jotka on luonnetestissä testattu niin hieman pehmeäksi,kuin pehmeäksikin...

Lue lisää

"Onko kaikki koirat joutuneet ensin käymään virallisen luonnetestin?"

E, vaan koulutukseen liittyvän oman luonnetestin.

... kirjoitti:

"Onko kaikki koirat joutuneet ensin käymään virallisen luonnetestin?"

E, vaan koulutukseen liittyvän oman luonnetestin.

Joo,niin minäkin olen ymmärtänyt.
Eli käytännössä siis otetaan...

Tuosta pevi-ideologiasta sen verran,että eivätkö he erottele aika tarkalleenkin lajikoulutuksen ja ns.temppukoulutuksen(peviläisten käyttämä nimike).Noissa makupaloja taidetaan(?) käyttääkkin.
Mutta eikä itse pevi ole koiran kanssa elämistä,ei noita,vaan peruskasvatusta ym.
Kuten esim.lenkkikäyttäytyminen.Ja siinähän ei ainakaan minun tietääkseni makupaloja käytetä.Eikös ihan yleinen ajatus pevissä ole,että normielämässä palkkaaminen on lahjontaa.
Jos olen ymmärtänyt jotain väärin,niin täsmentää tai korjata voipi.

molossi ei rek kirjoitti:

Joo,niin minäkin olen ymmärtänyt.
Eli käytännössä siis otetaan...

Tuosta pevi-ideologiasta sen verran,että eivätkö he erottele aika tarkalleenkin lajikoulutuksen ja ns.temppukoulutuksen(peviläisten käyttämä nimike).Noissa makupaloja taidetaan(?) käyttääkkin.
Mutta eikä itse pevi ole koiran kanssa elämistä,ei noita,vaan peruskasvatusta ym.
Kuten esim.lenkkikäyttäytyminen.Ja siinähän ei ainakaan minun tietääkseni makupaloja käytetä.Eikös ihan yleinen ajatus pevissä ole,että normielämässä palkkaaminen on lahjontaa.
Jos olen ymmärtänyt jotain väärin,niin täsmentää tai korjata voipi.

Lue lisää

Pertti Vilander opettaaa sekä ongelmakoiria, että lajikoulutusta. En tiedä miten on jaettu, en ole tutustunut sen enempää kuin ollut kerran hänen ongelmakoiraluennollaan sekä agilitykoulutuksessaan.

Agility koulutuksessa käytettiin paljon leikkiä ja makupaloja, josta voisi päätellä, että koiran normaaliin arkeenkin tulee kuulua paljon leikkiä ja makupaloja, jotta koira olisi niistä lajien parissakin kiinnostunut.

Kun koira teki jotain kielelttyä agilityradalla Pertti ohjasi hakemaan koiran huomion oikein tekemiseen motivoiden, rangaistuksia ei saanut käyttää. Kun taas koira tekisi jotain väärin ongelmakoirakoulussaan, sitä rangaistiin. Hän sanoi monta kertaa alleviivaten, että nämä jääkaudet, kolinapurkit jne. liittyvät vain siihen ongelmakoiran korjaukseen, kolmen viikon mittaiseen kurssiin.

... kirjoitti:

Pertti Vilander opettaaa sekä ongelmakoiria, että lajikoulutusta. En tiedä miten on jaettu, en ole tutustunut sen enempää kuin ollut kerran hänen ongelmakoiraluennollaan sekä agilitykoulutuksessaan.

Agility koulutuksessa käytettiin paljon leikkiä ja makupaloja, josta voisi päätellä, että koiran normaaliin arkeenkin tulee kuulua paljon leikkiä ja makupaloja, jotta koira olisi niistä lajien parissakin kiinnostunut.

Kun koira teki jotain kielelttyä agilityradalla Pertti ohjasi hakemaan koiran huomion oikein tekemiseen motivoiden, rangaistuksia ei saanut käyttää. Kun taas koira tekisi jotain väärin ongelmakoirakoulussaan, sitä rangaistiin. Hän sanoi monta kertaa alleviivaten, että nämä jääkaudet, kolinapurkit jne. liittyvät vain siihen ongelmakoiran korjaukseen, kolmen viikon mittaiseen kurssiin.

Lue lisää

"Agilitykoulutuksessa..." Eli siinä mainitussa "temppukoulutuksessa".
Mutta sehän onkin eri juttu,kuin kasvatus ym.

"Pertti ohjasi..." Tuostakin näkee,että asiat ajatellaan ja eriydytään hyvinkin.Eli ns.temppukoutusten kanssa syystä tai toisesta toimitaan erillä lailla kun itse pevi-ideologiasssa,oletan(?)...
Mutta eipä taitaisi saada noissa lajeissa pahemmin tuloksiakaan ihan palkattomalla linjalla,saati pakotteisiin perustuvassa :D Ehkä siis vähän pakkokin ;D

molossi kirjoitti:

"Agilitykoulutuksessa..." Eli siinä mainitussa "temppukoulutuksessa".
Mutta sehän onkin eri juttu,kuin kasvatus ym.

"Pertti ohjasi..." Tuostakin näkee,että asiat ajatellaan ja eriydytään hyvinkin.Eli ns.temppukoutusten kanssa syystä tai toisesta toimitaan erillä lailla kun itse pevi-ideologiasssa,oletan(?)...
Mutta eipä taitaisi saada noissa lajeissa pahemmin tuloksiakaan ihan palkattomalla linjalla,saati pakotteisiin perustuvassa :D Ehkä siis vähän pakkokin ;D

Lue lisää

En tiedä mitä on PeVi-ideologia.

En usko, että Pettikään olettaisi koiran, jonka kanssa ei muuten päivittäin leikitä palkkaantuvan tenmppuharjoituksissa leluista. Tai makupaloista, jos se ei ole tottunut saamaan makupaloja...

Joku meillä kurssilla kysyikin häneltä, että mites makupaloja, kun eihän koiran kanssa saanut makupaloja, ja varsinkin kun koira oikein hulluunnutettiin hakemaan sitä palkkaa, se jopa hyppi vasten hamutessaan motivoituneena palkkaansa... Pertti siihen sanoi jälleen kerran sen, että ongelmakoiran korjaaminen on asia täysin erikseen... Ongelmakoiran kanssahan ei agilitya harrastettaisi sen korjaamissession aikana.

Ei tullut kysyttyä häneltä mites silloin kun ongelmatonta koiraa opetetaan arkitavoilleen, mitä hän silloin tekee. Mutta siitä päättelisin, että hänestä koiran tulee olla motivoitunut palkkaamisesta sekä lelulla kuin ruualla, että kyllä niiden on oltava osa arkea.

... kirjoitti:

En tiedä mitä on PeVi-ideologia.

En usko, että Pettikään olettaisi koiran, jonka kanssa ei muuten päivittäin leikitä palkkaantuvan tenmppuharjoituksissa leluista. Tai makupaloista, jos se ei ole tottunut saamaan makupaloja...

Joku meillä kurssilla kysyikin häneltä, että mites makupaloja, kun eihän koiran kanssa saanut makupaloja, ja varsinkin kun koira oikein hulluunnutettiin hakemaan sitä palkkaa, se jopa hyppi vasten hamutessaan motivoituneena palkkaansa... Pertti siihen sanoi jälleen kerran sen, että ongelmakoiran korjaaminen on asia täysin erikseen... Ongelmakoiran kanssahan ei agilitya harrastettaisi sen korjaamissession aikana.

Ei tullut kysyttyä häneltä mites silloin kun ongelmatonta koiraa opetetaan arkitavoilleen, mitä hän silloin tekee. Mutta siitä päättelisin, että hänestä koiran tulee olla motivoitunut palkkaamisesta sekä lelulla kuin ruualla, että kyllä niiden on oltava osa arkea.

Lue lisää

Makupaloilla ei koiraa Pevissä lahjota. PISTE.

ei namikasvatusta kirjoitti:

Makupaloilla ei koiraa Pevissä lahjota. PISTE.

Tää "nameilla lahjominen" on kyllä ihan vihoviimeinen mantra jota pevi-kouluttajat ja kumppanit hokee.

Tuntuu ihan uskomattomalta, ettei esim. agilityssä operanttia ehdollistamista epäilemättä jatkuvasti soveltava Vilander ymmärrä edes eläinten oppimisen alkeita.

ei namikasvatusta kirjoitti:

Makupaloilla ei koiraa Pevissä lahjota. PISTE.

Aika omituinen väite ihmiselle, joka on käynyt Pertti Vilanderin koulutuksessa lahjomassa koiriansa makupaloilla. En tiedä mitä painoarvoa meinasit jutullasi olevan, kun se kelle puhuit tietää sen jo aivan varmasti hölynpölyksi...

Edelleen painotan, että tämän kekustelun lähtökohdassa tv-ohjelmassa puhuva nainen sanoi tisekin, ettei hänellä ole mitään tekemistä PeVi-ohjelman kanssa. Ja hän kyllä sanoi selkeällä Suomen kielellä ettei käytä makupaloja koiran kouluttamisessa. Pertti Vilander on minullekin kädestä pitäen opettanut otteen millä makupalaa tulee pitää kämmenessä, kun kädellä ohjaillaan koiran liikkumista agiltityradalla. Tiedäthän, se jokaisella kouluttajalla oleva oma "juuri se oikea" ihopoimu, jossa on parasta pitää makupalaa...

... kirjoitti:

En tiedä mitä on PeVi-ideologia.

En usko, että Pettikään olettaisi koiran, jonka kanssa ei muuten päivittäin leikitä palkkaantuvan tenmppuharjoituksissa leluista. Tai makupaloista, jos se ei ole tottunut saamaan makupaloja...

Joku meillä kurssilla kysyikin häneltä, että mites makupaloja, kun eihän koiran kanssa saanut makupaloja, ja varsinkin kun koira oikein hulluunnutettiin hakemaan sitä palkkaa, se jopa hyppi vasten hamutessaan motivoituneena palkkaansa... Pertti siihen sanoi jälleen kerran sen, että ongelmakoiran korjaaminen on asia täysin erikseen... Ongelmakoiran kanssahan ei agilitya harrastettaisi sen korjaamissession aikana.

Ei tullut kysyttyä häneltä mites silloin kun ongelmatonta koiraa opetetaan arkitavoilleen, mitä hän silloin tekee. Mutta siitä päättelisin, että hänestä koiran tulee olla motivoitunut palkkaamisesta sekä lelulla kuin ruualla, että kyllä niiden on oltava osa arkea.

Lue lisää

"En usko..."Niin en tiedä,mitä kukakin olettaa,mutta eiköhän tuo ole ihan yleinen käsite (vähän niinkuin mantra,kuten pr sanoi :D),että pevissä,oli sitten kyse ihan peruskasvatuksesta tai ongelmakoulutuksesta,ruokapalkkaa ei käytetä...

Yhä edelleen,ne "temppukoulutukset" eriydetään pevissä.

"Mutta siitä päättelisin..." Aika paljon osviittaa voi saada(jos kiinnostaa)käymällä tsekkaamassa noitten peviläisten palstat ;)
Ei siellä pahemmin taida missään kohtiin makupaloja suositeltavan...

Minusta ihan peruskasvatusta on parhaimmillaan hihnnakäyttäytyminen(ulkoilu).Sitä arkea nimenomaan...Joka voi ollakkin aina hyvä esimerkki.
Tietääkseni siinäkään ei käytetä mitään muuta kuin pakotteita ohjaamaan koiraa.Ihan koskee pentuakin...Vai käytetäänkö?
Ja tuskin PV tekee ihan erilailla kuin oppilaansa.Eiköhän ne mene nimenomaan hänen aatteidensa mukaan pikemmin.

molossi ei rek kirjoitti:

"En usko..."Niin en tiedä,mitä kukakin olettaa,mutta eiköhän tuo ole ihan yleinen käsite (vähän niinkuin mantra,kuten pr sanoi :D),että pevissä,oli sitten kyse ihan peruskasvatuksesta tai ongelmakoulutuksesta,ruokapalkkaa ei käytetä...

Yhä edelleen,ne "temppukoulutukset" eriydetään pevissä.

"Mutta siitä päättelisin..." Aika paljon osviittaa voi saada(jos kiinnostaa)käymällä tsekkaamassa noitten peviläisten palstat ;)
Ei siellä pahemmin taida missään kohtiin makupaloja suositeltavan...

Minusta ihan peruskasvatusta on parhaimmillaan hihnnakäyttäytyminen(ulkoilu).Sitä arkea nimenomaan...Joka voi ollakkin aina hyvä esimerkki.
Tietääkseni siinäkään ei käytetä mitään muuta kuin pakotteita ohjaamaan koiraa.Ihan koskee pentuakin...Vai käytetäänkö?
Ja tuskin PV tekee ihan erilailla kuin oppilaansa.Eiköhän ne mene nimenomaan hänen aatteidensa mukaan pikemmin.

Lue lisää

Öööh.. vaikea enää keksiä miten tämän sanoisi, mutta yritänpäs vielä näinkin. Pertti ei ole mikään tyhmä mies koirien suhteen. Minusta olisi aivan käsittämätön ajatus, että hän olettaisi koiran kykenevän temppukoulutuksessa palkkaantuvan kesken toiminnan makupalalla, jos sille ei muulloin makupaloja ole annettu. Eli sanotaan vaikka 6-vuotias Musti, joka tulee elämänsä ensimmäistä kertaa agilityharjoituksiin ja jota motivoidaan hyppäämään hyppyesteen yli. Miten ihmeessä se koira saadaan lähtemään makupalan perään tai vaikka pallon perään, jos se ei ole koskaan saanut ihmisen kädestä makupalaa, eikä palloa ole nähnytkään?

En todella usko, että Pertti vilander ei käyttäisi arkisessa elämässä koirien kouluttamiseen makupaloja ja muuta motivointia. Sen tiedän kuitenkin, että PeVissä on erikseen ongelmakoirankorjausohjelma ja siinä ei makupaloja käytetä. En muutenkaan ole ymmärtänyt koskaan temppuopetuksen ja kasvatuksen eroa, koska omat koirani on opetettu tempuilla aina arkiseen käyttätymiseensä, joten ehkä olen myös väärä erottelemaan PeVinkään kasvatusta ja koultusta.

Sen tiedän varmaksi, että Pertti Vilander opettaa koiran agilityradalla tulemaan luokseen makupalaa vetämällä itseään kohden tai lelua vetämällä itseään kohden. Vaikka miten menet siinä koiralle kertomaan, että "muista nyt sinulle ei opetettu nyt sitten luokseni tulemista missään muualla kuin tässä esteen ylityksen jälkeen, älä missään nimessä tätä muista muualla arkisessa elämässä", koira ei sitä kuitenkaan usko, vaan koira oppii tulemaan vauhdikkaasti luokse ihan muuallakin...

... kirjoitti:

Öööh.. vaikea enää keksiä miten tämän sanoisi, mutta yritänpäs vielä näinkin. Pertti ei ole mikään tyhmä mies koirien suhteen. Minusta olisi aivan käsittämätön ajatus, että hän olettaisi koiran kykenevän temppukoulutuksessa palkkaantuvan kesken toiminnan makupalalla, jos sille ei muulloin makupaloja ole annettu. Eli sanotaan vaikka 6-vuotias Musti, joka tulee elämänsä ensimmäistä kertaa agilityharjoituksiin ja jota motivoidaan hyppäämään hyppyesteen yli. Miten ihmeessä se koira saadaan lähtemään makupalan perään tai vaikka pallon perään, jos se ei ole koskaan saanut ihmisen kädestä makupalaa, eikä palloa ole nähnytkään?

En todella usko, että Pertti vilander ei käyttäisi arkisessa elämässä koirien kouluttamiseen makupaloja ja muuta motivointia. Sen tiedän kuitenkin, että PeVissä on erikseen ongelmakoirankorjausohjelma ja siinä ei makupaloja käytetä. En muutenkaan ole ymmärtänyt koskaan temppuopetuksen ja kasvatuksen eroa, koska omat koirani on opetettu tempuilla aina arkiseen käyttätymiseensä, joten ehkä olen myös väärä erottelemaan PeVinkään kasvatusta ja koultusta.

Sen tiedän varmaksi, että Pertti Vilander opettaa koiran agilityradalla tulemaan luokseen makupalaa vetämällä itseään kohden tai lelua vetämällä itseään kohden. Vaikka miten menet siinä koiralle kertomaan, että "muista nyt sinulle ei opetettu nyt sitten luokseni tulemista missään muualla kuin tässä esteen ylityksen jälkeen, älä missään nimessä tätä muista muualla arkisessa elämässä", koira ei sitä kuitenkaan usko, vaan koira oppii tulemaan vauhdikkaasti luokse ihan muuallakin...

Lue lisää

"Miten ihmeessä..." En tiedä,mitä hän on tehnyt ennen koiransa kanssa.Mutta ehkä ei ole mennytkään pevimetodilla...Tai sitten jos vaikka olisi ihan vaikka leikkinyt joskus koiransa kanssa pallolla,tehnyt "temppuja" ym.

"En todella usko..."Niin...Jospa hän sitten käyttääkin niitä jossain "tempuissa"...Mutta eiköhän se nyt kuitenkin ole aikaa selvää,mistä täälläkin on jo mainittu,että pevimetodiin,siinä peruskasvatuksessakaan ei kuulu namipaloilla lahjominen...
Vai opetetaanko se hihnalenkkeily namilla,pennun puremattomuus ym.Olen kyllä ihan toista kuullut ja lukenutkin.Ihan Pertin kirjassakin oli mm.mitä tehdä,jos pentu puree...

"En muutenkaan..." En itse myöskään varsinaisesti.Kummatkin viimekädessä kouluttamista.Toki helpottaa esim.keskustelua,kun erotellaan ns.käytännössä,niin tietää mistä kukin puhuu paremmin.

"Sen tiedän varmaksi..." Niin,eli siellä temppukoulutuksessa opetetaan ;)
Vaan koira oppii..." Ihan hieno homma,kun siinä sivussa sitten "salaa"metodin vierestä tuleekin vahingossa käytettyä joskus makupalaakin :D,vaikkakin sitten "temppupaikassa" temppuilun" sivutuotteena :D

ps.Ehkä ei aina ymmärrä ihan tarkalleen,mitä toinen puhuu tai tarkoittaa,kaikessa kohtiin.Itsekkin olin vähän ulalla,kun luin joskus tuota koiran korjauskirjaakin.
Vaikka kuinka yritin ymmärtää,ja selvältä näytti kirjassa sanottuna,niin en vieläkään ymmärrä kaikkea mitä esim.kirjoitettiin kovista ja pehmeistä koirista.Kun ei millään kirjoitusta ja käytäntöä saanut kohtaamaan aina,vaikka kuinka monta kertaa luin...

"Eli miten joku tapa tuomitaan,jos joku tekee väärin,mutta omaa tyyliä ei..."

Samaan syyllistyt ihan omassa tekstissäsikin ;-)

Quilty xx kirjoitti:

"Eli miten joku tapa tuomitaan,jos joku tekee väärin,mutta omaa tyyliä ei..."

Samaan syyllistyt ihan omassa tekstissäsikin ;-)

Syyllistyin miten?

Jos noissa pohdinnoissani oli jotain syyllistävää,niin kuulisin mielelläni ;).Myös perustelut.
Jos ei ole noin,niin voi korjata ja kuulisin miellelläni,mikä oli väärin...

Jos tarkoitit loppua,niin se ei ole syyllistämistä,vaan toteamus.Eli yleinen asenne tökkii ;)

" Minä otin kolinapurkin ja kun hillunta alkoi nappasin kolinapurkilla persuksille. Koira hölmistyi kerrassaan ja katsoi minua että mittees nyt. Sanoin että Ei ja käskin sivulle..... muutamana päivänä pidin vielä varulta lenkillä mukana, ja se keino tepsi kerrasta. Toki sitten palkitaan hyvästä käytöksestä , jopa nameilla"

Hmmm... Ai sä palkitset sanomalla EI? Tyyli se on tuokin. Koira tekee jotain, saat huomion itseesi, se katsoo sinua ja sinä sanot sille ei... Luulisi että kuka muu tahansa halauisi juuri että koira katsoo mielummin tiseään kuin naapurin koiraa tuossa tilanteessa...

Tässä siis pähkinän kuoressa se kun joku kysyi miksi ei-sanaa ei käytetä... Ei on negatiivinen palaute ja kuten muutenkin rankaisut, ne ovat lähes sata prosenttisesti aina väärin ajoitettuja.

... kirjoitti:

" Minä otin kolinapurkin ja kun hillunta alkoi nappasin kolinapurkilla persuksille. Koira hölmistyi kerrassaan ja katsoi minua että mittees nyt. Sanoin että Ei ja käskin sivulle..... muutamana päivänä pidin vielä varulta lenkillä mukana, ja se keino tepsi kerrasta. Toki sitten palkitaan hyvästä käytöksestä , jopa nameilla"

Hmmm... Ai sä palkitset sanomalla EI? Tyyli se on tuokin. Koira tekee jotain, saat huomion itseesi, se katsoo sinua ja sinä sanot sille ei... Luulisi että kuka muu tahansa halauisi juuri että koira katsoo mielummin tiseään kuin naapurin koiraa tuossa tilanteessa...

Tässä siis pähkinän kuoressa se kun joku kysyi miksi ei-sanaa ei käytetä... Ei on negatiivinen palaute ja kuten muutenkin rankaisut, ne ovat lähes sata prosenttisesti aina väärin ajoitettuja.

Lue lisää

Niin. Siis itse en käytä ei-sanaa, koska jos sattuisi tuollainen moka kuin tälle vastaajalle, niin minulla on niin huono tuuri, että 13 kuukautta yritettyäni rakentaa kontaktia tähän koiraan, sattuisi sitten se ainutlaatuinen hetki koiran elämässä jolloin se oppisi jotain kerrasta. Ja se mitä se oppisi silloin kerrasta olisi tosiaan se, että sitä kielletään katsomasta minuun. Ja eikun alusta...

... kirjoitti:

Niin. Siis itse en käytä ei-sanaa, koska jos sattuisi tuollainen moka kuin tälle vastaajalle, niin minulla on niin huono tuuri, että 13 kuukautta yritettyäni rakentaa kontaktia tähän koiraan, sattuisi sitten se ainutlaatuinen hetki koiran elämässä jolloin se oppisi jotain kerrasta. Ja se mitä se oppisi silloin kerrasta olisi tosiaan se, että sitä kielletään katsomasta minuun. Ja eikun alusta...

Lue lisää

No minä ainakin ihmettelin miksei ei -sanaa saa käyttää, tai siis kieltoa ylipäänsä. Itse käytän sitä, mutta siis esim. tilanteessa jossa tiputan vaikka jonkun tavaran lattialle ja koirani aikoo napata sen suuhunsa, sanon sille "ei" ja se tietää jättää sen. Saatan sanoa myös "ei" jos se yrittää kiivetä vieraiden syliin.

Ei ole saanut olla sylikoirana kokonsa vuoksi, eikä myöskään sohvalla ja sängyssä, koska voi loukata itseään tullessaan alas - varsinkin kun on helposti leikkiin innostuva, niin en tahdo että riehaantuu sohvalla, sängyssä tai sylissä ja tipahtaa lattialle tai tulee varomattomasti alas ja loukkaa itseään. Kaikki nuo olen opettanut kielletyiksi paikoiksi sanomalla "ei" ja ilmeisesti äänenpainossa oli jotain sellaista että se ymmärsi vaikken huutanut tai ollut millään tavalla vihainen tai pelottava. Sängylle ja sohvalle se ei enää pentuajan jälkeen ole edes yrittänyt, eikä minun syliini, mutta vieraiden ihmisten kohdalla se aina välillä kokeilee rajojaan, että saako tunkea syliin. Tietysti olen aina kehunut koiraa, kun se on totellut tuota kieltoa. En minä usko että se pitää sitä sen kummempana kuin "istu" tai muutakaan komentoa. Se on sille vain yleiskomento jonkun tekemisen lopettamiseksi.

Semisti namitäti kirjoitti:

No minä ainakin ihmettelin miksei ei -sanaa saa käyttää, tai siis kieltoa ylipäänsä. Itse käytän sitä, mutta siis esim. tilanteessa jossa tiputan vaikka jonkun tavaran lattialle ja koirani aikoo napata sen suuhunsa, sanon sille "ei" ja se tietää jättää sen. Saatan sanoa myös "ei" jos se yrittää kiivetä vieraiden syliin.

Ei ole saanut olla sylikoirana kokonsa vuoksi, eikä myöskään sohvalla ja sängyssä, koska voi loukata itseään tullessaan alas - varsinkin kun on helposti leikkiin innostuva, niin en tahdo että riehaantuu sohvalla, sängyssä tai sylissä ja tipahtaa lattialle tai tulee varomattomasti alas ja loukkaa itseään. Kaikki nuo olen opettanut kielletyiksi paikoiksi sanomalla "ei" ja ilmeisesti äänenpainossa oli jotain sellaista että se ymmärsi vaikken huutanut tai ollut millään tavalla vihainen tai pelottava. Sängylle ja sohvalle se ei enää pentuajan jälkeen ole edes yrittänyt, eikä minun syliini, mutta vieraiden ihmisten kohdalla se aina välillä kokeilee rajojaan, että saako tunkea syliin. Tietysti olen aina kehunut koiraa, kun se on totellut tuota kieltoa. En minä usko että se pitää sitä sen kummempana kuin "istu" tai muutakaan komentoa. Se on sille vain yleiskomento jonkun tekemisen lopettamiseksi.

Lue lisää

"En minä usko että se pitää sitä sen kummempana kuin "istu" tai muutakaan komentoa. Se on sille vain yleiskomento jonkun tekemisen lopettamiseksi."

Niin, meillä koiralle on opetettu jätä-käsky, joka varmasti melko samainen kuin yleensä on ei-käsky. Periaatteessa meilläkin jätä käsky on melko turha, yksi opetettu lisä sana koiralle, koska saman asian ajaisi koiran nimen sanominen tai seuraa käsky, jotka siis molemmat myös aiheuttavat saman reaktion; koira hakeutuu kontaktiin, katsoo minua päin (seuraa käskyssä tulee vielä omalle paikalleen).

jos koira vahtii naapurin kissaa, sitä heitetään kolinapurkilla ja sitten se katsoo sinua päin kysyvästi, niin ei silloin ole kiellon paikka. Eli näillä rangaistuksilla, negatiivisilla palautteilla, oli ne millaisia tahansa, on taipumusta useinmiten osua juuri väärään paikkaan. Jos koria parka sitten on vielä oppinut sen mitä ei tarkoittaa, niin kyllä siinä helposti oppiva koira sitten lopettaa katsomasta kohden kun kerran niin toivottiin.

Postiivisen koiran koulutuksen lähtökohta kuitenkin on se että koiralle opetetaan se mitä sen tulee tehdä. Ja tätähän pelkkä toiminnan lopettava ei-käsky ei ole, se ei siis ohjaa koiran toimintaa. Se ei myöskään ole niin täsmällinen, että koira yleensäkään ymmärtäisi mitä sen tarkalleen ottaen pitää lopettaa, esimerkiksi koira saattaa syödä luuta, maata lattialla, katsoa ihmistään silmiin ja murista samaan aikaan. Jos siihen sanotaan ei, niin koira mitä oletettavimmin ensimmäisenä luopuu katsekontaktista, ei suinkaan murisemisesta, jota käskyllä ehkä yritettiin lopettaa, josta ihminen saakin sitten jo päähänsä, että nyt koira uhmaa eikä tottele, josta syystä sille voikin sitten alkaa äksyämään muuten tai ruveta käskyttämään kovemmin. Seuraavaksi koira luopuu mitä oletettavimmin sitten noiden kiihtyvien kieltojen saattelemana paikoillaan makaamisesta, mistä ihminen toki riemastuu vielä vain lisää...

... kirjoitti:

"En minä usko että se pitää sitä sen kummempana kuin "istu" tai muutakaan komentoa. Se on sille vain yleiskomento jonkun tekemisen lopettamiseksi."

Niin, meillä koiralle on opetettu jätä-käsky, joka varmasti melko samainen kuin yleensä on ei-käsky. Periaatteessa meilläkin jätä käsky on melko turha, yksi opetettu lisä sana koiralle, koska saman asian ajaisi koiran nimen sanominen tai seuraa käsky, jotka siis molemmat myös aiheuttavat saman reaktion; koira hakeutuu kontaktiin, katsoo minua päin (seuraa käskyssä tulee vielä omalle paikalleen).

jos koira vahtii naapurin kissaa, sitä heitetään kolinapurkilla ja sitten se katsoo sinua päin kysyvästi, niin ei silloin ole kiellon paikka. Eli näillä rangaistuksilla, negatiivisilla palautteilla, oli ne millaisia tahansa, on taipumusta useinmiten osua juuri väärään paikkaan. Jos koria parka sitten on vielä oppinut sen mitä ei tarkoittaa, niin kyllä siinä helposti oppiva koira sitten lopettaa katsomasta kohden kun kerran niin toivottiin.

Postiivisen koiran koulutuksen lähtökohta kuitenkin on se että koiralle opetetaan se mitä sen tulee tehdä. Ja tätähän pelkkä toiminnan lopettava ei-käsky ei ole, se ei siis ohjaa koiran toimintaa. Se ei myöskään ole niin täsmällinen, että koira yleensäkään ymmärtäisi mitä sen tarkalleen ottaen pitää lopettaa, esimerkiksi koira saattaa syödä luuta, maata lattialla, katsoa ihmistään silmiin ja murista samaan aikaan. Jos siihen sanotaan ei, niin koira mitä oletettavimmin ensimmäisenä luopuu katsekontaktista, ei suinkaan murisemisesta, jota käskyllä ehkä yritettiin lopettaa, josta ihminen saakin sitten jo päähänsä, että nyt koira uhmaa eikä tottele, josta syystä sille voikin sitten alkaa äksyämään muuten tai ruveta käskyttämään kovemmin. Seuraavaksi koira luopuu mitä oletettavimmin sitten noiden kiihtyvien kieltojen saattelemana paikoillaan makaamisesta, mistä ihminen toki riemastuu vielä vain lisää...

Lue lisää

No joo - toki sillä on merkitystä milloin sen sanoo. Itsellä se tuli vaan automaattisesti suusta, kun ensi kerran kielsin sohvalle nousemasta, ja sekin oli niin että olin koiran selän takana ja kun koira alkoi valmistautua hyppyyn sanoin "ei" ja se pysähtyi ja kääntyi katsomaan, josta kehuin. En sentään ole eitä sanonut koskaan kun se on minuun ollut katsekontaktissa. Periaatteessa sana kuin sana, ja saatan minä toisinaan itsekin vain kutsua sen luokseni kun yrittää änkeä vieraan syliin - riippuu vähän siitä kumpi sana ensimmäisen suusta tulee.

No kerro miksi nämä kolina purkeilla ja huutamisella ärjymisellä koulutetut koirat ovat aina niin vihaisia ? Tunnen monta ns. pehmon linjan koulutettua ja valitettavasti näitä ärjymisellä ja tavaroiden heittelyllä koulutettuja koiria. Pehmeän linjan koirat tulevat kaikkien kanssa toimeen, raivolinjan koirat käyvät toisten päälle ja eivät todellaan sovi koira puistoihin. Minun koirani ei edes mene kauas minusta ja tulee empimättä luokseni jos toisia koiria tulee vastaan, kun on irti. Minun koirani pystyy ilman pelkoa ohittamaan toiset koirat, ei pelkää että remmistä revitään tai jotain lentää.

Kerro miksi ? On saanut pentuna nameja, nyt pelkkiä kehuja ja rapsutuksia. Ei hauku vastaantulijoita ei vedä hihnassa, irti ollessaan (koira puistossakin) käy välillä minun luona rapsuteltavana jne. En siis ole koskaan ääntä korottanut koiralleni, en ole hihnasta nykinyt, ainut kielto on ulkona "ei ota", joka tulee jos jotain sellaista edes nuuhkaisee mitä ei saa ottaa, jatkaa välittömästi matkaa, häntä ylhäällä kohti uusia hajuja.

riiviön emäntä ? kirjoitti:

No kerro miksi nämä kolina purkeilla ja huutamisella ärjymisellä koulutetut koirat ovat aina niin vihaisia ? Tunnen monta ns. pehmon linjan koulutettua ja valitettavasti näitä ärjymisellä ja tavaroiden heittelyllä koulutettuja koiria. Pehmeän linjan koirat tulevat kaikkien kanssa toimeen, raivolinjan koirat käyvät toisten päälle ja eivät todellaan sovi koira puistoihin. Minun koirani ei edes mene kauas minusta ja tulee empimättä luokseni jos toisia koiria tulee vastaan, kun on irti. Minun koirani pystyy ilman pelkoa ohittamaan toiset koirat, ei pelkää että remmistä revitään tai jotain lentää.

Kerro miksi ? On saanut pentuna nameja, nyt pelkkiä kehuja ja rapsutuksia. Ei hauku vastaantulijoita ei vedä hihnassa, irti ollessaan (koira puistossakin) käy välillä minun luona rapsuteltavana jne. En siis ole koskaan ääntä korottanut koiralleni, en ole hihnasta nykinyt, ainut kielto on ulkona "ei ota", joka tulee jos jotain sellaista edes nuuhkaisee mitä ei saa ottaa, jatkaa välittömästi matkaa, häntä ylhäällä kohti uusia hajuja.

Lue lisää

No kyllä on mennyt hyvä koira sinulla pilalle, huspus äkkiä nyt huom! treenaamaan purkin heittelyä tien poskeen. Ja h*levetti vielä namujakin ja huomiota annetaan koiralle. Koiraahan rapsutetaankin vaan silloin kun itseäsi huvittaa.

Ei kai teillä koira makaa lattialla jalat pystyssä ja sinä sinne sitä rapsuttelemaan, meillä niin tehdään. Irtikin tämä meidän karvajalka kulkee aina, puskiss luuhaa ja tulee kun huutelen ja vinkkaan "tuus mennään".

Ällöttävää että meidän koirasta on tullut lähelle "ylihyvä "ei oo käsitetty että purkki se koiran korjaa, kuinkahan erinomainen karvajalastamme olisi tullut "metodeilla".

Koirakoulu Kitin koulutus sopii toiselle planeetalle ja namutäti kouluttaja voisi aloittaa lasten päiväkodin hoitsuna uuden uran. Purkkien heittelyllä ei ne koiran ongelmat korjaannu eikä millään muullakaan heittelyillä. Kiti on Vilanderin mallioppilas, apinoi ihan onnistuneesti oppi-isänsä typeryyksiä.

Kolina Tölkkinen kirjoitti:

No kyllä on mennyt hyvä koira sinulla pilalle, huspus äkkiä nyt huom! treenaamaan purkin heittelyä tien poskeen. Ja h*levetti vielä namujakin ja huomiota annetaan koiralle. Koiraahan rapsutetaankin vaan silloin kun itseäsi huvittaa.

Ei kai teillä koira makaa lattialla jalat pystyssä ja sinä sinne sitä rapsuttelemaan, meillä niin tehdään. Irtikin tämä meidän karvajalka kulkee aina, puskiss luuhaa ja tulee kun huutelen ja vinkkaan "tuus mennään".

Ällöttävää että meidän koirasta on tullut lähelle "ylihyvä "ei oo käsitetty että purkki se koiran korjaa, kuinkahan erinomainen karvajalastamme olisi tullut "metodeilla".

Koirakoulu Kitin koulutus sopii toiselle planeetalle ja namutäti kouluttaja voisi aloittaa lasten päiväkodin hoitsuna uuden uran. Purkkien heittelyllä ei ne koiran ongelmat korjaannu eikä millään muullakaan heittelyillä. Kiti on Vilanderin mallioppilas, apinoi ihan onnistuneesti oppi-isänsä typeryyksiä.

Lue lisää

"Ei kai teillä koira makaa lattialla jalat pystyssä ja sinä sinne sitä rapsuttelemaan, meillä niin tehdään. Irtikin tämä meidän karvajalka kulkee aina, puskiss luuhaa ja tulee kun huutelen ja vinkkaan "tuus mennään".

Ällöttävää että meidän koirasta on tullut lähelle "ylihyvä "ei oo käsitetty että purkki se koiran korjaa, kuinkahan erinomainen karvajalastamme olisi tullut "metodeilla". "

Meillä koira kun nukkuu ja satun liikahtamaan, heti on ketarat ylöspäin ja kyllä menen takuulla rapsuttamaan, rapsutan yölläkin kun sängyn vieressä (katson esim. kelloa) koira kääntyy justiinsa selälleen että rapsuttelua kiitos. Ja kyllä tulee sohvalle syliin asti, monena iltana nukahtaa syliin ja olen kantanutkin sen useina iltoina tuonne makariin omalle pedilleen nukkumaan ja vähän aikaa rapsutellut.

Samaa mieltä olen, että koira on lellitty pilalle, kun ei ole heitelty purkeilla ja kaikkein pahinta, ihan pennusta asti ollut valjaat, ettei silloin käy kurkkuun kun vauvana saattoi lähteä johonkin suuntaan. Ja kaikista pahinta, heti alusta asti on ollut käytössä myös flexi. Keittiössä syödään yhtä aikaa, minä omaa ruokaani ja koira omaansa, ei siis niin että minä ensin ja koira sitten.

Meidän pitää kummankin alkaa viskomaan noita purkkeja ja repiä remmistä jh

riiviön emäntä kirjoitti:

"Ei kai teillä koira makaa lattialla jalat pystyssä ja sinä sinne sitä rapsuttelemaan, meillä niin tehdään. Irtikin tämä meidän karvajalka kulkee aina, puskiss luuhaa ja tulee kun huutelen ja vinkkaan "tuus mennään".

Ällöttävää että meidän koirasta on tullut lähelle "ylihyvä "ei oo käsitetty että purkki se koiran korjaa, kuinkahan erinomainen karvajalastamme olisi tullut "metodeilla". "

Meillä koira kun nukkuu ja satun liikahtamaan, heti on ketarat ylöspäin ja kyllä menen takuulla rapsuttamaan, rapsutan yölläkin kun sängyn vieressä (katson esim. kelloa) koira kääntyy justiinsa selälleen että rapsuttelua kiitos. Ja kyllä tulee sohvalle syliin asti, monena iltana nukahtaa syliin ja olen kantanutkin sen useina iltoina tuonne makariin omalle pedilleen nukkumaan ja vähän aikaa rapsutellut.

Samaa mieltä olen, että koira on lellitty pilalle, kun ei ole heitelty purkeilla ja kaikkein pahinta, ihan pennusta asti ollut valjaat, ettei silloin käy kurkkuun kun vauvana saattoi lähteä johonkin suuntaan. Ja kaikista pahinta, heti alusta asti on ollut käytössä myös flexi. Keittiössä syödään yhtä aikaa, minä omaa ruokaani ja koira omaansa, ei siis niin että minä ensin ja koira sitten.

Meidän pitää kummankin alkaa viskomaan noita purkkeja ja repiä remmistä jh

Lue lisää

No mutta koirani on niin fiksu että löytäessään tyhjän tölkin maastosta heittelee purkkia yksikseen......mistä lie oppinut? Heitti tölkillä kerran toisen koiran päälle sumeilematta. Sen jälkeen meidän "tölkinpaiskojakoira" luki Vilanderin mestariteoksen, ja pahinta on se että nyt se meidän villiintynyt koiramme kirjoitti oman koulutusoppaan ihmistä silmällä pitäen, oppaan nimeksi tuli "JOS HALUAT KIKSEJÄ MUN KANSSANI NIIN TÖLKITÄ MUA".

Oletkohan sitten tehnyt jotain päin persettä? Meillä koirat on nameilla ja kielloilla myös koulutettu. Ilman nykimisiä. Ja tottelevat kyllä ilman namiakin..

Se on hyvä silloin sinulla on melkein sama onko pelkkä naru muodon vuoksi kaulan ympärillä ja tosiaan hallitset koiran vaikka olisi irtikin eli ei tietenkään koske sinua ajatukseni :)

Kieltämättä on näppärää laittaa kuristuspanta nopeasti ennen ulos lähtöä..ja toivoisinkin että näin olisi mutta moni ottaa juuri vetämisen takia tuon.

Ja varsinkin ohjelma osoitti väärää tapaa. Ja toivon ettei ne joilla ongelmia ei ottaisi mallia tuosta.

"Mielestäni on aivan yksi lysti onko koiralla kaulassa millainen panta tai valjaat. Eivät ne opeta koiraa kävelemään nätisti. " Samaa mieltä.

Mutta kannattaa kokeilla koulutuksessa jos perusjutuilla ei saa koiraa menemään hihna löysällä.. riimua ja vedonestovaljaita..jälkimmäisiä käytin itsekin erittäin energisellä teinikoiralla hyvällä tuloksella.. ja riimulla viedään jopa hevosia..mutta ei tietenkä'än korvaa koulutusta. ja sen jälkeen pidin tavallisia valjaita.

Hyviä apuvälineitä koulutukseen mutta kuristuspannan tosiaan unohtaisin ja varsinkin ohjelman tyyppisesti käytettynä.

Tuossa pätkässäkin näki miten koirat väsitivät -eivät suinkaan ohitustilanteessa toista koiraa- vaan ulkoiluttajaansa. Kun toinen koira tuli vastaan, koira vilkaisi ohjaajaansa ja teki kaarroksen häntä ja korvat alhaalla (joka siis on pelon merkki, jsota apattiisuus sana).

Olen myös käynyt Pertin ongelmakoiraluennolla. En muista siellä mainitun luottamusta. Mutta sinä sitä toit esiin. Nyt minua kiinnostaisi, kun muistat että tiedän tasan tarkkaan kolmen viikon koirankorjausksen kulun, että missä vaiheessa siinä rakennetaan koiralle luottamusta? Ensimmäinen viikko on silkkaa koiran itsetunnon nujertamista. Seuraavalla viikolla viedään jo siitä sekin vähäinen mahdollinen itse yrittäminen. Kolmannella viikolla sitä jo vähän pehmennetään, palatakseen normaaliin arkeen. Missä vaiheessa siis parannettiin koiran ja ohjaajan välistä suhdetta, niin että koira alkaisi luottaa ihmiseensä?

Miksi kasvatus ei voisi olla hauskaa, kivaa ja hyvin palkitsevaa? Miksi kasvatus perustuu pelkkiin kieltoihin? Miten koiralta voidaan vaatia asioita joita se ei edes osaa (käyttäytyminen toisten koirien läsnäollessa)?

Koiran pitää odottaa oven edessä nätisti lupaa ennen kuin se saa mennä ulos. Kasvatusta vai temppu? Koiran pitää odottaa nätisti istuen, kun emäntä/isäntä tulee kotiin ja riisuu päällysvaatteet ennen kuin tervehditään. Kasvatusta vai koulutusta?
Nämä ja parikymmentä muuta tapakasvatustemppua ole opettanut koiralleni positiivisesti vahvistaen kertaakaan sitä kieltämättä.

Kertokaa nyt PeVi-ihmiset, mikä ero on kasvattamisella ja kouluttamisella? Onnistuin jopa kouluttamaan koiralleni ohittamisen. En edes yrittänyt kasvattaa sitä siihen. Te taidatte olla PeVi-tyypit niitä, jotka kannattavat lapsenkin kasvattamisessa luunappeja ja tukistamista?

Pelkoa - Vihaa kirjoitti:

Miksi kasvatus ei voisi olla hauskaa, kivaa ja hyvin palkitsevaa? Miksi kasvatus perustuu pelkkiin kieltoihin? Miten koiralta voidaan vaatia asioita joita se ei edes osaa (käyttäytyminen toisten koirien läsnäollessa)?

Koiran pitää odottaa oven edessä nätisti lupaa ennen kuin se saa mennä ulos. Kasvatusta vai temppu? Koiran pitää odottaa nätisti istuen, kun emäntä/isäntä tulee kotiin ja riisuu päällysvaatteet ennen kuin tervehditään. Kasvatusta vai koulutusta?
Nämä ja parikymmentä muuta tapakasvatustemppua ole opettanut koiralleni positiivisesti vahvistaen kertaakaan sitä kieltämättä.

Kertokaa nyt PeVi-ihmiset, mikä ero on kasvattamisella ja kouluttamisella? Onnistuin jopa kouluttamaan koiralleni ohittamisen. En edes yrittänyt kasvattaa sitä siihen. Te taidatte olla PeVi-tyypit niitä, jotka kannattavat lapsenkin kasvattamisessa luunappeja ja tukistamista?

Lue lisää

Itse toteutan perusasioita eli itse menen ovesta ensin samoin autosta (jo turvallisuuskysymyskin ettei koira jää auton alle jos ryntää suinpäin.

Ja itse opettanut kohtaamisia myös hihnassa ja remmirähjää ei ole tullut vaan menemme rauhallisesti lenkit jos jollekin ei sovi kohtaaminen niin ei sitten menemme ohi.

Lenkillä saa mennä edellä mutta ei vetäen ja kuunnellen samalla eli jos päätän mennäkin eri suuntaan vinkkaan koiralle että täältä ja jos polku koiran kohdalla siitä..ja kerran annoin mennä ihan minne itse haluaa mutta päädyimme umpikujaan ;) siksi on parempi että minä päätän sopivat lenkit.

Minustakin koiran kasvatus(perusasiat luottamus laumaohjaus sosiaalisuus yhteistoiminta hihnakäyttäytyminen etc) ja koulutus(toko) perustuu luottamukseen hyvään johtajuuteen(laumasta huolehtiminen ohjat) ja ei vaadi todellakaan luunappeja sun muuta.
Vaan ymmärtämykseen koiran käyttäytymisestä ja siitä että osaa tehdä asiat niin että koira ymmärtää mitä siltä halutaan.

Jokainen koira haluaa miellyttää pohjimmiltaan mutta se motivointi miksi jotain tehdään on a ja o. Ja johdonmukaisuus ja jämptiys.

Itse terrierin omistajana huomaan että moni lähtee kovistelemaan koiraa kun koira ei edes ymmärrä mitä se omistaja haluaa tai ei ymmärrä eleitä(terrierit vähäeleisempiä kuin noutajat ja toimii eri tavalla kuin paimenkoirat)

Ja tuo jälkimmäinen koulutustapa jos sitä nyt siksi voi edes kutsua perustui kivun tuottamiseen ja kovisteluun.

Itse opetin tosiaan myös joka asian perään rynnivän kodinvaihtajan viikossa ja ei vaatinut edes makupaloja vaan ihan peruskoulutuksen ja energian purun.

Ja kasvatus ja koulutus pitää minustakin olla hauskaa ja kivaa silloin koirakin innostuu positiivisesti. :)

Muutama kohta mietitytti...

Kouluttajia on erilaisia.Vaihtoehdot ei ole namikouluttaja tai pevi...
Myöskin jos lähtee mitä vaan hakemaan,niin on tärkeää,että valitaan tarpeeseen sopiva,oli sitten kysymys pehmeämmästäkin tavasta.
Kaikki kouluttajat ei ole myöskään ongelmakoiriin perehtyneitä.Ja jos sitä puolta haluaa,niin kannattaa tarkistaa,että on.

"Vanhin on melko..." Aika milelenkiintoista taasen.Kaksi kolmesta kovahkoja.Normisti suhde taitaisi olla pikemmin toisinpäin.Jos ihan oikeasti puhutaan ja oikeasta kovuudesta.

"Liian itsevarma..."Miten koira voi olla liian itsevarma?

"Huomatkaa,että..." Aika käsitteellistä...Kun tuolla ylempänä mainittiin,ettei käytetä pehmeille,mutta silti vaan käytetään.Epäloogista,ja tuleekin mieleen,miten tarkkaa määritellään sopiiko...

"pentukoulutuksessa nameja" Tämä oli mieleenkiintoista.Onko näin nykyään....
Pennun kanssahan tehdään juuri sitä kasvatusta,ei niinkään koulutusta.Ja kun kerran erotellaan,niin...
Kävin tuossa kitin foorumissa lukemassa.Lähinnä kiinnosti pennun kasvatus.Missään ei näkynyt nameja mainittavan.Nippasuja ym.kylläkin.

"Kasvatus on perusarkea..." No miksei se voi kivaa olla?Viimekädessä kasvatus on myös kouluttamista,miksi se täytyisi olla eri juttu?

"Ottaa katse omistajaan..." Ei mikään pakko tokikaan.Mutta taas siihen väliinkin jää alue,ottaako koira kontaktia vai meneekö lässähtäneesti...
Ei ohitustilanteessa olekkaan mitään ihmeellistä.Siksi sen voi tehdä myös ihan normisti,vapautuneesti...

molossi kirjoitti:

Muutama kohta mietitytti...

Kouluttajia on erilaisia.Vaihtoehdot ei ole namikouluttaja tai pevi...
Myöskin jos lähtee mitä vaan hakemaan,niin on tärkeää,että valitaan tarpeeseen sopiva,oli sitten kysymys pehmeämmästäkin tavasta.
Kaikki kouluttajat ei ole myöskään ongelmakoiriin perehtyneitä.Ja jos sitä puolta haluaa,niin kannattaa tarkistaa,että on.

"Vanhin on melko..." Aika milelenkiintoista taasen.Kaksi kolmesta kovahkoja.Normisti suhde taitaisi olla pikemmin toisinpäin.Jos ihan oikeasti puhutaan ja oikeasta kovuudesta.

"Liian itsevarma..."Miten koira voi olla liian itsevarma?

"Huomatkaa,että..." Aika käsitteellistä...Kun tuolla ylempänä mainittiin,ettei käytetä pehmeille,mutta silti vaan käytetään.Epäloogista,ja tuleekin mieleen,miten tarkkaa määritellään sopiiko...

"pentukoulutuksessa nameja" Tämä oli mieleenkiintoista.Onko näin nykyään....
Pennun kanssahan tehdään juuri sitä kasvatusta,ei niinkään koulutusta.Ja kun kerran erotellaan,niin...
Kävin tuossa kitin foorumissa lukemassa.Lähinnä kiinnosti pennun kasvatus.Missään ei näkynyt nameja mainittavan.Nippasuja ym.kylläkin.

"Kasvatus on perusarkea..." No miksei se voi kivaa olla?Viimekädessä kasvatus on myös kouluttamista,miksi se täytyisi olla eri juttu?

"Ottaa katse omistajaan..." Ei mikään pakko tokikaan.Mutta taas siihen väliinkin jää alue,ottaako koira kontaktia vai meneekö lässähtäneesti...
Ei ohitustilanteessa olekkaan mitään ihmeellistä.Siksi sen voi tehdä myös ihan normisti,vapautuneesti...

Lue lisää

Tekstistäsi olisi voinut saada jotain selvää...... jos olisit kirjoittanut lauseet...... kokonaan..... nyt en ymmärtänyt....... "puoliakaan" käsitteellistä varmaankin..... ehkä.... "epäloogista"

jotain tai jotain kirjoitti:

Tekstistäsi olisi voinut saada jotain selvää...... jos olisit kirjoittanut lauseet...... kokonaan..... nyt en ymmärtänyt....... "puoliakaan" käsitteellistä varmaankin..... ehkä.... "epäloogista"

Lue lisää

Kysy vaan reippaasti kohdat,mitä et ymmärrä.Tarkennan kyllä.Kaikkea ei jaksa rautalangasta vääntää,ettei menisi muitten lukijoitten aliarvioinniksi.Siihen tuskin on tarvetta,eikä haluakaan :)

ghfhjhkhkh kirjoitti:

Itse toteutan perusasioita eli itse menen ovesta ensin samoin autosta (jo turvallisuuskysymyskin ettei koira jää auton alle jos ryntää suinpäin.

Ja itse opettanut kohtaamisia myös hihnassa ja remmirähjää ei ole tullut vaan menemme rauhallisesti lenkit jos jollekin ei sovi kohtaaminen niin ei sitten menemme ohi.

Lenkillä saa mennä edellä mutta ei vetäen ja kuunnellen samalla eli jos päätän mennäkin eri suuntaan vinkkaan koiralle että täältä ja jos polku koiran kohdalla siitä..ja kerran annoin mennä ihan minne itse haluaa mutta päädyimme umpikujaan ;) siksi on parempi että minä päätän sopivat lenkit.

Minustakin koiran kasvatus(perusasiat luottamus laumaohjaus sosiaalisuus yhteistoiminta hihnakäyttäytyminen etc) ja koulutus(toko) perustuu luottamukseen hyvään johtajuuteen(laumasta huolehtiminen ohjat) ja ei vaadi todellakaan luunappeja sun muuta.
Vaan ymmärtämykseen koiran käyttäytymisestä ja siitä että osaa tehdä asiat niin että koira ymmärtää mitä siltä halutaan.

Jokainen koira haluaa miellyttää pohjimmiltaan mutta se motivointi miksi jotain tehdään on a ja o. Ja johdonmukaisuus ja jämptiys.

Itse terrierin omistajana huomaan että moni lähtee kovistelemaan koiraa kun koira ei edes ymmärrä mitä se omistaja haluaa tai ei ymmärrä eleitä(terrierit vähäeleisempiä kuin noutajat ja toimii eri tavalla kuin paimenkoirat)

Ja tuo jälkimmäinen koulutustapa jos sitä nyt siksi voi edes kutsua perustui kivun tuottamiseen ja kovisteluun.

Itse opetin tosiaan myös joka asian perään rynnivän kodinvaihtajan viikossa ja ei vaatinut edes makupaloja vaan ihan peruskoulutuksen ja energian purun.

Ja kasvatus ja koulutus pitää minustakin olla hauskaa ja kivaa silloin koirakin innostuu positiivisesti. :)

Lue lisää

Sinäkin puhut kasvatuksesta ja koulutuksesta erillisinä asioina...

Osaatko kertoa miten eroaa?

Ilmeisesti tarkoitit että ovesta kulkujärjestyksen noudattaminen on kasvatuksen tulos, ei kouluttamisen, kuten toisten ohittaminenkin. Itseäni kiinnostaisi kuinka nuo olet sitten saavuttanut, jos ne eivät ole olleet koulutuksia= tempun opettamista? "Odota" tai "Istu" ja menet ovesta ulos, jonka jälkeen koiralle vapautus. Toisten ohittamiseen olet melko varmasti joutunut opettamaan (vaiko kasvattamaan) koirallesi kontaktin, joka on siis se temppu, jossa olet opettanut koriasi katsomaan silmiisi ja se on laajentunut siitä siihen temppuun, että liikutte eteenpäin, eli koira seuraa...

Meillä ainakin kaikki arkiset kuviot perustuvat temppuihin, joita koiralle on tullut opetettua. Koira antaa olla ruuan koskematta pöydällä, pitänyt harjoitella erikseen temppukoulutuksena, jätä-käskyn opettamisena. Koira osaa rauhoittua pyynnöstä omalle paikalleen; pitänyt opettaa maahan menon ja paikoillaan pysymisharjoitteluna. Koira ei kerjää ruokapöydästä; pitänyt harjoitella temppu-koulutuksena, että omalla paikallaan oleminen meidän ruoka-aikaan on antoisampaa. Jne.

Viittaako tämä kasvatus nyt johonkin vapaaseen kasvuun? Eli se on sen tulos, mitä koirasta vain kasvaa, ilman ihmisen ohjailua tiettyyn suuntaan (koska silloinhan olisi jo tempun kouluttamista), vai mitä ihmettä tarkoitetaan koiran kasvatuksella, kun se asetellaan vastakkain kouluttamisen kanssa?

Tapakasvatuksen tiedän olevan se,e ttä koiralle tehdään ne tavat, jtoka sillä on. Kouluttamalla koiran saa tekemään paljon muutakin kuin tapoja, esimerkiksi koirani on opetettu kulkemaan arkisesti neljällä jalalla eteenpäin ja se sitä kotiympyröissä aina tekee, mutta temppuna sen voisi kouluttaa kulkemaan kahdella jalalla pakittaen, aina kun pyydän. Kysymykseni kuitenkin kuului, että miten noita tapoja koiralle luodaan jos ei kouluttamalla näiden temppujen kautta? (Ja siis oeptettava asia siis toivottavasti joku muu kuin tuo neljällä jalalla kulkeminen, joka nyt on muutenkin melko luontaista. Siis jotains ellaisia tapoja, jotka eivät ole koiralle luotnaisia, kuten olla hiljaa, olla purematta, ohittaa toiset haistamatta takapuolta, jättää ruoka pöydälle...)

Tuutis: puhut koulutuksen ja kasvatuksen eroista tavalla, joka perustuu pevi-ideologian käyttämään mielikuvaan jostain sirkustempuista verrattuna "luonnolliseen" käyttäytymiseen.

Koira ei tee tällaista eroa. Oppiminen ei tee tällaista eroa. Otetaan nyt vaikka se ohittaminen. Eteenpäin käveleminen sivuille vilkuilematta ("luonnollisesti ohittaen") on käytös. Katsekontaktissa seuraaminen ("sirkustempulla ohittaen") on käytös. Kategorinen ero on ainoastaan sinun päässäsi.

Pevi-opettaa ensiksimainitun käytöksen positiivisella rankaisulla. Koiraa rankaistaan kun se reagoi millään tavalla toiseen koiraan, jolloin nämä käytökset vähenevät. Olemalla tekemättä mitään se välttää rankaisun, se toimii negatiivisena vahvisteena reagoimattomuudelle ja koira oppii siis muita koiria kohdatessaan vain kävelemään eteenpäin. Operanttia ehdollistumista.

"Namikouluttaja" opettaa koiran jälkimmäisen (tai yhtä lailla vaikka sen ensiksimainitun) käytöksen positiivisella vahvistamisella. Koira palkitaan kun se toista koiraa ohittaessa ottaa katsekontaktin ja seuraa sivulla. Muita käytöksiä ei vahvisteta. Seurauksena koira oppii ohittaessa toimimaan näin. Operanttia ehdollistumista.

En halua tästä tulevan nyt väärää mielikuvaa – en ole mikään radikaali behavioristi, en koiran kanssa työskennellessäni ajattele että ehdollistanpas nyt tämän käytöksen operanttiin ärsykekontrolliin niin että vastaantuleva koira on lopulta ainut diskriminoiva ärsyke ja lopputuloksena on fluenssi ohituskäytöksessä.
Mutta olen sitä mieltä, että on iso ongelma jos kouluttaja ei ymmärrä mihin hänen omat metodinsa pohjimmiltaan perustuvat ja sen päälle vielä panettelee julkisesti muita kouluttajia. Siksi tämä esimerkki.

Samoin tietysti ongelmia on joidenkin positiivisten rankaisukeinojen eettisyydessä, ja toisaalta niiden runsaan käytön mukana tulevissa lieveilmiöissä.

pr_ kirjoitti:

Tuutis: puhut koulutuksen ja kasvatuksen eroista tavalla, joka perustuu pevi-ideologian käyttämään mielikuvaan jostain sirkustempuista verrattuna "luonnolliseen" käyttäytymiseen.

Koira ei tee tällaista eroa. Oppiminen ei tee tällaista eroa. Otetaan nyt vaikka se ohittaminen. Eteenpäin käveleminen sivuille vilkuilematta ("luonnollisesti ohittaen") on käytös. Katsekontaktissa seuraaminen ("sirkustempulla ohittaen") on käytös. Kategorinen ero on ainoastaan sinun päässäsi.

Pevi-opettaa ensiksimainitun käytöksen positiivisella rankaisulla. Koiraa rankaistaan kun se reagoi millään tavalla toiseen koiraan, jolloin nämä käytökset vähenevät. Olemalla tekemättä mitään se välttää rankaisun, se toimii negatiivisena vahvisteena reagoimattomuudelle ja koira oppii siis muita koiria kohdatessaan vain kävelemään eteenpäin. Operanttia ehdollistumista.

"Namikouluttaja" opettaa koiran jälkimmäisen (tai yhtä lailla vaikka sen ensiksimainitun) käytöksen positiivisella vahvistamisella. Koira palkitaan kun se toista koiraa ohittaessa ottaa katsekontaktin ja seuraa sivulla. Muita käytöksiä ei vahvisteta. Seurauksena koira oppii ohittaessa toimimaan näin. Operanttia ehdollistumista.

En halua tästä tulevan nyt väärää mielikuvaa – en ole mikään radikaali behavioristi, en koiran kanssa työskennellessäni ajattele että ehdollistanpas nyt tämän käytöksen operanttiin ärsykekontrolliin niin että vastaantuleva koira on lopulta ainut diskriminoiva ärsyke ja lopputuloksena on fluenssi ohituskäytöksessä.
Mutta olen sitä mieltä, että on iso ongelma jos kouluttaja ei ymmärrä mihin hänen omat metodinsa pohjimmiltaan perustuvat ja sen päälle vielä panettelee julkisesti muita kouluttajia. Siksi tämä esimerkki.

Samoin tietysti ongelmia on joidenkin positiivisten rankaisukeinojen eettisyydessä, ja toisaalta niiden runsaan käytön mukana tulevissa lieveilmiöissä.

Lue lisää

Syytä ei ole myöskään unohtaa koulutustilanteessa pakostakin tapahtuvaa klassista ehdollistumista. Namikouluttajan koira yhdistää ohitustilanteeseen namit (ja siis nimenomaan ruokaan liittyvät mielihyvän ja tunnetilat), pevikouluttajan koira kivun/säikähdyksen/muuta epämiellyttävää ja siitä välttämättä seuraavan stressitilan. (Laskekaa huviksenne koirien antamien rauhoittavien signaalien määrää Kitin kouluttaessa... Ei voida puhua edes yksittäisistä signaaleista kun koira ei muuta teekään.)

Molemmat assosiaatiot toki lievenevät sitä mukaa kuin rankaisut/vahvisteet vähenevät koulutuksen loputtua, mutta eivät ne mihinkään kokonaan katoa.

... kirjoitti:

Sinäkin puhut kasvatuksesta ja koulutuksesta erillisinä asioina...

Osaatko kertoa miten eroaa?

Ilmeisesti tarkoitit että ovesta kulkujärjestyksen noudattaminen on kasvatuksen tulos, ei kouluttamisen, kuten toisten ohittaminenkin. Itseäni kiinnostaisi kuinka nuo olet sitten saavuttanut, jos ne eivät ole olleet koulutuksia= tempun opettamista? "Odota" tai "Istu" ja menet ovesta ulos, jonka jälkeen koiralle vapautus. Toisten ohittamiseen olet melko varmasti joutunut opettamaan (vaiko kasvattamaan) koirallesi kontaktin, joka on siis se temppu, jossa olet opettanut koriasi katsomaan silmiisi ja se on laajentunut siitä siihen temppuun, että liikutte eteenpäin, eli koira seuraa...

Meillä ainakin kaikki arkiset kuviot perustuvat temppuihin, joita koiralle on tullut opetettua. Koira antaa olla ruuan koskematta pöydällä, pitänyt harjoitella erikseen temppukoulutuksena, jätä-käskyn opettamisena. Koira osaa rauhoittua pyynnöstä omalle paikalleen; pitänyt opettaa maahan menon ja paikoillaan pysymisharjoitteluna. Koira ei kerjää ruokapöydästä; pitänyt harjoitella temppu-koulutuksena, että omalla paikallaan oleminen meidän ruoka-aikaan on antoisampaa. Jne.

Viittaako tämä kasvatus nyt johonkin vapaaseen kasvuun? Eli se on sen tulos, mitä koirasta vain kasvaa, ilman ihmisen ohjailua tiettyyn suuntaan (koska silloinhan olisi jo tempun kouluttamista), vai mitä ihmettä tarkoitetaan koiran kasvatuksella, kun se asetellaan vastakkain kouluttamisen kanssa?

Tapakasvatuksen tiedän olevan se,e ttä koiralle tehdään ne tavat, jtoka sillä on. Kouluttamalla koiran saa tekemään paljon muutakin kuin tapoja, esimerkiksi koirani on opetettu kulkemaan arkisesti neljällä jalalla eteenpäin ja se sitä kotiympyröissä aina tekee, mutta temppuna sen voisi kouluttaa kulkemaan kahdella jalalla pakittaen, aina kun pyydän. Kysymykseni kuitenkin kuului, että miten noita tapoja koiralle luodaan jos ei kouluttamalla näiden temppujen kautta? (Ja siis oeptettava asia siis toivottavasti joku muu kuin tuo neljällä jalalla kulkeminen, joka nyt on muutenkin melko luontaista. Siis jotains ellaisia tapoja, jotka eivät ole koiralle luotnaisia, kuten olla hiljaa, olla purematta, ohittaa toiset haistamatta takapuolta, jättää ruoka pöydälle...)

Lue lisää

No niin jälleen koneella niin voin vastailla oman näkemykseni :)

"Sinäkin puhut kasvatuksesta ja koulutuksesta erillisinä asioina...

Osaatko kertoa miten eroaa?
"vai mitä ihmettä tarkoitetaan koiran kasvatuksella, kun se asetellaan vastakkain kouluttamisen kanssa?"
"

Niin kyllähän nuo asiat limittyy..en koskaan ole lähtenyt niitä eriyttymään tai laittamaan vastakkain. Lopputulos ratkaisee.

"Ilmeisesti tarkoitit että ovesta kulkujärjestyksen noudattaminen on kasvatuksen tulos, ei kouluttamisen, kuten toisten ohittaminenkin. Itseäni kiinnostaisi kuinka nuo olet sitten saavuttanut, jos ne eivät ole olleet koulutuksia= tempun opettamista? "Odota" tai "Istu" ja menet ovesta ulos, jonka jälkeen koiralle vapautus. Toisten ohittamiseen olet melko varmasti joutunut opettamaan (vaiko kasvattamaan) koirallesi kontaktin, joka on siis se temppu, jossa olet opettanut koriasi katsomaan silmiisi ja se on laajentunut siitä siihen temppuun, että liikutte eteenpäin, eli koira seuraa..."

Kyllä ne on kasvatuksen/koulutuksen tulos eli vaikka sitten temppu. ;)

Minusta on tärkeää että saan kontaktin koiraan ja tietyt asiat tehdään tietyllä tavalla. Kun olen opettanut että odottaa niin myös lenkki menee paremmilla "korvilla" ja kontaktilla ja rauhallisesti ja tasapainoisesti eikä hösäten..samoin treenasimme sekä muiden tapaamista sekä remmissä että ilman.
Ja en käytä remmiä koirani ohjaamiseen vaan menen niinkuin remmiä ei olisikaan eli jos vaihdan suuntaa niin hihkasen täältä en kisko koiraa suuntaani..tämäkin lisää hallintaa ja yhteistoimintaa. Perusasioiden opettaminen on hyvästä muuhunkin yhteiseloon.

Ehkä peruskasvatus näkyy parhaiten arkeen liittyvissä asioissa (varsinkin sosiaalistamisessa ja eleiden tuntemuksessa ja sen hyödyntämistä kasvatuksessa/koulutuksessa) että ne sujuu ongelmitta ja varsinainen koulutus vaikkapa vaativampaan tokoon.

Mukavaa koira sanoo omistajalle että ihanaa tulit kotiin ja innostuu liikaa ja sinä vastaat hakkaan sinut jos vielä hypit..

Mukavaa luottamustasolle kun voisit vain sulkea oven/tai kääntää selän kunnes koirasi rauhallinen silloin koira ymmärtää minusta on mukavaa kun tulet minua vastaan kun olet rauhallinen. ja luottamus säilyy.

Tehokkuus ei ole tärkein varsinkin jos se tekee hallaa luottamukselle vaan se että säilyy hyvä yhteistoiminta ja kontakti ja ilo toimia.

ghfhjhkhkh kirjoitti:

Mukavaa koira sanoo omistajalle että ihanaa tulit kotiin ja innostuu liikaa ja sinä vastaat hakkaan sinut jos vielä hypit..

Mukavaa luottamustasolle kun voisit vain sulkea oven/tai kääntää selän kunnes koirasi rauhallinen silloin koira ymmärtää minusta on mukavaa kun tulet minua vastaan kun olet rauhallinen. ja luottamus säilyy.

Tehokkuus ei ole tärkein varsinkin jos se tekee hallaa luottamukselle vaan se että säilyy hyvä yhteistoiminta ja kontakti ja ilo toimia.

Lue lisää

Väitätkö siis ettei ohjelman PeVi-kouluttaja ollut noista se parempi, vaikka sai nopeammin koirat nöyrtymään ja näytettyä kuka laumassa oikeasti määrää.

ilman nameja kirjoitti:

Väitätkö siis ettei ohjelman PeVi-kouluttaja ollut noista se parempi, vaikka sai nopeammin koirat nöyrtymään ja näytettyä kuka laumassa oikeasti määrää.

Sanoisin että ei..huonoja olivat molemmatkin. Kummassakaan koirat ei kunnolla ymmärtänyt mitä siltä halutaan..eka meni sekaisin makupalasysteemistä eikä ymmärtänyt pohjimmaista kysymystä ja jälkimmäinen meni pelokkaasti iskuja vältellen.

Ja jälkimmäinen huonompi..itse en ole tarvinnut vanhanaikaista nyintää niskaan..ja tosiaan minusta liiallista voimakeinon käyttöä. Ei hyvä sama kun olisi läpsinyt koiria.

Kultainen keskitie on parempi..itselläni meni viikko kun sain normaalilla keinoin ilman makupaloja kodinvaihtajakoiran ymmärtämään että ei rynni kaiken perään eikä vedä.

Ihminen on älykäs mutta tuntuu että ymmärrys miten koira hahmottaa maailma ei olekaan niin helppoa ihmiselle. Loppujen lopuksi kyse on ihmisen kyvystä viestittää koiralle mitä siltä halutaan eikä koiran kyvystä oppia. Jokainen koira oppii.

Ja miksi nöyrtyä? Ne oli oppinut lenkkityylin nyt vedetään ja riehutaan..

En minä vaatinut kodinvaihtajaanikaan nöyrtymään kun vain riehui eikä ymmärtänyt ettei se ole sopivaa..luottamuksen säilyttäminen on tärkeää ja hyvä johtaja ei alista vaan tekee yhteistoimintaa ja motivoi käytöstä hyvään. Eikä minun koirani ole ikinä haastanut minua. Kovistelulla vie vain koiran luontaisen halun toimia laumassa ja vie luottamuksen pois.

Samaa mieltä!

"Koiran luottamusta ei rakenneta jääkaudella. Pevin kasvatusideologiaan kuuluu muutakin kuin jääkausi. Lyhyesti ja ytimekkäästi: omistajan ja koiran välinen suhde ei korjaannu pelkällä jääkaudella. Ongelmat eivät poistu kokonaan pelkällä jääkaudella (tai sillä kirotulla purkilla)."

Ongelmakoira tulee Pertti Vilanderin vastaantotolle. Se testataan ja jos se on kova, se otetaan ohjelmaan, joka alkaa aina jääkaudella ja kolmen viikon "maanpinnalle pudotus kuurilla". Tämä on se ongelmakoira osuus koulutusta. Siinä ei siis luottamusta rakenneta, kuten itsekin siis sanoit nyt. Missä vaiheessa siis sitä luottamusta aletaan rakentamaan? Ja miksi ihmeessä, kun koiralta otetaan luulot pois ja tehdään siihen ihan paljon työtäkin ja vaivaa kolmen viikon verran.. Miksi koiraa sitten alettaisiin taas pönkittää, eikös siinä mene kolmen viikon työ ihan hukkaan? Vai eikö tämä ohjelma lähde siitä ajatuskesta, että eläimellä pitää olla turvallinen ja luottavainen olo, jotta se voi johonkin luottaa? Luottamus on siis jotain erillaista näissä; jotain jossa koiran ajatuksilla ei ole väliä, vaan vain omistajan tekemisillä?

Eikö sinusta itsestäsi ole ihan selkeä ristiriita siinä, että puhutaan luottamuksen synnyttämisestä sellaisessa yhteydessä jossa koiran omatahto on tarkoitus nujertaa? Jos minä tekisin oppisuuntauksen ja pystyisin tarpeeksi vakuuttavasti sinulle uskottelemaan, että parasta mitä koirallesi voit tehdä kasvatuksellisesti on antaa sille tunti turpaan päivittäin, niin nielisitkö yhtä kriitittömästi senkin, kun vain osaa tarpeeksi hyvin puhua asiasta. Nyt unohda, että kyseessä on Pertti sanantaitaja ja keskity vain lauseeseen: Rakennat luottamusta koiraasi, nujertamalla sen oman tahdon.

Ja vielä tuosta tervehtimisestä.

Pertti Vilander piti omia koiriani ja heidän tyyliään tervehtiä minua epäasiallisena, eli suoraan sanottuna hän piti minun koiriani minun johtajinani. Se ei ollut kuitenkaan ongelma, koska minä en sellaista ongelmaa kokenut. Eli ainakin Pertin mukaan koiran tulee tervehtiä ihmistään aina häntä alhaalla ja kyyristellen, nöyristellen. Omilla koirillani tietenkin oli häntä pystyssä ja pomppivat vasten... Näin se sanoi suunnilleen: "Koiran tule aina tulla luokse iloisesti ja vauhdikkaaksi, noin kaksi metriä ennen ihmistään, hännän pitää laskeutua ja koiran rauhoittaa häslääminen, painaa päänsä alas ja tulla viimeiset metrit rauhallisesti ja silloin koiran ja omistajan suhde on kunnossa." Tälläisen maalaistollukan silmiin koiran piti siis tulla nöyristellen oman omistajansa luo, mikä kieltämättä on aika sääli, kun on tottunut koiriin jotka tulevat vauhdilla ja ilolla ihan loppuun asti....

"Purkilla ei ole tarkoitus saada koiraa pelkäämään"

Vain yksi kysymys...
Mikä on koiran mielentila,kun purkkia sille käytetään ja varsinkin "ensikontakteilla" siihen.Eli siis millä mielentilalla se reagoi purkkiin?

molossi ei rek kirjoitti:

"Purkilla ei ole tarkoitus saada koiraa pelkäämään"

Vain yksi kysymys...
Mikä on koiran mielentila,kun purkkia sille käytetään ja varsinkin "ensikontakteilla" siihen.Eli siis millä mielentilalla se reagoi purkkiin?

Lue lisää

Kuten silminnäkijästä näkikin; jos koira ei pelkää purkkia, sitä ei sille käytetä, vaan etsitään jokin juttu jota se pelkää. Kyseisessä ohjelmassa se oli muovikassi, koirahan kävi purkilla leikkimään.

... kirjoitti:

Kuten silminnäkijästä näkikin; jos koira ei pelkää purkkia, sitä ei sille käytetä, vaan etsitään jokin juttu jota se pelkää. Kyseisessä ohjelmassa se oli muovikassi, koirahan kävi purkilla leikkimään.

Lue lisää

Ei siinä mitään,että vastasit :) ,mutta tähän kymysykseeni näkisin mielelläni Tuutiksen vastaavan myös.
Hän kun tuntuu olevan tuohon asiaan perehtynyt hyvinkin,niin kuulisin mielelläni hänen vastauksensa...